torstai 3. maaliskuuta 2016

Pallopeliä

Jolly Ballin tarina...

Kun Nappi ja Oona kaksi vuotta sitten muuttivat omaan talliin, totesi isä, että mitäänhän ei nyt hevosilta puutu kun kaikki niiden roippeet omaan varustehuoneeseen sovitimme. Kuitenkin Puuilosta oli Herra Saiturin matkaan tarttunut hevosten leikkipallo, Jolly Ball. Tärkeänä isä-pappa sen hevosille kotiin toi, mutta pallo ei juuri huomiota osakseen saanut. 


Eräänä päivänä taloon saapui komea aavikonruhtinas ja isän hankkima pallo kaivettiin esiin varutehuoneen uumenistä. Näpsäkkä arabiruuna tuntui olevan lajitovereitaan aktiivisempi kaveri ja ajattelimme, että pallosta voisi olla tälle virkkuruunalle iloa. Toisin kävi. Alpo tuijotteli tarhasta mieluummin laitumelle haaveillen kesästä kuin tutkiskeli palloa. 

Pallo unohtui, mutta muistuttu olemassaolostaan aina silloin kun kentällä ratsastettiin. Oli se sitten missäpäin tarhaa tahansa, niin aina se oli tiellä. Niinpä pallo vietiin taas talliin. 


Näppärä Siru-koira puuhasteli kerran tallissa. Ihmiset puuhastelivat karsinoiden siivoamisen parissa ja kielsivät Sirua syömästä hevosen kakkaa sen minkä kerkesivät. Sirppupa päätti sitten puuhastella omiaan ja tutkiskella tallin muita antimia. Ja ha-haaa minkä löydön koira teki! Ja pallo sai kyytiä ensi kertaa tässä pihassa. 

Siru rakastui palloon ikihyviksi. Sen kannisteki sitä kahvasta ympäriinsä kuin Muumimamman käsilaukkua ikää ja  paini sen kanssa. Haikein mielin pallosta iltaisin luovuttiin ja innokkaasti taas aamuisin talliin suunnattiin sen luo! Siihen ei kyllästytty koskaan!


Kerran Sirulta oli kuitenkin pallo jäänyt takatarhaan, josta Urho-poika sen löysi. Urhon mielestä pallo muistutti vähintäänkin jättiläismeloonia ja pitihän sitä tietysti maistaa. Urho repi kumipäälysteiseen melooniin palloon suuren suuren reiän vain todetakseen, että tämä "melooni" oli ontto sisältä... Ennen kuin Urho ehti kasvattaa palloon muodostunutta kraateria yhtään suuremmaksi, ennätettiin se pelastaa jättiläiskoiran hampaista. Ikävä kyllä palloa ei oltu tehty malamuutinkestäväksi.

Vanha Jolly Ball ei ollut yhtä sitkeää tekoa, kuin Urhon paras kaveri Viko, joka ei anna malamuuttien turhaan hyppiä silmille! ;) 
Kuitenkin viime viikolla tämä Urho Desing -pallo oli jälleen löytänyt tiensä hevosaitaukseen. Ja mitä tapahtuikaan?! Alpo innostui leikkimään pallolla! Kukaan mistään kahvoista halua kiinni pitää vaan kunnon reiästä pallon kyljessä! Pallo onkin sittemmin ollut Alpolle varsin mieluinen peliväline, ja sekös Sirua harmittaa. Kun Alpolta silmä välttää, on Siru valppaana nappaamaan pallon itselleen ja "pelastamaan" sen Alpon kynsistä. Tiedä sitten kumman käsittelyssä pallonraasu mieluummin olisi...


 














5 kommenttia:

  1. Heh, hassu Alpo :D
    Meillä oli kans pallo silloin, ku Papu asui vielä meillä. Mutta se katosi tarhasta, varmaan tuuli vei. Monesti ajatellut, että pitäisi ostaa uusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alpo on kyllä veikeä tuon pallonsa kanssa! Herralla saattaaa hyvin kulua puolikin tuntia repotellessaan sitä :D
      -R

      Poista
  2. Ihana Alpo! Meilläkin iskä osti hepoille pallon, vaikka ei yleensä mitään varusteita ostele, lähinnä kauhistelee uusia satulahuopia ja muita "hömpötyksiä" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin kauhistellaan jatkuvasti satulahuopien tai riimujen määrää, mutta kuitenkin tämä pallo tai iso säkillinen porkkanoita on sitten ihan välttämätön ostos ;)
      - R

      Poista
  3. Ihana Alpo! :)
    Meillä on myös vastaava kahvallinen pallo, joka ei tosiaan hevosia ole ikinä kiinnostanut yhtään. Gini-koiruus sensijaan rakastaa palloa, kahvasta on niiiiiin kiva kanniskella palloa ympäriinsä ja sen kanssa saa hurjat painit aikaan. :)

    VastaaPoista