lauantai 16. toukokuuta 2015

Vanhene kanssani osa 1

Katsellessani vanhoja valokuvia, sain ajatuksen koota kuvapostauksen vastaavaan tapaan kuin Déjà-vu -postauksen. Koska kuvia lötyi sen verran paljon, jaettakoon aihe kolmeen osaan - yksi jokaiselle. 

Nappi on meille erittäin tärkeä tukihenkilö, jonka roolia meidän kaikkein elämässä ei voi kukaan ulkopuolinen kuvitellakaan. Napilla on terapeuttisia kykyjä, ja poni on tukenut ja auttanut meitä hyvin monenlaisissa elämänvaiheissa. Nappi on ollut se, joka on suurimmankin tuskan aikana osannut lohduttaa niin, että sisäinen pahaolo ja kipu ovat helpottaneet, oli kyseessä sitten koululaisen murheet, teini-iän tuskat tai aikuisuuden arvoitukset. 

Päiväunilla Roosa ja Nappi 2008 ja 2014. 
Rippukuva 2010 ja ylioppilaskuva 2014. 
Kuvista voi nähdä, miten me ponitytöt olemme kasvaneet ponin rinnalla, vanhenneet yhdessä. Nappi on ollut juhlistamassa meidän molempien lakkiaisia sekä aikuistumista. Muistan, kuinka omissa lakkiaisissani Roosa 10-v tomerana totesi, että hänen lakkiaisissaan hevosetkin syövät kakkua. Kuka olisi silloin uskonut, että kyseisen päivän kajastaessa omassa pihassa omassa tallissa asuisi kolme omaa kaviollista!?


Hyppykuvia Roosan kanssa 2006 ja Nean kanssa 2010. 
Hillan kanssa 2009, 2010 ja 2013. 

Herkkiä hetkiä 2010 ja 2014. 

2007 ja 2014, Napin opit pätevät edelleen, kun on siirrytty vuosien varrella isompiin hevosiin!

Ajelulla 2010 ja 2014. 

Yhdessä kaikki kolme 2007 ja 2015. 
Keväällä 2002 Nappi 3v, Roosa 7v, Hilla 15v.

Onni on oma poni niin vuonna 2002 kuin 2015!

Rapsutteluhetki ystävän kanssa kesällä 2003 ja keväällä 2015 (katso kuvat isommassa koossa klikkaamalla  kuvia)
Nappi kerää ihailijoita kuin luonnostaan
Kun hevoset viime kevättalvena muuttivat omaan pihaan, ovat naapurit ahkerasti mukana Napin touhuissa. Yllä oleva kuva on viime kesältä, jolloin lähdimme Roosan kanssa Nappia uittamaan. Naapurimme tulivat päiväkävelyllä vastaan ja lähtivät mukaan katsomaan, miten Nappi uinnista suoriutuisi. Meillä kaikilla oli hauskaa, sillä olemme molemmat tytöt olleet aikanamme naapurinsedän uimakoulussa, jossa suoritimme uimamerkkejä. Ja kyllähän se setä lupasi Napillekin uimamaisterin merkin myöntää. 

Nappi saapui luoksemme huhtikuussa 2001 ja on näin ollut osa elämäämme jo 14 vuoden ajan! Toivottavasti yhteisiä vuosia on vielä luvassa ainakin yhtä monta. Kun tästä ponista joskus on aika luopua, meidän täytyy oppia elämään ilman henkilökohtaista neuvonantajaamme. Tiedän jo nyt, että se tulee olemaan vaikeaa.

Kuuntelet kun itken,
 lohdutat onnetonta.
Ohjaat eksynyttä,
kun vaihtoehtoja on monta.
Kanssasi surut, murheet, ikävät unohtuu,
kaikki ympärilläs iloksi muuttuu.
Saa tylsä päivä käänteen
kun kanssas tuohuan,
ja ilon, hymyn, onnen
silloin saavutan. 

- Hilla

5 kommenttia:

  1. Jos olis tykkkä-nappi, niin painaisin heti! Ihana!

    VastaaPoista
  2. Upea postaus, sai muistelemaan menneitä vuosia täälläkin! Ihanaa, että Nappi on pysynyt mukana perheessä, vaikka se onkin jäänyt pieneksi ratsunhommissa ja mukaan on tullut isompia hevosia. Hyvää ystävää ei noin vain korvatakaan! :)

    VastaaPoista