maanantai 17. lokakuuta 2016

SM kilpailut

Matkaratsastuskilpailut, Suomen mestaruus 8.10.2016, Lieto
  taso 3, 98 km nopeusluokka, miniminopeus 10 km/h
Järjestäjä: Varma


Aamu alkoi aikaisella herätyksellä huolimatta siitä, että matka kilpailukeskukseen kesti vain noin 40 minuuttia. Isä ja Roosa olivat jo edellisenä iltana käyneet reittiselostuksessa ja alkuperäisten tietojen mukaan myös punnitus piti tapahtua silloin. Reittiselotus tuli kuultua, mutta punnitus oli siirretty vasta aamuun. Lauantaiaamuna Oona lastattiin koppiin ja matkaan starttasimme jo klo 5 tallimme pihasta. Tällä kertaa myös pikku-Inari oli huoltovahvuudessa mukana. 

Perillä Roosa otti hevosen talutukseen, isä lähti viemään koppia erilliseen traileriparkkiin ja äiti, Hilla ja Inari alkoivat pystyttää huoltoleiriä. Roosa kävi ilmoittautumassa ja punnituksessa ja sen jälkeen olikin sitten aika mennä eläinlääkärin tarkastukseen. Tarkastusalueella oli vielä pimeää, eläinlääkärin tahti kovin verkkainen ja muuten poutaisen kisasään jäätävä tuuli kävi luihin ja yitimiin! Tuntui inhottavalta pitää hevosta niin kauan ilman loimea, vaikka se tässä kohtaa oli vielä ihan kuiva. Tarkastuksessa syke 43 ja kaikki kohdat A:ta. Kaikki luokassa starttaavat saivat lähtöluvat, joten kohta pimeässä otsalamppujen loisteessa häärittiinkin kisaratsuja starttikuntoon. 

Koska SM -kilpailut järjestettiin vain 3 viikon kuluttua Liettuan kilpailusta, ei Roosan osallistuminen Alpolla näihin karkeloihin tullut kysymykseenkään. Näin ollen Liesjärveltä elokuussa hankittu kvaali takasi sen, että Oonan kanssa oli yhtäläiset mahdollisuudet osallistua tähän luokkaan. Sen suuremmitta ennakko-odotuksitta lähdimme mukaan, ja taktiikkamme olikin keskittyä omaan suoritukseen ja katsoa mihin se loppupeleissä riittäisi. Oona tuntui hyvältä ja virkeältä, joten kaikilla oli hyvä fiilis lähteä kisaamaan. 

Startti tapahtui aamuhämärässä klo 7. Kaikki viisi lähtivät jonossa matkaan kohti ensimmäistä 30 km looppia. Heijastimet loistaen karavaani eteni määränpäänään 98 km jälkeen ratkoa Suomen mestaruus -titteli!





Ensimmäisellä lenkillä Hilla ja Inari jäivät huoltoalueelle, ja äiti ja isä reitille. Lenkillä huollettiin noin 10 km ja 20 km kohdilla. Porukka pysyi hyvin kasassa aina toiselle huoltopisteelle saakka, jolloin kärki hieman kiristi vauhtia ja Roosa ja Oona sekä Kirsi ja Rolle hieman himmailivat pitäen yllä omaa tasaista nopeuttaan. Tauolle saavuttiin kuitenkin muutaman minuutin sisään, joten erot ratsukoiden kesken olivat vielä varsin pieniä. Tällä välillä Hilla ja Inari olivat selvityneet päivän ensimmäisistä niskakakoista ja vaihtaneet onnistuneesti koko vaatekerran pimeässä auton etupenkillä.



Tauolle Roosa ja Oona saapuivat käynnissä. Normaalit rutiinit ja siitä sitten sykkeen mittaukseen. Syke laski miltei heti sallittuun ja tutun varmistelun jälkeen hevonen ilmoitettiin tarkastukseen. Tuuli oli aamusta ehkä jopa hivenen yltynyt ja todella navakka puhuri kävi yli peltoaukean suoraan kisakeskukseen. Oona joutui odottelemaan tarkastukseen jonkin aikaa, koska se oli nyt ruuhkautunut SM -ratsuista. Kuitenkin sinne lopulta päästiin, hieman tuulen tuomaa kankeutta oli havaittavissa. Kaikki kuitenkin tästä tarkista A.ta sykkeen ollessa 59! 



Kasasimme Oonalle reilusti loimia niskaan ja hevonen olikin tauolla varsin tyytyväisenä. Tuulinen säähän ei tunnetusti ole Oonalle yhtään mieluinen! Ratsastaja tankkasi autossa tuulen suojassa, Hilla ja isä huolehtivat Oonasta ja äiti työnteli Inarin vaunuja. Pikkuinen oli päässyt asian ytimeen ja tuntui ymmärtävän, milloin hänen toivottiin nukkuvan vaunuissa. Oona satuloitiin ja Roosa kiipesi takaisin ratsaille. Hyvillä mielin lähtivät uudelleen 30 km loopille. Huoltoon reitille isä ja äiti, ja Hilla ja Inari saivat siirtyä sisätiloihin seurustelemaan, kiitos tästä mahdollisuudesta Marille! 



30 km lenkillä huollettiin samoissa kohdissa. Nyt Ines nykäsi selvän eron muihin ratsukoihin ja ampaisin kärkeen reilulla erolla. Kakkos ja kolmostilaa hallitsivat Lampinen ja Perälä, ja Roosa ja Kirsi tulivat hiukan heidän jäljessään hevosillaan. Tuuli ei hellittänyt, vaikka aurinko yrittikin pilkistellä pilvien rakosista. Kaikilla SM-luokan hevosilla oli ratsastusloimet tiukasti yllään, kangistaahan hyytävä tuuli helposti lihaksistoa erityisesti hikisen karvapeitteen alta!



Ratsukoiden lähestyessä taukoa, Hilla ja Inari olivat jälleen valmiudessa. Äiti-mummi siirtyi lastenvahtiin, isä-pappa ja Hilla vastaanottamaan ratsukkoa. Saapuivat linjan yli taluttaen yhtä aikaa Kirsin kanssa, muutamia minuutteja Lampisen ja Perälän jäljessä. Oona palautui jälleen nopeasti, mutta jälleen taukoalueella oli ruuhkaista. Onneksi toimihenkilöt hoitivat tässä kohtaa tonttinsa ja SM-ratsukot saivat kiilata lyhyempien matkaajien ohitse. Syke 57 ja limakalvot B. Hieman oli kankeutta havaittavissa ja liikkeistä tulikin B. Tauolla laitoimme BOT:n loimiläjän alimmaiseksi lämmittämään takaosaa. 



Oona oli jälleen tyytyväinen, eli onnistuimme loimittamisessa siinä määrin, ettei tuuli häirinnyt arvon rinsessaa. Tauko oli 40 minuutin mittainen ja kaikki 5 ratsukkoa olivat 60 km jälkeen edelleen mukana kisassa. Kolmannelle loopille Roosa ja Oona lähtivät yhtä aikaa Kirsin ja Rollen kanssa. Kolmas lenkki olisi 19 km mittainen. 



Tällä kertaa huoltoautoon hyppäsivät Hilla ja isä, äidin jäädessä vaunuissa uinuvan Inarin kanssa kisakeskukseen. Ensimmäinen huolto pidettiin ennen pitkää huoltokieltoaluetta eli noin 5 km kohdalla. Ennen ratsukoiden saapumista isä ihmetteli, miksi Hilla halusi raahata molemmat äpärin esille. Oona joi reippaasti molemmista ämpäreistä vuorotellen Hillan virnuillessa isälle. Kyllähän tässä omat hevoset jo siinä määrin tunnetaan että taktiikka usein toimii. Ensin juodaan suurimpaan janoon toisesta ämpäristä, sitten halutaan maistaa toisesta. Ja sitten vielä viereisestä ja niin edelleen, ikään kuin hevosen muisti olisi niin lyhyt, ettei se enää muista toisesta jo juoneensa. 

Seuraava huolto pidettiin noin 10 km ennen maalia. Siinä sovittiin, että 3 km ennen taukoa vielä huolletaan, sillä hevosille oli alkanut juoma maistua paremmin kuin hyvin. Roosa raportoi tuulen selvästi kangistavan hevosta, sillä se puhalsi inhottavasti ratsastusloimen allekin loimen liehuessa hevosen pepun päällä kuin viitta ikään. Sovittiin, että pyritään taas nopeasti tarkastukseen, jotta saataisiin hevoselle taas BOT ja muut loimet kunnolla päälle. 


Seuraavaan huoltoon Roosa saapuikin hieman Kirsin ja Rollen perässä. Olivat jättäytyneet, vaikkei eroa ollutkaan montaa kymmentä metriä. Huoltoon tullessa Hilla kuitenkin huomasi, että oikeasta etujalasta oli kenkä pohjallisineen kadonnut jonnekin. Sen tippumisajankohtaa ei sen tarkemmin osattu arvioida jotta kenkää oli kannattanut lähteä etsimään. Todettiin kaikki kolme yhteen ääneen, että jätetään kisa tähän. Autossa olisi kyllä kengitysvälineitä ja vanhoja kenkiä, mutta Hillan kengitys"taidoille" ei tällä kelillä kannata lähteä askartelemaan. Vaikka kengän jalkaan hyvin saisikin, ehtisi hevonen varmasti tuulessa kangistua ja näin lähellä taukoa liike olisi vaikea saada vertymään. Roosa jäi taluttelemaan Oonaa kohti kisakeskusta ja Hilla ja isä kiirehtivät ilmoittamaan ratsukon keskeyttämisestä. 



Kaikkia tietysti harmitti, mutta koska asialle ei nyt tässä kohtaa mitään voinut, eikä kyse ollut loppujen lopuksi sen suuremmasta asiasta kuin kengän putoamisesta. Laiha lohtu, vaikka tässä kohtaa olikin selvää, ettei mitaleista olisi muutenkaan taisteltu. Ero mitaleista ratsastaviin oli tässä kohtaa jo hyvinkin selvä. Onneksi kenkä oli irronnut siististi ja hevonen käveli reippaasti kisakeskukseen. 

Kävimme vielä lopuksi tarkastuksessa, jonka jälkeen kilpailu päättyi osaltamme tähän. 


Kun kisa oli meidän osaltamme ohi, huolsimme Oonaa, olihan takana kuitenkin 79 km. Lisäksi tsemppasimme Kirsiä ja Rollea viimeiselle 19 km lenkille. Pengoimme kasseistamme vielä kuivan ratsastusloimenkin kilpakumppanimme selkään ja niin iloinen ratsukko lähti matkaan. Myöhemmin saimme onnitella Inestä voittajana, sekä Lampista hopeamitalista ja Annea pronssista. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä Kirsi ja Rolle taituroivat hyväksytyn tuloksen SM luokassa 98 km matkalla sijalla 4!! Kun hyvät ystävät onnistuvat, ei oma epäonnistuminen enää mieltä paina kun voi aidosti iloita toisten puolesta!

Lastasimme Oonan ja isä ja Roosa lähtivät edeltä viemään hevosta kotiin. Hilla, äiti ja Inari jäivät vielä katsomaan SM-luokan palkintojen jakoa. Illalla kotona vielä Hilla askarteli Oonalle kengän alle todeten, että onneksi ei yrittänyt tätä kisapaikalla. Meni siinä sen verran aikaa, ettei varmasti olisi viimeiselle loopille asti päästy. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti