Ponimainen päivä

Tänään oli mitä ihanin ilma! Mittari näytti pakkasasteita -11, mutta aurinko paistoi kirkkaana koko päivän lämmittäen jo ihan mukavasti. Myös hevoset nauttivat selvästi kauniin aurinkoisesta päivästä, sillä tallille mennessäni kaikki tallin hevoset olivat linnoittautuneet niihin tarhan nurkkiin, joihin aurinko paistoi.

Tänään olin ajatellut meneväni ajamaan Bertaa läheiselle pellolle ja ottavani Napin Bertan kärrynperään vähän juoksentelemaan. Oona sai tänään viettää vapaapäivää, sillä liikutin neidin eilen.



Oona viettämässä vapaapäivää :)

Hain ponit tarhasta talliin, jossa harjasin molemmat ja selvitin molempien jouhet. Talvi ja pakkaset ovat kyllä helppoa aikaa hevosenomistajalle, sillä eipä kummassakaan ollut oikeastaan mitään harjattavaa. Harjatessani kuitenkin huomasin, että molemmista poneista irtoili talvikarvaa jo muutamia haituvia sieltä täältä. Kohti valoisampaa aikaa ollaan siis jo kovaa vauhtia menossa :)



Valjastettuani Bertan, hyppäsin kärryjen kyytiin ja sitten lähdettiin kohti peltoa. Pellolla oli aika paljon lunta, mutta olin käynyt jo perjantaina siellä samaisella poniyhdistelmällä ajelemassa ja nyt vanhoja jälkiä pitkin oli helpompi ajaa. Ponit olivat pirtsakalla päällä ja Berta olisi jo heti alkuun halunnut mennä lujempaa, mitä annoin ponin mennä. Nappi sai ravailla ja laukkailla mielensä mukaan perässä.

Ajoin ensimmäiset kolme kierrosta vähän rauhallisempaa tahtia, jonka jälkeen otettiin välikäynnit ja vaihdettiin suuntaa. Annoin ponien hengähtää tovin, jonka jälkeen jatkettiin ravilla. Seuraavat kaksi kierrosta jatkettiin rauhallisella tahdilla, mutta kolmannella käskin Bertaa vähän reippaampaan raviin, jotta Nappi pääsisi laukkaamaan hieman reippaammin. Vajaan kierroksen jälkeen otettiin käyntiä ja vein Napin kuvaamassa olleelle isälleni. Tämän jälkeen ajoin Bertan kanssa kaksi vähän reippaampaa kierrosta. Poni paineli innoissaan reipasta tahtia lumen pöllytessä kärrynpyöristä. Poni taisi olla tyytyväinen, kun ei enää tarvinnut odotella Nappia ;) Parin kierroksen jälkeen hain Napin isältäni takaisin kärrynperään vähän kävelemään ja sitten suunnattiinkin kohti tallia.

Tallissa molemmat ponit saivat kunnon rapsutukset piikkisualla ja loimet niskaansa. Tämän jälkeen juotin ponit ja sitten vein ne takaisin tarhaan, jonne molemmat jäivät tyytyväisenä mutustelemaan päiväheiniään.

-Roosa

Esittelyssä osa 3: Neiti Rinsessa Rimppakinttu



lv-t. Go Get'm Girl
"Oona"
s. 8.3.2002 FIN
i. Go Get'm Kemp e. Cosmonita Neth

Kaikki ei elämässä mene niin kuin etukäteen suunnittelee. Vantun poismenon jälkeen päätimme, ettemme hankkisi toista hevosta ennen kuin opiskelut olisi suoritettu ja nähtäisiin, mihin kukakin elämässään suuntaa ja asettuu. Toisin kuitenkin kävi. Hevosettomuutemme kesti tasan 63 vuorokautta, jonka jälkeen Oona on kuulunut eläinjoukkoomme jo 3 vuoden ajan.



Tälläinen hevonen tuli silloin hankittua. Ihka ensimmäinen kuva Oonasta.





Ensitapaaminen sujui hyvin. Siitä päivästä alkaen kaksikko on saanut kulkea elämäänsä yhdessä.



Oona löytyi vahingossa, kun surffailin tuttuni hevosaiheisilla kotisivuilla. Huomasin tekstin myytävänä sivun reunassa ja uteliaana tietenkin klikkasin linkkiä. Kuva Oonasta latautui sivuille tekstin alle ja silloin tiesin, että tässä olisi seuraava hevosemme. Pari päivää surffailin netissä salaa ja katselin kaikki Oonasta olevat valokuvat. Luin myös uudelleen sivuilla olevat vanhat kuulumiset vuosien varrelta. Koko ajan vahvistui tunne siitä, että tämän hevosen haluaisin omakseni.

Ensimmäinen ratsastus Oonalla kotona tammikuussa 2009...

... ja samaisessa paikassa 3 vuotta myöhemmin.

Kuvista voi hyvin nähdä, miten hevonen on kolmessa vuodessa kehittynyt. -2009-

-2012-

Laukkassa on ainakin tapahtunut jotain! -2009-

-2012-

Poseerausta ensimmäisen ratsastuksen jälkeen tammikuussa 2009.

Niinpä sitten suuntasimme läheiselle pikkutallille Oonaa katsomaan eräänä lauantaipäivänä tammikuussa 2009. Koeratsastimme hevosen ja se tuntui mukavalta ja herkältä. Halusimme kuitenkin vielä miettiä ja niinpä sovimme, että menisimme myös sunnuntaina katsomaan tammaa.

Oona ja "maahankaivettu" este. -2009-

-2010-

Tätä kai voi jo kutsua esteen ylitykseksi. -2011-

Sunnnuntai koitti ja hevonen oli yhtä ihana kuin edellisenäkin päivänä. Niinpä sovimme, että seuraavana viikonloppuna hakisimme Oonan kotiin kuukauden koeajalle. Tammikuu kului ja niin helmikuussa sitten teimme kaupat.

Kenttätyöskentelyä heinäkuu 2009.

Heinäkuu 2010.

Huhtikuu 2011.

Oonalla oli aikaisemmassa kodissaan ajettu sekä ratsastettu jonkin verran. Neiti osasi tullessaan perusasiat, tosin raviin neiti lähti lähes poikkeuksetta peitsin kautta ja kentällä ravi vaihtui usein peitsiin. Alusta asti Oona on ollut hirveän herkkä avuille sekä kuuliainen. Vaikkei Oona jotain osaisi, se aina yrittää loppuun asti.

Esteet eivät olleet Oonalle alkuu mikään itsestään selvyys. -2009-

-2010-

Mutta ahkeruus palkitaan. Kolmessa vuodessa näköjään uusittu estetolpatkin :D -2011-

Oona kaipaa rutiineja. Se pitää siitä, että asiat tehdään samalla tavalla. Oona hermostuu helposti, jos päivärutiineihin tulee suuria muutoksia. Tutut rutiinit vahvistavat hevosen turvallisuuden tunnetta. Alkuun Oona oli helposti rauhaton. Mutta kun tutustuimme toisiimme paremmin, Oonakin rauhoittui. Nyt Oona ei juuri pienistä rutiininmuutoksistakaan niin helposti hätkähdä.

Alusta asti maastoilu on ollut Oonan vahvin laji. -2009-

-2010-

-2011-

Oona on kolmessa vuodessa kehittynyt hienosti. Ajopuolella hevonen kulki alkuun vinossa aisojen välissä, ja sitä koetettiinkin erilaisilla lappuvirityksillä suoristaa, kunnes huomattiin, että hevonen oli toispuoleinen. Heikompaa puolta vahvistimme laittamalla Oonalle toiseen takajalkaan kaksi painavampaa putsia päällekkäin. Noin puolen vuoden päästä putsit saattoi jättää pois, sillä hevonen oli tasapainoisempi. Samalla huomasimme, että Oonan tasapainokin otti roiman harppauksen eteenpäin ja kentällä työskentely alkoi edistyä.

Pellolla laukalla 2009.

Ja samaisella pellolla laukalla 2011.

Ratsastuksessa Oona on oppinut kulkemaan kaikissa askellajeissa kentän aitojen sisäpuolella. Tällä tarkoitan sitä, että tila riittää, jotta esimerkiksi laukassakin voi työskennellä erikokoisilla ympyröillä ja hypätä pieniä esteitä. Alkuunhan Oona laukkasi vain koko kenttää ympäri lisäten vauhtia kurveissa. Perusasioiden lisäksi Oona väistää hyvin sekä uutena asiana on juuri oppinut tekemään avot ja sulut!



Rakenneposetus 2009...

... ja 2011.

Maastossa Oona on aina ollut reipas menijä. Avuille herkällä hevosella on miellyttävä tehdä pitkiäkin retkiä kauniisiin maastoihimme aina kiipeilemään ja kahlaamaan asti.

Suurin yksittäinen asia, joka meitä on Oonan kanssa työllistänyt, on lastaus. Oona ei alkuun millään olisi halunnut mennä kuljetuskoppiin, johtuen ikävistä kokemuksista. Otimme tehokuurin ja niinpä hiihtolomalla vuonna 2009 Oona matkusti pienen lenkin joka päivä. Ensimmäisellä kerralla lastaus kesti 10 minuuttia ja sen jälkeen pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta Oona on kävellyt koppiin suoraan.

Erilaisissa ajopuuhissa: Harjotusraveissa. -2009-

-2011-

-2011-

Oona täyttää tänä vuonna täydet kymmenen vuotta. Tarkempia sukutietoja voit tarkastella sukupotista tai kotisivuiltamme.

Kahden tytön hevonen. -2009-

-2011-

Erityistuntomerkeistä mainittakoon, että…

• Oonalla on ristiselän päällä valkoinen pilkku, joka näyttää ihan linnun aikaansaannokselta…
• Oonan tunnistaa myös äänestä, sillä juostessa neidillä on tapana pitää turvallaan ”prööt-prööt” ääntelyä hengityksen tahtiin. Ravin ja laukan pystyy tunnistamaan tuosta äänestä.
• Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten Oonuska, Oonuli, Prööt-prööt, Tamma-Neiti, Rinsessa, Rimppakinttu...
• Oona pitää ennen kaikkea mehukkaista omenista, mutta myös ruisleipä on neidin suurta herkkua. Pullat ja piparit jäävät Napille.
• Oona on oikea vesipeto! Jos vain jossain on kahlaussyvyinen lätäkkö, neiti on siellä ensimmäisenä kuopsuttamassa vettä!
• Oona on startannut harjoitusraveissa Hillan kanssa 4 kertaa. Ravihaaveet jäivät siihen, koska Oonalta puuttui se olennaisin: nopeus.
• Oona on kiinnostunut lastenhoidosta! Mielellään hoitaisi varsoja sekä ihmislapsia.
• Oona pitää läheisyydestä. Se tulee hiljaa viereen seisomaan, laittaa pään lähelle omaani ja on aivan hiljaa paikallaan aivan kuin ajatellen: ”Jos olen hiljaa kuin hiiri, saan olla tässä.” 

Kiitos Oona yhteisistä hetkistä kanssasi!

Niitä toivomme vielä paljon lisää!

- Hilla

Vauhdikas talvipäivä

Tosiaankin, tänään ei päivästä vauhtia puuttunut, sillä monen näköistä tuli tehtyä.

Aamupäivällä Hilla tuli meille Sirun kanssa. Voi sitä ilonmäärää, millä koira otti meidät kaikki vastaan!  Matot rullaantuivat ja pöytäliinat heiluivat, kun pikku-neiti kirmasi riemuissaan ympäri taloa.

Lähdimme aika pian Sirun kanssa lenkille läheiseen metsään. Koira oli innoissaan ja sinkoili metsässä ympäriinsä, samalla kuitenkin tarkkailen missä me kuljimme. Lumikasat olivat Sirusta hauska juttu ja niitä koira mielellään kaivoi niin että lumi pöllysi! Heittelimme Sirulle myös lumipalloja, joita koira yritti ottaa kiinni hyppimällä korkealle ilmaan. Useimmiten lumipallot kuitenkin lätsähtivät suoraan neidin naamalle :D

Siru yrittää pyydystää lumipalloa :D

Tultuamme lenkiltä lähdimme tallille. Siru pääsi myös mukaan, sillä neiti on jo hyvin tottunut hevosiin ja tietää miten niiden seurassa kuuluu käyttäytyä.

Päätimme mennä Napin ja Oonan kanssa tallin viereiselle pellolle. Hilla ratsasti Oonalla ja minä puolestani ajoin Nappia reen kanssa. Hilla ravaili ja laukkaili Oonan kanssa peltoa ympäri samalla, kun minä ja Nappi löntystelimme ympäriinsä. Pellolla oli sen verran lunta, ettei siinä Napin kanssa viitsinyt ravata joten tyydyimme kävelemään pellon ympäri.

Oona oli innoissaan päästessään pitkästä aikaa laukkailemaan lumista peltoa ympäri ja neiti päästelikin menemään niin, että lumi pöllysi! Nappi sen sijaan mutusteli tyytyväisenä lumen alta törröttäviä ruohonkorsia.

Jottei lenkki olisi käynyt Napin osalta liian löysäksi, menimme lopuksi vielä tielle ravailemaan ja Nappi sai myös päästellä Oonan vieressä vähän laukallakin. Reki kulki kevyesti lumisella tiellä ja poni paineli Oonan vierellä niin että Oona sai ravata ihan kunnolla, ettei olisi jäänyt jälkeen! Muutaman laukkapyrähdyksen jälkeen jatkoimme vähän aikaa hölkällä ja Sirukin pääsi lopuksi Napin reen perään vähän juoksentelemaan. Siru olisi kyllä mieluusti halunnut tulla reen kyytiin, mutta lopulta koira ymmärsi mitä piti tehdä.

Lenkin jälkeen Nappi ja Oona saivat palkaksi muutaman porkkanan, sekä ”taikajuomaa” (Racing Revolyte+vesi).  Loimitimme molemmat ja sitten ne pääsivätkin tarhaan syömään päiväheiniä muiden kanssa.

-Roosa