maanantai 28. joulukuuta 2015

Aurinkoinen aamupäivä

Sää oli yllättäen pakastunut yön aikana ja eilen aamulla pakkanen kilisteli siinä kympin hujakoilla. Kun päivä alkoi valjeta, lähdimme pienelle lenkille: minä fillarilla ja Roosa Alpolla. Ehdimme miltei lenkin puoleen väliin, ennen kuin aurinko nousi horisontin ylle. Aamuaurinko houkutti kokeilemaan kuvauskalustoa, ja ihan mukavia kuvia muistikortille taltioitui Aavikon Ruhtinaasta. 

Roosa ja Alpo aamuauringossa


Nyt poseeraaminen saa riittää ja matka jatkukoon. 
Tulipa samalla todettua, että pyöräillessä on paljon kylmempi kuin ratsastaessa (vaikka äkkiseltään voisi käyntipainoitteisen lenkin pohjalta kuvitella toisin!). Muutama kuva tuli vielä loppulenkistä napattua, ja samalla jälleen kerran todettua, että hansikkaat kädessä ei voi kuvata. Harmi, sillä näpit jäätyvät yllättävän äkkiä!




Kotimatkalla vaihdoimme osia ja kiipesin ensi kertaa murtuman jälkeen Alpon kyytiin! Edellisestä kerrasta on yli 7 kk!! Samalla naureskelimme, että istuin myös Podiumissa Alpon selässä ensimmäistä kertaa. Edellinen koereissu kun tyssäsi melko lyhyeen... 


Lullu oli oikein kiltti poika


Kaipa sitä voisi vähitellen alkaa ratsastelemaan myös tällä kengurulla, ainakin loppulenkistä. Alpon kanssa ratsastelu on jäänyt osaltani minimiin Alpon pitkän loman takia, ja jostain syystä en ollut vapaaehtoisten joukossa lomaltapaluun ensiratsastuksissa... Vaikka täytyy sanoa, että Alpo on ollut viime aikoina oikein mallikkaasti vaikka pientä virrankertymistä onkin havaittavissa. 


Alpo  pääsi tarhaan keskeneräisille aamuheinilleen ja Oona pääsi satuloitavaksi. Oonan kanssa suunnattiin pellolle, jossa neidillä oli kuitenkin hiukan liikaa vauhtia. Tilannetta ei varmastikaan helpota tuo jalan kankeudesta johtuva ratsastajan etukeno, joka sai neidin uskomaan, että nyt mennään!! Kerran päästinkin neidin laukkaan, mutta oma tasapaino on jalasta ja tauosta johtuen sen verran vielä hakusessa, että kun laukkaohjelmaan kuului sivuloikkia, päätimme pitäytyä käynnissä ja ravissa. 

Pinkeä Oona
Lopuksi Roosa kiipesi Oonan selkään hieman vaatimaan oikeitakin asioita. Lopulta neiti malttoi ihan kivasti rauhoittua. On tässä vielä pitkä tie edessä ennen kuin pääsee entiseen ratsastajanmoodiinsa! Yrittänyttä ei laiteta, ja sitkeästi tässä ainakin yritetään!




Lisäpontta Oonaan toi Siru-koira, joka olisi kovasti halunnut haastaa tammaa mukaan leikkeihinsä...
Myös Siru oli menossa mukana, omalla tavallaan. Pukin tuoma uusi liivi istuu kuin nakutettu energisen koiran ylle, eikä "pieni" koira pääse hukkumaan horisonttiin. 

Koiralla riitti touhua...
- Hilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti