keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Mistä hikoilu kertoo?

Hevosen hikoilu johtuu usein joko fyysisestä rasituksesta tai yleistilan laskusta. Jälkimmäisellä tarkoitetaan tietenkin sitä, että hevonen on sairastunut, ja sairas hevonen voi hikoilla levossa ollessaan. Kova kipu voi aiheuttaa hikoilua, kun hevosen olo on kivun johdosta tuskainen. Myös kuumeen nousu / lasku voivat johtaa hikoiluun. Kun kipeää hevosta lääkitään, saattaa seurauksena olla hevosen hikoaminen. Levossa hikoavaan hevoseen tulisikin aina kiinnittää huomiota, ja syy hikoiluun selvittää välittömästi sillä se voi kertoa hevosen sairastuneen. 

Hevosen hiki sisältää saippuamaista proteiinia, joka saa aikaan hien vaahtoutumisen. Proteiinin ansiosta hevosen vettä hylkivä karvapeite kastuu ja hiki pääsee karvapeitteen päälle haihdutettavaksi. 
Toiset hevoset ovat kovia jännittämään ja hikoilevat silloin helposti. Tunnetiloista erityisesti jännitys ja stressi saavat hevosen hikoilemaan. Jännitys voi johtaa joskus hevosen tärisemiseen, jolloin lihakset tuottavat lämpöenergiaa. Toki jännitys aiheuttaa hevoselle myös stressiä, jonka seurauksena voi olla stressiperäinen hikoilu. Tilanteet, jotka saavat hevosen jännittämään ja sitä kautta hikoilemaan ovat yksilöllisiä. Esimerkiksi siinä missä toinen matkustaa trailerissa rennosti, hikoaa toinen litimäräksi jo pienelläkin kuljetusmatkalla. 


Kuumuus aiheuttaa hikoilua, sillä hevonen on tasalämpöinen, jolloin sen elimistö pyrkii pitämään kehon lämpötilan mahdollisimman vakaana. Lämpöhikoilun tarkoituksena on jäähdyttää kehoa ja näin ollen estää hevosta kuolemasta kuumuuteen. Keho viilenee, kun hiki haihtuu iholta ja näin ollen hien alla oleva kudos viilenee. Fyysinen rasitus käynnistää lämpöhikoilun. 


Alpo tietää, miten hien saa kivasti pintaan ihan oma-aloitteisestikin!
Liikkuminen on aktiivista toimintaa, jossa kudokset kuluttavat energiaa ja tuottavat samalla lämpöä. Hevosen hikoilu tässä valossa voi johtua esimerkiksi ajosta tai ratsastuksesta, mutta yhtäläillä tarhassa tai laitumella aktiivisesti liikkuva hevonen hikoaa. Toki hikoiluun voivat vaikuttaa useammat tekijät yhtäaikaa, kuten vaikkapa ratsastus ja jännitys samanaikaisesti. 

Hikeä pukkaa treenissä kelissä kuin kelissä. 
Joskus kuulee ihmisten kauhistelevan hevosen hikeen liikuttamista. Toiset ajattelevat hevosen hikoamisen olevan merkki liiallisesta rasituksesta. Itse näkisin asian niin, että hevoset ovat hikoilun suhteen yhtä yksilöllisiä kuin ihmisetkin: Siinä missä toinen hikoaa jo kuntosalille saapuessaan, toinen vielä palelee alkuverryttelyssä. 

Omien hevosten kohdalla tarkkailen hikoilua. Liikkuvan hevosen tulee mielestäni hiota, sillä jos minkäänlaista karvapeitteen kostumista ei kohtuullisessa rasituksessa tapahdu, herää epäilys hevosen aineen vaihdunnan mahdollisista häiriöistä. Edesmennyt hevoseni kärsi tästä ongelmasta kerran, eikä se reippaan ratsastus- tai ajolenkin jälkeen kostunut edes varusteiden alta. Silloin asiaa selvitetiin, ja hevonen todettiin terveeksi. Monenlaista kokeiltiin ja hevosen ruokaan lisättiin mm. elektrolyyttivalmistetta. Toiset viittasivat kintaalla ongelmaani todeten hevosen niin kova kuntoiseksi, ettei minun käytössäni vaan rasittunut hikoamispisteeseen. Yks kaks hevonen alkoi kuitenkin jälleen hikoilla, eikä vastaavaa esiintynyt enää jälkeenpäin. Mutta sen muistan, miten paljon paremmalta hevonen tuntui ajaa/ratsastaa hikoilevana kuin hikoilemattomana!

Meillä kaikki kolme kaviollista ovat kovia hikoilemaan ja esimerkiksi reippaalla käyntilenkillä nousee kevyt hiki pintaan. Oona ja Alpo jännittävät yksinmatkustamista ja hikoavat vähän kuljetuskopissa. Kentällä työskennellessä tehokkaalla käyntityöskentelylläkin on mahdollista saada Oonan ja Alpon turkki kostumaan. Normaalissa tilanteessa, jossa hevonen liikkuu mielellään ja on terve, pidämme hikoilua positiivisena asiana. Otamme sen viestinä siitä, että hevosen kehossa on kaikki kunnossa ja aineenvaihdunta pelaa. 


Hellesää luo omat haasteensa matkaratsastuskilpailuun. 
Kuumalla säällä hikoilu on runsaampaa ja jos esimerkiksi kilpailupäivä sattuu olemaan kovin lämpöinen, korostuu hevosen kastelemisen ja viilentämisen tärkeys. Viilentämisellä on mahdollista vaikuttaa hevosen syketasoon, vireyteen ja jaksamieen. Kastelussa käytämme mehukattipulloja, joita on aina teipattu kaksi yhteen. Pullon kahvasta ratsastajan on helppo ottaa kiinni ja kastella hevosta vaikka ihan liikkeessä. Kun pulloja on kaksi, kastuu kaula sopivasti molemmilta puolilta. Lisäksi pullot voi viskata ihan rauhassa maahan, josta huolto voi ne sitten noukkia talteen. Kastelemme aina vain kaulaa, emme koskaan selän tai takaosan isoja lihaksia. Kastelua kannattaa etukäteen harjoitella, sillä kumpikaan meidän hevosista ei siitä aluksi pitänyt. Nykyisin kastella saa kaikessa rauhassa, sillä kokemuksen myötä kumpikin on tottunut tähän ja oppinut nauttimaan viilennyksestä. 


Kiitos ystävien ja tuttujen, meillä on tyhiä mehukattipulloja juuri sopivasti tähän tarkoitukseen!
- Hilla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti