lauantai 5. maaliskuuta 2016

Minkälainen on hyvä matkaratsastusistunta?

Silloin tällöin on hyvä istua alas ja pohtia omia kehityskohteitaan. Valmennusta suunnitellessa helposti omat heikkoudet unohtuvat ja niihin tulee panostettua kunnolla vain silloin, kun on jonkun toisen valvovan silmän alla. Vaikka omalla tahdonvoimallakin toisinaan painii, sitä antaa paljon helpommin itselleen myönnytyksiä ja asia, joka tuntuu vaikeimmalta, jää usein vähän vähemmälle harjoittelulle, mitä se todellisuudessa vaatisi. 

Jokaisessa ratsastuslajissa ratsastajan istunnalla on suuri merkitys hevosen suoritukselle. Hyvällä istunnalla ratsastaja helpottaa hevosen suoritumista, kun hevosta häiritsee mahdollisimman vähän. Matkaratsastusistunnalla haetaan juurikin tätä. Kun matkat ovat pitkiä, on äärimmäisen tärkeää, että hevonen rasittuu tasapuolisesti. Keventämällä helposti toinen puoli saa enemmän huomioita kuin toinen, sillä monella hevosella ratsastajan on helpompi keventää toiselle puolelle. Istunta ei ole helppo, vaatii ratsastajalta harjoittelua, hyvää lihaskuntoa ja kehonhallintaa. Kuvia katsellessa huomaa hyvin, missä on kehitytty ja missä pitää vielä vähäsen petrata. 

23.3.2013
Oman istuntani heikot kohdat ovat alusta alkaen olleet etukeno ja vinous. Tässä kolme vuotta sitten otetussa kuvassa matkaratsastusistunnasta ei oikeastaan voida edes puhua, vaan ennemminkin perinteisemmästä kevyestä istunnasta. Hauskaa näkyy olevan, ja kasvojen punoitusasteesta jo tiedän, että tässä kohtaa on vaan menty tyytyväisesti omalla mukavuusalueella. 

15.3.2015
Kahden vuoden harjoittelun tulos on tuottanut toivottuja muutoksia: istunta on pystympi, oma vinous tiedostettu ja siihen yritetty puuttua. Pidemmän päälle tämä tyyli on varmasti pidemmällä matkalla kummallekin miellyttävämpi, ja uskokaa tai älkää, oma selkä rasittuu pystymmässä istunnassa paljon vähemmän! Kun omat treenit joskus tulevaisuudessa pääsevät taas käyntiin, on nilkan liikerajoitusten tuomaa etukenoa vastaan vaan taisteltava määrätietoisesti. 

31.1.2015

Roosan istunta on aina ollut omaani parempi: suorempi ja pystympi. Vinouksia ei juurikaan ole. Ehkä ponien kanssa kentällä piipertely on tehnyt tehtävänsä. Näistä kuvista näkee hyvin sen, miten ratsukko on kehittynyt hienosti yhdessä. Tyyli on ollut ensimmäisissä kunnon laukkatreeneissä molemmilla vielä hakusessa, mutta yhteinen sävel on nyt löytynyt. 

28.2.2016

Harmonia on löytynyt. Kuvasta ihan näkee, miten nämä kaksi vaan sopivat yhteen. Meno on helppon ja mukavan näköistä. Varmasti myös satulalla on osuutta asiaan: onhan esimerkiksi koulusatulallakin mukavampi tehdä kuvioita kentällä kuin estesatulalla. Täytyy sanoa, että se vähä, mitä itse olen tätä satulaa ehtinyt kokeilla, on se luotu tukemaan matkaratsastajan istuntaa. 

28.2.2016
Lopuksi pitänee nyt sitten kadehtia vielä yhtä istuntaa, ja todettava, että aputreenarillamme näyttäisi olevan mitä mainioimmat lähtökohdat matkaratsastusistunnan harjoitteluun. Punaisia poskia on siis tiedossa, Nea! ;)

- Hilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti