sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Talviurheilua

Eilen, lauantaina päätin mennä Oonalla hieman kentällä. Kenttä ei missään priimakunnossa ollut muutaman lämpimämmän päivän jäljiltä, mutta pystyi siinä silti suhteellisen hyvin menemään.

Oonan kanssa keskityin ihan perusasioihin ja pyrin saamaan neidin mahdollisimman rennoksi ja letkeäksi. Alkuun käynnissä keskityin siihen, että Oona kävelisi sivut täysin suorana ja kulmat tulisi tehtyä hyvin. Oona ei tänään suoralla uralla tuntunut käynnissä ainakaan kenottavan mihinkään, mutta sen sijaan kulmien kanssa tuli tehtyä vähän enemmän hommia, ennen kuin olin tyytyväinen. Kun käyntihommat sujuivat hyvin, siirryttiinkin jo raviin. Ravissa tein aluksi joka sivun keskelle suuren voltin ja yritin keskittyä siihen, että en unohtuisi passiivisesti vetämään sisäohjasta, vaan muistaisin myödätä aina välillä. Hetken kuluttua istuin alas harjoitusraviin ja siirryin kentän toiseen päähän pääty-ympyrälle. Hetken kuluttua nostin myös jalustimet kaulalle ja jatkoin pääty-ympyrällä menemistä vaihtaen välillä suuntaa. Otin ympyrällä muutamia pysähdyksiä, joista lähdin aina suoraan raviin. Oona oli alkuun vähän tahmea, mutta muutaman pysähdyksen jälkeen neiti heräsi ja raviin siirtyminen onnistui paremmin. Hetken ympyrällä mentyäni Oona tuntui tosi kivalta ja rauhalliselta, joten siirryin käyntiin ja annoin neidille pitkät ohjat. Lopuksi käytiin vielä hieman laukkailemassa läheisellä pellolla. Oona oli erittäin innoissaan ja laukkasi vauhdikkaasti välittämättä syvästä hangesta! :) Hetken laukattuamme menimme vielä hetkeksi kentälle ravailemaan loppuravit ja sen jälkeen takaisin talliin.



Tänään Oona sai viettää ansaittua vapaapäivää. Sen sijaan liikutin tänään Bertan sekä Napin.
Bertan kanssa päätin mennä pitkästä aikaa kentällä ilman satulaa. Alkuun tein käynnissä ponin kanssa paljon voltteja, sekä otettiin muutamat avot. Avoissa Berta oli tänään suhteellisen herkkänä ja ne sujuivat omasta mielestäni oikein kivasti :) Kun käyntityöskentely alkoi sujua, siirryinkin raviin. Ravissa huomasi, että kentällä menemisessä on ollut taukoa, sillä neiti ei tuntunut kuuntelevan sisäpohjetta ja tuntui vähän tahmealta. Pidin sisäpohkeen vahvana ja hetken päästä Berta tuntuikin muistavan kuinkas sitä oikein pitikään mennä. Otin muutamat lyhyet laukkapätkät molempiin suuntiin herätelläkseni ponia. Laukasta Berta tuntui saavan jotain ihmeellisiä voimia, sillä laukkaamisen jälkeen poni tuntui jo paljon paremmalta. Menin aika paljon pääty-ympyrällä ja tehtiin muutama kahdeksikkokin. Kun Berta tuntui menevän kivasti, annoin ponille pitkät ohjat ja sitten suuntasimmekin pellolle laukkaamaan.


Pellolla Berta ei millään olisi tahtonut kävellä, sillä poni tiesi jo mitä sinne tultiin tekemään. Nostaessani ensimmäistä kertaa laukkaa Berta pyrähti saman tien vauhtiin ja aika haipakkaa mentiinkin! :) Laukkojen jälkeen käytiin vähän tiellä kävelemässä ja sitten mentiinkin tallille.

Iltapäivällä tulin vielä liikuttamaan Napin. Kaivoin reen esille Napin kärryjen takaa ja hain ponin talliin. Harjailin ponia aika kauan, sillä siitä lähti jo todella paljon karvaa! Harjattuani tarpeeksi, valjastin ponin ja sitten lähdettiinkin matkaan. Lähdin ajamaan¨tallin viereistä pikkutietä eteenpäin. Nappi tuntui tyytyväiseltä päästessään pitkästä aikaa vetämään rekeä, sitä kun on kevyempi vetää kuin kärryjä! :D Ravailtiin ja otettiin muutamia laukkapätkiä. Tuuli oli tuiskannut tielle lunta ja paikoitellen tiellä oli vähän suurempiakin kinoksia, joissa Nappi joutui vähän enemmän tekemään töitä.


Talliin takaisin päästyämme loimitin ja juotin Napin. Otettiin myös hieman porkkanavenytyksiä ja harjoiteltiin myös ”tassun” antamista, jonka Nappi onkin oppinut jo aika hyvin :) Tehdessäni ensimmäistä venytystä toiselle kyljelle Nappi hörähti matalasti, ennen kuin otti porkkanan. On se vaan niin suloinen poni! :)  


-Roosa

perjantai 24. helmikuuta 2012

Esittelyssä osa 6: Tallikaverit

Napin ja Oonan tallikaverit eivät ole aikaisemmin juuri juttuihimme päässeet, mutta ehkä nyt lienee aika hieman valottaa, keitä muita tuohon Sillankulman hevoslaumaan oikein kuuluu.

Siiri
s. 1999 ~ suomenhevonen
i. Vokkerilla - e. Hiiju - ei. Hiluri
statistiikka: 42 5-4-6, vs. 7771€
ennätykset: 30,1aly; 31,3ake
Siiri ja Oiva-Sointu toukokuu 2011

Lauman äitihahmon, muumimamman roolia toimittava Siiri haluaa pitää kaikki järjestyksessä ja kotona oman tarkan valvovan silmäsä alla. Siiri rakastaa järjestystä, aikataulujen noudattamista sekä yhdessä oloa lauman kanssa. Siiri on se, joka haluaa että kaikki pitävät kiinni yhteisesti sovituista kotiintuloajoista sekä aina lähtiessään raportoivat, minne kukin on menossa, kenen kanssa, mitä aikoo tehdä ja, ennen kaikkea, milloin aikoo tulla takaisin kotiin.

Raviaikoinaan Siiri ei aivan alittanut maagista tähtijuoksijoiden aikarajaa, mutta toivotaan, että jälkeläiset jatkavat siitä, mihin emänsä jäi. Siiri on Oonan läheinen ystävä, onhan Oona aivan erityisen kiinnostunut lastenhoidosta ja siitä jos mistä Siirillä on jo rutkasti kokemusta: onhan tammalla jo omaakin jälkikasvua peräti kolmin kappalein! Nappi taas ei Siiristä juuri perusta ja poni onkin nimennyt Siirin kauniisti Justiinaksi tai Komentooraksi. Toisaalta Napille voisi pienenä lisähuomautuksena sanoa, että kuka on käskenyt ärsyttää Siiri-tätiä mm. nipistelemällä tätiä salaa takapuolesta...

Siiri ja Essi
Helmi
s. 2001 ~ suomenhevonen
i. Pilven Poika - e. Hiiju - ei. Hiluri
  • KTK II ratsu
Helmi radalla 2011
Jos tässä nyt tituleeraamaan ruvetaan, niin muumimamman lisäksi laumaan kuuluu tietysti ballerina! Helmi on laumassa se, joka suoriutuu vähän vaativammistakin kouluratsastusliikkeistä ilman, että kontit menevät solmuun kesken kaiken. Helmi tietää, mitä eroa on temmolla ja tahdilla sekä kuinka oikeaoppisesti tehdään laukanvaihto niin sileällä kuin esteelläkin. Ballerinalta löytyvät kaikki askellajit kaikkine variaatioineen aina lyhyestä, kootusta ravista hurjaan neliin pitkin sänkipellonlaitaa!

Ballerinaksi Helmi on hyvin rohkea, eikä oikeastaa säiky mitää, lukuun ottamatta Sillankulman sillan alla asuvaa mörköä... Yhteistyötä Helmi on saanut tehdä nimekkäiden ratsastajien kanssa ja menestystäkin on tullut ihan kivasti. Osaavissa käsissä on hienoa katsella, miten isokokoinenkin (säkäkorkeutta 175 cm) suomenhevonen voi leijua koulukentän päällä kevyesti ja kauniisti kuin ballerina ikään! Helmi on Oonan idoli ja tammaneitimme usein norkoileekin aidan reunalla katselemassa Helmin harjoittelua. Kaipa siinä Oona koittaa pienessä päässään pohtia, että miten se Helmi tuonkin jutun oikein tekee ilman, että saa itsensä menemään ihan solmuun... Helmi ja Siiri ovat siskoksia.

Jättiläinen ja tappijalka ;) Kesä 2009


Essi
s. 2010 ~ suomenhevonen
i. Jouhuri - e. Hiijun Hymy - ei. Vokkerilla

Essi parin päivän ikäisenä 2010
Lauman teini on ehdottomasti Essi! Pientä murrosikään kuuluvaa uhmaa on ajoittain havaittavissa nuoren neidin tempauksissa, mutta yleisesti ottaen Essi-neiti hallitsee kuitenkin neidin arvolle sopivat käytöstavat. Ajopuuhissa Essi alkaa jo olla varsin kokenut ja raviura näyttäisi näin olevan hyvällä alulla. Essi on ehtinyt jo käydä ravirataankin useampaan otteeseen tutustumassa ja radanreunan mainoksetkin on jo tullut luettua ja ihmeteltyä.

Essi menee mielellään minne vaan ja tekee mitä vaan! Essissä on selvästi havaittavissa vanhempiensa piirteitä. Isältään Essi on perinyt kauniin värityksensä kun taas Siiriltä suloisen sievän ruuminrakenteen sekä temperamentiset luonteenpiirteet. Oona on aina toiminut mielellään Essin hoitotätinä ja Nappi puolestaan (tallin ainoana miespuoleisena kaviokkaana) Essin varaisänä.

Berta
s. 2002 ~ gotlanninruss
i. Junisorken - e. Bicenta - ei. Center
statistiikka: 24 1-2-8, vs. 610€
ennätykset: 2.09,9ke, m2.43,9ke

Kokemäellä 2011
Lauman siivojaa on tietysti Berta! Berta huolehtii oikein mielellään siitä, ettei pudonneita heinänkorsia jää tallin käytävälle syyttä suotta lojuamaan ja että kaikkien ruokakupit tulee tiskattua tasaisin väliajoin. Siinä samalla tietysti täytyy tarkistaa karsinan muutkin nurkat. Kesällä olennaista on myös rikkanruohojen nyppiminen ja siihenkin hommaan Berta on kuin tehty.


Berta on lahjakas ja monikäyttöinen poni: menestystä on tullut niin ravi-, koulu- kuin esteradoiltakin! Oona toimii Bertan apuvalmentajana ja osallistuu aina hiitti- ja intervalliharjoituksiin. Napille Berta on kuin vaimo, joka määrää ne tärkeät kaapinpaikat taloudessa. Hyvin pariskunta tulee toimeen saman katon alla ja mielellään myös harrastaa yhdessä kaikenlaista liikuntaa. Bertasta onkin julkaistu aivan oma esittelypostauksensa jo!

Esteillä 2011
Tallin kaikki suomenhevoset ovat omia kasvatteja. Jokainen eläimiä kasvattanut tietää, että siihen kuuluu niin ilonhetkiä kuin surun kyyneleitäkin. Ei ole itsestään selvyys, että näistä kolmesta kasvatustyön hedelmästä saa nauttia. Siksi sivusta seuranneena ja itsekin moniin tapahtumiin osallistuneena annan suurta arvoa kasvattajan työlle. Mutta eikös ahkerasta työstä ole yleensä tapana palkita? Ja varmasti jatkoa tälle työlle on tulossa.
kesä 2009
-Hilla

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kaunis päivä

Eilisen hurjan lumimyräkän jälkeen lunta oli tullut valtavat määrät joka paikkaan! Lumitöissä sai paiskia koko eilisen iltapäivän ja töitä sai jatkaa myös nyt aamupäivällä. Tänään onneksi lunta ei lisää satanut, vaan aurinko paistoi korkealta ja ilmassa oli havaittavissa jo kevään tuntua! :) Näin kaunista päivää ei voinut olla käyttämättä hyödyksi ja niinpä päätinkin lähteä Oonan kanssa hieman maastoilemaan.

Oona tuli minua tarhassa vastaan iloisena ja hyväntuulisena kuten aina. Vein neidin talliin, jossa harjasin ja satuloin sen ja sitten lähdettiinkin jo matkaan.  

Oona talsi rauhallisin askelin korvat hörössä eteenpäin, kun kuljimme pitkin asfalttitien reunaa. Neiti näytti siltä kuin olisi itsekin vain nautiskellut kauniista kevät säästä.
Noin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen saavuimmekin hiekkatielle, jossa käskin Oonan raviin. Ravailtiin rauhallisessa tahdissa vähän matkaa, kunnes saavuimme peltotielle, josta meidän oli tarkoitus jatkaa eteenpäin. Kuitenkin peltotie oli niin täynnä lunta, etten sinne uskaltanut lähteä Oonan kanssa tarpomaan, joten muutin suunnitelmiani ja käänsin Oonan takaisin päin. Päätin kiertää toista kautta, jotta pääsisimme jatkamaan matkaa eikä tarvitsisi jättää lenkkiä kesken. Kiersimme pyörätien kautta, josta pääsimmekin eräälle toiselle hiekkatielle (joka sattuu myös olemaan samainen tie jossa itse asun :D) ja sitten jatkettiinkin matkaa. Tämän ylimääräisen sakkolenkin jälkeen lenkki jatkui normaalisti. Kävin Oonan kanssa eräällä pitkällä suoralla, jonka laukkasimme päästä päähän ja sitten käännyimmekin jo kotiin.  

Vajaan kahden tunnin maastoilun jälkeen palasimme takaisin kotitallille. Tallissa harjasin hikisen Oonan piikkisualla, loimitin ja sitten neiti pääsikin takaisin tarhaan muiden kavereidensa luokse nauttimaan kauniista päivästä.

- Roosa

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Esittelyssä osa 5: Kuka onkaan Berta?

Tuo kysymys on varmasti ollut monen meitä aiemmin seuranneiden mielessä ja nyt päätinkin esitellä tuon valloittavan ponin :)

Bigga Berta eli ”Berta” on vuonna 2002 syntynyt tummanpunarautias russponitamma. Berta asustaa samaisella pienellä yksityistallilla Napin ja Oonan kanssa ja on tavallaan minun ”hoitoponini”. Liikutan Bertaa silloin tällöin, kun minulla sattuu olemaan aikaa. Kesällä ponin kanssa tulee touhuttua kuitenkin enemmän ja liikuttaminen on tuolloin säännöllisempää. Bertalla saan myös kilpailla ja olemme käyneet yhdessä niin este- ja koulukisoissa kuin raveissakin.
Berta 2009
Bertaan tutustuin kesällä 2007, kun muutimme kyseiselle tallille. Berta oli tuolloin kantavana ja vietti mammalomaa laiduntaen Napin kanssa samalla laitumella. Vuonna 2008 aloin ratsastelemaan Bertalla, kasvettuani Napille liian isoksi, ja siitä meidän yhteinen taipaleemme jo alkoikin.
Berta on luonteeltaan peruskiltti poni, joka ei pienistä hätkähdä. Poni on pirtsakka tapaus, joka pitää vauhdikkaasta menosta. Berta on myös tunnettu tallin ”possuna”, sillä poni on erityisen perso kaikenlaiselle herkuille ja pitää oikeastaan kaikesta, mikä vain liittyy ruokaan… :D Tämä ponin piirre heijastuu välillä myös neidin ulkonäköön pullistuvana mahana, jos neiti ei ole saanut riittävästi liikuntaa.
Minä ja Berta 2009
Berta pitää yhdessä tekemisestä ja on yleensä erittäin yhteistyöhaluinen. Poikkeuksellisia päiviä kuitenkin löytyy, jolloin poni saattaa jäädä esimerkiksi keskelle kenttää paikalleen jököttämään tai lähteä esteillä turhan paljon innostuessaan viemään. Ajohommissa poni ei kuitenkaan koskaan pelleile mitään, vaan käyttäytyy oikein asiallisesti. 
2010
Berta on hauska tapaus ratsastaa, sillä siitä löytyy niin rauhallinen ja nöyrä puoli, sekä se ponille ominainen jääräpää puoli. Bertan kanssa olemme ahkerasti käyneet tunneilla ja olemme molemmat kehittyneet huimasti. Berta on tällä hetkellä tasoltaan varmaankin jotain helpon B:n luokkaa. Poni on innokas hyppääjä ja omaa kaiken lisäksi hienon hyppytyylin ja Bertan kanssa olen kisannut 60-70cm ratoja. 
Kesällä 2008 päätimme osallistua ensimmäisiin estekilpailuihimme. Menestystä noista kisoista ei kuitenkaan tullut, sillä rata päättyi lyhyeen kahteen kieltoon. Osallistuimme kesän aikana useampiinkin estekilpailuihin, mutta ratamme päättyivät aina kuitenkin kieltoihin, usein jopa ensimmäisellä tai viimeistään toisella esteellä. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi yrittämistä ja vihdoin vuoden viimeisissä kisoissa pääsimme ensimmäisen puhtaan radan!  Myös koulukilpailuissa tuli tuona kesänä ponin kanssa pyrähdettyä ja tosiaan pyrähdys se olikin! Bertan mielestä kouluaidat aikoivat syödä hänet ja ne piti kiertää kaukaa ja vauhdilla. Kuitenkin ihan hyvän tuloksen saimme ensimmäisiksi koulukisoiksi ja tästä jäi hyvä fiilis.
Ensimmäisissä estekilpailuissa 2008
Iloinen ratsukko ensimmäisen kouluradan jälkeen, 2008
2009
Alkuun vain ratsastin Bertalla, vaikka poni toimii vallan mainiosti myös ajaessa. Syynä tähän oli se, etten uskaltanut aluksi ajaa niin ”isoa” ponia, sillä ratsailla oleminen tuntui turvallisemmalta kuin kärryillä istuminen. (Vantulla olin toki ajanut, mutta Vanttu olikin poikkeustapaus…) Hilla kuitenkin usutti minut myös ponin kärryille ja sain huomata ponin olevan erityisen miellyttävä ajaa! Bertta on herkkä ja vauhdikas ja jarrutkin löytyvät tarvittaessa. Tästä innostuneena aloin myös ajamaan Bertaa ja pikkuhiljaa mielessäni kypsyi ajatus siitä, millaista olisi ajaa B-kategoriaan kuuluvaa ponia raveissa. Bertan kanssa ensimmäisen starttini ajoin Forssassa 1.toukokuuta 2010. Hilla oli ponilla ajanut tätä ennen kilpaa ja hänen neuvoillaan oli hyvä opetella isomman ponin ajamista.  Berta on juossut tähän asti kaiken kaikkiaan 24 starttia, joista minä olen ajanut kahdeksan. Bertan ennätys on tällä hetkellä 2.09,0 ja sen Berta juoksi kanssani viime syksynä Turussa 16.10.2011.
Vermossa 2010
Tähän mennessä olen tuntenut Bertan yhteensä siis lähes viiden vuoden ajan. Jokainen vuosi on tuonut mukanaan niin onnistumisia, kuin myös niitä huonompia hetkiä, joista on otettu opikseen ja jatkettu pää pystyssä eteenpäin. Viime kesä kuitenkin oli ehkä kaikista kesistä mieleenpainuvin, sillä tuolloin yhteistyömme tuntui pelaavan aivan uudella tasolla ja se näkyi niin kotona kuin kilpailuissakin. Ensimmäinen yhteinen voitto tuli niin ravilähdöstä (tosin harjoitusraveista, mutta voitto tuntui silti yhtä hienolta ja palkitsevalta) kuin estekisoistakin. Osallistuimme myös ensimmäistä kertaa Suomen Russ-ponien Ystävät RY:n järjestämiin Russimestaruus- kisoihin ja kaikkien yllätykseksi Bertasta tuli Russimestari vuosimallia 2011!
Loppuun vielä muutama kuva sekä video viime kesän parhaista hetkistä :)

-Roosa
Forssa 2.6.2011
2. sija! Forssa 2.6.2011
12.6.2011
12.6.2011
Kokemäki 23.6.2011



3.7.2011
1.sija! 3.7.2011
Russimestaruudet 2.osakilpailu 10.7.2011
Iloinen ratsukko hyvin menneen radan jälkeen :)
31.7.2011
Välillä näinkin... :D
Kokemäen harjoitusravit 3.9.2011
1.sija!
Russimestaruudet 3.osakilpailu 10.9.2011
Russimestarit vuosimallia 2011!
Berta juoksi nykyisen ennätyksensä (2.09,0) Turussa 16.10.2011!
 

lauantai 11. helmikuuta 2012

Hammaslääkärissä

Kuten otsikosta voi jo päätelläkin tänään oli ohjelmassa hevosten hampaiden raspaus.  Hammaslääkäri saapui jo heti aamusta, joten Nappi ja Oona pääsivät suoraan aamuheinien jälkeen talliin raspattaviksi.
Oonan vuoro oli ensimmäisenä ja Nappi piti neidille tallissa seuraa. Oonan suusta löytyi harmittavankin paljon piikkejä, mutta ne saatiin nyt onneksi hoidettua pois. Syynä tähän on varmasti vähän yli vuoden mittainen raspaustauko, joka on Oonan purukalustolle liian pitkä aika. Oona oli koko raspauksen ajan kuitenkin nätisti, mitä nyt vähän päätään keikutteli mutta ei paljoa.
Kun Oonan hampaat oli saatu hoidettua, sai neiti mennä karsinaansa odottamaan Napin hampaiden raspauksen ajaksi. Napin suusta ei oikeastaan mitään löytynyt ja poni oli koko raspauksen ajan nätisti paikallaan, mikä oli suuri yllätys sillä viime raspauksessa poni peruutti käytävän perimmäiseen nurkkaan mököttämään.
Kun molempien hampaat oli saatu hoidettua, pääsivät ne takaisin ulos nauttimaan hieman lämpimämmästä säästä. Tänään nimittäin täällä pakkasasteita ei ollut kuin -1!
Jottei postauksesta kuitenkaan aivan kuvaton tulisi, lisäsin loppuun muutaman viime sunnuntain irtojuoksutuskuvan :)











-Roosa