maanantai 27. helmikuuta 2017

Talviset kilpailut Liedossa

Matkaratsastuskilpailut 25.2.2017,Lieto
  taso 2.2, 54 km ihanneaikaratsastus, nopeus 10-16 km/h
Järjestäjä: VARMA
 
Jos ei ole treenaaminen tähän vuoden aikaan näillä leveysasteilla helppoa, niin eipä ole kilpailuiden järjestäminenkään. Viimeisiin iltoihin asti saivat sekä osallistujat että järjestäjät toivoa parasta ja pelätä pahinta. Sää suosi kuitenkin tällä kertaa ja siinä missä alkuviikosta oli joka paikka peilijäässä, saatiin kuin saatiinkin torstain aikana mukava lumipeite maahan! Lunta tulikin sitten vielä lisää perjantaina ja lauantainakin, joten talven ennätyslumimäärässä olikin mitä loistavin lähteä mukaan kilpailuun!


Tällä kertaa olin selvästi enemmän kisaterässä kuin viimeksi. Vesilahden kisoissa olin jossain pienen-vauvan-äiti -horroksessa ja unohdin puolet kisavamisteluista ja vasta kun oli aika kavuta ratsaille, tajusin mikä roolini niissä kekkereissä minulla oikeasti olikaan. Tällä kertaa valmistelut tapahtuivat vanhan tutun kaavan mukaisesti, kaikki oli jämptisti ojennuksessa ja aikataulussa, vaikka jälleen kerran ennen kisoja ei kunnon yöunia saatukaan. 

Aamulla siis sopivasti perhosia vatsassa. Näin sen kisapäivän kuuluukin alkaa! Koska kilpailut olivat naapurikunnassa, oli Oona kopissa vasta hieman ennen seitsemää aamulla ja matka kisapaikalle saattoi alkaa. Vajaa 45 minuuttia autolla ja perillä! Luksusta! Roosa otti Oonan talutukseen ja minä suuntasin hoitamaan ilmoittautumisvelvollisuudet. Siinä samassa hoitui myös reittiselostuksen kuuntelu ja sitten olikin aika suunnata alkutarkastukseen.
Alkuverryttelyssä
Oona oli hyvin virkeä, suorastaan pursui energiaa jopa lämppäreille ehkä epätyypilliseen tapaan. Ilmeisesti seura tekee kaltaisekseen, kiitos Alpon... Alkutarkastuksessa Oona olisi halunnut hyöriä ja hääriä, vaan malttoi kuitenkin seistä paikoillaan, jotta homma saatiin hoidettua pois alta. Syke 36 ja kaikki A:ta. Juoksutus tuotti hieman tuskaa. Pohja oli luminen ja lumen alta liukas. Hevosen hokit purivat pohjaan mutta omat jalat vähän lipsuivat. Lisäksi Oonan ylimääräinen energia alkoi purkautua tässä kohtaa kaikenlaisena päänviskomisena ja niskojen nakkelemisena, ja auttamatta taluttaja jäi jälkeen. Ei mitään mallijuoksutusta tässä kohtaa, ja jouduttiin ottamaan vielä uudestaan hevosen riehumisen takia. Sopivat alkulämmöt itselle!

Sen jälkeen suuntasin Inarin huoltoon ja Roosa ja isä alkoivat laitella kisaratsua valmiiksi. Tässä kohtaa Oona onneksi seisoo kuin patsas aina paikoillaan, joten hevonen oli ajallaan starttikunnossa. Inari jäi äiti-mummin huomaan katselemaan lämmitteleviä hevosia. Kapusin ratsaille ja suuntasin hieman varautuneesti verryttelyalueelle. Oona kun joskus näyttelee mielellään takakavioitaan muille, päätin pysyä syrjemmällä. Oona tuntui kuitenkin pysyvän nahoissaan hienosti ja lopulta uskaltauduin toisten joukkoo. Kanssakilpailijat eivät siis tänään ottaneetkaan Oonaa päähän. Voi näitä tammajuttuja!

Startti tapahtui rauhallisesti klo 9. Lähdimme kaikki seitsemän ratsukkoa matkaan yhtäaikaa letkassa. Joukko jakautui kuitenkin heti kolmeen ryhmään. Olimme jälleen sopineet tekevämme yhteistyötä keltaisen tiimin kanssa, joten ratsastimme Kirsin kanssa yhdessä. Hevosten askellus sopi yksiin loistavasti ja molemmat malttoivat edetä tasaisen rauhallista vauhtia. 



Etenimme reippaasti mutta leppoisasti. Keskinopeus ensimmäisen 27 km lenkin aikana oli noin 17 km/h ja vauhti tuntui hevosille helpolta. Huoltoja reitillä oli kaksi noin 10 km välein. Oonalle ei tietenkään tuttuun tapaan ekalla lenkillä juoma maistunut, vaikka aina sitä tunnollisesti silti tarjoamme. 
10 km


Tauolle tulossa
Saavuimme tauolle käynnissä yhtäaikaa. Oonan syke lähti mukavasti laskuun. Juuri kun syke kieppui siinä 64-66 välillä, ilmestyi horisonttiin KOIRA! Siellä pellon takana tiellä kulki siis ihan tavallinen musta koira kahden ihmisen kanssa ja sekös oli jotain! Syke pomppi 66-74 välillä ja hevonen tuijotti jännittyneenä horisontissa liikkuvia hahmoja. Koitimme kääntää Oonaa toiseen suuntaan vaan sinnikkäästi pää kääntyi takaisin tuijotusmoodiin. Kun syke kieppui siin 62-64 välillä ilmottauduimme tarkastukseen. Sykkeen mittaushetkellä Oona tuijotti koiraa ja syke oli ärsyttävästi hieman yli 64... Ei muuta kun uudestaan palauttelemaan... 
 
Aikaa oli vielä reilusti jäljellä ja todettiin, että kaipa se koira joskus lakkaa kiinnostamasta. Vihdoin lenkkeilijät olivat sen verran kaukana, että saatiin syke alas ja päästiin tarkastukseen. Papereihin kirjattiin lukemaksi 56. Hyvään väliin ennätettiin tähän hommaan, sillä juoksutushetkellä horisonttiin ilmestyi kisaratsuja, joita piti sitten taas alkaa tuijottaa. Siitä sitten vähän kierroksia koneeseen ja sain raahautua Oonan perässä juoksutuksessa. Kaikki kohdat A:ta ja lupa jatkaa tuli. Siirryimme huoltoalueelle. 
 
Koiran tuijotusta ja syke vielä tässä kohtaa liian korkea
 
 

Huoltoalueelle päästyä Oonalla olikin kova pissahätä! Neiti kun ei pisu ihan mihin tahansa, saattoi tämäkin sykkeeseen vaikuttaa. Oonalle maistui heinä, vaan ei juoma. Tauko sujui normaaleissa rutiineissa. Inari nukkui vaunuissa (liilassa makuupussissaan), joten sain keskittyä tauolla vain omaan tankkaamiseeni. 



Aika kului nopeasti ja kohta olikin aika startata toiselle lenkille. Kirsi ja Azartas lähtivät matkaan joitakin minuutteja ennen meitä ja kun lähtölupa saatiin, ampaisi Oona kilpakuppaninsa perään. Koomista oli, että siinä kiitäessä välimatkaa kiinni, ohitimme SEN KOIRAN! Äkkijarrutus tämän kummallisen olennon kohdalla, ja sen jälkeen kiireesti eteenpäin! Ei voinut muuta kuin nauraa!

Toiselle lenkille lähdössä




Saimme Kirsin ratsuineen kiinni ja matka ja juttu jatkui. Hyvässä seurassa kilometrit vilisevät silmissä, joten yks kaks olimme taas huollossa. Oona hieman kostutti kurkkuaan ja matka jatkui. Reitit olivat loistavassa kunnossa ja aurinkokin alkoi paistaa. Ihan huippu kisakeli! Seuraavalla huollolla Oona hörppi jo vähän juomaa ja sovittiin, että huolletaan vielä kerran ennen maalia. Saimme pitää hyvää vauhtia yllä, sillä mitään pelkoa ylinopeudesta ei ollut. Keskinopeus oli siinä 15,5 km/h paikkeilla.

 
Huoltoon tulossa
 
 
 

Viimeinen huolto 4 km ennen maalia, mutta Oonan pää veti jo kohti kisakeskusta ja Roosa ämpäreineen ei saanut ansaitsemaansa arvostusta. Lopun päätimme ratsastaa rauhassa, jotta hevoset palautuisivat maalissa hyvin. Kuitenkin kumpikin alkoi piristyä ja painaa ohjalle vielä näin 50 km jälkeen. Hassut hevoset luimivat toisilleen ikään kuin suurempikin loppukirikamppailu olisi luvassa. Jäin Oona kanssa kävelemään vähän ennen maalia ja Kirsi ja Asa kipittivät maaliin hiukan ennen meitä. Oona palautui huomattavasti ensimmäistä taukoa paremmin, mutta siinä sitten vaan varmistelimme ja varmistelimme... Syke oli pitkään 60, mutta aina maalissa odotamme, että saamme kahvaan lukeman, joka alkaa viitosella, niin niipä sitten tässäkin vaan jäätiin odottelemaan. 


Muutaman minuutin päästä olimme tyytyväisiä ja lopputarkastuksesa syke 54. Limakalvoista B, muute A. Joten hyväksytty suoritushan siitä sitten tuli nopeudella 15,1 km/h! Ja mikä parasta, jalassa ei tällä kertaa ollut mitään mainitsemisen arvoista vaivaa, juoksin itse kaikki tarkastukset ja kenties olisin voinut ratsastaa vielä yhden lenkin lisää! Siinä sitten suut messingillä poseerattiin kameralle aivan ihanassa säässä!



Oona sai ansaitsemaansa huomiota ja huotloa kisan jälkeen. Oona tuntui olevan tyytyväinen kun ylimääräiset energiat oli tullut purettua ja olo oli mukavan rento. Kylmäsimme jalkoja lumella ja sitten jätin Oonan isän ja Roosan huomaan ja suuntasin lapseni luo. Inari oli jälleen nukkunut läpi kisan heräten vain hetki ennen maaliintuloa! Hevostarkastuksia olikin ollut kiva seurata mummin sylistä. 




Pian olikin palkintojenjaon aika, sillä kaikki luokassa menneet olivat pitäneet yllä reipasta matkavauhtia. Tällä kertaa luokassa ei ollut pisteytystä, vaan kaikki hyväksytyn suorituksen tehneet olivat samanarvoisia. Eläinlääkäri oli kuitenkin halunnut yhden ratsukon palkita erikseen hienosti sujuneesta kilpailusta ja mallitarkastuksista, ja tämä palkinto osui oikeutetusti Kirsille ja Asalle! Onnea!! MaJatallin tapaan palkinnot olivat hienot: ämpärillinen hevosia varten paistettua ruisleipää ja Gistoren biothanesuitset! Yhdeltä meidän tiimistä nämä puuttuivatkin ja näyttivät lupaavasti olevan sopivaa kokoa. 

 
Oli aika pakata kamat autoon ja suunnata kotiinpäin. Aurinkoiseen iltapäivään Oona pääsikin vielä koulimaan ruunapoikia. Kotona maistui juomat vielä kilpailunkin edestä ja poikien kuolatessa aidan takana Oona maisteli hyvällä halulla taikajuomaansa. 


Kilpailureissu oli oikein onnistunut! Huomattavasti suorituksena kuukauden takaista helpompi ja hyväksytyn tuloksen myötä kasassa onkin nyt jo reilun 100 km edestä FEI kvaaleja! Pitkän kilpailutaon myötä omani ovat ehtineet vanheta kun en kerran 1* tulosta ehtinyt saamaan yrityksista huolimatta. Tästä on hyvä jatkaa!

- Hilla

2 kommenttia:

  1. Onnea tuloksista! Kiva kun jaksat kirjoittaa kisoista kunnolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paljon muista jutuista ei ookaan tullut kirjoiteltua viimeaikoina. Jahka tästä saisi tänne taas päiviteltyö kun hevosten lomat on pidetty ja treeni ja kisakautta jo avattu! :D
      -H

      Poista