Olethan muistanut osallistua arvontaamme! Vielä edit!
maanantai 31. joulukuuta 2012
lauantai 29. joulukuuta 2012
Keijupölyä
Tänään oli varsinainen lentokeli ja sää sopi mitä parhaiten rekiajoon! Niinpä heti aamutallin jälkeen suuntasimme poneja hakemaan tarhasta ja valjastimme Napin ponireen eteen. Roosa lähti Bertan kanssa mukaan ilman satulaa ratsastaen.
Ponit lenkillä |
Napin reki liisi kevyesti lumista tienpintaa pitkin, ja ponit innostuivatkin molemmat ottamaan pientä kisaa. Nappi pisteli parastaan ja tuntui, kuin poni olisi lähdössä lentoon! Ja kuvistahan sen näkee, että lentäähän meillä Siru-koiran lisäksi ponitkin! Keijupölyä vaan ei tullut mukaan, joten reki ei ilmaan noussut. Taitaa Nappi havitella paikkaa Joulupukin rekivaljaissa, kun lentoharjoituksia on ruvennut suorittamaan.
Ponilenkki oli niin hauska, että poskilihakset tulivat nauramisesta ja hymyilemisestä ihan kipeiksi. Tyytyväinen pariskunta (= Nappi & Berta) pääsi päiväheinille tarhaan lenkin jälkeen toppatakkeihinsa sonnustautuneina. Tuo kaksikko muistuttaa toisinaan vanhaa avioparia, jotka aika ajoin tuntuvat hieman kyllästyneen toisiinsa. Tai sitten ne ovat hyvinkin tyytyväisiä, kun yhtä passiivisesti tarhassa ja heinäkasoilla köllöttävät vierekkäin.
Ponien jälkeen oli tarhan portilla kärkkäästi vuoroaan odottavan Oonan aika päästä ihmeitä tekemään. Vantun aikana sain kummisedältäni lahjaksi sukumme vanhan kirkkoreen, joka jäi Vantun kanssa kuitenkin testaamatta. Isäni on sen tässä aikansa kuluksi kunnostanut ja tehnyt siihen tuikitarpeelliset aisat, sillä ilman niitä on rekeä täysin mahdotonta hevosella vetää.
Aisojen mitotusta |
Ensimmäisillä askelilla isä ja Roosa saattoivat |
Valjastimme Oonan reen eteen ulkona. Pientä hienosäätöä oli vielä ensin tehtävä, sillä aisat oli lyhennettävä sopivaan mittaansa. Silmäkulmistaan Oona vilkuili aisoja sahaavaa isäämme ja varmaan ihmetteli, mihin nyt oltaisiin ryhtymässä.
Pian oli reki paikoillaan ja oli aika lähteä koeajoon. Oona ei ole koskaan ennen vetänyt rekeä, joten isä ja Roosa kulkivat alkuun Oonan rinnalla "saattamassa". Oona osoitti kuitenkin heti, ettei hän tässä mitään saattoapua tarvitse, sillä ajohevonen vetää perässään peliä kuin peliä. Ja kun Oona kuuli reen olevan "rinsessojen reki" niin sitten vasta rinta rottingilla mentiinkin.
Isä halusi kokeilla jalaksilla seisomista |
Palkkioksi hienosta rekikyydistä Oona pääsi vielä pellolle laukkailemaan! Ja se jos mikä kruunasi tämänkin niin ihanan päivän näiden kaviollisten karvakorvien kanssa.
Peltorallia! |
Onnelliset |
- Hilla
perjantai 28. joulukuuta 2012
Meillä kävi joulupukki!
Uskokaa tai älkää, mutta Siru näki ensimmäistä kertaa elämässään ihka oikean Joulupukin! Joulupukilla oli pikku-Sirullekin paketti mukana, jonka Siru innokkaasti täysin omatoimisesti aukaisi käärepaperista. Ja mitä sieltä paketista oikein paljastuikaan?! Oma Kongo tietysti!
Siru kiittää pukkia ja lupaa olla jatkossakin kiltti, sillä miksipäs ei, jos kilttinä olemisesta näin ruhtinaallisesti jouluna palkitaan. Kongo on jo testattu, sekä jauhelihatäytteellä että ilman ja hyväksi ja toimivaksi havaittu.
Jouluna kotiin päästyämme laitoin Sirun joululahjan lelukoriin. Siru kuitenkin kävi sen sieltä heti hakemassa ja kuljetti eteiseen oman makuupaikkansa viereen. Siinä oli jouluyönä mukava nukkua ihka uusi joululahja vieressään!
maanantai 24. joulukuuta 2012
Joulukalenterin 24. luukku: Meidän fiksut eläimet
"Ei ole riemulla rajaa, kun on päästään hieman vajaa", vai miten se nyt sitten menikään... ;)
Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää meidän tämänvuotinen joulukalenterimme!
Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää meidän tämänvuotinen joulukalenterimme!
Muista äänestää suosikkivideotasi ja osallistua arvontaan!
:)
Tunnisteet:
joulukalenteri 2012,
Siru,
video
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Tonttuponin rekikyyti
Tänään päätimme kaivaa makasiinin perukoilta Napille vanhat ponilänkivaljaat ja testata niitä ponille. Hienostihan reki kulki Napin perässä niillä vedettäessä ja tällä viritelmällä taidetaan rekeä jatkossakin vedellä!
Sain tallille myös isäni kuvaajaksi ja hän ottikin niin loistavia otoksia meidän tonttuponista, että en osannut päättää mitkä kuvista jätän blogitekstin ulkopuolelle! Tämän takia ajattelinkin toteuttaa tämän päivän puuhailuraportin kuvapostauksen merkeissä!
Lopuksi kuvaajakin pääsi kruisailemaan tonttuponilla! |
- Roosa
Joulukalenterin 23. luukku: Siskokset
Siskon kanssa voi nauraa ja itkeä, hullutella ja kujeilla, kinata ja riidellä, ahkeroida ja lomailla, opetella uusia asioita ja jutella salaisuuksista.
Kopin perässä valjastusta vuonna 2006 (Vanttu ja Nappi) ja 2012 (Oona ja Nappi), välissä on tullut koppikin remontoitua! |
Siskon kanssa voi kokea onnistumisia ja epäonnistumisia.
Sekin kiinnittämistä raveissa vuonna 2007 ja 2011. |
Siskon kanssa voi tehdä kaikenlaista hevosten kanssa.
Ajamassa ja ratsastamassa vuonna 2008 (Vanttu ja Nappi) ja 2012 (Nappi ja Oona). |
Yhdessä lenkillä vuonna 2008 (Vanttu) ja 2009 (Oona). |
Siskon kanssa voi kohdata iloisia ja surullisia hetkiä.
Yhdessä vuonna 2005 (Vanttu) ja 2009 (Oona). |
Siskon kanssa voi kohdata vaikeuksia ja selvitä niistä.
Maastossa 2007 Vantun ja Roiston kanssa, hiihtoratsastusta talvella 2010. |
Siskon kanssa kasvetaan ja vartutaan, kohdataan elämän ilot, surut ja tosiasiat.
Raveissa Vermossa 2010 ja Kokemäellä 2011. |
”Hymyilen koska olet siskoni, nauran koska et
voi asialle yhtään mitään!”
Tunnisteet:
joulukalenteri 2012,
Vanttu
lauantai 22. joulukuuta 2012
Joulukalenterin 22. luukku: Iloista joulunaikaa!
Tunnisteet:
joulukalenteri 2012,
Siru
perjantai 21. joulukuuta 2012
Joulukalenterin 21. luukku: Bertan muodonmuutos pullasta puntiksi
Tässä joulukalenterin luukussa ajattelin kertoa Bertan ja
minun yhteisestä kehityksestämme niin ravi- kuin ratsupuolella, sekä siitä,
kuinka pulleasta ponimuksesta muotoutui lopulta kaunis ja lihaksikas ponineiti.
Bertaa aloin liikuttamaan säännöllisesti vasta vuoden 2008
alussa. Liikutus tapahtui yleensä
ratsastaen, sillä Hilla ajoi Bertalla silloin kilpaa raveissa ja hoiti näin
ollen ponin ajamisen. Alkuun tutustuimme rauhassa toisiimme ja kesän alussa
aloimme käydä myös tunneilla, sillä halusin kehittää sekä itseäni, että Bertaa.
Berta osasi tuolloin ratsastuksessa perusasiat, poni nosti laukat molempiin
suuntiin, sekä osasi pysähdykset ja peruutukset. Tuona kesänä aloitimme erityisesti ponin
laukan työstämistä, sillä Bertan laukkaaminen oli silloin aika ”täysillä mutkat
suoriksi”- tyyppistä kaahotusta.
Loppukesästä osallistuimme ensimmäisiin estekilpailuihimme 30cm luokkaan ja pari viikkoa myöhemmin myös koulukilpailuihin, joissa menimme luokan Aikuisohjelma 2002. Kummistakaan kisoista ei menestystä tullut, sillä estekisat päättyivät kahteen kieltoon jo toisen esteen jälkeen ja koulukisoissa Berta keskittyi enemmän kouluaitojen kyttäämiseen kuin olennaiseen. Valkoiset kouluaidathan olisivat voineet syödä pienen lihapullaa muistuttavan ponin suihinsa! Koulukilpailuista saimme prosenteiksi 50,952% ja paperia katsellessani huomaan tuomarin kommenteissa toistuvan sanat kiireinen, kaatuu sisään, sekä muistutuksia tarkempien teiden ratsastamisesta.
Vuoden loppupuolella osallistuimme vielä kolmiin estekisoihin, joista viimeisissä kisoissa onnistuimme saamaan puhtaan radan ilman ainoatakaan kieltoa! Tosin itse sähelsin tuolloin radalla omiani ja saimme neljä virhepistettä ylimääräisestä kiertotiestä. Olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen poniin, joka oli hypännyt virheettömästi joka ikisen esteen!
Loppukesästä osallistuimme ensimmäisiin estekilpailuihimme 30cm luokkaan ja pari viikkoa myöhemmin myös koulukilpailuihin, joissa menimme luokan Aikuisohjelma 2002. Kummistakaan kisoista ei menestystä tullut, sillä estekisat päättyivät kahteen kieltoon jo toisen esteen jälkeen ja koulukisoissa Berta keskittyi enemmän kouluaitojen kyttäämiseen kuin olennaiseen. Valkoiset kouluaidathan olisivat voineet syödä pienen lihapullaa muistuttavan ponin suihinsa! Koulukilpailuista saimme prosenteiksi 50,952% ja paperia katsellessani huomaan tuomarin kommenteissa toistuvan sanat kiireinen, kaatuu sisään, sekä muistutuksia tarkempien teiden ratsastamisesta.
Vuoden loppupuolella osallistuimme vielä kolmiin estekisoihin, joista viimeisissä kisoissa onnistuimme saamaan puhtaan radan ilman ainoatakaan kieltoa! Tosin itse sähelsin tuolloin radalla omiani ja saimme neljä virhepistettä ylimääräisestä kiertotiestä. Olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen poniin, joka oli hypännyt virheettömästi joka ikisen esteen!
Vuonna 2009 jatkoimme säännöllisesti tunneilla käyntiä, sekä
yritimme epätoivoisesti laihduttaa edelleen pyöreänä pysyvää ponia. Tunneilla
poni alkoi myös huomata joutuvansa oikeasti hommiin ja tästä suivaantuneena
Berta päättikin pistää välillä ihan kunnolla vastaan! Muistan hyvin, kuinka
tunnilla saatoin yksinkertaisesti vain väsähtää ja parahtaa itkuun, kun
itsepäinen poni painoi aivan järkyttävästi ohjalle yrittäessään livetä
tehtävistä! Onneksi apunani oli silloinen ratsastuksenopettajani, sekä
tietenkin Hilla, joka taitavampana ratsastajana sai tarpeen tullen kiivetä välillä
kurittoman ponin selkään. Osallistuimme kesän aikana myös useisiin
estekilpailuihin, joissa kilpailimme lähinnä 40 ja 50 cm luokissa, sekä sijoituimme
ensimmäistä kertaa! Myös koulukilpailuissa tuli tuolloin käytyä ja suoritimme
jo tutuksi tulleen Aikuisohjelma 2002:n prosentein 57,619. Samana vuonna Hilla
houkutteli minut myös kokeilemaan Bertan ajamista ja sainkin todeta Bertan myös
mitä mahtavimmaksi poniksi ajaa!
Vuonna 2010 Berta alkoi pikkuhiljaa muistuttaa muodoltaan jo
”normaalia” ponia, sillä ponin maha ja kaula alkoivat pienentyä.
Ratsastuspuolella siirryimme esteillä 60 cm luokkiin, joista tulikin jopa
muutamia sijoituksia! Koulupuolella jatkoimme edelleen lähitallin koulukisoissa
Aikuisohjelma 2002:n parissa ja tällä kertaa paperiimme merkittiin prosenteiksi
58,57%. Samana vuonna starttasimme Bertan kanssa ensimmäisen kärrylähtömme
Forsassa 1.5. , jossa kipitimme ajaksi 2.13,1. Vuoden aikana starttasimme
yhdessä vielä kahdesti ja vuoden viimeisessä startissa Riihimäellä Berta ravasi
uuden ennätyksensä 2.10,4!
Vuonna 2011 yhteistyömme alkoi Bertan kanssa pelata
aivan uudella tasolla ja tämä näkyi niin kotona, kuin kilpailuissakin.
Saavutimme ensimmäisen voittomme esteradalta, sekä raveista (tosin harjoitusraveista, mutta voitto tuntui silti mahtavalta!) ja sijoituimme
useasti kolmen parhaan joukkoon molemmissa lajeissa! Osallistuimme myös
ensimmäistä kertaa Suomen Russ-ponien Ystävät RY:n järjestämiin Russimestaruus-
kilpailuihin ja kaikkien yllätykseksi Bertasta tuli Russimestari vuosimallia
2011! Loppuvuodesta kilpailimme myös ensimmäistä kertaa 70 cm luokassa,
josta tulokseksi tuli 4 virhepistettä yhden puomin kolahdettua alas.
Ravipuolella myös ennätys tuli uusittua vuoden viimeisessä startissa aikaan
2.09! Berta oli tuona vuonna aivan loistokunnossa, eikä poni tosiaankaan enää
näyttänyt virtahevolta! ;)
Tänä vuonna kisakauden saldona on yksi voitto
estekisoista, hyvin menneitä esteratoja, sekä ravipuolella uusi ennätys 2.08,1!
Myös lähitallin koulukisoissa käväistiin Bertan kanssa ja tällä kertaa
opeteltavana olikin vaihteeksi Helppo C:1 2000 –ohjelma. Vaikka keli näissä
kisoissa olikin mitä kamalin, prosenteiksi saimme 60,73% ja tämä onkin meidän
ennätyksemme! Tänä vuonna oli myös tarkoitus startata K.n. Special ihan
kokeilumielessä lähitallilla, mutta talli ei valitettavasti järjestänytkään
koulukilpailuja enää loppuvuodesta. Berta on myös pysynyt koko vuoden mukavan
solakkana, eikä liikakiloja ponilla juurikaan ole.
Loppuun vielä lyhyt kooste, johon keräsin jokaiselta tähänastiselta yhteiseltä vuodeltamme kuvia, sekä videoita. Pahoittelen, etten saanut tuota yhtä videon alkuvaiheilla olevaa klippiä enää toimimaan...( jos video ei suostu näkymään, paina videoruutuun tulevaa "Katso Youtubessa"-painiketta, niin pitäisi näkyä.)
Tunnisteet:
joulukalenteri 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
Joulukalenterin 20. luukku: Päähänpistoja
Kaikenlaisia ideoita sitä voi pienen ihmisen päässä pyöriä! Seuraavat kuvat ovat peräisin vuodelta 2005, jolloin Roosa sai päähänsä kokeilla, tuleeko Nappiin lisää vauhtia, jos kepinpäässä on omena!
Alkuun omenat taisivat kiinnostaa enemmän Vanttua, sillä Nappi tyytyi vain toljottamaan eteensä ilmestyneitä herkkupaloja. |
Mutta kyllä sen ponin näinkin liikkeelle voi saada! |
Vanttu tosin nappasi omenat Napin nenän edestä. |
Tunnisteet:
joulukalenteri 2012,
Vanttu
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Joulukalenterin 19. luukku: Videoeditointi + arvonta!
Hevosharrastus on monipuolinen harrastus, joka voi ohjata
sinut monien uusien harrastusten pariin. Toiset harrastavat hevosten
valokuvausta ja hevosaiheisten kuvien piirtämistä, kun taas toiset aloittavat
bloggaamisen. Itse olen löytänyt
hevosharrastuksen myötä uuden harrastuksen, videokuvauksen ja videoeditoinnin,
ja erilaisia hevosaiheisia videoita tuleekin väsättyä aina silloin tällöin
inspiraation syttyessä.
Kiinnostuin aikoinani videoiden väsäämisestä, kun katselin
muutamien kaverieni omista hevosista tehtyjä videoita Youtubesta. Youtubessa
muutenkin hetken seikkailtuani löysin mitä hienoimpia hevosvideoita ja mieleeni
alkoi tämän myötä muodostua ajatus, jospa
minäkin yrittäisin? Aloitin videoiden väsäämisen Movie Makerilla ja muutaman
tunnin väkertämisen jälkeen olinkin saanut valmiiksi ensimmäisen videoni
silloisesta marsustamme Vilistä!
Ensimmäinen videoni.
Ensimmäinen videoni ei mikään kummoinen ollut, siinä oli
vain muutama videopätkä ja pari kuvaa, jotka vaihtuivat muumimusiikin tahdissa.
Tämän jälkeen aloinkin tekemään videoita myös Napista, Vantusta, Oonasta ja
Bertasta, pääasiassa vanhoista videopätkistä, joita olimme vuosien ajan
kuvanneet vanhalla dikikameran rotiskollamme. Noin vuosi myöhemmin sain
vanhemmiltani uuden pokkarin syntymäpäivälahjaksi ja näin videoiden teosta tuli
mielekkäämpää, kun kuva ei ollut enää niin epäselvää pikselimössöä.
Pari vuotta jaksoin väkertää videoita Movie Makerilla, mutta
sitten sen kanssa tappeleminen alkoi kyllästyttää. Katselin jatkuvasti muiden
tekemiä videoita Youtubesta ja ihailin taidokkaampien harrastajien tekeleitä,
sekä heidän hienoja videoeditointiohjelmiaan. Lopulta päätin investoida
itselleni uuden, paremman videoeditointiohjelman ja ostinkin kesätyörahoillani
nykyäänkin käytössä olevan ohjelmani, Pinacle Studio 14:n. Tämän ohjelman
ostettuani, aloin myös julkaista videoitani Youtubessa. Seuraavana kesänä
olikin sitten rippijuhlani ja niistä saaduilla lahjarahoilla ostin itselleni
myös nykyisen Sonyn videokamerani. Nykyisin
haaveilen uuden kameran ostamisesta, mutta katsotaan nyt, koska tämä unelma
toteutuu…
Videoideni aiheet ovat yleensä kovin hevosvoittoisia, mutta
muutama muukin otus on joutunut videoideni kohteeksi (esim. Siru ja marsumme).
Kuten muutkin hevosvideoiden tekijät, rakennan minäkin videoni yleensä valitsemani
musiikin ympärille. Musiikin valitsen harkiten ja sopivan kappaleen löytämiseen
voikin kulua aikaa. Videon taustalla soivan biisin mahdollisen sanotuksen
kuuntelen myös hyvin tarkasti ja mietin, sopiiko kyseinen kappale myös sanoituksiltaan
videoni aiheeseen.
Inspiraatiot videoihini tulevat yleensä biiseistä, joita
kuuntelen. Välillä saatan kuunnella jotakin tiettyä kappaletta monta kertaa
peräkkäin ja video ikään kuin ”pyörii” päässäni :D Tämän jälkeen teen yleensä
nopean katsauksen, onko minulla videoon sopivaa materiaalia jo kuvattuna, vai
pitääkö videoida uutta. Välillä saattaa olla kausia, jolloin saan uusia ideoita
videoihin lähes koko ajan, mutta joskus saattaa mennä kuukausia, kun ei kerta
kaikkiaan yhtään inspiroi väkertää videoita.
Tekemäni videot julkaisen Youtube kanavallani, jonka löydät
nimellä rrooosa1 (hyvin ”omaperäisesti” nimetty…). Kanavallani on tällä hetkellä yhteensä 22
videota, suurin osa omista hevosistamme, mutta muutama poikkeuskin löytyy. Olisi hauska kuulla, mikä näistä on sinun
suosikkivideosi ja miksi? Vastaamalla tähän osallistut arvontaan, jonka palkintona on Horzen viininpuna-valkoinen riimunaru! Kirjoita vastauksesi kommenttina tähän postaukseen ja muista lisätä vastauksesi loppuun myös oma sähköpostiosoitteesi! Arvontaan voit osallistua vuoden loppuun asti ja suoritamme arvonnan 1.1. Videoitani voit katsella täältä.
3
- Roosa
Tunnisteet:
joulukalenteri 2012
tiistai 18. joulukuuta 2012
Joulukalenterin 18. luukku: Odottavan aika on pitkä
Siru odottaa aina kotiintulijoita olohuoneen ikkunan ääressä. Joskus siinä voi joutua odottamaan tovin jos toisenkin, joten siksi on hyvä kehitellä ergonomisia odotustapoja!
Ikkunalauta on oiva päänkannatusteline! |
Joulu lähestyy, nyt on Sirun aika tarkkailla, näkyykö tonttuja ja koska se Joulupukki oikein tulee!
- Hilla
- Hilla
Tunnisteet:
joulukalenteri 2012,
Siru
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)