Maastoilua kerrakseen

Tämä viikonloppu onkin mennyt hevosten kanssa maastoilessa ihanissa ja vähän vähemmän ihanissa keleissä. Nyt, kun lumi on jo sulanut lähes kokonaan, kärryilläkin ajo luontuu paremmin maastossa.

Perjantaina päätimmekin Hillan kanssa lähteä Oonan ja Bertan kanssa maastoon ajelemaan. Oona tuntui olevan mielissään päästessään pitkästä aikaa kärryjen eteen, Berta puolestaan tuntui muuten vain olevan hyvällä päällä. Menimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle lähitallin ravihevostenharjoituslenkille, jota meillä on lupa käyttää. Lenkillä on pitkä suora, joka meillä on tapana päästää vähän lujempaa ravilla tai laukalla, riippuen siitä onko ratsain vai ajaen. Tällä kertaa menimme suoran ravilla. Oona paineli reipasta vauhtia edellä ja Berta painoi aivan Hillan selässä kiinni. Muutenkin omat käteni olivat vähän hellänä ensimmäisen kierroksen aikana, sillä Bertalla tuntui olevan virtaa ja poni olisi halunnut viipottaa Oonan edelle. Muutaman kierroksen kierrettyämme lähdimme takaisin kotitallille. Kuvamateriaalia ei valitettavasti lenkistä saatu, sillä yhtään kuvaajaa ei lähtenyt mukaan.



Oona ja Berta tammikuussa

Lauantaina lähdimme maastoon Oonan ja Napin kanssa. Hilla ratsasti Oonalla ja minä puolestani ajoin Nappia. Tänään myös Siru pääsi ensimmäistä kertaa hevosten kanssa yhteiselle lenkille. Kiersimme kotipihan kautta ja haimme Sirun mukaamme. Hieman syrjäisemmällä alueella, jossa ei autoja juurikaan kulje, päästimme Sirun vapaaksi. Koira kulki hienosti hevosten vierellä, eikä lähtenyt omille teilleen haahuilemaan. Sirun mielestä Oonan kanssa oli hauska juoksennella edellä hieman lujempaa, mutta koira myös selvästi jäi aina odottamaan Nappia, joka kulki joukon perimmäisenä. Tästäkään lenkistä en harmikseni kuvamateriaalia saanut, sillä tallilta lähdettyämme alkoi hivenen tihkuttaa enkä viitsinyt kameraa sateeseen ottaa.

Tänään oli kaunis kevätsää ja päätinkin lähteä Napin kanssa pienelle kärrylenkille. Tänään satuin jopa saamaan kuvaajankin paikalle, joten aivan kuvattomaksi ei tämä postaus sentään jää!

Lenkki sujui hyvin yhtä Napin tekemää U-käännöstä lukuun ottamatta. Ponin mielestä tien pientareella ollut lumikasa aikoi syödä hänet ja siksi poniherra päätti kääntyä kotiin :D Pienen keskustelun jälkeen jatkoimme matkaa ja loppu lenkki sujuikin ongelmitta. Lenkin jälkeen venytin Napin, loimitin ja sitten poni pääsikin tarhaan nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta.

Ilokseni sain myös huomata, että kenttä on viimeinkin sulanut kokonaan! Aivan ennätysnopeasti se suli tänä vuonna, viime vuonna tähän aikaan kenttä oli vielä aikamoisen lumivesimössön peitossa. Vihdoinkin pääsee Oonan kanssa aloittamaan laukkatyöskentelyt pitkästä aikaa, sillä tähänastisella liukkaalla ja jäisellä pohjalla en neidin kanssa ole viitsinyt paljoa laukkailla.  

- Roosa

Näin syntyi valkoinen Pumpuliponi

Muiden kimojen hevosten tapaan, Nappikaan ei alkujaan ole ollut kimo. Tarkkaan lukiessa Napin tietoja esimerkiksi Hippoksesta voi huomata, että kohdassa ”väri” lukee ”ruunikonkirjava”. Nykyään ponia ei edes voisi erehtyä sanomaan ruunikonkirjavaksi, sillä alkujaan kirjava karvapeite on nyt vaihtunut lähes valkoiseksi.

Värin vaihtuminen on tapahtunut vuosien saatossa. Nappi syntyi Tampereella mustankirjavana ruipelona varsana kesällä -99 ja vuoteen 2008 mennessä tuosta ruipelosta poninruppanasta olikin tullut suloinen valkea pumpulipallo! Katsoessani Napin kuvia vuodelta 2001 - jolloin Napista tuli omamme - aina tähän päivään asti, mieleeni tulee oitis jokaisen tuntema tarina ”Rumasta ankanpoikasesta”. Alkujaan takkuisesta ja harmaasta ponimuksesta on vuosien saatossa kehkeytynyt valkea hurmaava herrasmies.



1999
Kuva © Monica Båga





2001



2002





2003




2004



2006



2008

- Roosa

Rinsessa karvakorva ja pörröinen poni

Jes, vihdoinkin kevät on täällä! Pari viimeisintä päivää aurinko on paistanut korkealta sulattanut jo huomattavan määrän lunta!

Kevään tulo näkyy myös hevosissa, kaikki nimittäin tiputtavat karvaa minkä ehtivät. Jopa Oona aloitti olemattoman talvikarvansa tiputtamisen, Nappi onkin tiputellut talvikarvaa jo muutaman viikon ajan.

Nappi ja Oona ovat saneet nauttia pienestä, kolmen päivän lomasta, sillä itse lähdin yhdessä muun perheen kanssa Sappeelle laskettelemaan viikonlopuksi. Kun sitten eilen saavuimme, ryntäsin illalla oitis tallille ratsastamaan Oonan ennen pimeän tuloa. Menin Oonalla kentällä ja keskityimme jälleen ihan perusasioihin. Aloitin ratsastuksen ottamalla käynnissä askeleen lyhennyksiä ja pidennyksiä, sekä taivuttelemalla neitiä. Oona tuntui tänään todella kivalta ja neiti jaksoi keskittyä hienosti koko ajan. Kun käyntityöskentely alkoi sujua, siirryttiin raviin. Oona kulki ravissa kivasti ja rennosti. Tein neidin kanssa paljon ympyröitä ja pysähdyksiä. Lopuksi otettiin vielä muutamat pohkeenväistöt käynnissä ja sitten annoinkin neidille pitkät ohjat, sekä paljon taputuksia :)

Tallissa harjasin ja loimitin Oonan. Harjatessani neidin päätä, katseeni kohdistui Oonan korviin. Korvakarvat selvästi kaipasivat siistimistä, sillä ne törröttivät huvittavan näköisesti korvista. Oona ei ajatukseen ihastunut ja tuttuun tapaansa ei antanut minun koskea pyhiin korviinsa. Hetken korvia siliteltyäni, Oona laski päänsä alas ja antoi leikata korvakarvat oikein nätisti. Primadonnaa tarvitsee ensin vain vähän suostutella ;) Onnistuneen operaation jälkeen Oona sai palkaksi pari porkkanaa ja sitten pääsikin omaan karsinaansa.

Tänään oli vuorossa Napin liikutus. Päätin juoksuttaa ponia hetken liinassa pellolla. Ennen juoksutusta kynisin ponista lähtevää talvikarvaa irti ja sainkin tallin lattialle kasattua aika kasan valkoista poninkarvaa. Nappi nautti harjauksesta ja välillä ponin ylähuuli muistutti enemmän hirven pitkää ylähuulta kuin hevosen ylähuulta.

Harjattuani ponin lähdettiin tallin viereiselle pellolle. Alkuun Nappi oli enemmän kiinnostunut lumen alta esiin tulleista heinätupsuista kuin minun käskyistäni. Nappi ei ymmärtänyt mikä idea oli tulla keskelle peltoa hankeen juoksemaan, kun siellähän joutui nostelemaan jalkojakin niin korkealle! Kuitenkin alun tahmeuden jälkeen poni innostui ja laukassa poni vaikutti jo paljon pirteämmältä.

Juoksutuksen jälkeen vein Napin talliin, harjasin ponin ja sitten poni pääsi omaan karsinaansa syömään iltaheiniä.

Ponin mielipide tämänpäiväisestä touhusta :D

- Roosa

Rimadonna täyttää pyöreitä

Aika rientää ja näin ollen on todettava, että meidän Rinsessamme Oona on saavuttanut tänään yhden merkkipaalun elämässään täyttämällä pyöreitä. Mittariin neidille tuli 10 vuotta! Siksipä päätin tehdä neidin elämänvaiheista ihan oman postauksensa, jonka kuvamateriaalista haluan nyt heti alkuun kiittää Saijaa, Minnaa ja Virpiä, Oonan edellistä perhettä!

~ Vuosi 2002 ~

Syntymän ihme!

Oona näki päivänvalon ensikertaa 8.3. kasvattajansa luona Koski TL:ssä. 

~ Vuosi 2003 ~

Myytävänä

Vuoden ikäisenä Oona oli myytävänä yhdessä muiden samanikäisten varsojen kanssa. Oonan edellinen perhe kertoi Oonan tehneen heihin vaikutuksen uteliaisuudellaan ja rohkeudellaan. Toisten varsojen kierrellessä ja tarkkaillessa ostajaehdokkaita kauempaa, Oona marssi määrätietoisesti suoraan tervehtimään laitumen uusia kaksijalkaisia tulokkaita. 

Uusi koti ja uudet ystävä. Kuvassa Oona ja Peppi.

Uudessa kodissaan Oona tutustui ensikertaa valkoisiin poneihin, nenäliinoihin! Oonan pitkäaikaiset ystävät (=nenäliinat) olivat welsh -ponit Pette sekä Peppi, joka varsoi laumaan vielä yhden jäsenen lisää, Lillin, muutamaa vuotta myöhemmin. 

Oona osallistui varsanäyttelyyn Turun Metsämäessä ja palkittii II-palkinnolla. Lisäksi Oona oli luokan toiseksi paras varsa. 

~ Vuosi 2004 ~

Oona (vas.) ja muita nuoria

Saijan mukana Oona oli vuoden Ypäjän hevosopistolla, jossa pääsi harjoittelemaan ravihevosen elämää muiden samanikäisten nuorten hevosten kanssa.

Oona osallistui toisen kerran varsanäyttelyyn, josta jälleen II -palkinto sekä luokan toiseksi parhaan varsan -kunniamaininta. 

~ Vuosi 2005 ~ 

Oonalla ajettiin säännöllisesti, joten hevosesta kehittyi hyvin luotettava ja mukava ajohevonen. 

~ Vuosi 2006 ~

Oonalla aloitettiin ratsastaminen. Neiti oppi perusasiat, joista meidän onkin ollut mukava työstää yhteityöhaluista hevosta eteenpäin. 

~ Vuosi 2007 ~

Oona ja Peppi

Oona ja ponit Peppi, Pette ja Lilli

~ Vuosi 2008 ~

Oona ja Peppi

~ Vuosi 2009 ~

Oona muutti meille ja sai ihan ikioman nenäliinan, Napin! Tästä eteenpäin tarina taitaakin olla teille tuttua! Voit lukea tarkemmin Oonan esittelytekstistä, mikäli et vielä ole sitä ehtinyt lukaista.

~ Vuosi 2010 ~ 

~ Vuosi 2011 ~

~ Vuosi 2012 ~

Oona täyttää pyöreitä! Onnea neidillemme, Rinsessa Rimppakintulle! <3

-Hilla