maanantai 18. heinäkuuta 2016

Maajoukkueleiri Pinsiössä 9.-10.7.

Lauantai 9.7. 

Matkaratsastuksen maajoukkuetoiminnan leiri järjestettiin viime viikonloppuna Pirttisillan tilalla Pinsiössä. Matkaan lähdimme aamulla puoli kahdeksan aikaan ja mukaan pääsivät molemmat hevosemme. Matka sujui nopeasti ja noin parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme kohteessa. 

Purimme hevoset ulos kopista ja veimme ne vastavalmistuneelle laidunlohkolle. Tilan emäntä Elina olikin nähnyt paljon vaivaa leiriläisiä varten, laidunlohkoja, tarhoja ja karsinoita oli varattuna jokaisen tarpeeseen. Ensi töikseen Elina kysyikin, missä haluaisimme hevosiamme majoittaa. Valitsimme laitumen, sillä olivathan Oona ja Alpo kotonakin olleet yötä päivää laitumella juhannuksesta lähtien. Kun hevoset olivat päässeet laitumelle, odottelimme muiden leiriläisten saapumista. Porukkaa tippui paikalle tasaiseen tahtiin ja ehdimme hyvin vaihdella kuulumisia muiden kanssa hevosten majoittamisen ohessa. 

Varsinainen ohjelma alkoi puolen päivän aikaan, kun puolalainen FEI4* eläinlääkäri Jaroslaw Rubenz luennoi meille matkaratsun ruokinnasta. Tietoiskun sisältö painottui energian tarpeeseen niin treeni- kuin kisakaudellakin sekä elektrolyyttien, erityisesti kaliumin ja natriumin tarpeeseen urheilusuorituksen aikana. Jarek painotti kuitenkin varovaisuutta elektrolyyttilisien kanssa: jos elektrolyyttejä antaa liikaa tai liian aikaisin, voivatkin ne edistää hevosen kuivumista. Halvin elektrolyyttilisä on natriumkloridi eli suola. 

Koska en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa koko viikonlopun aikana, päätin kuvittaa tämän postauksen arkistokuvilla. 
Luennon jälkeen ratsukot jaettiin kolmeen ryhmään. Olimme sopineet, että Roosa ratsastaisi molemmat hevoset ja näin ollen hänen vuoronsa olisi Oonan kanssa 1. ryhmässä ja Alpon kanssa 3. ryhmässä. Lähdimme hakemaan hevosia laitumelta ja siirsimme ne tarhoihin. Molemmat hevoset hermostuivat heti, sillä paidaksi ja pepuksi muodostunutta kaksikkoa erotti nyt väliaita! Voi sitä porua, kun molemmat höpöttivät toisilleen ihmeissään joutuessaan "eroon" toisistaan! Roosa käytti molemmat hevoset alkutarkastuksessa Jarekin ja toisen eläinlääkärin Johanna Bäckströmin silmien alla. Molemmilla oli kaikki kunnossa. Roosa nousi ratsaille ja lähti suorittamaan mäkitreeniä ensimmäisessä ryhmässä. Minä jäin vahtimaan Alpoa, joka surullisesti huuteli Oonan perään, vaikka näköpiirissä oli lukuisia hevosia. 

Ratsukot kiersivät ensin 7 km alkuverryttelylenkin, jonka jälkeen ottivat laukka- ja ravivetoja pitkään, jyrkkään mäkeen. Mäen päällä hevosten sykkeet aina tarkastettiin ennen kuin heidät ohjattiin uuteen nousuun. Oona oli ollut treenistä mielissään, ja kahden arabin perässä ravannut mäkeen oikein mielellään. 



Oonan ja Roosan treenaillessa 2. ryhmä lähti alkuverryttelyyn ja minä aloin valmistella Alpoa viimeiseen ryhmään. Hevonen oli hieman hermostunut, ja hyöri siinä määrin tarhassa, että satuloimiseen tarvittiin hieman apua. Onneksi apukäsiä oli helposti saatavilla, ja Rita käväisi pitelemässä Alpon narusta sen aikaa, että ehdin saada satulan hevosen selkään. Muut viimeisen ryhmän ratsukot lähtivät kentälle kävelemään, joten minäkin siirryin sinne Alpoa taluttelemaan, jotta hevonen hieman rauhottuisi. 

Mitä vielä! Oonaa oli ikävä, paarmat ärsyttivät ja menohalujakin tuntui olevan ihan kiitettävästi. Pitkiltä tuntuivat seuraavat kymmenet minuutit kun Alpon ohjaksissa roikuin. Hevonen kun vaan halusi pyöriä ympärilläni, koska en herran mielestä kävellyt riittävän reippaasti... 

Viimen tuttu raviaskel kaikui horisontista ja Roosa ja Oona saapuivat mäkitreenin päätyttyä suoraan tallille. Olimme sopineet, että minä kävelyttäisin Oonan niin Roosa ehtisi muun ryhmän mukaan. Vaihdoimme siis hevosia, ja niin Alpo pääsi matkaan! Kävelytin Oonaa kentällä, kunnes vein sen tarhaan odottelemaan. 



Tässä kohtaa huokaisin hieman ja kävin juomassa. Keli oli hiostava, minulla liikaa vaatetta ja askel alkoi jo painaa. Ehdin hieman hengähtää ja sitten ehdinkin sopivasti tallilla tässä välissä piipahtaneen valmentajamme Ninan kyytiin ja pääsin seuraamaan viimeisen ryhmän mäkiosuutta. 

Ratsukot saapuivat 7 km alkulenkin jälkeen mäkeen ja nousivat sen päälle sovitusti laukalla. Virtaa tuntui olevat kaikissa neljässä hevosessa, ja Alpon silmät kiiluivat silkasta innostuksesta. Muistelin meidän alkuverryttelyä kentällä ja hykertelin itsekseni, joskohan herran hymy vielä vähän tuosta hyytyisi. (No eipä paljon kyllä hyytynyt...)


Hevoset nousivat rinteeseen yhteensä neljästi. Jokainen sai vuorollaan olla ensimmäisenä. Alpo saapui rinta rottingilla omalla vuorollaan ryhmän johdossa. Roosa kyllä myöhemmin paljasti vetäjän roolin olleen hyvin jännitävä, sillä Alpo ilmeisesti oli nähnyt niitä kuuluisia Pokemoneja vähän siellä sun täällä... 


Leirikuva: Viimeinen ryhmä mäkitreenissä. Kuva Heidi Laurinen / Team Suonpää. 
Mäkiosuuden jälkeen ratsukot kiersivät jäähdyttelylenkiksi samaisen 7 km lenkin mitä olivat menneet alussa. Tallilla hevoset kiikutettiin vielä lopputarkastukseen, jossa Jarek ja Johanna syynäsivät niitä tarkkaavaisesti. Etukäteen tiedossa olleisiin heikkouksiin kiinnitettiin erityisesti huomiota ja jokainen ratsastaja sai varmasti kultaakin arvokkaampia käytännön vinkkejä oman hevosensa treeneihin. Meidän hevosilla kaikki oli ok, ja historiassa olleet ongelmat selvästi treenien myötä menneet parempaan suuntaan. 

Kun hevoset oli viety takaisin laitumelle, oli ruokailun aika. Nälkä tässä kohtaa jo kurnikin kaikkien suolistossa ja ruoka maistui. Sovimme, että siirrymme kukin majapaikkoihimme ja tapaamme yhteismajoituksessa myöhemmin. 

Majoituimme Roosan kanssa Kirsin luona, jonne myös Elisa ja Rita tulivat. Hengähdimme hetken ja lähdimme sitten yhteiseen kokoontumiseen. Ohjelmassa oli eläinlääkärien arvokas konsultaatiomahdollisuus, ja jokainen saikin vuorollaan esittää heille kysymyksiä joko koskien omia hevosia tai jotakin kuvitteellista ongelmaa tai tilannetta. Jarekin englantia oli helppo seurata ja paljon mielenkiintoista jäi jokaiselle korvan taakse. Aika kului siivillä, ja pian olikin aika lähteä nukkumaan. Pitkän päivän jälkeen uni taisi maittaa jokaiselle. 

Sunnuntai 10.7. 

Aamu alkoi ihanalla aamupalalla Kirsin luona. Suuri kiitos Kirsille majapaikasta ja tarjoiluista! Sen jälkeen suuntasimme takaisin tallille. Meidän kaksikko möllötti tyytyväisenä omalla lohkollaan. Haimme ne taas järkytystä herättäneisiin tarhoihin aamutoimille. Kylläpä oli kamala väliaita taas rakastavaisten välissä!

Aamun ohjelma alkoi hevostarkastuksilla. Alkutarkastus kävi nopeasti kun oli kaksi eläinlääkäriä. Päivän ohjelmassa oli 30 km yhteislenkki 15-16 km/h nopeudella. Koska treenejä oli vain yksi, olimme ajatelleet että joudumme arpomaan Roosalle hevosen. Salaa haaveilin toisen ratsastajan löytymisestä ja kuin tilauksesta leirille ulkomailta saapunut suomalaisvahvistus Mia oli vailla ratsastettavaa. Mielellään hän lupautuikin sitten meidän avuksemme ja sai Alpon käyttöönsä. 

Hevoset lähtivät halukkaasti yhdessä ryhmässä lenkille. Aikamoinen letka lähtikin matkaan kun kaikki starttasivat yhtä aikaa. Minä jäin tallille odottelemaan ja pääsin mukaan eläinlääkäreiden ja joukkueen johdon keskusteluun. Oli mielenkiintoista taas kuunnella Jarekin tarinoita ulkomailta. Aika kului tässä seurassa kuin siivillä ja pian ratsukot saapuivatkin takaisin pihaan. Lähdin Jarekille sihteeriksi lopputarkastuksiin ja kirjoitin sykkeitä ja muita tärkeitä huomioita ylös paperille. Mielenkiintoista oli seurata lähietäisyydeltä FEI-eläinlääkärin toimia. Jälleen hevosia tarkkailtiin ja ratsastajille annettiin vinkkejä. 



Lenkki oli sujunut hyvin meidän hevosten osalta. Kumpikin oli lopputarkastuksessa hyvässä iskussa eikä mitään suurempaa huomautettavaa tullut. Mia kehui Alpoa mukavaksi ratsastaa ja olikin kiva saada ammattilaisen mielipide ja vinkkejä jatkoa ajatellen. Muutama kokeilemisen arvoinen niksi laitettiin korvan taakse koskien mm. Alpon taipumusta ns. "rullailuun" kuumuessaan. Hevosten huollon jälkeen oli ruokailun aika. 


Leirikuva: Mia ja Alpo tarkastuksessa. Kuva Nina Mickelsson. 
Ruokailun jälkeen vuorossa oli Thermo Shock -kylmähoidot sekä hevosille että ratsastajille. Ensin käytiin läpi hevoset. Jokainen sai kertoa hoitajille, minne juuri omalle hevoselleen haluaisi hoitoa laitettavan. Näitä oltiin jo pohdittu sekä eilisen että tämän päivän eläinlääkäritarkastuksissa. Pääsääntöisesti jalkojen ja selän lihaksistoon hoitoja hevosille laiteltiin. Niinpä meilläkin Oona sai hoidot jalkoihinsa ja Alpo selkään. Oona ei oikein ollut tapahtumasta moksiskaan, mutta Alpoa vähän sihisevä hoitolaite jännitti. Hyvin saatiin kuitenkin hoito myös Alpolle annettua. 


Leirikuva: Thermo Shock -hoidossa. Kuva Nina Mickelsson. 
Osa lähti syömään ja osa ratsastajista otti hoitoja. Mekin Roosan kanssa kokeilimme: Roosa niskaan ja hartioihin, minä (mihinkäs muuallekaan) kuin vammajalkaan. Esittelin hoitajalle kipeät ja kireät kohdat ja täsmähoitona hän käsitteli murtumakohdan lisäksi kipeytyvät lihakset ja lihaskalvot. Hoito tuntui aika jännältä. Viileältä ja hiukan jäi hoidetut kohdat kihelmöimään. Illemmalla hoidettuja kohtia ehkä hivenen jomotteli mutta täytyy kyllä sanoa, että jalkani ovat hoidon jälkeen tuntuneet todella hyviltä ja käsitellyt kohdat eivät kipeytyneet viikonlopun touhuista ollenkaan! Tällä perusteella voisin kyllä suositella hoitoja vastaaviin vaivoihin. 

Hoitojen jälkeen oli vielä yhteenvedon aika. Jarek pitivät vielä oman puheenvuoronsa ja puhui leirin aikana tehdyistä hevostarkastukista yleisesti. Sen lisäksi kävimme läpi valmennettavien tavoitteita loppukauden suhteen. Ainakin SM -kilpailu ja Liettuan kv-kisat ovat monella mukana kisakalenterissa. Näyttäisi siltä, että Liettuaan olisi suuntaamassa ennätyspaljon suomalaisratsukoita syys-lolakuun vaihteessa. Tämähän on tietysti oiva tilaisuus tutustua kisapaikkaan ja reitistöön, sillä samaisella paikalla on luvassa NBCH-kisat 2017, joka on monella tähtäimessä. 

Lopuksi vielä kiiteltiin puolin ja toisin osallistujia ja järjestäjiä ja erityisesti Elinaa, joka majoitti hevoset tiluksillaan ja tarjosi loistavat puitteet valmennusleirille! Yhteishenki oli jälleen huippuluokkaansa ja haikein mielin saattelimme toinen toisiamme kotimatkalle. Kaiken kaikkiaa oikein antoisa viikonloppu, josta jäi taas paljon uutta asiaa mietinnän alle. 

Kotimatka sujui nopeasti viikonlopun tapahtumia raportoidessa. Kotona Nappikin oli selvinnyt hengissä yksin vietetystä viikonlopusta ja piippaili iloisesti portilla kun kurvasimme pihaan. Pian kuitenkin hymy hyytyi kun tapansa mukaan Alpo ja Oona näyttivät kumpikin, missä pikku-Nenäliinan paikka laumassa taas olikaan. Reipas poni! Naapurien mukaan Nappi oli päivät oleskellut laitumella ja huudellut sieltä ohikulkijoille. Rauhallisesti kuitenkin oli osannut ottaa, vaikka vasta toista kertaa olikin yksin yötä kotona. 

Alpo ja Oona saavatkin nyt viettää laidunlomaa ja palautua rauhassa viikonlopun treeneistä. Sen sijaan Napilla saattaa olla nyt lenkki jos toinenkin tiedossa, sillä tokihan sitä täytyy jollakin kaviokkaalla baanalle päästä!

- Hilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti