sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kuka olisi uskonut...

...että nilkkamurtumasta on kuluttava 127 vuorokautta, kipsinpoistosta 12 viikkoa ja kaksi päivää ennen kuin voi sanoa ratsastaneensa

Ensimmäinen "oikea" ratsastus eilen lauantaina 11.10. 


Viimeisen 12 viikon aikana on poljettu 27,5 tuntia kuntopyörällä, käyty 12 kertaa fysioterapeutin kidutettavana, potkittu 17 kertaa kuntosalin juoksumattoa (vrt. potkukelkka, ei ilkivalta) ja tehty lukemattomia toistoja nilkan voimaa ja liikerataa kehittävissa harjoituksissa. 

Ensimmäiset raviaskelet
Ja kaiken tämän jälkeen kaksi noin 15 minuutin mittaista ratsastushetkeä on ollut mahdollista!! 

Huh! Ottipa koville!
Jopa ravia kokeiltiin, vaikkakin jalan voimattomuuden ja jäykkyyden niissä selvimmin havaitsikin. Pohje ei jaksa vielä olla paikallaan hevosen kyljessä, ja ravissa oikea jalka totteli käskyjä yhtä hyvin kuin puujalka. Jos ratsastajalla vinoutta on aiemminkin ollut vasemmalle, niin nyt sitä sitten vasta olikin.

Vara-tallikoira paikalla tämän päivän harjoituksessa


Oona oli luotto terapiaratsu, koska oli ollut jo Roosan kanssa hommissa hyvän tovin ennen omaa vuoroani. Eli ei me omin avuin vielä hikeen asti päästy! Roosan ja Oonan harjoituksista lisää myöhemmin. 


Tällä pääsee pitkälle, vaikkei kilometreillä vielä juhlitakaan. Mutta ainakin se tuttu ja kaivattu henkireikä on nyt saatu osaksi kuntoutusohjelmaa. Uskaltaisikohan sitä jo hihkaista olevansa voitoin puolella?!



- Hilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti