perjantai 24. huhtikuuta 2015

Jumppaa ja vesijuoksua

Torstaina rajut tuulet riepottelivat koko maata. Toisaalta tuttavat lähettelivät kuvia lumisista pihamaista, mutta meillä onneksi täällä "etelässä" aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Niin ja se tuuli...

Hevosetkin menivät ulos vasta puolen päivän aikaan, jotta ehtivät syödäkin jotain. Ulkona tuuli vei heinät postilaatikoista alta aikayksikön. Meidän porukasta yksi inhoaa huonoja sääolosuhteita selvästi enemmän kuin muut. Helppo arvata, että se on arvon Rinsessa Rimppakinttu! 

Oona ei tykkää tuulesta, tuiskusta eikä sateesta, vaan tyven, kirkas ja aurinkoinen sää on rinsessalle mieluisempi. Ainoastaa pahimpaan paarma-aikaan tuulet ovat enemmän kuin suotavia. Oona sai ylleen loimen, mutta tuuli meni inhottavasti "hameen helman alle" eikä sekään ollut hyvä. Siispä pojat saivat kyytiä. Heinän syönnin kanssa oli jatkuvasti vaikeuksia, kun leukoja hieman raotti jauhaakseen heinänkorsia, niin jo tuuli vei osan suupalasta mennessään! Voiko joku rehellisesti sanoa nauttineensa vallinneesta sääolosuhteesta?? kysyy Oona. Köhöm... Tuota noin, minusta ilma oli mukavan raikas, vastaa Nappi. Todettakoon, että talvikarvan vaihto-operaatio on ponilla vielä hieman vaiheessa. Ehkä voisi arviolta heittää, että poni on juuri suostunut luopumaan pitkistä aluskalsareistaan... 

Tuuli sai hiekan pöllyämään


Voisi kuvitella, että Aavikonruhtinas olisi Oonan kanssa samoilla linjoilla. Mutta ei. Ilmeisesti ääriolosuhteisiin luotu hevonen kestää maltillisesti sääilmiön jos toisenkin. Alpo seisoo pää pystyssä tuulta haistellen. Mitä tulee siihen heinänsyöntiin, siinä pojat komppaavat Oonaa hyvin tarmokkaasti!


Hop hop hop hop
Tuulen luvattiin tyyntyvän iltaa kohden. Emme kuitenkaan halunneet jättää ratsastusta iltahämärään, joten rohkeasti toteutimme suunnitelmamme. Tuuli ei Alpoa haitannut, ainoat sätkyt johtuivat ojan pohjalla hääräilevästä isästämme... Jonkin sortin raivaus ja puhdistus projekti taisi olla meneillään. 

Toppaliivi ei muuten ollut pahitteeksi!
Alpo pääsi työskentelmään tällä kertaa puomitehtävien parissa! Ensin Hillan kanssa lämmiteltiin ihan tavallisilla ravipuomeilla ja sitten Roosan kanssa mentiin korotettuja puomeja sekä laukkapuomeja. 


Tuuli alkaa vähitellen tyyntyä
Alpo pitää puomiharjoituksista ja varmaan esteistäkin. Emme ole vielä kauheasti hypelleet eikä ehkä ole tarkoituksenmukaistakaan. Joitain pieniä jumppasarjoja varmaan kevään aikana harjoitellaan, muttei todennäköisesti sen suurempia. 


Taitava poika keppijumpassa!
Puomeja tulee vain mentyä liian harvoin. Syy lienee se, että kun on ratsastamassa ihan yksin, niin laiskuus puomien raahaamiselle on aika herkässä. Nyt sovimmekin niin, että toinen toi ja toinen vei. Ja tässä kohtaa (kuten vaikkapa imuroimisenkin kohdalla) voi taas todeta, että ei se nyt mikään ylitsepääsemätön työ edes ollut. Muistaisi vaan taas seuraavalla kerralla...

Loppuverryttelyä
Tänään sen sijaan tuuli oli eilistä huomattavasti maltillisempi. Alpon treenit jatkuivatkin kiipeilyn merkeissä. Samalla Hilla reenasi kävelyä ja Siru mielilajiaan (heti uinnin jälkeen) vesijuoksua. 

Alpo keitaalla
Mutikko alkaa olla jo kuivumaan päin
Alpo sai jatkaa bodaamista kiipeilyn merkeissä. Alpon kanssa kiipeillessä sielu lepää kun herra niin maltilla kulkee mäessä. Toista se on Oonan kanssa, joka vetää sata lasissa mäen päälle muutamalla loikalla. 

Hipsis hopsis hiippaillen

Lehmä-Alpo
Tässä kohtaa Siru joutui tyytymään hyvin tylsään rooliin: sivusta suraajaksi. Höh. Olisi ollut paljon hauskempaa juosta edes takas Alpon edestä ja takaa ja ympäri mäessä kuin kököttää koivunrunkoon sidottuna. 

Hei, joko mää pääsen?


Sirun iloksi kaikki päättyy aikanaan, ja vihdoin oli Alpon mäkiurakka loppusuoralla. 



Ja vihdoin oli kauan odotetun vesijuoksun aika! Rutakko kuivuu hyvää vauhtia eikä siinä enää uimasyvyistä ollut. Muttei se menoa haitannut!

Tattada-daaa!

Kaikki vesipedonhaltijat tietävät, että Siru ei pysähtynyt sekunniksikaan!


Alpo ei ole vesipeto sieltä innokkaimmasta päästä... Veteen menee reippasti marssien mutta siinä sitten vaan nökötellään paikallaan. 

Alpo ihmettelee Sirun hullutuksia


Heii... Älä ruiski!


No osaan minäkin!


Vesijuoksut jatkuivat ja jatkuivat...

Onnellinen vesipeto. Hyvää koiranpäivää Siru!


Kotimatkalla aurinko lämmitteli mukavasti ja Sirukin kuivui sopivasti ennen sisälle menoa. 



2 kommenttia: