Pumpulienkeli.com

Rinsessa karvakorva ja pörröinen poni

2012-03-12T21:10:00.001+02:00

Jes, vihdoinkin kevät on täällä! Pari viimeisintä päivää aurinko on paistanut korkealta sulattanut jo huomattavan määrän lunta!

Kevään tulo näkyy myös hevosissa, kaikki nimittäin tiputtavat karvaa minkä ehtivät. Jopa Oona aloitti olemattoman talvikarvansa tiputtamisen, Nappi onkin tiputellut talvikarvaa jo muutaman viikon ajan.

Nappi ja Oona ovat saneet nauttia pienestä, kolmen päivän lomasta, sillä itse lähdin yhdessä muun perheen kanssa Sappeelle laskettelemaan viikonlopuksi. Kun sitten eilen saavuimme, ryntäsin illalla oitis tallille ratsastamaan Oonan ennen pimeän tuloa. Menin Oonalla kentällä ja keskityimme jälleen ihan perusasioihin. Aloitin ratsastuksen ottamalla käynnissä askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä, sekä taivuttelemalla neitiä. Oona tuntui tänään todella kivalta ja neiti jaksoi keskittyä hienosti koko ajan. Kun käyntityöskentely alkoi sujua, siirryttiin raviin. Oona kulki ravissa kivasti ja rennosti. Tein neidin kanssa paljon ympyröitä ja pysähdyksiä. Lopuksi otettiin vielä muutamat pohkeenväistöt käynnissä ja sitten annoinkin neidille pitkät ohjat, sekä paljon taputuksia :)

Tallissa harjasin ja loimitin Oonan. Harjatessani neidin päätä, katseeni kohdistui Oonan korviin. Korvakarvat selvästi kaipasivat siistimistä, sillä ne törröttivät huvittavan näköisesti korvista. Oona ei ajatukseen ihastunut ja tuttuun tapaansa ei antanut minun koskea pyhiin korviinsa. Hetken korvia siliteltyäni, Oona laski päänsä alas ja antoi leikata korvakarvat oikein nätisti. Primadonnaa tarvitsee ensin vain vähän suostutella ;) Onnistuneen operaation jälkeen Oona sai palkaksi pari porkkanaa ja sitten pääsikin omaan karsinaansa.

Tänään oli vuorossa Napin liikutus. Päätin juoksuttaa ponia hetken liinassa pellolla. Ennen juoksutusta kynisin ponista lähtevää talvikarvaa irti ja sainkin tallin lattialle kasattua aika kasan valkoista poninkarvaa. Nappi nautti harjauksesta ja välillä ponin ylähuuli muistutti enemmän hirven pitkää ylähuulta kuin hevosen ylähuulta.

Harjattuani ponin lähdettiin tallin viereiselle pellolle. Alkuun Nappi oli enemmän kiinnostunut lumen alta esiin tulleista heinätupsuista kuin minun käskyistäni. Nappi ei ymmärtänyt mikä idea oli tulla keskelle peltoa hankeen juoksemaan, kun siellähän joutui nostelemaan jalkojakin niin korkealle! Kuitenkin alun tahmeuden jälkeen poni innostui ja laukassa poni vaikutti jo paljon pirteämmältä.

Juoksutuksen jälkeen vein Napin talliin, harjasin ponin ja sitten poni pääsi omaan karsinaansa syömään iltaheiniä.

Ponin mielipide tämänpäiväisestä touhusta :D

- Roosa

Rimadonna täyttää pyöreitä

2012-03-08T16:27:00.001+02:00

Aika rientää ja näin ollen on todettava, että meidän Rinsessamme Oona on saavuttanut tänään yhden merkkipaalun elämässään täyttämällä pyöreitä. Mittariin neidille tuli 10 vuotta! Siksipä päätin tehdä neidin elämänvaiheista ihan oman postauksensa, jonka kuvamateriaalista haluan nyt heti alkuun kiittää Saijaa, Minnaa ja Virpiä, Oonan edellistä perhettä!

~ Vuosi 2002 ~

Syntymän ihme!

Oona näki päivänvalon ensikertaa 8.3. kasvattajansa luona Koski TL:ssä.

~ Vuosi 2003 ~

Myytävänä

Vuoden ikäisenä Oona oli myytävänä yhdessä muiden samanikäisten varsojen kanssa. Oonan edellinen perhe kertoi Oonan tehneen heihin vaikutuksen uteliaisuudellaan ja rohkeudellaan. Toisten varsojen kierrellessä ja tarkkaillessa ostajaehdokkaita kauempaa, Oona marssi määrätietoisesti suoraan tervehtimään laitumen uusia kaksijalkaisia tulokkaita.

Uusi koti ja uudet ystävä. Kuvassa Oona ja Peppi.

Uudessa kodissaan Oona tutustui ensikertaa valkoisiin poneihin, nenäliinoihin! Oonan pitkäaikaiset ystävät (=nenäliinat) olivat welsh -ponit Pette sekä Peppi, joka varsoi laumaan vielä yhden jäsenen lisää, Lillin, muutamaa vuotta myöhemmin.

Oona osallistui varsanäyttelyyn Turun Metsämäessä ja palkittii II-palkinnolla. Lisäksi Oona oli luokan toiseksi paras varsa.

~ Vuosi 2004 ~

Oona (vas.) ja muita nuoria

Saijan mukana Oona oli vuoden Ypäjän hevosopistolla, jossa pääsi harjoittelemaan ravihevosen elämää muiden samanikäisten nuorten hevosten kanssa.

Oona osallistui toisen kerran varsanäyttelyyn, josta jälleen II -palkinto sekä luokan toiseksi parhaan varsan -kunniamaininta.

~ Vuosi 2005 ~

Oonalla ajettiin säännöllisesti, joten hevosesta kehittyi hyvin luotettava ja mukava ajohevonen.

~ Vuosi 2006 ~

Oonalla aloitettiin ratsastaminen. Neiti oppi perusasiat, joista meidän onkin ollut mukava työstää yhteityöhaluista hevosta eteenpäin.

~ Vuosi 2007 ~

Oona ja Peppi

Oona ja ponit Peppi, Pette ja Lilli

~ Vuosi 2008 ~

Oona ja Peppi

~ Vuosi 2009 ~

Oona muutti meille ja sai ihan ikioman nenäliinan, Napin! Tästä eteenpäin tarina taitaakin olla teille tuttua! Voit lukea tarkemmin Oonan esittelytekstistä, mikäli et vielä ole sitä ehtinyt lukaista.

~ Vuosi 2010 ~

~ Vuosi 2011 ~

~ Vuosi 2012 ~

Oona täyttää pyöreitä! Onnea neidillemme, Rinsessa Rimppakintulle! <3

-Hilla

Talviurheilua

2012-02-26T19:44:00.000+02:00

Eilen, lauantaina päätin mennä Oonalla hieman kentällä. Kenttä ei missään priimakunnossa ollut muutaman lämpimämmän päivän jäljiltä, mutta pystyi siinä silti suhteellisen hyvin menemään.

Oonan kanssa keskityin ihan perusasioihin ja pyrin saamaan neidin mahdollisimman rennoksi ja letkeäksi. Alkuun käynnissä keskityin siihen, että Oona kävelisi sivut täysin suorana ja kulmat tulisi tehtyä hyvin. Oona ei tänään suoralla uralla tuntunut käynnissä ainakaan kenottavan mihinkään, mutta sen sijaan kulmien kanssa tuli tehtyä vähän enemmän hommia, ennen kuin olin tyytyväinen. Kun käyntihommat sujuivat hyvin, siirryttiinkin jo raviin. Ravissa tein aluksi joka sivun keskelle suuren voltin ja yritin keskittyä siihen, että en unohtuisi passiivisesti vetämään sisäohjasta, vaan muistaisin myödätä aina välillä. Hetken kuluttua istuin alas harjoitusraviin ja siirryin kentän toiseen päähän pääty-ympyrälle. Hetken kuluttua nostin myös jalustimet kaulalle ja jatkoin pääty-ympyrällä menemistä vaihtaen välillä suuntaa. Otin ympyrällä muutamia pysähdyksiä, joista lähdin aina suoraan raviin. Oona oli alkuun vähän tahmea, mutta muutaman pysähdyksen jälkeen neiti heräsi ja raviin siirtyminen onnistui paremmin. Hetken ympyrällä mentyäni Oona tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta, joten siirryin käyntiin ja annoin neidille pitkät ohjat. Lopuksi käytiin vielä hieman laukkailemassa läheisellä pellolla. Oona oli erittäin innoissaan ja laukkasi vauhdikkaasti välittämättä syvästä hangesta! :) Hetken laukattuamme menimme vielä hetkeksi kentälle ravailemaan loppuravit ja sen jälkeen takaisin talliin.

Tänään Oona sai viettää ansaittua vapaapäivää. Sen sijaan liikutin tänään Bertan sekä Napin.

Bertan kanssa päätin mennä pitkästä aikaa kentällä ilman satulaa. Alkuun tein käynnissä ponin kanssa paljon voltteja, sekä otettiin muutamat avot. Avoissa Berta oli tänään suhteellisen herkkänä ja ne sujuivat omasta mielestäni oikein kivasti :) Kun käyntityöskentely alkoi sujua, siirryinkin raviin. Ravissa huomasi, että kentällä menemisessä on ollut taukoa, sillä neiti ei tuntunut kuuntelevan sisäpohjetta ja tuntui vähän tahmealta. Pidin sisäpohkeen vahvana ja hetken päästä Berta tuntuikin muistavan kuinkas sitä oikein pitikään mennä. Otin muutamat lyhyet laukkapätkät molempiin suuntiin herätelläkseni ponia. Laukasta Berta tuntui saavan jotain ihmeellisiä voimia, sillä laukkaamisen jälkeen poni tuntui jo paljon paremmalta. Menin aika paljon pääty-ympyrällä ja tehtiin muutama kahdeksikkokin. Kun Berta tuntui menevän kivasti, annoin ponille pitkät ohjat ja sitten suuntasimmekin pellolle laukkaamaan.

Pellolla Berta ei millään olisi tahtonut kävellä, sillä poni tiesi jo mitä sinne tultiin tekemään. Nostaessani ensimmäistä kertaa laukkaa Berta pyrähti saman tien vauhtiin ja aika haipakkaa mentiinkin! :) Laukkojen jälkeen käytiin vähän tiellä kävelemässä ja sitten mentiinkin tallille.

Iltapäivällä tulin vielä liikuttamaan Napin. Kaivoin reen esille Napin kärryjen takaa ja hain ponin talliin. Harjailin ponia aika kauan, sillä siitä lähti jo todella paljon karvaa! Harjattuani tarpeeksi, valjastin ponin ja sitten lähdettiinkin matkaan. Lähdin ajamaan¨tallin viereistä pikkutietä eteenpäin. Nappi tuntui tyytyväiseltä päästessään pitkästä aikaa vetämään rekeä, sitä kun on kevyempi vetää kuin kärryjä! :D Ravailtiin ja otettiin muutamia laukkapätkiä. Tuuli oli tuiskannut tielle lunta ja paikoitellen tiellä oli vähän suurempiakin kinoksia, joissa Nappi joutui vähän enemmän tekemään töitä.

Talliin takaisin päästyämme loimitin ja juotin Napin. Otettiin myös hieman porkkanavenytyksiä ja harjoiteltiin myös ”tassun” antamista, jonka Nappi onkin oppinut jo aika hyvin :) Tehdessäni ensimmäistä venytystä toiselle kyljelle Nappi hörähti matalasti, ennen kuin otti porkkanan. On se vaan niin suloinen poni! :)

-Roosa

Esittelyssä osa 6: Tallikaverit

2012-02-24T16:38:00.008+02:00

Napin ja Oonan tallikaverit eivät ole aikaisemmin juuri juttuihimme päässeet, mutta ehkä nyt lienee aika hieman valottaa, keitä muita tuohon Sillankulman hevoslaumaan oikein kuuluu.

Siiri

t. Hiijun Hymy

s. 1999 ~ suomenhevonen

i. Vokkerilla - e. Hiiju - ei. Hiluri

statistiikka: 42 5-4-6, vs. 7771€

ennätykset: 30,1aly; 31,3ake

KTK II juoksija
jälkeläiset: 2008 t. Hymy-Liisi (i. Liising); 2010 t. Sointu-Esteri (i. Joihuri); 2011 o. Oiva-Sointu (i. Liising)

Siiri ja Oiva-Sointu toukokuu 2011

Lauman äitihahmon, muumimamman roolia toimittava Siiri haluaa pitää kaikki järjestyksessä ja kotona oman tarkan valvovan silmäsä alla. Siiri rakastaa järjestystä, aikataulujen noudattamista sekä yhdessä oloa lauman kanssa. Siiri on se, joka haluaa että kaikki pitävät kiinni yhteisesti sovituista kotiintuloajoista sekä aina lähtiessään raportoivat, minne kukin on menossa, kenen kanssa, mitä aikoo tehdä ja, ennen kaikkea, milloin aikoo tulla takaisin kotiin.

Raviaikoinaan Siiri ei aivan alittanut maagista tähtijuoksijoiden aikarajaa, mutta toivotaan, että jälkeläiset jatkavat siitä, mihin emänsä jäi. Siiri on Oonan läheinen ystävä, onhan Oona aivan erityisen kiinnostunut lastenhoidosta ja siitä jos mistä Siirillä on jo rutkasti kokemusta: onhan tammalla jo omaakin jälkikasvua peräti kolmin kappalein! Nappi taas ei Siiristä juuri perusta ja poni onkin nimennyt Siirin kauniisti Justiinaksi tai Komentooraksi. Toisaalta Napille voisi pienenä lisähuomautuksena sanoa, että kuka on käskenyt ärsyttää Siiri-tätiä mm. nipistelemällä tätiä salaa takapuolesta...

Siiri ja Essi

Helmi

t. Hiijun Helmi

s. 2001 ~ suomenhevonen

i. Pilven Poika - e. Hiiju - ei. Hiluri

KTK II ratsu

Helmi radalla 2011

Jos tässä nyt tituleeraamaan ruvetaan, niin muumimamman lisäksi laumaan kuuluu tietysti ballerina! Helmi on laumassa se, joka suoriutuu vähän vaativammistakin kouluratsastusliikkeistä ilman, että kontit menevät solmuun kesken kaiken. Helmi tietää, mitä eroa on temmolla ja tahdilla sekä kuinka oikeaoppisesti tehdään laukanvaihto niin sileällä kuin esteelläkin. Ballerinalta löytyvät kaikki askellajit kaikkine variaatioineen aina lyhyestä, kootusta ravista hurjaan neliin pitkin sänkipellonlaitaa!

Ballerinaksi Helmi on hyvin rohkea, eikä oikeastaa säiky mitää, lukuun ottamatta Sillankulman sillan alla asuvaa mörköä... Yhteistyötä Helmi on saanut tehdä nimekkäiden ratsastajien kanssa ja menestystäkin on tullut ihan kivasti. Osaavissa käsissä on hienoa katsella, miten isokokoinenkin (säkäkorkeutta 175 cm) suomenhevonen voi leijua koulukentän päällä kevyesti ja kauniisti kuin ballerina ikään! Helmi on Oonan idoli ja tammaneitimme usein norkoileekin aidan reunalla katselemassa Helmin harjoittelua. Kaipa siinä Oona koittaa pienessä päässään pohtia, että miten se Helmi tuonkin jutun oikein tekee ilman, että saa itsensä menemään ihan solmuun... Helmi ja Siiri ovat siskoksia.

Jättiläinen ja tappijalka ;) Kesä 2009

Essi

t. Sointu-Esteri

s. 2010 ~ suomenhevonen

i. Jouhuri - e. Hiijun Hymy - ei. Vokkerilla

Essi parin päivän ikäisenä 2010

Lauman teini on ehdottomasti Essi! Pientä murrosikään kuuluvaa uhmaa on ajoittain havaittavissa nuoren neidin tempauksissa, mutta yleisesti ottaen Essi-neiti hallitsee kuitenkin neidin arvolle sopivat käytöstavat. Ajopuuhissa Essi alkaa jo olla varsin kokenut ja raviura näyttäisi näin olevan hyvällä alulla. Essi on ehtinyt jo käydä ravirataankin useampaan otteeseen tutustumassa ja radanreunan mainoksetkin on jo tullut luettua ja ihmeteltyä.

Essi menee mielellään minne vaan ja tekee mitä vaan! Essissä on selvästi havaittavissa vanhempiensa piirteitä. Isältään Essi on perinyt kauniin värityksensä kun taas Siiriltä suloisen sievän ruuminrakenteen sekä temperamentiset luonteenpiirteet. Oona on aina toiminut mielellään Essin hoitotätinä ja Nappi puolestaan (tallin ainoana miespuoleisena kaviokkaana) Essin varaisänä.

Berta

t. Bigga Berta

s. 2002 ~ gotlanninruss

i. Junisorken - e. Bicenta - ei. Center

statistiikka: 24 1-2-8, vs. 610€

ennätykset: 2.09,9ke, m2.43,9ke

KTK II
jälkeläiset: 2007 t. Bigga Belissa (i. Micklas)

Kokemäellä 2011

Lauman siivojaa on tietysti Berta! Berta huolehtii oikein mielellään siitä, ettei pudonneita heinänkorsia jää tallin käytävälle syyttä suotta lojuamaan ja että kaikkien ruokakupit tulee tiskattua tasaisin väliajoin. Siinä samalla tietysti täytyy tarkistaa karsinan muutkin nurkat. Kesällä olennaista on myös rikkanruohojen nyppiminen ja siihenkin hommaan Berta on kuin tehty.

Berta on lahjakas ja monikäyttöinen poni: menestystä on tullut niin ravi-, koulu- kuin esteradoiltakin! Oona toimii Bertan apuvalmentajana ja osallistuu aina hiitti- ja intervalliharjoituksiin. Napille Berta on kuin vaimo, joka määrää ne tärkeät kaapinpaikat taloudessa. Hyvin pariskunta tulee toimeen saman katon alla ja mielellään myös harrastaa yhdessä kaikenlaista liikuntaa. Bertasta onkin julkaistu aivan oma esittelypostauksensa jo!

Esteillä 2011

Tallin kaikki suomenhevoset ovat omia kasvatteja. Jokainen eläimiä kasvattanut tietää, että siihen kuuluu niin ilonhetkiä kuin surun kyyneleitäkin. Ei ole itsestään selvyys, että näistä kolmesta kasvatustyön hedelmästä saa nauttia. Siksi sivusta seuranneena ja itsekin moniin tapahtumiin osallistuneena annan suurta arvoa kasvattajan työlle. Mutta eikös ahkerasta työstä ole yleensä tapana palkita? Ja varmasti jatkoa tälle työlle on tulossa.

kesä 2009

-Hilla

Kaunis päivä

2012-02-20T23:34:00.000+02:00

Eilisen hurjan lumimyräkän jälkeen lunta oli tullut valtavat määrät joka paikkaan! Lumitöissä sai paiskia koko eilisen iltapäivän ja töitä sai jatkaa myös nyt aamupäivällä. Tänään onneksi lunta ei lisää satanut, vaan aurinko paistoi korkealta ja ilmassa oli havaittavissa jo kevään tuntua! :) Näin kaunista päivää ei voinut olla käyttämättä hyödyksi ja niinpä päätinkin lähteä Oonan kanssa hieman maastoilemaan.

Oona tuli minua tarhassa vastaan iloisena ja hyväntuulisena kuten aina. Vein neidin talliin, jossa harjasin ja satuloin sen ja sitten lähdettiinkin jo matkaan.

Oona talsi rauhallisin askelin korvat hörössä eteenpäin, kun kuljimme pitkin asfalttitien reunaa. Neiti näytti siltä kuin olisi itsekin vain nautiskellut kauniista kevät säästä.

Noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavuimmekin hiekkatielle, jossa käskin Oonan raviin. Ravailtiin rauhallisessa tahdissa vähän matkaa, kunnes saavuimme peltotielle, josta meidän oli tarkoitus jatkaa eteenpäin. Kuitenkin peltotie oli niin täynnä lunta, etten sinne uskaltanut lähteä Oonan kanssa tarpomaan, joten muutin suunnitelmiani ja käänsin Oonan takaisin päin. Päätin kiertää toista kautta, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa eikä tarvitsisi jättää lenkkiä kesken. Kiersimme pyörätien kautta, josta pääsimmekin eräälle toiselle hiekkatielle (joka sattuu myös olemaan samainen tie jossa itse asun :D) ja sitten jatkettiinkin matkaa. Tämän ylimääräisen sakkolenkin jälkeen lenkki jatkui normaalisti. Kävin Oonan kanssa eräällä pitkällä suoralla, jonka laukkasimme päästä päähän ja sitten käännyimmekin jo kotiin.

Vajaan kahden tunnin maastoilun jälkeen palasimme takaisin kotitallille. Tallissa harjasin hikisen Oonan piikkisualla, loimitin ja sitten neiti pääsikin takaisin tarhaan muiden kavereidensa luokse nauttimaan kauniista päivästä.

- Roosa

Esittelyssä osa 5: Kuka onkaan Berta?

2012-02-19T00:00:00.002+02:00

Tuo kysymys on varmasti ollut monen meitä aiemmin seuranneiden mielessä ja nyt päätinkin esitellä tuon valloittavan ponin :)

Bigga Berta eli ”Berta” on vuonna 2002 syntynyt tummanpunarautias russponitamma. Berta asustaa samaisella pienellä yksityistallilla Napin ja Oonan kanssa ja on tavallaan minun ”hoitoponini”. Liikutan Bertaa silloin tällöin, kun minulla sattuu olemaan aikaa. Kesällä ponin kanssa tulee touhuttua kuitenkin enemmän ja liikuttaminen on tuolloin säännöllisempää. Bertalla saan myös kilpailla ja olemme käyneet yhdessä niin este- ja koulukisoissa kuin raveissakin.

Berta 2009

Bertaan tutustuin kesällä 2007, kun muutimme kyseiselle tallille. Berta oli tuolloin kantavana ja vietti mammalomaa laiduntaen Napin kanssa samalla laitumella. Vuonna 2008 aloin ratsastelemaan Bertalla, kasvettuani Napille liian isoksi, ja siitä meidän yhteinen taipaleemme jo alkoikin.

Berta on luonteeltaan peruskiltti poni, joka ei pienistä hätkähdä. Poni on pirtsakka tapaus, joka pitää vauhdikkaasta menosta. Berta on myös tunnettu tallin ”possuna”, sillä poni on erityisen perso kaikenlaiselle herkuille ja pitää oikeastaan kaikesta, mikä vain liittyy ruokaan… :D Tämä ponin piirre heijastuu välillä myös neidin ulkonäköön pullistuvana mahana, jos neiti ei ole saanut riittävästi liikuntaa.

Minä ja Berta 2009

Berta pitää yhdessä tekemisestä ja on yleensä erittäin yhteistyöhaluinen. Poikkeuksellisia päiviä kuitenkin löytyy, jolloin poni saattaa jäädä esimerkiksi keskelle kenttää paikalleen jököttämään tai lähteä esteillä turhan paljon innostuessaan viemään. Ajohommissa poni ei kuitenkaan koskaan pelleile mitään, vaan käyttäytyy oikein asiallisesti.

2010

Berta on hauska tapaus ratsastaa, sillä siitä löytyy niin rauhallinen ja nöyrä puoli, sekä se ponille ominainen jääräpää puoli. Bertan kanssa olemme ahkerasti käyneet tunneilla ja olemme molemmat kehittyneet huimasti. Berta on tällä hetkellä tasoltaan varmaankin jotain helpon B:n luokkaa. Poni on innokas hyppääjä ja omaa kaiken lisäksi hienon hyppytyylin ja Bertan kanssa olen kisannut 60-70cm ratoja.

Kesällä 2008 päätimme osallistua ensimmäisiin estekilpailuihimme. Menestystä noista kisoista ei kuitenkaan tullut, sillä rata päättyi lyhyeen kahteen kieltoon. Osallistuimme kesän aikana useampiinkin estekilpailuihin, mutta ratamme päättyivät aina kuitenkin kieltoihin, usein jopa ensimmäisellä tai viimeistään toisella esteellä. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi yrittämistä ja vihdoin vuoden viimeisissä kisoissa pääsimme ensimmäisen puhtaan radan! Myös koulukilpailuissa tuli tuona kesänä ponin kanssa pyrähdettyä ja tosiaan pyrähdys se olikin! Bertan mielestä kouluaidat aikoivat syödä hänet ja ne piti kiertää kaukaa ja vauhdilla. Kuitenkin ihan hyvän tuloksen saimme ensimmäisiksi koulukisoiksi ja tästä jäi hyvä fiilis.

Ensimmäisissä estekilpailuissa 2008

Iloinen ratsukko ensimmäisen kouluradan jälkeen, 2008

2009

Alkuun vain ratsastin Bertalla, vaikka poni toimii vallan mainiosti myös ajaessa. Syynä tähän oli se, etten uskaltanut aluksi ajaa niin ”isoa” ponia, sillä ratsailla oleminen tuntui turvallisemmalta kuin kärryillä istuminen. (Vantulla olin toki ajanut, mutta Vanttu olikin poikkeustapaus…) Hilla kuitenkin usutti minut myös ponin kärryille ja sain huomata ponin olevan erityisen miellyttävä ajaa! Bertta on herkkä ja vauhdikas ja jarrutkin löytyvät tarvittaessa. Tästä innostuneena aloin myös ajamaan Bertaa ja pikkuhiljaa mielessäni kypsyi ajatus siitä, millaista olisi ajaa B-kategoriaan kuuluvaa ponia raveissa. Bertan kanssa ensimmäisen starttini ajoin Forssassa 1.toukokuuta 2010. Hilla oli ponilla ajanut tätä ennen kilpaa ja hänen neuvoillaan oli hyvä opetella isomman ponin ajamista. Berta on juossut tähän asti kaiken kaikkiaan 24 starttia, joista minä olen ajanut kahdeksan. Bertan ennätys on tällä hetkellä 2.09,0 ja sen Berta juoksi kanssani viime syksynä Turussa 16.10.2011.

Vermossa 2010

Tähän mennessä olen tuntenut Bertan yhteensä siis lähes viiden vuoden ajan. Jokainen vuosi on tuonut mukanaan niin onnistumisia, kuin myös niitä huonompia hetkiä, joista on otettu opikseen ja jatkettu pää pystyssä eteenpäin. Viime kesä kuitenkin oli ehkä kaikista kesistä mieleenpainuvin, sillä tuolloin yhteistyömme tuntui pelaavan aivan uudella tasolla ja se näkyi niin kotona kuin kilpailuissakin. Ensimmäinen yhteinen voitto tuli niin ravilähdöstä (tosin harjoitusraveista, mutta voitto tuntui silti yhtä hienolta ja palkitsevalta) kuin estekisoistakin. Osallistuimme myös ensimmäistä kertaa Suomen Russ-ponien Ystävät RY:n järjestämiin Russimestaruus- kisoihin ja kaikkien yllätykseksi Bertasta tuli Russimestari vuosimallia 2011!

Loppuun vielä muutama kuva sekä video viime kesän parhaista hetkistä :)

-Roosa

Forssa 2.6.2011

2. sija! Forssa 2.6.2011

12.6.2011

Kokemäki 23.6.2011

3.7.2011

1.sija! 3.7.2011

Russimestaruudet 2.osakilpailu 10.7.2011

Iloinen ratsukko hyvin menneen radan jälkeen :)

31.7.2011

Välillä näinkin... :D

Kokemäen harjoitusravit 3.9.2011

1.sija!

Russimestaruudet 3.osakilpailu 10.9.2011

Russimestarit vuosimallia 2011!

Berta juoksi nykyisen ennätyksensä (2.09,0) Turussa 16.10.2011!

Hammaslääkärissä

2012-02-11T23:11:00.002+02:00

Kuten otsikosta voi jo päätelläkin tänään oli ohjelmassa hevosten hampaiden raspaus. Hammaslääkäri saapui jo heti aamusta, joten Nappi ja Oona pääsivät suoraan aamuheinien jälkeen talliin raspattaviksi.

Oonan vuoro oli ensimmäisenä ja Nappi piti neidille tallissa seuraa. Oonan suusta löytyi harmittavankin paljon piikkejä, mutta ne saatiin nyt onneksi hoidettua pois. Syynä tähän on varmasti vähän yli vuoden mittainen raspaustauko, joka on Oonan purukalustolle liian pitkä aika. Oona oli koko raspauksen ajan kuitenkin nätisti, mitä nyt vähän päätään keikutteli mutta ei paljoa.

Kun Oonan hampaat oli saatu hoidettua, sai neiti mennä karsinaansa odottamaan Napin hampaiden raspauksen ajaksi. Napin suusta ei oikeastaan mitään löytynyt ja poni oli koko raspauksen ajan nätisti paikallaan, mikä oli suuri yllätys sillä viime raspauksessa poni peruutti käytävän perimmäiseen nurkkaan mököttämään.

Kun molempien hampaat oli saatu hoidettua, pääsivät ne takaisin ulos nauttimaan hieman lämpimämmästä säästä. Tänään nimittäin täällä pakkasasteita ei ollut kuin -1!

Jottei postauksesta kuitenkaan aivan kuvaton tulisi, lisäsin loppuun muutaman viime sunnuntain irtojuoksutuskuvan :)

-Roosa

Esittelyssä osa 4: Jotakin pientä ja pyöreää…

2012-02-05T20:56:00.002+02:00

Nappi, tuon valkean pumpuliponimme olemme tunteneet jo vuodesta 2001. Omistukseemme Nappi kuitenkin siirtyi vuoden 2001 loppupuolella. Yhteistä taivalta on kuljettu siis jo melkein yhdentoista vuoden ajan. Noiden yhdentoista vuoden sisään on mahtunut niin monenmoisia hetkiä ja muistoja, jotka pysyvät aina mielessäni.

Nappi syntyi 19.kesäkuuta 1999 Tampereen Särkänniemessä, jossa poni saikin viettää ensimmäisen vuotensa, kunnes se vuotiaana varsana myytiin tänne Turkuun. Nimekseen pieni orivarsa sai Tony The Viking ja sitä alettiin kutsua Toniksi. Turkuun muuttaessaan pikkuruista oria alettiin kuitenkin kutsumaan Napiksi ja Toni nimi sai jäädä unholaan.

Nappi-vauva 1999

Napin emä on Tina Troy, joka muistuttaa niin väriltään ja kuulemamme mukaan myös luonteeltaan ihan Nappia. Napin isä on Herr Valburg , jolta poni on perinyt kauniin päänsä. Molemmilta Nappi on perinyt pienen kokonsa. Eräältä Särkänniemen eläintenhoitajalta saimme kuulla, että Nappi oli varsana suhteellisen rauhallinen ori-varsa ja varsinainen sylivauva, joka Nappi taitaa olla vieläkin.

2001

Ensikohtaamiseni Napin kanssa oli 9.huhtikuuta 2001, jolloin Nappi saapui naapurissamme asustavan Hillan hoitohevosen Chirokon kaveriksi. Hilla olikin ponin nähnyt sen entisellä tallilla, sillä Chirokko oli viettänyt talven kyseisessä tallissa, kunnes ilmojen lämmetessä tuli naapurimme kotipihaan kesäksi. Tullessaan Nappi oli pieni, takkuinen ja likainen, sillä poni kärsi aivan järkyttävästä ripulista. Se saatiin kuitenkin hoidettua pois ja ponista tuli paljon terveemmän näköinen. Samana kesänä Vanttu saapui myös naapuriimme Hillan kesähevoseksi, joten Nappi ja Vanttu tunsivat toisensa sieltä asti.

2001

Sipi ja Nappi laitumella vuonna 2001

Vuoden 2001 loppupuolella ostimme Napin ja poni muutti noin kolmen kilometrin päähän omasta kodistamme sijaitsevalle pienelle yksityistallille, jossa Nappi majailikin seuraavat kuusi vuotta ja jonne myös Vanttu muutti muutamaa vuotta myöhemmin. Vuonna 2002 Nappi opetettiin ajolle ja vuotta myöhemmin ponia alettiin opettaa myös ratsastukseen.

Nappi, Hilla ja minä vuonna 2002

Nappi ja Napin ponikaveri Sampo vuonna 2002

Nappi 2002

Luonteeltaan Nappi on kiltti poni, jonka uskaltaa antaa kenen tahansa käsiteltäväksi. Kuitenkin luonnetta löytyy tarvittaessa, ja pientä jekkuilua Nappi harrastaa silloin tällöin, ettei aika ihan tylsäksi käy. Napin keksimät jekut kohdistuvat kuitenkin yleensä minuun, Hillaan tai Neaan. Poni tietää kenen kanssa pieni kujeiden keksiminen on sallittua ja kenen ei. Mitä poni olisikaan ilman pientä kujeilua…? Tämä taitaa olla osa jokaisen ponin luonnetta.

Rauhallisen ja kiltin luonteensa takia Nappi on yleensä lauman alin, joka väistää kaikkia. Varsat eivät kuitenkaan pääse arvojärjestyksessä ponin yläpuolelle, siitä Nappi pitää huolen. Nappi on melko huolehtivaa sorttia ja toimiikin useasti kaikkien varsojen ”isähahmona”, jos vain sattuu olemaan varsojen kanssa samalla laitumella.

Vaikka ikää ponilla on jo 13 vuotta, käyttäytyy se välillä kuin pieni varsa. Nappi on yleensä se, joka riehuttaa muut hevoset päättömään laukkaan laitumen ympäri. Leikkisyys on varmasti myös yksi syy, miksi Nappi viihtyy varsojen seurassa ja toisinpäin. Nappi rakastaa pientä painia ja riimunvetoleikkejä. Vantun kanssahan Napilla oli tapana leikkiä pallopeliä jolly-ballilla tai renkaan vetoa vanhalla kottikärrynrenkaalla.

Kesä 2009

Nappi pitää lapsista ja siksi poni sopiikin hyvin käytettäväksi erilaissa poniajelutuksissa, joita olemme silloin tällöin käyneet joissakin tapahtumissa pitämässä. Rauhallisen luonteen ja suloisen ulkokuoren takia uskaltautuvat arimmatkin lapset taputtamaan pikkuponia. Nappi rakastaa olla huomion keskipisteenä ja pitää pienten lapsien antamista haleista ja taputuksista. Tämä piirre on varmasti periytynyt Napin emältä Tina Troylta, joka toimi Särkänniemessä useita vuosia talutusajoponina.

Kesä 2009

Kesä 2011

Nappi on sellainen poni, jonka kanssa uskaltaa tehdä ihan mitä vain ja ihan missä vain. Poni ei ole jännittäjä tyyppiä, enkä ole koskaan nähnyt sitä stressaantuneena tai hermostuneena. Napin kanssa on tullut kierreltyä monennäköisiä tapahtumia; raveja, estekisoja, tehtäväratsastusluokkia, näyttelyjä, driving class – luokkia, pukuratsastusta, laukkakisoja ja kävimmepä kerran myös tutustumassa poniagilityyn eräällä kurssilla ja sitä olisikin hauska päästä joskus kokeilemaan joihinkin pikkukisoihin.

Driving class Turussa 2010

2011

Pegasos ja keiju. Pukuratsastuskilpailut Turussa 2006.

Agilitykurssilla 2010

Kesä 2010

Napin raviurasta voisin kertoa hieman, sillä siinä hommassa poni ehti toimia kuuden vuoden ajan. Ensimmäisen starttinsa Nappi juoksi Tampereen Teivossa 28.lokakuuta 2003 ohjaksissaan Hilla. Nappi käyttäytyi hyvin, kuten aina ja hyväksytty suoritushan sieltä tuli! Ajaksi kellotettiin 4.26.6. Hilla ajoi Napilla kilpaa aina vuoteen 2006 asti, jolloin hän täytti 18-vuotta ja kilpaa ajaminen A-kategoriaan kuuluvilla poneilla päättyi. Hilla ehti ajaa Napin kanssa ponin ennätyksen, joka on edelleenkin voimassa, sillä itse en koskaan saanut ponia sitä alittamaan. (:D) Ennätyksensä Nappi juoksi Ypäjällä 20.elokuuta 2005, jolloin kellot pysäytettiin aikaan 3.37,6 ja sijoituskin oli 4, joka on Napin ensimmäinen ja viimeinen rahasijoille pääsy. Ensimmäisen starttini Napin kanssa ajoin Turun Metsämäessä 19.maaliskuuta 2006 ja kilpaa ajamista ponin kanssa ajoin aina 30.lokakuuta 2009 asti, jolloin Nappi juoksi viimeisen starttinsa.

Ypäjällä 2006

Hilla ja Nappi Turussa 2004

Mikään ruusukehai Nappi ei koskaan ole ollut, eikä ruusukkeiden ja palkintojen kerääminen ole koskaan ollut yhteisten kilpailureissujemme tarkoitus. Tärkeintä on ollut yhdessä tekeminen ja hyväksyttyjen suorituksien saaminen. Yleensä raveihin mentäessä tavoitteenani oli, että Nappi juoksisi alle 4 minuutin. Tämä joskus toteutui ja joskus ei, mutta väliäkös sillä! Meillä oli aina silti yhtä hauskaa!

Kesä 2010

Myös ratsuponin tehtävissä Nappi toimii hyvin. Nappi on säkäkorkeudeltaan 97cm ja pienen kokonsa takia ponilla ratsastaminen onkin harvinaista herkkua. Poni on varmaankin tasoltaan jotakin helppo C:n luokkaa. Nappi osaa kuitenkin pohkeenväistöt, avot- ja sulut, sekä laukanvaihdotkin onnistuvat vain yhden raviaskeleen kautta. Napilla on myös hyvä hyppytyyli ja ponilla on kisattu ratana aina 40cm asti. Kotona on jokunen 50cm rata menty. Irtohypytyksessä Napin ennätys taitaa olla 75cm, jonka poni ponnisti kesällä 2010.

Nea ja Nappi kesällä 2011

Kesä 2010

Kesä 2009

Kesä 2008

Nappi on minulle erityisen rakas ja ponilla on erityinen paikka sydämessäni, eikä sitä voi kukaan muu hevonen korvata. Nappi on paras ystäväni. Ystävä, joka kuuntelee murheet ja piristää niitä päiviä, kun mikään ei tunnu menevän hyvin. Ystävä, josta en ikinä tule luopumaan. Nappi saa olla omistuksessani siihen asti, kunnes sen on aika lähteä vihreämmille laitumille. Sen olen ponille luvannut ja se lupaus pitää.

You'll be in my heart now and forever more...

-Roosa

Ponimainen päivä

2012-01-29T20:17:00.001+02:00

Tänään oli mitä ihanin ilma! Mittari näytti pakkasasteita -11, mutta aurinko paistoi kirkkaana koko päivän lämmittäen jo ihan mukavasti. Myös hevoset nauttivat selvästi kauniin aurinkoisesta päivästä, sillä tallille mennessäni kaikki tallin hevoset olivat linnoittautuneet niihin tarhan nurkkiin, joihin aurinko paistoi.

Tänään olin ajatellut meneväni ajamaan Bertaa läheiselle pellolle ja ottavani Napin Bertan kärrynperään vähän juoksentelemaan. Oona sai tänään viettää vapaapäivää, sillä liikutin neidin eilen.

Oona viettämässä vapaapäivää :)

Hain ponit tarhasta talliin, jossa harjasin molemmat ja selvitin molempien jouhet. Talvi ja pakkaset ovat kyllä helppoa aikaa hevosenomistajalle, sillä eipä kummassakaan ollut oikeastaan mitään harjattavaa. Harjatessani kuitenkin huomasin, että molemmista poneista irtoili talvikarvaa jo muutamia haituvia sieltä täältä. Kohti valoisampaa aikaa ollaan siis jo kovaa vauhtia menossa :)

Valjastettuani Bertan, hyppäsin kärryjen kyytiin ja sitten lähdettiin kohti peltoa. Pellolla oli aika paljon lunta, mutta olin käynyt jo perjantaina siellä samaisella poniyhdistelmällä ajelemassa ja nyt vanhoja jälkiä pitkin oli helpompi ajaa. Ponit olivat pirtsakalla päällä ja Berta olisi jo heti alkuun halunnut mennä lujempaa, mitä annoin ponin mennä. Nappi sai ravailla ja laukkailla mielensä mukaan perässä.

Ajoin ensimmäiset kolme kierrosta vähän rauhallisempaa tahtia, jonka jälkeen otettiin välikäynnit ja vaihdettiin suuntaa. Annoin ponien hengähtää tovin, jonka jälkeen jatkettiin ravilla. Seuraavat kaksi kierrosta jatkettiin rauhallisella tahdilla, mutta kolmannella käskin Bertaa vähän reippaampaan raviin, jotta Nappi pääsisi laukkaamaan hieman reippaammin. Vajaan kierroksen jälkeen otettiin käyntiä ja vein Napin kuvaamassa olleelle isälleni. Tämän jälkeen ajoin Bertan kanssa kaksi vähän reippaampaa kierrosta. Poni paineli innoissaan reipasta tahtia lumen pöllytessä kärrynpyöristä. Poni taisi olla tyytyväinen, kun ei enää tarvinnut odotella Nappia ;) Parin kierroksen jälkeen hain Napin isältäni takaisin kärrynperään vähän kävelemään ja sitten suunnattiinkin kohti tallia.

Tallissa molemmat ponit saivat kunnon rapsutukset piikkisualla ja loimet niskaansa. Tämän jälkeen juotin ponit ja sitten vein ne takaisin tarhaan, jonne molemmat jäivät tyytyväisenä mutustelemaan päiväheiniään.

-Roosa

Esittelyssä osa 3: Neiti Rinsessa Rimppakinttu

2012-01-26T21:09:00.007+02:00

lv-t. Go Get'm Girl
"Oona"
s. 8.3.2002 FIN
i. Go Get'm Kemp e. Cosmonita Neth

Kaikki ei elämässä mene niin kuin etukäteen suunnittelee. Vantun poismenon jälkeen päätimme, ettemme hankkisi toista hevosta ennen kuin opiskelut olisi suoritettu ja nähtäisiin, mihin kukakin elämässään suuntaa ja asettuu. Toisin kuitenkin kävi. Hevosettomuutemme kesti tasan 63 vuorokautta, jonka jälkeen Oona on kuulunut eläinjoukkoomme jo 3 vuoden ajan.

Tälläinen hevonen tuli silloin hankittua. Ihka ensimmäinen kuva Oonasta.

Ensitapaaminen sujui hyvin. Siitä päivästä alkaen kaksikko on saanut kulkea elämäänsä yhdessä.

Oona löytyi vahingossa, kun surffailin tuttuni hevosaiheisilla kotisivuilla. Huomasin tekstin myytävänä sivun reunassa ja uteliaana tietenkin klikkasin linkkiä. Kuva Oonasta latautui sivuille tekstin alle ja silloin tiesin, että tässä olisi seuraava hevosemme. Pari päivää surffailin netissä salaa ja katselin kaikki Oonasta olevat valokuvat. Luin myös uudelleen sivuilla olevat vanhat kuulumiset vuosien varrelta. Koko ajan vahvistui tunne siitä, että tämän hevosen haluaisin omakseni.

Ensimmäinen ratsastus Oonalla kotona tammikuussa 2009...

... ja samaisessa paikassa 3 vuotta myöhemmin.

Kuvista voi hyvin nähdä, miten hevonen on kolmessa vuodessa kehittynyt. -2009-

-2012-

Laukkassa on ainakin tapahtunut jotain! -2009-

-2012-

Poseerausta ensimmäisen ratsastuksen jälkeen tammikuussa 2009.

Niinpä sitten suuntasimme läheiselle pikkutallille Oonaa katsomaan eräänä lauantaipäivänä tammikuussa 2009. Koeratsastimme hevosen ja se tuntui mukavalta ja herkältä. Halusimme kuitenkin vielä miettiä ja niinpä sovimme, että menisimme myös sunnuntaina katsomaan tammaa.

Oona ja "maahankaivettu" este. -2009-

-2010-

Tätä kai voi jo kutsua esteen ylitykseksi. -2011-

Sunnnuntai koitti ja hevonen oli yhtä ihana kuin edellisenäkin päivänä. Niinpä sovimme, että seuraavana viikonloppuna hakisimme Oonan kotiin kuukauden koeajalle. Tammikuu kului ja niin helmikuussa sitten teimme kaupat.

Kenttätyöskentelyä heinäkuu 2009.

Heinäkuu 2010.

Huhtikuu 2011.

Oonalla oli aikaisemmassa kodissaan ajettu sekä ratsastettu jonkin verran. Neiti osasi tullessaan perusasiat, tosin raviin neiti lähti lähes poikkeuksetta peitsin kautta ja kentällä ravi vaihtui usein peitsiin. Alusta asti Oona on ollut hirveän herkkä avuille sekä kuuliainen. Vaikkei Oona jotain osaisi, se aina yrittää loppuun asti.

Esteet eivät olleet Oonalle alkuu mikään itsestään selvyys. -2009-

-2010-

Mutta ahkeruus palkitaan. Kolmessa vuodessa näköjään uusittu estetolpatkin :D -2011-

Oona kaipaa rutiineja. Se pitää siitä, että asiat tehdään samalla tavalla. Oona hermostuu helposti, jos päivärutiineihin tulee suuria muutoksia. Tutut rutiinit vahvistavat hevosen turvallisuuden tunnetta. Alkuun Oona oli helposti rauhaton. Mutta kun tutustuimme toisiimme paremmin, Oonakin rauhoittui. Nyt Oona ei juuri pienistä rutiininmuutoksistakaan niin helposti hätkähdä.

Alusta asti maastoilu on ollut Oonan vahvin laji. -2009-

-2010-

-2011-

Oona on kolmessa vuodessa kehittynyt hienosti. Ajopuolella hevonen kulki alkuun vinossa aisojen välissä, ja sitä koetettiinkin erilaisilla lappuvirityksillä suoristaa, kunnes huomattiin, että hevonen oli toispuoleinen. Heikompaa puolta vahvistimme laittamalla Oonalle toiseen takajalkaan kaksi painavampaa putsia päällekkäin. Noin puolen vuoden päästä putsit saattoi jättää pois, sillä hevonen oli tasapainoisempi. Samalla huomasimme, että Oonan tasapainokin otti roiman harppauksen eteenpäin ja kentällä työskentely alkoi edistyä.

Pellolla laukalla 2009.

Ja samaisella pellolla laukalla 2011.

Ratsastuksessa Oona on oppinut kulkemaan kaikissa askellajeissa kentän aitojen sisäpuolella. Tällä tarkoitan sitä, että tila riittää, jotta esimerkiksi laukassakin voi työskennellä erikokoisilla ympyröillä ja hypätä pieniä esteitä. Alkuunhan Oona laukkasi vain koko kenttää ympäri lisäten vauhtia kurveissa. Perusasioiden lisäksi Oona väistää hyvin sekä uutena asiana on juuri oppinut tekemään avot ja sulut!

Rakenneposetus 2009...

... ja 2011.

Maastossa Oona on aina ollut reipas menijä. Avuille herkällä hevosella on miellyttävä tehdä pitkiäkin retkiä kauniisiin maastoihimme aina kiipeilemään ja kahlaamaan asti.

Suurin yksittäinen asia, joka meitä on Oonan kanssa työllistänyt, on lastaus. Oona ei alkuun millään olisi halunnut mennä kuljetuskoppiin, johtuen ikävistä kokemuksista. Otimme tehokuurin ja niinpä hiihtolomalla vuonna 2009 Oona matkusti pienen lenkin joka päivä. Ensimmäisellä kerralla lastaus kesti 10 minuuttia ja sen jälkeen pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta Oona on kävellyt koppiin suoraan.

Erilaisissa ajopuuhissa: Harjotusraveissa. -2009-

-2011-

Oona täyttää tänä vuonna täydet kymmenen vuotta. Tarkempia sukutietoja voit tarkastella sukupotista tai kotisivuiltamme.

Kahden tytön hevonen. -2009-

-2011-

Erityistuntomerkeistä mainittakoon, että…

Oonalla on ristiselän päällä valkoinen pilkku, joka näyttää ihan linnun aikaansaannokselta…
Oonan tunnistaa myös äänestä, sillä juostessa neidillä on tapana pitää turvallaan ”prööt-prööt” ääntelyä hengityksen tahtiin. Ravin ja laukan pystyy tunnistamaan tuosta äänestä.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten Oonuska, Oonuli, Prööt-prööt, Tamma-Neiti, Rinsessa, Rimppakinttu...
Oona pitää ennen kaikkea mehukkaista omenista, mutta myös ruisleipä on neidin suurta herkkua. Pullat ja piparit jäävät Napille.
Oona on oikea vesipeto! Jos vain jossain on kahlaussyvyinen lätäkkö, neiti on siellä ensimmäisenä kuopsuttamassa vettä!
Oona on startannut harjoitusraveissa Hillan kanssa 4 kertaa. Ravihaaveet jäivät siihen, koska Oonalta puuttui se olennaisin: nopeus.
Oona on kiinnostunut lastenhoidosta! Mielellään hoitaisi varsoja sekä ihmislapsia.
Oona pitää läheisyydestä. Se tulee hiljaa viereen seisomaan, laittaa pään lähelle omaani ja on aivan hiljaa paikallaan aivan kuin ajatellen: ”Jos olen hiljaa kuin hiiri, saan olla tässä.”

Kiitos Oona yhteisistä hetkistä kanssasi!

Niitä toivomme vielä paljon lisää!

- Hilla

Vauhdikas talvipäivä

2012-01-22T00:28:00.002+02:00

Tosiaankin, tänään ei päivästä vauhtia puuttunut, sillä monen näköistä tuli tehtyä.

Aamupäivällä Hilla tuli meille Sirun kanssa. Voi sitä ilonmäärää, millä koira otti meidät kaikki vastaan! Matot rullaantuivat ja pöytäliinat heiluivat, kun pikku-neiti kirmasi riemuissaan ympäri taloa.

Lähdimme aika pian Sirun kanssa lenkille läheiseen metsään. Koira oli innoissaan ja sinkoili metsässä ympäriinsä, samalla kuitenkin tarkkailen missä me kuljimme. Lumikasat olivat Sirusta hauska juttu ja niitä koira mielellään kaivoi niin että lumi pöllysi! Heittelimme Sirulle myös lumipalloja, joita koira yritti ottaa kiinni hyppimällä korkealle ilmaan. Useimmiten lumipallot kuitenkin lätsähtivät suoraan neidin naamalle :D

Siru yrittää pyydystää lumipalloa :D

Tultuamme lenkiltä lähdimme tallille. Siru pääsi myös mukaan, sillä neiti on jo hyvin tottunut hevosiin ja tietää miten niiden seurassa kuuluu käyttäytyä.

Päätimme mennä Napin ja Oonan kanssa tallin viereiselle pellolle. Hilla ratsasti Oonalla ja minä puolestani ajoin Nappia reen kanssa. Hilla ravaili ja laukkaili Oonan kanssa peltoa ympäri samalla, kun minä ja Nappi löntystelimme ympäriinsä. Pellolla oli sen verran lunta, ettei siinä Napin kanssa viitsinyt ravata joten tyydyimme kävelemään pellon ympäri.

Oona oli innoissaan päästessään pitkästä aikaa laukkailemaan lumista peltoa ympäri ja neiti päästelikin menemään niin, että lumi pöllysi! Nappi sen sijaan mutusteli tyytyväisenä lumen alta törröttäviä ruohonkorsia.

Jottei lenkki olisi käynyt Napin osalta liian löysäksi, menimme lopuksi vielä tielle ravailemaan ja Nappi sai myös päästellä Oonan vieressä vähän laukallakin. Reki kulki kevyesti lumisella tiellä ja poni paineli Oonan vierellä niin että Oona sai ravata ihan kunnolla, ettei olisi jäänyt jälkeen! Muutaman laukkapyrähdyksen jälkeen jatkoimme vähän aikaa hölkällä ja Sirukin pääsi lopuksi Napin reen perään vähän juoksentelemaan. Siru olisi kyllä mieluusti halunnut tulla reen kyytiin, mutta lopulta koira ymmärsi mitä piti tehdä.

Lenkin jälkeen Nappi ja Oona saivat palkaksi muutaman porkkanan, sekä ”taikajuomaa” (Racing Revolyte+vesi). Loimitimme molemmat ja sitten ne pääsivätkin tarhaan syömään päiväheiniä muiden kanssa.

-Roosa

Aarteita

2012-01-19T19:51:00.000+02:00

Varmasti jokaisella on joitakin ihan konkreettisia asioita, muistoja joita haluaa säilyttää. Minullekin on erinäköisiä aarteita kertynyt vuosien varrella ja ajattelinkin nyt paljastaa, mitä aarrekätköstäni löytyy.

Tältä näyttää aarrearkkuni. Haluatko kurkistaa siihen?

Hevosenkengät. Jokaiselta hevoseltamme olen taltioinut yhden kengän. Toki niitä löytyy muualtakin koristamasta vaikkapa perinteiseen tapaan oviaukkoa.

Alimmaisena Vantun, sitten Oonan ja päällimmäisenä Napin kenkä. Vantun kenkä on jo uniikki - niitä ei enää saa.

Riimu. Auringon virttämä, haalistuneen punainen riimu. Napin riimu. Tämä riimu päässään ponivauva joskus asteli ensi kerran pihaamme. Riimu oli ainut ponin mukana tullut varuste, edes riimunaru ei kuulunut kauppaan!

Napin mukana vuonna 2001 tullut riimu.

Jouhia ja otsapanta. Viimeisenä päivänä, ennen jäähyväisiä leikkasimme Vantulta nipun jouhia hännästä ja harjasta. Leikkasimme ne varoen, jottei päällepäin näkynyt ohentumisen merkkejä. Ajatus siitä, että olisi joutunut viimehetkellä katselemaan leikeltyjä johia ei tuntunut kivalta. Siksi leikkasimme pienet tukot hännän ja harjan keskeltä. Vantun ohueen ja hentoon otsatukkaan emme koskeneet. Pitkään jouhet tuoksuivat Vantulta, mutta nyt huomasin, ettei niistä enää minun hajuaistillani erota Vantun tuttua tuoksua.

Vantun nimellä varustettu otsapanta komeili ruunan suitsissa aina raveissa.

Vantun mustia häntäjouhia ja auringon raidoittamaa harjaa sekä raveissa käytössä ollut otsapanta.

Koruotsapanta. Vanttu oli tuttavapiirissä melko kuuluisa lähes olemattomasta otsatukastaan. Siksi hankimmekin Vantulle otsan koristeeksi koruotsapannan. Voisihan korua edelleenkin käyttää, täysin ehjä ja käyttökelpoinen kun on. Mutta Oonalle on ostettu omansa, tämä pysyköön Vantun otsapantana.

Vantun koruotsapanta kehystämässä Vantun valokuvaa yöpöydälläni. Kuvassa myös pieni puinen käsinmaalattu "Nappi".

Harjoja. Kuten jouhista myös harjoita saattoi pitkään erottaa Vantun tuoksun. Vaikkei tuoksua enää erotakkaan, ovat harjat silti suoraan käytöstä laitettu laatikkoon aarteiden joukkoon. Kyseessä kun on Vantun lempiharjat. Vanttu piti pehmeistä harjoista, koska oli harjatessa hyvin herkkä.

Vantun tärkeitä harjoja.

Pentupanta, pikkuluu ja maitohampaita. Voi että! Onko tämä panta tosiaan joskus mahtunut Sirulle? Äkkiä se aika kuluu ja koiranpentu kasvaa ja kehittyy. Nelikiloisesta "pikkukoirasta" on ehtinyt jo kasvaa melkein puolivuotias 25 kiloinen neitokainen. Ja pikkuluu: tätä Siru söi pentuna kahdella tassulla kiinni pitäen. Nyt se hotkaisisi sen yhtenä suupalana... Maitohampaita onnistuin saamaan talteen, kun löysin toisen lattialta astumalla sen päälle (hammas juuttui mukavasti peukkuvarpaaseeni...) ja toisen Siru sylkäisi syliini kesken leikin.

Pikkuluu, pentupanta ja kaksi maitohammasta.

Jouhikoru. Ehkä hienoin kaikista aarteistani on kuitenkin tämä: Vantun jouhista tehty rannekoru. Yllätyin kovasti, kun sain tämän perheeltäni ja ystävältäni valmistujaislahjaksi toukokuussa 2011. Tämä on ensimmäinen lahja, jonka saadessani liikutuin. Korulla on tunnearvoa, sillä se on valmistettu aidoista Vantun häntäjouhista, joita äiti oli salaa pihistänyt muutaman aarrelaatikostani. Se hänelle sallittakoon ja anteeksi annettakoon. Lahja on upea! Ja on sitä tullut käytettyäkin.

Vantun jouhista tehty rannekoru.

Minkälaisia sinun aarteesi ovat? Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä Tarz, Anna., Laura ja Outi ovat itsellensä jemmanneet.

-Hilla

Silloin minä pelkäsin

2012-01-13T06:09:00.001+02:00

Ihmiset ovat kautta aikojen olleet, toiset enämmän ja toiset vähemmän, taikauskoisia. Perjantai 13. päivää on pidetty jo keskiajalla epäonnen päivänä johtuen ihmisten uskomuksista perjantain ja numeron 13 tuomaan huonoon onneen.

Itse en ole erityisen taikauskoinen, enkä muista mitään erityistä onnetonta tapahtumaa, joka olisi kyseiselle päivälle osunut. Mutta silti päätin päivän teemaan sopien kertoa teille hetkestä hevosten kanssa, jolloin muistan todella pelänneeni...

"Oli perinteinen suomalainen talvipäivä: loskaa kaikkialla. Olin Vantun kanssa ajamassa kaikessa rauhassa Metsämäen raviradan "mettälenkillä". Vanttu ei vielä tulloin asunut meillä, vaan kävin herraa hoitelemassa raviradan läheisellä tallilla. Ajelin hölkkää ja nautin hetkestä unelmieni hevosen kanssa. Tulimme pitkän suoran päähän ja siinä vähän matkan päässä seisoi pellolla mies, nainen ja koira. He vilkuttivat iloisesti meille, kun ajoimme ohi. Minä nyökkäsin heille takaisin ja hymyilin. Olin onnellinen, vaikka loskaa lensikin naamaani Vantun kavioista.

Vantun kanssa hiittikärryillä loskakelillä. Kuvassa tosin rattailla rakas isukkini :)

Koira ihmisineen jäi taaksemme ja jatkoimme suoraa eteenpäin. Peltoaukea loppui ja olimme juuri sukeltamassa metsän siimeksiin, kun takaviistosta näin miehen heittävän jotain metsään. Siinä samassa koira säntäsi sinne kovalla ryminällä ja Vanttu pelästyi!

Hevonen alkoi kiitää suoraa hurjaa vauhtia nykäisten voimakkaasti eteenpäin. Horjahdin kärryillä ja siinä samassa tunsin, miten ohjat irtosivat käsistäni ja ohjasperät luiskahtivat takamukseni alta! Ehdin juuri parahiksi napata kärrystä kiinni, ja pysyin kuin pysyinkin kyydissä.

Totuus valkeni minulle... Istuin vauhkoontuneen hevosen kyydissä eikä minulla ollut ohjia! Olimme jo hyvän matkaa yli suoran puolen välin ja päätös lähestyi... Nimittäin suoran jälkeen oli jyrkkä 90 asteen kurvi!

Paniikki iski: mitä minä oikein teen! Vauhti kiihtyi ja kiihtyi. Sata erilaista kysymystä pulpahti mieleeni sekunnin murto-osassa. Pitäisikö minun hypätä pois kärryiltä ja antaa hevosen painaa vapaana? Menisikö se kotiin? Vai jäisikö se juoksentelemaan ympäriinsä? Mitä kaikkea vahinkoa kärryt perässä vauhkona juokseva hevonen voisikaan aiheuttaa... Eihän hevonen osaa ajatella, että sillä on rattaat perässään! Entä jos päättäisin pysytellä kyydissä? Miten selviäisimme kurvista ja entä sen jälkeen? Juoksisiko se koko matkan kotiin ja millä todennäköisyydellä minä olisin vielä kyydissä tallin pihassa?

Yhtäkkiä huomasin vilkaisevani maahan vain todetakseni, miten lujaa pillastunut ravihevonen pääsee. Samassa kuitenkin huomasin jotain ratkaisevaa: ohjasperät liukuivat hevosen perässä ja olivat aivan hiittikärrynpenkkini alla! Pieni toivonpilkahdus ja ajatus ohjien kalastamisesta maasta. Onnistuisiko se? Kannattaisiko yrittää? Mitä menetettävää minulla oikeastaan olisi, jos yrittäisin?

Varovasti irroitin jalkani rampilta ja kurotin jalkateräni kohti loskan keskellä olevia ohjasperiä. Suora lähestyi loppuaan... Päätin pelata upporikasta tai rutiköyhää ja keskityin kaikin voimin siihen, mitä olin tekemässä. Nopea kalastusliike ja... Ohjat olivat nilkassani! Jalkani oli mennyt ohjasperien läpi!

Onnen pienen pieni pilkahdus välähti jossain sisälläni, mutten ehtinyt ajatella sitä sen enempää. Nostin vikkelästi jalkaani ylöspäin ja irroitin käteni rattaista kurottaen kohti nilkassani olevia ohjaksia.

Sain ne! Suoraa oli jäljellä muutama hassu metri. Kaikin voimin vedin ohjista, jotka kulkivat nyt hiittikärryjen pressun alta viistosti käsiini. Vanttu alkoi hidastaa vauhtia. Olimme kurvissa, mutta vauhdin hidastuminen jatkui. Selvisimme!

Ohjat eivät kulkeneet tavallista reittiään, vaan kuvassakin näkyvän sinisen pressun alta.

Saatuani Vantun hidastettua käyntiin ja sitten pysähtymään, nousin rattailta keräilemään ohjaksia. Hevonen seisoi rauhallisesti paikoillaan. Vasta siinä hevosta silittäessäni tajusin, miten käteni tärisivät. Samalla tuli tietoiseksi siitä, ettei se ollut pelkästään käteni vaan koko kroppani tutisi hillittömästi. Tyrmistyin, kunne aloin nauraa. Kai se johtui jännityksen laukeamisesta.

Kun tärinä alkoi helpottaa, kapusin takaisin kärryille. Ajomatka jatkui rauhallisesti. Mutta vieläkin muistan sen tunteen, kun huomasin ilman ohjaksia istuvani pillastuneen hevosen rattailla!"

Hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta pääosin olemme saaneet nauttia turvallisesta hevostelusta eläintemme kanssa.

- Hilla

Ratsastusta pellolla

2012-01-07T23:15:00.000+02:00

Aamulla herättyäni en ollut uskoa silmiäni nähdessäni, kuinka maata peitti valkea lumikerros. Lunta ei paljoa ollut, muutama sentti vain, mutta se toi piristystä tähänastiseen synkkään ja märkään talveen.

Aurinko paistoi ja pakkasta oli vähän alle -3 astetta. Tästä intoutuneena lähdin tallille yhdessä luottokuvaajani (isäni) kanssa.

Olin päättänyt ratsastaa Oonan läheisellä pellolla, jonne myös vapaapäivää viettävä Nappi pääsi mukaan hengailemaan. Oona tuntui pellolla aika pörhäkältä ja aloitin ratsastamisen ihan vain rauhoittamalla innokkaasti porhaltavan neidin käyntiä ja tekemällä muutamia pysähdyksiä. Aloin myös pikkuhiljaa taivuttelemaan neitiä isohkoilla ympyröillä ja erilaisilla kaarevilla urilla. Kun käyntityöskentely alkoi sujua suht hyvin, siirryin raviin. Ravissa Oona olisi tahtonut porhaltaa paljon lujempaa, mitä minä annoin neidin mennä. Jatkoin ravissa isojen ympyröiden tekemistä ja lopuksi menimme myös kahdeksikkoa. Kuitenkin neidin keskittyminen tuntui olevan jossain ihan muualla kuin olennaisessa, joten siirryin käyntiin ja päätin lopettaa. Huomenna olisi tarkoitus mennä Oonalla kentällä, jossa neiti keskittyy huomattavasti paremmin kuin pellolla.

Nappi pääsi mukaamme pellolle ja ponilla olikin kova työ kaivaa lumen alta jäätynyttä ruohoa. Poni oli niin keskittynyt tähän tärkeään tehtäväänsä, ettei huomannut, kun minä ja Oona menimme pellon toiseen päähän. Huomattuaan jäävänsä yksin, poni hirnahti (Napin tapauksessa kuului vain kiemeä vinkaisu :D) ja singahti peräämme pellon toiselle laidalle. Hassu poni! :D

Tässä vielä muutama kuva tältä päivältä:

Nappi tärkeässä tehtävässään ;)

"Odottakaa! Älkää jättäkö!"

Jääkarhu ♥

Iloinen Oona :)

-Roosa

Uusi video!

2012-01-06T21:18:00.000+02:00

Sain tänään vihdoin valmiiksi jo melkeinpä viikon työn alla olleen videon vuodesta 2011. Videoon yritin saada kokoon kaikki vuoden 2011 aikana otetut parhaimmat klipit. Toivottavasti pidätte! :)

- Roosa

Esittelyssä osa 2: Hilla

2012-01-06T15:25:00.004+02:00

Olen vuonna -87 syntynyt Roosan isosisko ja ammatiltani olen terveydenhoitaja. Hevoset ovat jo liki 15 vuotta olleet osa jokapäiväistä elämääni, sillä ensimmäiselle ratsastustunnille taisin mennä ollessani 8-vuotias. Aloitin ratsastamisen Kivimäen ratsutallilla Riihikoskella, jossa hevoskärpänen pääsi puraisemaan oikein kunnolla.

Minä ja Hazel Dream "Doris" Kivimäellä

Innostuin hevosista, kun luokkakaverini kertoi harrastavansa ratsastusta. Minua alkoi kiehtoa ajatus siitä, miten pieni tyttökin voi hallita isoa nelijalkaista eläintä saavutettuaan molemminpuolisen luottamuksen. Äidin suostutteluun meni kuitenkin melkein vuosi, ennen kuin sain eräänä päivänä kuulla että minut oli ilmoitettu ensimmäiselle ratsastustunnille!

Hilla ja Tippa, Jenni ja Vanttu vuonna 2001

Ystävälläni ihan naapurissa oli hevonen Chirokko, jonka kanssa opin hurjan paljon siitä, mitä kaikkea hevosen hoitamiseen kuuluu. Eräänä keväänä heräsi ajatus siitä, josko otettaisiin kesähevonen naapurin ”Sipin” kaveriksi. Niin sitten Vanyar tuttujen kesken Vanttu tuli kesähevoksesi ensimmäisen kerran kesällä 2000. Kesällä 2001 onni suosi meitä, sillä naapurin laitumella laidunsi Sipin lisäksi kolme kesähevosta: Vanttu, Go Hoss Go ”Tippa” ja Nappi, josta vielä samana syksynä tuli omamme.

Vanttu, Tippa, Sipi ja Nappi laitumella kotimme adustalla vuonna 2001

Ja niin siinä sitten lopulta kävi, että hevosista muodostui minulle elämäntapa. Ratsastettuani joitakin vuosia aloin Vantun ja Tipan myötä kiinnostua myös raveista. P-ajoluvan suoritin vuonna 2003 ja vuotta myöhemmin osallistuin Vantun kanssa C-korttikurssille.

Riihimäellä Vantun kanssa vuonna 2005

Vantun raviuran jälkeen kisasimme pari vuotta matkaratsastuksessa, joka osoittautui aivan mahtavaksi lajiksi. Siinä jos jossain työn tulos punnitaan. Ei kaikilta ihan tuosta vaan onnistu 50km ratsastus ventovieraassa maastossa. Pitkäjänteistä pohjatyötä on tehtävä niin, että hevosen mieli pysyy virkeänä ja matkaaminen on sille mieluisaa. Vantun kanssa olimme kuin yhtä ja viimeisistä matkaratsastuskisoistamme nappasimme voiton selvällä marginaalilla.

50 km matkaratsastuskisassa Ylöjärvellä vuonna 2007

Koin elämäni suurimman ja raskaimman menetyksen 23.11.2008 kun rakas ystäväni siirtyi hevosten taivaaseen. Vanttu oli elämäni hevonen. Tuntui kuin se olisi ollut osa minua. Ja kun se oli poissa, tuntui kuin osa minusta olisi lohkaistu erilleen. Sellainen hevonen osuu jokaisen kohdalle vain kerran. Tiedän sen, etten enää milloinkaan koe hevosen kanssa sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin mitä Vantun kanssa sain kokea.

Vaikeinta ei ollut päästää irti vaan opetella elämään ilman parasta ystävää

Nyt elämääni rikastuttavat Nappi, Oona sekä saksanpaimenkoira Siru. Tiivistäen voisin loppuun todeta, että Nappi on valoni, Oona voimani, Siru elämäniloni ja Vanttu meidän kaikkien suojelusenkeli.Voisiko siis paremmin olla?

Oonan kanssa

-Hilla

Vuosi 2011

2011-12-31T20:17:00.005+02:00

Vuonna 2011 olemme...

...käyneet rekiajeluilla...

...polskutelleet...

...maastoilleet...

...käyneet estekisoissa...

...viettäneet kymmenennettä yhteistä vuottamme Napin kanssa...

...uineet järvessä...

...käyneet Napin kanssa mökillä...

...nauttineet kesästä...

...ajelleet kieseillä...

...poseeranneet...

...hypänneet...

...saaneet uuden ystävän...

...nauttineet yhteisistä hetkistä.

Hyvää uuttavuotta kaikille ja onnea vuodelle 2012! :)

Esittelyssä osa 1: Roosa

2011-12-30T23:10:00.001+02:00

Olen Hillan pikkusisko ja olen syntynyt vuonna -95. Käyn tällä hetkellä lukion ensimmäistä vuotta turkulaisessa lukiossa.

Hevosharrastuksen aloitin jo varsin nuorena roikkumalla Hillan mukana tallilla ollessani vasta 5-vuotias. Pidin kovasti hevosten harjaamisesta ja Hillan silloisen hoitohevosen Chirokon harjapakista löytyikin yksi sopivan pieni harja, joka oli ostettu juuri minua varten. Alkuun tyydyin vain hevosten harjaamiseen, mutta kasvaessani isommaksi halusinkin jo päästä ratsaille.

Minä ja Chirokko eli "Sipi" vuonna 2000

Aloitin ratsastuksen ollessani noin kuusivuotias. Nappi oli silloin jo omistuksessamme ja muuttanut pienelle yksityistallille, jossa oli paljon poneja. Nappi oli tuolloin vasta kolmevuotias, eikä ponilla voinut vielä ratsastaa, joten opettelin ratsastuksen alkeita tallilla asustelevalla Natalie II eli ”Natku” ponilla Hillan opetuksessa.

Minä ja Natku vuonna 2001

Napin kanssa aloin ratsastelemaan, kun poni oli opetettu ratsastukseen ja se toimi siinä hyvin. Ennen tuota ratsastelin vain Natkulla ja tallin muilla pikkuponeilla. Napin kanssa meillä onkin pitkä historia takana ja monen laisia lajeja on tullut harrastettua aina esteratsastuksesta raveihin.

Nappi ja minä vuonna 2004

Sitten kohdalleni osui se mikä tulee jokaisen poniratsastajan kohdalle jossain vaiheessa, kasvoin nimittäin Napille liian pitkäksi ja minun oli lopetettava pikkuponilla ratsastelu. Päätös ei minulle mitenkään erityisen vaikea ollut, sillä ratsastus pikkuruisella ponilla ei tuntunut enää mukavalta ja olin muutenkin alkanut yhä enemmän ajaa Nappia. Ratsastusta en kuitenkaan lopettanut, sillä olihan meillä Vanttu, sekä silloinen ylläpitoponimme newforest- tamma Vramsfälts Minette eli ”Roisto”, joiden kanssa ratsastin ja kävin tunneilla.

Nappi ja minä viimeisissä yhteisissä estekilpailuissamme

Roisto oli meillä vain tuon yhden kevään ja kesän ylläpidossa (2007), odottaessaan ikioman tallinsa valmistumista omistajansa luokse. Vaikka Roisto olikin meillä vain vähän aikaa, vanha osaava rouva ehti opettaa minulle paljon. Roiston kanssa kävin ensimmäiset (tosin epäviralliset) koulukilpailuni, joissa menimme Helppo C- radan.

Minä ja Roisto, sekä Hilla ja Vanttu yhteisellä maastolenkillä

Roisto

Roiston lähdettyä takaisin omistajalleen aloin liikuttamaan säännöllisesti samalla tallilla asustavaa Bigga Berta eli ”Berta”- nimistä russponia. Kesällä 2008 aloin käymään Bertan kanssa tunneilla ja jo samana kesänä osallistuimme ensimmäisiin estekisoihimme. Bertan kanssa olen kisaillut niin ratsu- kuin ravipuolellakin kuluneiden vuosien varrella. Bertan kanssa olen kehittynyt aivan valtavasti ratsastajana ja olen kiitollinen Bertan omistajalle siitä, että saan jatkaa ponin kanssa touhuamista. On se vaan niin monitaitoinen poni! :) Tarkempi esittely Bertasta ilmestyy lähiaikoina blogiimme.

Berta ja minä kesä 2011

Vuoden 2008 lopussa komea herrasmieshevosemme Vanttu sairastui vakavasti ja 23.11. oli Vantun aika liittyä muiden enkelihevosten joukkoon. Vantun jälkeen jatkoimme Napin kanssa elämäämme normaalisti. Sattumalta kuitenkin löysimme ilmoituksen Oonasta ja kävimme tyttöä katsomassa. Oona teki meihin heti vaikutuksen iloisella ja hyväntahtoisella luonteellaan ja niin saimme uuden hevosystävän joukkoomme! Oona muutti meille vuoden 2009 alussa. Oonan kanssa opettelemme nyt uusia asioita ratsupuolella ja käymme säännöllisesti tunneilla. Katsotaan jospa sitten joskus uskaltautuisimme ihan ihmisten ilmoillekin taitojamme näyttämään…. :)

Minä ja Oona kesä 2010

Iloista joulua kaikille!

2011-12-24T09:45:00.001+02:00

Joulukorttimme on tänä vuonna videon muodossa ja sen myötä toivotamme kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua! :)

- Roosa, Hilla, Nappi, Oona ja Siru

Maastoilua

2011-12-22T17:35:00.001+02:00

Vihdoin minulla sitten alkoi se kauan odotettu joululoma ja pääsinkin tänään lähtemään tallille jo aamupäivällä. Oli pirteä pakkasilma, vaikka pakkasta ei ollutkaan kovin paljoa.

Tänään oli ohjelmassa maastoilua Napin ja Bertan kanssa, sillä Nea tuli tänään myös tallille. Ennen kuin lähdimme lenkille, kuivailimme vähän hevosia ja poneja. Ponit olivat pörröisiä ja vaikuttivat tyytyväisiltä siihen, että pakkanen oli hieman kovettanut mutaista tarhaa.

Nappula ♥

Berta ♥

Oona ♥

Satuimme myös näkemään tallilla ihmeellisen luonnonilmiön, jota ei täällä Turussa ole paljoa näkynyt …nimittäin auringon! Aurinko paistoi aivan hetken aikaa, kunnes se taas katosi jonnekin harmaan pilviverhon taakse. Sain kuitenkin ikuistettua tämän kauniin hetken, kun otin Napista ja Neasta muutaman kuvan. Nappi oli oikein kuvauksellisella päällä ja söpöili kameralle ruskeilla nappisilmillään ;)

Nappi ja Nea :)

Oona ja muut hevoset katsoivat kateellisina, kun Nappi pääsi laitumelle :D

Kuvailujen jälkeen haimme myös Bertan ja sitten mentiinkin laittamaan ponit kuntoon lenkkiä varten. Nea sai tänään mennä Bertalla, sillä itse halusin välillä ajaa Nappia ja samalla testata uutta aisakelloa, jonka Hilla oli ostanut Napille. Ponit olivat molemmat pirteitä ja tyytyväisiä päästessään pitkästä aikaa maastoon. Nappi kulki Bertan perässä innoissaan, pienen aisakellon kilkattaessa. Lenkissä meni puolitoista tuntia ja tallille takaisin päästyämme loimitimme ponit ja veimme takaisin tarhaan, jonne ne jäivät tyytyväisinä mutustelemaan päiväheiniään.

- Roosa

Tunnilla

2011-12-18T10:48:00.008+02:00

Tämä viikko on kulunut erittäin sateisissa tunnelmissa ja kaikki lumi on jo ehtinyt sulaa pois :( Harmi, valkea maa jouluaattona olisi ollut kiva juttu.

Tämän viikon tiistaina lähdimme Oonan kanssa pitkästä aikaa Minin tunnille, joka pidettiin tällä kertaa Tähkäpäässä. Viimeksi kävimme Minin tunnilla viime kesäkuussa ja oli mielenkiintoista kuulla, oliko Minin mielestä kehitystä tapahtunut johonkin suuntaan sitten viime näkemän. Ja olihan sitä! Mini sanoi Oonan kehittyneen hurjasti sitten alkuaikojen ja tämä tieto lämmitti mieltä :)

Aloitimme tunnin aluksi lyhentämällä hevosten käyntiä mahdollisimman pienillä avuilla. Oona aloitti lyhentämisen melko hyvin ja välillä neiti pääsikin muutamia todella lyhyitä askelia! Kuitenkaan Oona ei jaksanut pieniä askelia kauaa ottaa ja hetken päästä oli taas lyhennettävä käyntiä. Tätä tehtävää tehdessä tarkkailtiin myös hevosten suoruutta. Mini neuvoi minua suoristamaan Oonan takapäätä, joka helposti puski sisäuralle samalla kun lavat työntyivät sinne myös. Oona ei aluksi ymmärtänyt oikein mitä pyydettiin, mutta välillä sain neidin ottamaan pari melko suoraakin askelta.

Sitten olikin ravityöskentelyn vuoro. Raviin tuli siirtyä lyhyestä käynnistä hevosen ollessa mahdollisimman suora ja suoruuden tuli säilyä koko siirtymisen ajan. Oonalle tämä osoittautuikin oikeaan kierrokseen melko hankalaksi asiaksi ja sen kanssa tahkottiinkin tovi. Muutaman hyvän siirtymisen jälkeen vaihdettiin suuntaa ja sama juttu piti tehdä nyt myös vasempaan kierrokseen. Tähän suuntaan siirtymiset sujuivat huomattavasti helpommin.

Seuraavana tehtävänä olikin avotaivutus ravissa. Oonalle tämä tehtävä on melko haastavaa, sillä neiti ei vielä niin taitava ole, että pystyisi sitä tekemään oikein. Kuitenkin yritimme työstää asiaa Minin neuvoessa. Oona aluksi vähän hermostui ja heitti peitsille, sillä neiti ei oikein ymmärtänyt mitä pyydettiin. Kuitenkin jatkoimme tehtävän harjoittamista ja lopuksi sain Oonan edes hieman siirtämään takamustaan ulospäin. Tämän jälkeen annoin Oonalle pitkät ohjat ja sitten kävelimmekin loppukäynnit.

Tunnista jäi kaiken kaikkiaan hyvä fiilis, vaikka Oona ei ehkä ihan parhaimmillaan ollutkaan. Saimme Miniltä hyviä neuvoja jatkoa varten ja niiden pohjalta on nyt hyvä taas jatkaa eteenpäin :)

Loppuun vielä erittäin lyhyt videokooste tunnista.

- Roosa

Rekeilyä

2011-12-10T22:03:00.001+02:00

Tällä viikolla tulleiden lumi- ja räntäsateiden toimesta oli tallimme viereinen tie peittynyt jo kokonaan lumen ja jään peittoon. Eihän siinä kovin paksua kerrosta ollut, mutta juuri sopivasti ensimmäiselle pikkuponin rekiajelulle!

Hain Napin tarhasta ja vein talliin, jossa harjailin ponin ja vaihdoin pari hokkia. Että ne osaavatkin aina jämähtää niin piukkaan! Kun viimein sain hokit vaihdettua, valjastin ponin ja sitten mentiinkin ulos kaivamaan reki kärrykatoksesta, jossa se on koko kesän ja syksyn ollut muiden kärryjen takana. Kun sain Napin valjastettua reen eteen, lähdettiin sitten matkaan.

Reki kulki kevyesti Napin perässä ja poni talsi koko matkan innoissaan korvat hörössä. Kävelimme alkumatkasta, mutta tultuamme tiellä olevalle pienelle suoralle käskin Napin raviin. Nappi ravasi melko reippaasti ja mentyämme jonkun matkaa käännyimmekin jo takaisin. Jatkettiin ravilla kotiin päin suoran loppuun asti, josta sitten taas käveltiin kotiin. Tämän kauempaa en viitsinyt mennä, sillä reki oli kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa perässä pitkän tauon jälkeen ja on kuitenkin hieman erilainen vetää kuin kärryt.

Takaisin tallille päästyämme purin Napin valjaista ja loimitin ponin. Lopuksi Nappi sai pari porkkaanaa palkaksi hyvin tehdystä työstä :)

- Roosa

Viime perjantain tapahtumia

2011-12-07T22:04:00.016+02:00

Päätin nyt kertoa lyhyesti vähän viime perjantain tapahtumista, kun ne jäivät vielä kertomatta... Perjantaina 2.12. meillä oli taas tunti läheisellä maneesilla ja tällä kertaa pääsi Nappikin ottamaan osaa tuntiin ratsaillaan Nea. Hilla meni tällä kertaa Oonalla, sillä hänkin halusi kokeilla mitä neiti on oppinut. Itse tyydyin seuraamaan tuntia maneesin reunalta. Nappi ei ollut maneesista moksiskaan, vaikka poni ei sellaisessa ole ollut puoleentoista vuoteen!

Tunnilla työskenneltiin pääasiassa käynnissä ja harjoiteltiin hevosen suoristamista, sekä hevosen ohjaamista istunnalla. Nappi yllätti meidät kaikki taipumalla lopputunnista ympyrällä oikein nätisti, lyhyestä kaulastaan huolimatta! Oonakin jaksoi keskittyä koko tunnin ajan ja ajoittain neiti kulkikin pätkiä oikein kivasti. Tunnista jäi kaikille oikein kiva fiilis ja katsotaan jospa Nappi pääsisi ensi kerrallakin mukaan…

- Roosa

Ensilumi

2011-12-06T18:27:00.000+02:00

Siru ja "esine"

Aamulla tosiaan lunta oli satanut monta metriä, ainakin pituussuunnassa. Siru oli tohkeissaa lähdössä tavanomaiselle aamu-ulkoilulleen ja ovenraosta koira livahtikin tuttuun tapaan ulos, kunnes... stop! Täysi pysähdys rapulle. 4,5 kk ikäinen Siru kun ei ennen moista valkoista "ainetta" ollut nähnyt, ei alkuun ollut ollenkaan vakuuttunut, voiko sen päälle astua saati sen päällä kävellä. Hetken näki (ja suorastaan kuuli) miten pienessä päässä isot rattaat raksuttivat, kunnes Siru päätti leikkiä upporikasta tai rutiköyhää ottamalla riskin ja hyppäämällä kohti tuntematonta!

Hätä osottautui kuitenkin turhaksi, sillä lumi oli täysin vaaratonta ja hetken päätä Siru paineli ympäri pihamaata! Ja tämän suuren lumipeitteen alta sai vielä hyvin kaivettua myrskyn heittelemiä koivunoksia esiin!

Siru 4,5 kk

"Katso"


Kyllä sillä jossain pitäisi pallokin olla...

Nyt Sirullakin on oma kuvagalleria!

- Hilla

Alkuhöpötystä

2011-12-04T17:46:00.001+02:00

Tervetuloa lukemaan blogiamme!

Yhä useampien pystyttäessä omia blogejaan, päätimme mekin siirtyä ns. "nykyaikaan" ja perustaa omamme. Kotisivut kuitenkin säilyvät ja blogi tuleekin sinne "kuulumiset"- osion paikalle. Blogia päivitämme aina kun on jotakin kerrottavaa, mutta huomattavasti useammin kuin sivuillamme aiemmin ollutta "kuulumiset" - osiota.

Blogia kirjoitamme molemmat, mutta jotta lukijat tietäisivät kumman kirjoittamaa tekstiä lukevat, tulee joka kirjoituksen alle "kuittaus" siitä kumpi meistä on tekstin kirjoittanut.

Toivottavasti blogimme kiinnostaa kaikkia sivuillakävijöitä! :)

- Hilla ja Roosa