lauantai 18. huhtikuuta 2015

Oona kiipeilee

Sateita on tullut viikon aikana kaikissa olomuodoissa, mutta onneksi ei sen suurempia kinoksia saatu, sillä hepat laitettiin maanantaina kesäkenkään. Aurinkoisen aamun valjetessa suuntasimme yhteislenkille metsään. Mukaan lähtivät Oona ratsastajineen ja kaksi kävelijää Siru-koiran kanssa. Koira oli innoissaan, kun pitkästä aikaa pääsi hevoslenkille mukaan. Yhteislenkille tarvitaan avustajaa, koska eihän koiran sovi maantiellä juoksennella miten sattuu. 

Siru valppaana: Nyt mennään!!

Emäntä, koiransa ja hevonen
Meillä hevoset suhtautuvat Siru-koiraan kukin omalla tavallaan. Oona on koiran suhteen kaikkein luotettavin ja Sirun voi huoletta ottaa lenkille tai pellolle mukaan. Oonaa ei ympärillä juoksenteleva koira pahemmin haittaa. Kumpainenkin on luonteeltaan hyvin samankaltainen: on kilpailuviettiä ja voitontahtoa, ripeät askeleet ja toimintaa, kuumutaan kun lähestytään kivoja paikkoja ja lenkin jälkeen odotetaan korvat pystyssä ja silmät killillä ruisleipää. 

Alpo ja Nappi taas ovat salakavalia suhteessa Siru-koiraan. Kumpikin voi korvat pystyssä kulkea nätisti koiran lähellä, mutta äkkiarvaamatta Alpo saattaa pukata koiraa päin ja Nappi napata hampaillaan. Yhteislenkillä vaaditaankin ratsastajalta hyvää tilannetajua, jottei mitään ylimääräistä pääse kehkeytymään. Mitä tulee Siruun, Nappia pitää tietysti aina välillä vähäsen haukkua. Varsinkin silloin kun se laukkaa, koska se on niin... Pieni, paksu ja koiramainen!

Koirat eivät voi vastustaa sulia vesipaikkoja...
Siru-koira käväisi jo nakkaamassa talviturkkinsa jorpakkoon. Suuri lätäkkö löytyi varjopaikasta ollen vielä mukavasti jään peittämänä. Siru innostui lumentapaisesta niin, että säntäsi päätä pahkaa jäälle luistelemaan. Ja PLUMPSIS! Ihan vahingossa se jää petti ja Siru joutui vedenvaraan. Onneksi kyseessä ei ollut tämän suurempi vesistö, tai olisimme joutuneet pelastuspuuhiin...

Hups! Ihan vahingossa jää petti niin että Siru "joutui" uimaan...



Oona pääsi mielipuuhaansa eli kiipeilemään. Ja saipa Rinsessakin kastaa koipensa lätäkössä! Se, jos mikä, oli Oonalle mieluista!

Hihiiiii!!

Minäkin haluan leikkiä vesileikkejä kun kerran Sirukin sai!

Tässä kohtaa täytyy todeta, ettei se nyt ihan noin runsasvetinen paikka ollut ;)



Olihan meillä hauskaa!


Piilotuspuuhissa
Matkan varrelle mahtui vielä monenmoisia tärkeitä asioita. Siru piilotteli keppejä sammalikkoon minkä kerkesi. Yhdessä kohtaa oli meinaan juuri sopivan kokoisia puunpalasia, eikä niitä kertakaikkiaan voinut jättää siihen näkösälle! Siru piilottelee kaikenlaisia tärkeitä asioita, eli yleensä keppejä. Usein olenkin pohtinut, mikä järki moisessa on? Sillä vielä koskaan en ole koirani nähnyt yhtään kätköpaikkaansa noutavan? Muistanneeko edes niitä enää? Kerran teimme Sirulle jäynän ja kävimme hakemassa vastapiilotetun kepin kaivannosta. Siinä koira hölmistyneenä toljotti vieressä kuin kysyen miten ihmeessä maansisästä voi tulla keppi?!

Rinteellä

Tiimilenkillä



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - kevät on täällä!

- Hilla

2 kommenttia:

  1. Tosi upean näköiset maastot teillä :o Ja vielä upeamman näköinen Oona!!:)

    VastaaPoista
  2. Siru on niin magee tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa! Jos meillekin vielä joskus koira tulee opetetaan se toki hevosten kanssa kulkemaan. :)

    VastaaPoista