torstai 31. maaliskuuta 2016

Oona treenaa yksin! *jes!!*

*) Oonan oma kommentti

Oonalle mieluinen treeni oli luvassa viime lauantaina, kun kisan jälkeistä palauttelulomaa pitävä Alpo jäi kerrankin kotiin, eikä ollut puuskuttamassa arvon Rimadonnan perään. Palvelukin pelasi, ja tallityttö oli jo mitei satuloinut treeniratsunkin ratsastajalle valmiiksi. Kaikki oli valmiina, ei muuta kuin ratsaille! Toki pääsi sisko toista leikillään ojentamaankin, kun toinen oli hanskojen, kypärän ja auronkolasien hakemisen lomassa unohtanut ottaa shapsit esiin! 

Alkuhölkkäilyä keväisessä säässä


Sää oli yllättävän tuulinen, mutta sekös ei Oonaa tällä kertaa haitannut yhtään! Oona meinaan tiesi heti, mistä oli kysymys kun punainen huoltoauto lähti mukaan lenkille: Nyt tehdään töitä ja katsellaan niitä mörköjä sitten joskus paremmalla ajalla Roosan kanssa ihan kahdestaan...


Korvat tötteröllä Rinsessa paineli kohti kameraa. Ja ilme sen kuin kirkastui, kun alkulenkin jälkeen päästiin radalle. Rata oli jo ihan kesäkunnossa, niin kuin oikeastaan kaikki tiet täälläpäin muutamaa metsäpätkää lukuunottamatta. 


Ja vihdoin oli vuorossa se treeni, jota Oona oli kaivannut! Nimittäin Oonan laukkatreeni! Se pitää toteuttaa aina yksi koska muuten Alpo sekoaa ja muuttuu kenguruksi Oonan vauhti laukassa on ihan omaa luokkaansa Alpon tasavauhtisiin laukkatreeneihin verrattuna. Oonan laukkatreeni toteutettiin siten, että muuten ravattiin, mutta suoralla sai laukata. Lisäksi mentiin yhtä monta kierrosta kumpaankin suuntaan, jotta molempia laukkoja tuli määrällisesti yhtä paljon. 

Oona ei meinannut uskoa korviaan, kun Roosa antoi luvan laukata suoralla!





Oonan laukka pysyi yllättävän rauhallisena ja tasavauhtisena, joten treeni muistutti enemmän sitä mitä pitikin laukkavetojen sijaan. Hyvä niin, sillä tykinsuusta tykittävä treenimuoto ei ole lähellä sydäntäni. 




Lisäksi Oona oli koko lenkin ajan oikein kuvauksellinen ja ehkä hienoimmat laukkakuvat tammasta tuli ikuistettua muistikortille. Sykkeitä emme tällä kertaa saaneet mitattua koska emme jaksaneet kuunnella stetoskoopilla sykemittarien molemmat kellot olivat patterinvaihdossa. Toki ilmoitus noutovalmiudesta oli jo tullut aikaa sitten, muttei kukaan ollut muistanut niitä vielä hakea. 

Yhteiskuvan ottaminen oli hieman hankalaa, koska Siru ei paljon paikallaan pysynyt.


Kuten kuvasta näkyy, myös Siru oli mukana. Koirassa oli virtaa kuin pienessä kylässä ja tarkkana sai olla, ettei se painellut suoralla laukkaavan Oonan perään... Ei sillä, varmaan olisi muutaman kierroksen kiertäminen hevosenperässä tehnyt koiralle terää. Itseasiassa loppuverryttelyjen aikaan huomasin Sirun kadonneen ja siellä se meni parin sadan metrin päässä kuuliaisesti rataa pitkin Roosan ja Oonan perässä. Koira ihan hämmästyi kun pitikin tulla takaisin. 

Myöhemmin samana päivänä myös Napilla oli aktiivista toimintaa. Kentän sulettua innostuimme ohjasajamaan ponia, joka toimii tässä kyllä todella kivasti. Jotenkin vaan tämä harrastusmuoto aina jää, ja muistuu mieleen kentän sulaessa "hei, siellähän voisi nyt ohjasajaa". Ihan kuin se ei sitten enää myöhemmin kesällä / keväällä onnistuisi...

Pienet pohkeenväistöt


Napille piti tietysti laittaa jalkohin pienet pintelit ihan vain siksi, että ne ovat niin söpöt! Siis pintelit. Toki poni myös. Jos jotain tämä poni osaa, niin väistöt. Ei tarvitse ohjastajan paljon pyytää, kun toinen kulkee ristiaskelia hyvässä linjassa vaikka koko kentän halki. Ja kumpaan suuntaan tahansa. Tämä joskus yhdessä Roosan kanssa Napille opetettiin Roosan vielä Napilla vuosia sitten ratsastaessa, ja temppu taisi jo silloin olla mieluinen, koska niin mielellään joko ratsastajan tai ohjastajan kanssa askeliaan venyttelee. 

"Kattokaas tätä! Minä olen notkea!"

 ... ja samaan tahtiin vielä ohjastajan kanssa

Siinä sitten pohdittiin, että jos nyt ohjasajoa innostuisi jatkamaan pitkin kevättä / kesää, niin voisihan sitä koittaa seuraavana vaikka väistättää ravissa?! Vai onko se jo liian haastavaa Napin aivosoluille ;)



Ohjastaja pysyy hyvin perässä reippaasti kävellen, vaikka toinen ravaakin. Pienen ohjastettavan etuja!

Siru oli tietysti vahdissa. Tässä kohtaa kyllä hihnassa, koska Nappi vaatii Sirun mielestä aina pamentamista...

Loppuun vielä pieni väistönäytös. Nappi on paras!!


- Hilla

7 kommenttia:

  1. Moikka! Miten hoidatte hevosenne treenin jälkeen? Eli esim. kylmättekö jalkoja jollain tavalla, juotatteko elektrolyytti/suola vedellä, jotain muuta ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Treenin jälkeen hevoset yleensä pestään koska hikoavat niin runsaasti. Sen jälkeen jalat aina kylmätään joko kylmäsuojilla/lumella talviaikaan tai kun vesiletkut pysyvät sulina niin käytössä on kylmäysletkut, joissa pidämme 15 minuuttia. Kylmälinimenttiä käytetään yleensä vain talvella koska kylmäysletkut ovat todella tehokkaat eivätkä juuri kylmägeelejä tarvitse. Lenkin jälkeen hevosille maistuu "taikajuoma" joka siis valmistetaan haaleasta vedestä, tilkasta melassisiirappia ja Racing Revolyte -elektrolyytti valmisteesta. Maistuu kaikille!
      -H

      Poista
  2. Hei!

    Mie olen jo pitempään lukenu teidän blogia ja tykkään kovasti :) Nyt tulikin mieleen, että oletteko koskaan tehny postausta hevostenne ruokinnasta? Minuu kiinnostais kauheesti, että miten teidän matkaratsut syö! Tai millasta ruokintaa työ suosittelisitte matkaratsastukseen treenaavalle hevoselle? Tällästä postausta jos saapi toivoa? :)

    T. Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Ei saisi koskaan julkaista kommenttia, jos siihen ei vastaa saman tien, koska sitten käy näin että unohtaa vastaamisen kokonaan! :D

      Ollaan joskus tehty postaus, löytyy nimellä Nappi-ponin keittiössä, mutta käytänteet ovat muuttuneet jonkin verran, onhan postaus vuodelta 2012 :D Laitetaan työnalle ja tehdään uusi postaus toiveesi mukaisesti lähiaikoina!
      -H

      Poista
  3. En tiedä, osaatteko sanoa juuta tai jaata, mutta nyt kun on taas tämä kura-aika ja ainakin meillä herkästi impparin kehittävä hevonen, niin mitä jos juuri kilpailupäiväksi hevoselle onkin kehittynyt imppari? Onko se suoriltaan hylätty, vai tuleeko hylky vain ontumisesta? :) Tässä juuri mietiskelen, uskaltaisiko ilmoittautua tuleviin kisoihin, kun kuitenkin tuo epäonninen turvottaa jalkansa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevonen voidaa hylätä myös monista muista syistä ontumisen lisäksi. Näkisin, että jos hevosella on akuutti tulehdustila jalassa, ei kilpailu ole sille sillä hetkellä terveyden kannalta muutenkaan hyväksi. Kilpailuun voi toki aina ilmoittautua, koska eihän sille mitään voi jos sairastuu. Peruutus hoituu kyllä, toki osallistumismaksut palautetaan vain lääkärin / eläinlääkärin todistusta vastaan. Jos hevonen ilmoittamisajan puitteissa on kunnossa, itse kyllä lähtisin kisaan mukaan. Koskaan ei voi tietää varmaksi mitä kisa-aamu tuo tullessaa.
      -H

      Poista
    2. Sen verran täytyy vielä lisätä, että Kipan kautta peruutuksen voi tehdä ennen ilmoittamisajan päättymistä ja rahat palautuvat järjestelmän kautta automaattisesti. Näin ollen kisoihin voi hyvissä ajoin ilmoittautua ja peruutus onnistuu omakätisesti ilman lääkärintodistusten tarvetta ilmottautumisajan puitteissa.
      -H

      Poista