keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Muistellaan menneitä osa 1

Ei tarvitse kuin palata vuoteen 2001 ja tuntee itsensä vanhaksi. Vuonna 2001 meillä oli lankapuhelin, nettiin pääsi modeemilla soittamalla isän luvalla esimerkiksi 10 minuutiksi, kännykässä ei ollut kameraa ja valokuvat otettiin filmikameralla. Ei ollut blogeja tai kotisivuja. Kuulumisia vaihdettiin soittamalla ja sopimalla tapaaminen. Tekstiviestissä asia piti mahduttaa 160 merkkiin. Hevostuttujen kuulumisia kuultiin puskaradion kautta tai sattumalta törmättäessä. 

Monet kirjoittavat blogiin muistoja ensisijaisesti itselleen. Mutta mihin kaikki tärkeät asiat, tapahtumat, kommellukset ja treenit kirjattiin ennen vanhaan? Tallipäiväkirjoihin tietysti!

Kaiken kaikkiaan kokoelmaan kuuluu 10 hevostouhujen päiväkirjaa vuosilta 2001-2007. 
Koska sattuneesta syystä aika on kesän kuluessa käynyt toisinaan hivenen pitkäksi, päätin kahlata läpi kaikki hevospäiväkirjani. Monta hauskaa juttua lähti whatsupin kautta kuvattuna tutuille. Parhaita, päivänvalon kestäviä asioita päätin koota näytille myös tänne blogiin. Ja ne, jotka eivät kestä julkisuutta, muistetaan kyllä muutekin!


Ensimmäisen päiväkirjan sain äidiltäni. Olin sen jo pikkutyttönä saanut. Muutama alusta pois repäisty sivu kertoo kirjan entisestä elämästä äidin päiväkirjana ja Hillan muuten vaan tärkeänä muistivihkona. Niistä varhaisimmista muistoista vain ei kukaan saanut selvää, olihan ne kirjoitettu ennen varsinaista kirjoitustaitoa. 


Lähes kaikki muut vihot olen saanut lahjaksi Roosalta. Roosa ei pienenä tyttönä tiennyt mitään hienompaa kuin se, kun sai valita minkä värisellä kynällä päivän hevostelut kirjattiin. Ja tietysti se, kun isommaksi tultuaan sai kirjata ison siskon kirjaan omia ponitouhujaan Napin kanssa. 


Vihkojen aluissa on toinen toistaa hienompia esittelyjä tarinoiden päätähdistä. Tarkan markan miehenä isä ei antanut kovin montaa skannattua värikuvaa tulostaa, joten ne on valittu tarkoin (ja osa tietysti tulostettu isältä salaa...). Täytyy sanoa, että pienen omantunnon pistoksen tunsin edelleen löytäessäni koko sivun kokoisen väriprintin Napista. Kuva ei ollut edes erikoinen, mutta tulipa tuhlattua musteet siinä määrin, että isä saattoi illalla tulostaessaan päästää muutaman ruman sanan...

Seuraavaksi otteita päiväkirjoista. 


Nooh, fakta oli se, ettei tuohon aikaan oikeasti ollut paljon loimia poneille, ja kaksi vuotiaan ponin omistajat eivät uskoneet pienen loimen voivan maksaa yhtä paljon kuin ison hevosen... Eihän siihen nyt kulu edes paljon kangasta?



Koko perheen poni jo 2,5 vuotiaana, vai montako nuorta ponia voi antaa 6-vuotiaan tytön ohjastella takaa-ajo vaiheessa?


Tästä se alkoi se hevostapahtumissa kuskaaminen, kun vuonna 2001 oli ihan pakko päästä katsomaan lempihevosen startti!


Napin ensimmäinen joulupipari. Nyt täytyy hieman valaista totuutta. Kyseinen pipari oli tehty sydänmuotilla, joten sen koon voi jokainen arvata. Sittemmin Napin piparit ovat kasvaneet kokoa ja ne tehdään taikinapyörällä. Sokerikuorrutuksen lisäksi siinä on aina sokerinpaloja ja lakuja, Napin herkkuja! Oona ja Alpo eivät perusta pipareista, joten edelleen perinteinen pipari on Napin yksioikeus jouluna. Jopa muut perheen jäsenet joulunpyhinä kyselevät, että joko Nappi on piparinsa saanut. Tilaisuuden tullen se syötetäänkin ponille suurella joukolla. 


Napilla on sama tapa edelleen. Käytävällä vapaana haahuillessaan menee ensitöikseen harjakoreille, kippaa ne ja siirtelee harjoja turvallaan kuin valkaten "tää tulee mun koppaan, ton saa Alpo, toi ruma harja olkoon Oonan..."


Niinpä niin. Ettei nyt vaan kellekkään jäänyt epäselväksi, että valjaat riisuttiin ennen tarhaan viemistä. Luotto poni edelleen, kun pikkusisarukset pääsivät ensikerralla kyytiin!


Pikku-Roosa ja Napin ensimmäinen talutus. 


Toista se oli silloin, kun ei ollut digikameroita. Kuvien määrä oli rajallinen ja silmät ristissä sai toivoa että kuvat onnistuivat! Jälkeenpäin ajateltuna, eipä olleet hääppöisiä nuo kuvat! :D


Voihan sitä tärkeämpiäkin asioita olla, kuin ponin ajokertojen laskeminen ja niistä tilastojen pitäminen... 


Koska digiaikaa ei ollut, valokuvia ei raaskinut leikata tai isä oli takavarikoinut mustesuihkutulostimen värikasetin, oli blogivihkoa kuvitettava tarroin ja piirustuksin. Huomaa säätilamerkintä joka tekstin yhteydessä. Onhan se hyödyllistä tietää milloin paistoi aurinko vuonna 2002!


Napin kanssa oli kaikki niin helppoa. Nappi 3-veen satulakokeilut sujuivat kuin vanhalta konkarilta. 


Myös muutamaa vuotta minua nuoremmat velipojat kävivät ahkerasti Nappia katsomassa. Perinteinen eväsretki on muuten tältä vuodelta vielä tekemättä!


Jälleen tilastotietoja. Jälkeenpäin voi vain ihmetelle, etteikö ponin karva kulunut puhki, sillä vähintään 5 kertaa viikossa on kirjattu harjausajaksi 1-2 h!! Mahtaakohan Nappi muistella kaiholla noita aikoja? Viimeksi harjaus taisi kestää muutaman minuutin ennen valjastusta...

Alpon kuva kirjassa ;)
Roosa on vihdoin päässyt tositoimiin 4-vuotiaan Napin kanssa! Sekä saanut kirjoittaa koko tarinan tärkeään vihkoon. Voi onnea!

- Hilla

6 kommenttia:

  1. Nää vanhat vihkomerkinnät on kyllä parhaita! Multakin löytyy viiden vuoden takaa ihan hauskoja merkintöjä ja edelleen kirjoitan joka ikisestä tallikerrasta päiväkirjaani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Jotenkin vähän harmittaa, että näiden kirjoittaminen loppui. Yksi korkkaamaton vihkokin löytyy, mutta jotenkin vaan innostus kirjoittamiseen kuuden vuoden jälkeen loppui. Viimeisessä vihossa ei paljon merkintöjä ollut.
      -H

      Poista
  2. Hauskat! Mikä menetetty osa heppailua, jos ei tuollaisia nykyään enää täytetä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti värikkäät vihkoset eivät ole kuuluneet harrastukseen enää vuosiin. Harmi. Muistan kirjoittaessani vihkoja ajatelleeni, että luenkohan näitä koskaan. Keinutuolissa joskus vuosikymmenten päästä? Luin, eikä siihen mennyt kuin yksi vuosikymmen.
      -H

      Poista
  3. Voi missähän mun vanhimmat tallivihot on?! Minäkään en enää vihkoja kirjoita, mutta mulla on ollut vuosia Hevoshullun kovakantinen päiväkirja, johon oon päivännyt tärkeimmät asiat ylös: liikutukset, kengitykset, raspaukset, mitä on minäkin päivänä tapahtunut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään ja pitäisi kyllä ottaa joku kalenteri talliin. Kun yks kaks ne asiat unohtuu eikä sitten millään meinaa muistaa, että olikos se eilen vai viime viikolla... :D
      -H

      Poista