lauantai 27. kesäkuuta 2015

Treeniä ja terapiaa

Yhteiselo kipsin kanssa on puolessa välissä. Eli takana 3 ja edessä vielä 3 viikkoa. Vaikkei hevoshommiin voikaan paljoa osallistua, pääse treeniä silti katsomaan! Nea on käynyt meillä ratsastelemassa aina silloin tällöin jo monen vuoden ajan! Alkuun kyytiä sai Nappi, mutta ponin jäätyä pieneksi Nea on käynyt meillä silti ahkerasti ajamassa ponia sekä toisinaan ratsastamassa Roosan apuna. Ei siis ollut epäilystäkään siitä, kenet pyytäisimme aputreenariksi!

Oona tositoimissa!
Alku näytti lupaavalta. Vettä tuli taivaan täydeltä ja hevoset olivat märkiä ja likaisia. Oona oli oikein ottanut perinteikkäästi mutakylvyn ja siinä menikin tovi hevosia puhdistettaessa. Lopulta kuitenkin sade hieman laantui ja hevoset saatiin varustettua. Tytöt lähtivät treeniradalle ratsain ja me äidin kanssa autokyydillä treeniä katsomaan. 

Hih! Minusta niin vähällä pääse! Terapiaistunto alkakoon!
Alkuverryttelyksi käyntiä parin kilometrin verran ja sitten hölkkää noin neljä, viisi kilometriä. Samalla tuli katsastettua radan varren möröt, ja suurin kummastuksen aihe taisin olla minä kipsini ja keppieni kanssa. 

Oona tiirailemassa keppejä ja kipsiä...


Lämmittelyn jälkeen oli aika aloittaa treeni. Oona johti joukkoa ravaten 17-18 km/h ja Alpo laukkasi perässä. Oona puksutti kuin höyryveturi, ja lämpimän kosteassa säässä kieltämättä näyttikin siltä, kun hikiset hevoset höyrysivät mennessään. 

Juna eteni tasaisesti, tosin perävaunulla oli välillä jotakin ihan omaa ohjelmaa mielessään. Yhtään pukkia ei nyt nähty, mutta Alpo on kehitellyt pitkän kaulansa ja söpön turpansa kanssa monen moisia uusia ilmeitä ja eleitä...

Höyryveturi sykkeenmittauksessa

Peesarit

Sykkeen mittaus sykekahvalla
Ratsukot etenivät 20 minuuttia, jonka jälkeen oli pienen palauttelun aika. Molemmilla syke laski nopeasti, ja kahvalla katsottuna pienen säätämisen jälkeen Oonalla 91 ja Alpolla 58. Suunta vaihtui ja sama toiseen suuntaan!

Juna tulee!

Oona: "Kattokaa ny mua kun mä reenaan!"

Alpolla on metkut mielessä

Juuri näin, perävaunu!


Juna puksutti eteenpäin raiteillaan. Perävaunukin rauhoittui jo toisinaan. Toiset 20 minuuttia kuluivat mitä ilmeisemmin nopeasti, sillä kun ilmoitin, että kierros jäljellä, tytöt olivat ihan ihmeissään. Treeni oli mitä ilmeisemmin kaikille osapuolille helppo. Laukkaa yhteensä noin 7+7 km. 

Treeni takana!
Oona ja Nea

Roosa ja Alpo

Sykkeet pienen palauttelun jälkeen Oonalla 81 ja Alpolla 56. Lopuksi vielä loppuravit ja sitten kotia kohti. Kokonaisuudessaan kilometrejä treenille 25 ja rapiat, aikaa runsaat 2 tuntia. 

Asenne kohdillaan!

Kotiin tulossa

Kiitos Nealle!!
Kotona ensin hevosten juoksutukset ja kumpikin liikkui vetreästi ja hyvin. Sitten hevoset pääsivät pesulle, ja molempien jalat kylmättiin letkuissa 10 minuutin ajan. Oona seisoo hienosti paikoillaan narussa kiinni koko toimituksen ajan, mutta alkaa Alpokin jo oppia talon tavoille! Kiinni ei vekkulipoikaa vielä uskalla laittaa mutta hienosti antaa jo letkut laittaa suoraan kaikkiin jalkoihin ja seisoo paikallaan, kunhan vaan välillä saa jotakin herkkua palkaksi!

- Hilla

5 kommenttia:

  1. Täytyy nyt kysyä kun oon tätä jo pidempään miettinyt, että onko Oonan kohdalla laukkatreenit unohdettu kokonaan kun sen kanssa taidatte mennä vain ravilla? Jos, niin miksi? Olen siis miettinyt omien lämpösten kohdalla että kumpi olisi parempaa treeniä niille, reipas ravi vai (yleensä liian reipas) laukka. Varsinkin kun se laukka ei laadultaan ole ainakaan toisen kohdalla hitaammassa vauhdissa aina ihan priimaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oonalla on toispuoleisuusongelmaa ja siksi laukkatreeni sellaisenaan on jäänyt. Etenemme ravilla, emmekä kisoissa laukkaa. Oona laukkaa mielellään vain toista laukkaa eikä sekään ole ihan priimaa vaan helposti sellaista "lämppärin neliä". Se on kuitenkin helpompi ja vauhtia voi kontrolloida. Toinen laukka taas on vaikeampi, eikä sen vauhtia voi niin säätää. Siksi Oonalla laukataan nykyisin sileällä, jossa voidaan vahvistaa molempia laukkoja määrällisesti yhtä paljon ja kontrolloida vauhtia. Maastossa laukataan rauhallisia vetoja radalla, jossa sisälaukan saa nousemaa kurvista ja voi kontrolloida niin edelleen että molempia laukkoja tulee yhtä paljon. Nämä treenit tehdään aina ilman Alpoa. Edelleen Oonan suosikkiaskellaji on laukka, ja neiti tarjoaakin sitä aina sopivan tilaisuuden tullen ;)

      Ajattelisin kokemusten perusteella, että lämppärillä laukkatreeni on ihan ok, jos laukkaa pystyy vaihtamaan ja tasapuolisuus säilyy. Oonan kanssa tähän ei tällä hetkellä pystytä ja siksi on muutettu treeniä Oonan kohdalla. Ravi on kuitenkin lämppärille aina se luontaisempi askellaji, jossa se "rasittuu" kaikkein vähiten ja siksi suosimme nyt sitä kilpailuissa. Sillä varsinkin kisoissa on hyvä ajatella, että etenee niin mikä on hevoselle helpoin ja miten se rasittuu vähiten. Oonalla se on tasainen ravi, Alpolla taas reipas ravi on kuluttavaa ja sille luontaisempi askellaji on laukka.

      -H

      Poista
    2. Kiitos kattavasta vastauksesta! :) Meillä on Elvin kanssa myös vähän sitä ongelmaa että se tarjoaa usein vain toista laukkaa molempiin suuntiin... Sannin kanssa laukkaa on helpompi kontrolloida, mutta sen kanssa harvemmin laukkaan maastossa, yleensä edetään tasaista ravia ja laukat ratsastetaan kentällä.

      Poista
  2. Kylläpä aika on mennyt nopeasti. Vastahan sinä postasit että vahinko oli käynyt. Kyllä tää aika vaan vanhemmiten vilahtaa ohi silmien.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika on suhteellinen käsitys. Jäljellä olevat kolme viikkoa tuntuvat tooosi pitkiltä...
      - H

      Poista