maanantai 6. huhtikuuta 2015

Matkaratsastuskilpailut Liedossa

Matkaratsastuskilpailut 4.4.2015
  taso 2.3 62 km ihanneaika, nopeus 12 - 16 km/h
Järjestäjä: MaJatalli & Riemuratsukot

Harvinaista herkkua: kilpailukeskus miltei omalla kylällä!! Olimme ilmoittaneet molemmat hevoset mukaan kilpailuun ja jännityksellä odotimme uusia kisamaastoja ja uutta kisakeskusta. Ainakin etukäteisinformaatiota oltiin saatu tapahtumasivun kautta runsaasti ja odotukset olivat pelkästään positiivisia. Jännitystä oli kuitenkin ilmassa, sillä Alpo osallistui ensimmäistä kertaa pidemmälle matkalle ja Oonan viimekauden epäonnistumiset olivat vielä kaikilla mielessä. 

Aamulla siis kaikki kolme pääsivät ulkoilemaan ja sillä välin siivosimme tallin. On mukavampi palata kilpailuista kun tallissa on kaikki valmiina, vaikkei siivottavia karsinoita olekaan tuon enempää. Näin toimimme aina kisa-aamuina, sillä olemme huomanneet, että ihan kymmenen minuutin oleilulla tarhassa on merkitystä hevosten jännittämiselle. Jos ne napataan suoraan karsinasta, kumpikin tutisee käytävällä. Kun taas noudatetaan rutiineja eli aamulla mennään ulos, käy kaikki paljon mukavammi. Oona ja Alpo ehtivät toki käydä perinteisellä aamupiehtaroinnillaan, mutta onneksi järki käski suojata heidät loimilla! Joten pikainen puhdistus edellisen illan puunauksen lisäksi riitti. Kaksikko koppiin ja menoksi. Eikä kumpaakaan jännittänyt!

Kilpailukeskuksessa oli kaikki mietitty ja merkitty valmiiksi. Alkuun vähän mietimme, tulisiko ahdasta kun yli 30 ratsukkoa olisi mukana, mutta myöhemmin saimme iloksemme todeta, että kaikki oli suunniteltu etukäteen sekä porrastettu niin ettei ruuhkatilanteita syntynyt lainkaan. Sääkin suosi siinä määrin, ettei kuuroja lukuunottamatta satanut ja säilyimme kuivina. 

Huoltopaikalla. Tiimin vierailevina tähtinä ja lisävahvuutena nähtiin molemmat veljemme!
Otimme kaksikon ulos trailerista ja huoltojoukkomme saivat talutella niitä. Kävimme ilmoittautumassa ja tutkimassa huoltoaluetta. Oona oli iloksemme kiimassa, ja silloin on vielä tavallista herkempi potkimaat muita. Hieman arkailimme huoltoalueen kanssa, koska se oli pyöröaitauksessa. Varasimme paikat, mutta kun muita hevosia huoltoineen saapui alueelle, Oona oli tuimana. Onneksi vain yrmyili naamallaan, ja tilaa oli riittävästi, ettei tarvinnut kavioita nostella. 



Kävimme alkutarkastuksissa. Ensin Alpo kävi näytillä, syke 36 ja kaikki kunnossa. Seuraavaksi oli Oonan vuoro, syke 40 ja kaikki hyvin. Osa porukasta kävi reittiselostuksessa ja sitten varustimme hevoset. Ehdimme verrytellä niitä hyvin ennen starttia. 

Kypärät päähän ja menoksi!
Luokassa starttasi 5 ratsukkoa, ja lähdimme neljän ratsukon voimin vetämään joukkoa. Alkumatka sujui rauhallisesti ja ensimmäinen huolto oli 10 km kohdalla. Kilpailu koostui kahdesta 31 km lenkistä, joiden välissä oli 40 minuutin mittainen tauko. 

Allu lähdössä tositoimiin!

10 km huollolle tulossa. 
Jatkoimme matkaa, ja vauhti kiihtyi. Päätimme pysyä omassa tavoitteessamme ja jättäydyimme kärjestä. Kuljimme tasaista vauhtia eteenpäin ja Alpo sai vetää joukkoja. Alpo eteni ravissa ja laukassa, Oona ravissa. 

20 km huollolle tulossa
Toinen huolto oli noin 20 km kohdalla, hevosille ei vielä tuttuun tapaan juomat maittaneet ja jatkoimme matkaa. Lopussa vastaan tuli muiden luokkien ratsukoita. Alpo teki miltei stopin ja olisi halunnut lähteä iloisesti laukkailevan joukon mukaan vastakkaiseen suuntaan! Alpolla ei taida olla järin hyvä suuntavaisto, kun kisakeskukseen oli tässä kohdin matkaa reilun kilsan verran... Oona sai toimia veturina tauolle ja sitten vain sykkeitä mittailemaan. 


"Seuraas mua, poika!"

Tauolle

"Olisin halunnut laukata niiden toisten kanssa..."
Alpon syke oli heti rajoissa ja Roosa ja Alpo ilmoittautuivat tarkastukseen. Sykemittari temppuili ja ilmoitettiin Oonakin. Vaan siinä juuri ennen mittausta piti kiukkuilla toisille ja syke olikin 70. Ei muuta kuin uudestaan sykemittarin kimppuun. Tauollahan saa näyttää sykkeen kahdesti eli kerran on varaa ylittää raja. Odotettiin muutama minuutti ja sitten uudestaan. Nyt syke 52, vaikka Alpo oli jo lähtenyt huoltoalueelle. Oona ei onneksi hermoillut perään. Suoliäänistä ja kuivumisesta kummallekin B. Tässä kohtaa isä pohti itsekseen, mitä suoliäänillä oikein tarkoitetaan. Lopputuloksena oli, että pieruja oli liian vähän vatsassa, jonka jälkeen filosofointi jäi sikseen hän keskittyi kiltisti hevosten syöttämiseen. 


Lämmintä ylle!

Toimintaa huoltoalueella

Isä ja Oona. 
Tauolla sitten perinteiseen tapaan evästä sekä hevoselle, että ratsastajalle. Molemmille maittoivat heinät, mutta juotavaa ei kumpikaan huolinut. 40 minuutin tauko kului nopeasti ja pian saimmekin jo kavuta ratsujemme kyytiin uudestaan ja lähteä seuraavalle osuudelle. Alpon lähtöaika oli muutaman minuutin Oonaa ennen, mutta lähdimme samaan aikaan. 


Huolto verryttelemässä hevosia

Äiti ja Oona. Oranssit mötkylät satulassa ovat GPS -paikantimia, jotka mahdollistavat kilpailun liveseurannan! Lisäävät myös turvallisuutta, koska ratsukon sijainti nähdään reaaliajassa kartalla. 
Toiselle osuudelle lähdimme jälleen Alpon johdolla. Eläinlääkärintarkastuksessa laiskasti juosseella herralla oli jälleen uusi vire päällä ja alkumatka taittui reippaassa hölkässä. Hauska huomata, miten hyvä vetohevonen Alpo kisoissa onkaan, sillä herra kyttäilee ympäristöään kisareiteillä huomattavasti vähemmän kuin kotona. Kotona tutuissa maastoissa nähdään milloin mitäkin peikkoja, jotka saavat aikaan ylimääräisiä sivuloikkia tai hätäjarrutuksia, mutta kisareiteillä edetään hienosti sen suurempia hötkyilemättä. Ensimmäinen huolto otettiin jo noin 5 km kohdalla, sillä kumpikaan hevosista ei ollut huolinut juomaa tauolla. Nyt juoma maistui kummallekin, varsinkin Oonalle, joka taisi hotkaista lähes ämpärillisen kerralla! 



Alpo ei oikein juo kunnolla kuolaimet suussa, joten matkaratsastussuitset ovat kyllä aivan ehdottomat huoltojen kannalta!
Noin lenkin puolessavälissä Alpoa alkoi jo meno vähän kyllästyttämään ja vauhti alkoi hiipumaan. Näin ollen vaihdettiin vetohevosta ja nyt Oona sai vuorostaan johdattaa joukkoa. Jälkiviisaana olisi tietysti ollut viisaampaa vaihtaa vetohevosta esimerkiksi 10 km välein, sillä nythän Alpo oli joutunut kulkemaan edellä lähes koko matkan ja tekemään näin raskaimman työn. Hetken päästä alkoi Alpokin taas piristymään, mutta jatkoimme näillä asemilla maaliin saakka. Huoltoja otettiin matkan aikana vielä parisen kappaletta ja juoma maistui molemmille joka huollolla. 


Oona: "Tuu Alpo, me mennään maaliin saakka"


Maalilinjalle tulossa!
Maaliin saavuimme Oonan johdolla ihanneajan puitteissa. Varusteet pois ja sykekahva kylkeen. Alpolle sykekahva näytti 57 ja pienen extravarmistelun jälkeen Alpo ilmoittautui lopputarkastukseen. Alpon sykkeen tarkastettuamme siirryimme mittaamaan Oonan sykettä. Tässä kohtaa sykekahva kuitenkin jotenkin sekosi ja näytti milloin mitäkin lukemia. Sykekahva käynnistettiin uudestaan ja yritettiin mitata sykettä eri kohdasta, mutta kapine ei vain suostunut toimimaan kunnolla. Piippaili vain ja ilmeisesti otti häiriötä jostakin. Riskillä emme uskaltaneet lopputarkastukseen ilmoittautua, sillä maalissa sykkeen saa näyttää vain kerran. Jossain vaiheessa sykekahva kuitenkin virkosi ja näin Oonakin ilmoitettiin lopputarkastukseen. Lopputarkastuksessa Alpon syke 56, kuivumisesta B ja samoin liikkeet B, sillä Alpo meinasi "Juokse muija kuule ihan keskenäs!" ja raahautui perässä kuin mikäkin laama. Oonan syke lopputarkastuksessa oli 60, kuivuminen B ja liikkeet A!! Hyväksytyt tulokset siis molemmille ratsukoille, hyvä me!!

Huoltoa maalilinjan jälkeen. Äkkiä katsoen isä näyttää seisovan akrobatiaa vaativassa x-asennossa, mutta kyllä molemmat jalat on maassa. 

Alpoa huolletaan. "Niin just! Mua huolletaan nyt!"

Onnistuneen suorituksen jälkeen oli hymy herkässä koko tiimillä. Hevosille maistui nyt juoma ja Oona oikein kunnostautui juomisen suhteen juomalla useamman ämpärillisen vielä kisan jälkeen! Kertailimme kisan kulkua muun tiimin kesken ja odottelimme palkintojenjakoa. 

Huoltoalueella. 
Palkinnot olivat enemmän kuin ruhtinaalliset. Näin komeita palkintoja ei matkakisoissa ole juuri nähty! Sijoitukset jakaantuivat siten, että Alpo ja Roosa olivat 2. sijalla ja Oona ja Hilla 3. Vaikka Alpo sai laiskimusliikkeistään B:n niin poika nappasi kuitenkin 3 palautumispistettä, joita taas Oona ei saanut ollenkaan, koska palautumiseen käytettiin enemmän kuin 10 minuuttia (13). Keskinopeus oli molemmilla sama 13,13km/h!

Tiimikuva. Kiitos kaikille!!
Äitikin sai vihdoin kauan haaveilemansa perhekuvan sitten Roosan rippijuhlien. Kyllä tämä kuva aina juhlatamineissa poseeraamisen voittaa, vai mitä äiti?
Ennen kotimatkalle lähtöä Team Suonpään edustajat Kari ja Heidi tutkailivat vielä Alpon selkää. Josko näin laitettaisiin ihan oikea matkaratsastussatula tilaukseen lähiaikoina?

Päivän palkinnot
Kotiin päästyä aurinkokin alkoi paistaa. Lähdimme vielä kävelylle kilpakaksikon kanssa. Taluttelimme heposia metsätiellä, jossa oli virtaava vesinoro ja lätäkkö. Molemmat halusivat välttämättä juoda metsän kirkasta sulamisvettä ja ryystivät lätäköstä kilpaa. Kieltämättä peilikirkas vesi olisi houkutellut juomaan, mutta päätimme tyytyä katselemaan turpakaksikon ryystelyä. Vielä ennen talliin menoa pesimme hevoset. Hikivaahtoa ja irtokarvaa näytti lähtevän jonkin verran. Kumpikin tuntui nauttivan pesusta, mutta kyllähän kunnon suihku urheilusuorituksen jälkeen onkin paikallaan. 

18 kommenttia:

  1. Onnittelut kisoista! Oli kyllä aikamoinen palkintopaketti, kelpais meillekin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Palkinnot ylittivät kertakaikkiaan odotukset moninkertaisesti!

      Poista
  2. Hienoa! Tosi hienosti meni teidän kisat. :) Ja ihana tuo teidän apujoukko-iskä. Niin leveä hymy. :)

    Tuo on varmasti tosi hyvä idea, että hevoset pääsee edes käväisemään ulkona aamulla juurikin niiden rutiineiden takia. Pitääpä muistaa, jos joskus ikinä Tahvon kanssa tarvitsee jonnekin mennä. :D

    Tuli mieleen, että mitä matkaratsastajat itse tekee tauolla? venyttelettekö, istutteko vai mitä? :) Itsestä tuntuu, että varmaan olisi aikapaljon jalat jumissa pitkän ratsastusrupeaman jälkeen ja varmaan itse tulsii venyteltyä ainakin. Ja varmaan pitää itsekin tankata eikä vain hevosen? :)

    Oikein mukavaa kevättä ja onnea kaikkiin tuleviin kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on hyvä tiimi! Ja ilman iskää, olisi moni asia jäänyt tekemättä ja kokematta!

      Tuo aamu-ulkoilu, vaikka ihan 5-10 minuuttia on osoittautunut enemmän kuin toimivaksi! Ei hevoset minuutteja laske vaan sitä, että kaikki tehdään oikein niin kuin on tottuttu. Se luo turvallisuudentunnetta, ilmeisesti enemmän kuin uskoimmekaan.

      Tauolla me syödään ja juodaan eli tankataan itseämme. Huolletaan hevosia (tai ohjeistetaan huoltoa että mitä halutaan niiden hevosille tekevän), käydään yleensä vessassa ennen uutta osuutta ja varustetaan hevoset noin 10 minuuttia ennen tauon loppua eli lähtöä ja ehditään hetki kävellä niiden kanssa tai sitten huolto taluttelee niitä jos vessassa on vielä käymättä. Ja tarpeen mukaan pientä venyttelyä ja liikettä jos on viileä keli. Silloin pakkaskioissa istuin autossa tauon ja yritin lämmitellä :D

      Kiitos! Ja mukavaa kevättä teillekin! Toivottavasti pääsette kokeilemaan Tahvon kanssa tätä mukaansa tempaavaa lajia!
      -H

      Poista
  3. Matkaratsastus ei taida sopia jännittävälle hevoselle? Meillä hevosen sykkeet nousee jo kisapaikalla trailerista tultaessa älyttömän korkeaksi, ei taida matkaratsastuksesta kannattaa haaveillakaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs sano! Meillä Oona oli ravitreeniaikaan superjännittäjä! Matka raviradalle hiitille oli 13 km ja hevonen oli ihan hiessä sinne päästyämme. Kun jätettiin ravihaaveet ja siirryttiin matkaratsastukseen, Oona on rentoutunut kerta kerran jälkeen. Jännittävän hevosen kanssa kannattaa mennä kisapaikalle hyvissä ajoin, jotta voi talutella heppaa siellä hyvän aikaa ennen ell tarkastusta. Ja joka kerta on aina edellistä helpompi! Joten kokeilemaan vain! :) Ei mekään koskaan oteta hevosia suoraan traikusta tarkastukseen vaan kävelytetään aina hyvän aikaa jotta jo ihan vertyvät kuljetusmatkan jälkeen. Hyvä on myös, jos olisi joku tuttu heppakaveri matkassa.
      -H

      Poista
  4. Onnittelut hyväksytyistä suorituksista! :) Aika mahtavat palkinnot oli kyllä jaossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuli ihan fiilis kuin olisi ollut isomman luokan kilpailuissa! :)

      Poista
  5. Podiumiako ajattelitte satulaksi?

    VastaaPoista
  6. Onnea! Ja vau mitkä palkinnot!

    VastaaPoista
  7. vau mitkä palkinnot!!

    VastaaPoista
  8. ONNEA!! Mahtava tiimi teillä! Ja wow noita palkintoja! Ihana lukea näitä kisakertomuksia nyt kun ei päästä itse kisaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija!! Perhe tiiminä on meille eduksi, koska tunnemme toisemme niin hyvin, että eleestäkin jo näkee mitä haluaa toisen tekevän. Onhan siinä omat riskinsä, mutta sen verran vieraskoreita ollaan, että säästetään parhaimmat tappelut kotipihaan ;)

      Poista
  9. Paljon onnea mahtavasta kisasta! Ihanaa että Ardas sopeutuu kisoissa teidän kanssa kaikkiin hommiin eikä jännäile turhia! Ja ihan loistavat kyllä nuo palkinnot, huhhuh. En ole tuollaisia nähnyt varmaan ikinä. Oli kyllä kisanjärjestäjät panostaneet kunnolla! : D Tosi hieno porukkakuva muuten. : ) Muutenkin kivan paljon kuvia tässä postauksessa.

    En tässä ennen kesää pääse moikkaamaan/kuvaamaan mihinkään kisoihin, kun olen lähdössä vaihtoon Hollantiin tässä ihan parin viikon kuluttua, mutta mielelläni tulen sitten kesällä moikkailemaan teitä kun on aikaakin enemmän! Mutta kisaonnea ja aurinkoisia säitä sinne teille! ; ) // M.G.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alpon kanssa on kisoissa sujunut kaikki tosi hyvin, mitä nyt joskus jotain sellaisia "arabialaisten" juttuja ;) Kuitenkin on lunki kaveri ja malttaa ottaa iisisti nyt jo lähtötilanteissa!

      Tervetuloa kesällä katsomaan Alpoa joko kotiin tai kisakentille!

      Poista