Esittelyssä osa 7: Siru

Southwind Golden Eye
"Siru"
s. 25.7.2011 FIN
i. Birkenland Conrad e. Southwind Electra

Saksanpaimenkoiraneiti Siru syntyi 25.7.2011 ja elelee nyt ensimmäistä ikävuottaan laumassamme toimien paimentajana ja yleisenä vartijana, ja näin ollen toimittaen myös joka-paikan-höylän -virkaa. Siru on valpas koira, jolta ei pieninkään ele jää huomioimatta. Ainakaan silloin, jos ne liittyvät ulos lähtemiseen, kotiin tulemiseen tai ruoka-aikaan. Silloin koira-neiti on paikalla alta aikayksikön ja aina täysillä mukana tilanteessa kuin tilanteessa.

Kävimme Sirua katsomassa ekaa kertaa pennun ollessa 4 vko ikäinen.

Siru 8 vko "pesänrakennuspuuhissa". Tosin paikan (kissanvessa) olisi voinut toki valita toisin...

Siru on kiltti ja (pientä pennun ajoittaista uhmaa lukuunottamatta) tottelevainen. Siru jaksaa nuoreksi koiraksi keskittyä mielestäni melko hienosti tehtäviin ja Siru tekeekin mielellään erilaisia juttuja. Siru on rohkea, mutta toisinaan jokin asia saattaa pelottaa sitä. Siru on kuitenkin helposti rohkaistavissa ja eipä aikaakaan, kun outo asia on jo tarkkaan tutkittu!

Siru 3 kk hommissa: puunkaatoa vaan, ei sen erikoisempaa

Siru 5 kk ja varsinainen älynväläys: Sohvapöydän alatasannetta voi käyttää myös tyynynä!

Siru leikkii mielellään muiden koirien kanssa. Ainoastaan tällä hetkellä pienet koirat tuntuvat pelottavan Sirua, johtuen ehkä siitä, että Sirun kaikki leikkikaverit ovat isompia koiria.

Siru 9 kk ja Sirun paras kaveri Ferrari, joka on Sirun 2 vuotta vanhempi velipuoli!

Liekö sukulaisuussuhde syynä, mutta tällä kaksikolla synkkaa!

Siru viihtyy metsässä, missä on mukava kokeilla motorisia taitojaan ja rajojaan!
Erityistuntomerkkeinä mainittakoon, että...

• Siru ei vieläkään tiedä, mitä ovikellon soiminen merkitsee. Ihmetys on suuri, kun meille yks kaks ilmestyykin joku! Tästä kai voisi päätellä, ettei meillä liian usein vieraita käy... :D
• Siru pitää kissankakasta, nam! Mutta myös hevosen pallerot maistuvat ja Napin jätökset ovatkin oikein sopivan kokoisia suupaloja!
• yksinkertaisuuden nimissä kaikki tavarat ovat esineitä, olivat ne sitten palloja, pehmoleluja, luita tai keppejä.
• Siru piilottaa tärkeitä, itse keräämiään keppejä ympäri pihamaata. Kuoppa kaivetaan aina pitkittäin ja keppi on sitten siinä poikittain oikein hyvässä piilossa, jonka kruunaa nenällä kepin viereen kasattu "täytemaa". Eikä kukaan huomaa! Loistavasti kätketty!
• Siru pelkää pieniä koiria. Ei järin rohkea koostaan huolimatta...
• Siru on melko kookas nartuksi, tai niin nuo kokeneemmat koiraihmiset ainakin sanovat.
• Siru ei vielä tiedä, etteivät koirat osaa lentää. Siru odottaa vielä sitä päivää, jolloin voisi liidellä lintujen joukkoon puiden oksille sen sijaan, että istuu rungon vieressä puun alla ja katselee niitä.
• Sirun paras kaveri lienee kuitenkin loppujen lopuksi Sirun ikioma Pörrö -kissa, tosin Ferrariakaan ei sovi unohtaa pois laskuista...

Siru ja Pörrö silloin...

... ja nyt ½ vuotta myöhemmin.

Siru 7 kk ja Sirun lempipaikka: makuuhuoneen karvamatto!

Lue Sirusta lisää kotisivuiltamme!

- Hilla 

Lentävä koira

Kuvat kertokoot puolestaan. Uusi kamera on näin ollen vihitty käyttöön.

Koppi!

Onko se hullu?

Lentävä koira!

Kuvissa esiintyy siis saksanpaimenkoiramme Siru, josta pian julkaistava esittelyteksti jatkaa blogissamme ollutta "Esittelyssä" -sarjaa!

-Hilla

Sykkeitä seuraillen

Kun nyt kevät vihdoin on koittanut ja ruohokin alkaa pikkuhiljaa vihertää, päätimme aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi lähteä vähän pidemmälle maastolenkille Oonan ja Bertan kanssa. Oonalle laitoin pitkästä aikaa Polarin sykemittarin, jonka sain joskus lahjaksi, kun Vantun kanssa harrastimme matkaratsastusta.

Lenkille lähdössä

Sykemittarin asentaminen paikoilleen on helppoa: siinä on lähetin, sekä kaksi elektrodia. Toinen elektrodi laitetaan hevosen kyljelle satulahuovan alle ja toinen kainaloon kiinnittäen kätevästi satulavyöhön. Elektrodit toimivat ja mittaavat sykettä silloin, kun ne ovat suorassa ihokosketuksessa hevosen kanssa. Tässä siis karvapeitteestä on hieman haittaa, mutta onneksi keino on keksitty: hevosen karva joko kastellaan ihan vedellä tai sitten voi käyttää esim. ultraäänigeeliä! Minulla on käytössä tuota jälkimmäistä, eli laitoin elektrodeille runsaasti vesiliukoista geeliä, jotta mittaaminen onnistuu. Lisäksi ratsastajalle tulee sykemittariranneke, josta voi hevosen sykettä seurata ihan realiajassa! Lähettimen ja rannekkeen kantoväli on noin metrin, joten ratsastettaessa tämä toimii oivallisesti. (Ajoon sitten tarvitaan erilainen mittari, jossa joko lähetin tulee lähemmäs ohjastajaa tai rannekkeessa on pidempi kantomatka. Tämä minun mittarini on nimenomaan ratsastajalle suunnattu, tosin Napille ajoon se käy, koska poni on niin pieni, että piuhan pituus sallii lähettimen kiinnityksen häntäremmiin!)

On hieno huomata, miten Oonan kunto on kasvanut. Muistan, kun Oona meille tuli ja sillä mittaria testasin, oli leposykekin lähemmäs 50. Nyt, kuten kuvasta näkee, leposyke on alhainen 30. Leposyke on tietysti aina yksilöllinen, mutta mitä alhaisempi syke on, sitä parempi ("tehokkaampi") on sydämen iskutilavuus. Kilpailueläinlääkärithän joskus naureskelivat, että Vanttu oli kisapaikalla "ihan kuollut" muihin verrattuna, kun kaiken kisajännityksen keskellä sen leposyke oli parhaimmillaan 28!

Teimme sitten reippaan reilun 25 km lenkin ja meillä kaikilla oli hirveän hauskaa! Sykemittarista oli hauska katsella, miten hevonen esim. reagoi, kun se säpsähtää jotain. Kävellessä Oonan syke vaihteli siinä 60-75 välillä ja kun joku "mörkö" näkyi jossain, pomppasi se yks kaks yli 90! :D Laskien tietysti neidin tokennuttua säikähdyksestä takaisin normaalille tasolle. :)

Menimme lenkillä tietysti kaikissa askellajeissa, joten mukavalta tuntui nähdä, että kilometrin laukkaosuuden jälkeen hölkässä syke palasi hienosti omalle tasolleen. Joten ei voi muuta kuin todeta, että hyvin Oona-neiti palautuu rasituksesta! Seuraavalla kerralla taidammekin laittaa mittarin Bertalle ja katsoa, minkälainen teräsponi se oikein on! Berta kun tuli samaa vauhtia kokoa pienemmällä jalkakalustollaan Oonan perässä koko lenkin, eikä ollut moksiskaan! Kuin myös startin jälkeen Bertta palautuu hyvin nopeasti, joten ihan siitäkin voi päätellä ponin olevan ("huippu") kunnossa! :D

- Hilla

Oonan kyydissä

Videopostaus keväältä. Hyppää sinäkin hetkeksi Oonan rattaille! :)

- Hilla

Pomppuponit

Parin viimeisen päivän aikana ilma on ollut mitä parhain, ehkä viimein se kevät koittaa kunnolla viiden takatalven jälkeen ;) Lämpimien ilmojen johdosta hevosetkin ovat vauhdittaneet karvanlähtöä ja jokaisen harjauskerran jälkeen saakin käytävältä lakaista aika kasan karvaa.

Eilen, tiistaina olin päättänyt hypätä Bertalla. Kasasin kentälle kolmen esteen jumppasarjan, sekä kentän keskelle pystyn. Alkulämmittelyksi otin Bertan kanssa paljon siirtymisiä, sekä temponvaihteluita, joilla yritin saada ponin kunnolla hereille.

Alkulämmittelyn jälkeen aloimme tulla laukassa jumppasarjaa. Ensimmäisellä kerralla itse en keskittynyt, vaan jäin satulaan matkustamaan, jolloin Berta kurvasi kahden ensimmäisen esteen jälkeen viimeisen esteen ohi. Tulimme sarjaa molemmista suunnista muutaman kerran ja nyt muistin olla selässä tarkkaavaisempi. Hypyt sujuivat oikein hienosti ensimmäisen kerran sähellyksen jälkeen. Berta löysi hyvin ponnistuspaikat ja askeleetkin sopivat esteiden väleihin oikein näppärästi. Lopuksi tulin Bertalla sarjan, sekä kentän keskellä olevan pystyn peräkkäin. Berta hyppäsi oikein näppärästi, eivätkä puomitkaan kolahtaneet kertaakaan alas. Tulimme muutaman kerran tätä neljän esteen ”rataa” ja sen jälkeen oli loppuverkkojen vuoro. Lopussa on video, jossa on muutama klippi jumppasarjalta.

Tänään oli vuorossa Napin ja Oonan irtohypytystä. Kasasimme Nean kanssa kentälle kolmen esteen kujan, jota Napin ja Oonan oli tarkoitus hypätä.

Alkulämmittelyksi irtojuoksutimme molempia kentällä. Olimme jättäneet esteiden puomit maahan, jottei hevosten tarvitsisi heti alkuun hypätä. Nappi ja Oona painoivat kenttää ympäri innoissaan ja Nappi esitteli meille komeita pukkisarjojaan.

Kun alkulämmittelyt oli tehty, nostimme puomit ylös esteiksi ja aloitimme irtohypytyksen. Nappi näytti Oonalle mallia, kuinka kujalle tultiin ja poni suoriutui sarjasta oikein taitavasti. Oona ei uskaltanut itse tulla sarjalle, vaan neiti piti taluttaa kujan päähän, josta neiti pinkaisi esteille ja niiden yli! Molemmat hevoset suoriutuivat hypyistä hienosti, kumpikin omalla tyylillään ;) Toinen vähän vauhdikkaammin, toinen hitaasti, mutta tyylikkäästi.

Irtohypytyksen jälkeen molemmat saivat paljon rapsutuksia ja haleja, jonka jälkeen pääsivät karsinoihinsa mutustelemaan iltaruokiaan.

-Roosa

Hillan rääkissä

Nyt tulee vähän eilistä tekstiä, sillä en silloin ehtinyt kirjoittaa. Eilen pääsimme (tai Berta kylläkin joutui…) Hillan pitämälle koulutunnille. Hilla innostui rääkkäämään meitä oikein kunnolla ja saimme molemmat tehdä töitä oikein urakalla! Berta oli ihan hikinen tunnin jälkeen ja itsekin ratsastelin jo lopussa pelkässä hupparissa.

Tunnin aluksi teimme sulkutaivutusta ensin käynnissä ja hetken päästä jo ravissa. Berta teki nämä rehellisesti ja väisti hyvin pohjetta. Välillä poni meinasi jopa alkaa tekemään pohkeenväistöä, vaikka tämä ei ollut tarkoitus.  Sulkutaivutusten jälkeen sirryttiin tekemään ravi-käynti-ravi siirtymisiä.  Nämä sujuivat oikein kivasti ja sitten siirryimmekin ihan perus pysähdysten tekoon. Berta ei olisi millään halunnut pysyä paikallaan, vaan aluksi steppaili edestakaisin. Muutaman toiston jälkeen alkoi tämäkin homma sujua ja seuraavaksi olikin ravipohkeenväistöjen vuoro. Pohkeenväistöt Berta teki ihan hyvin. Ponilla on tosin tapana kääntää päätään liikaa väistön vastakkaiseen suuntaan ja tätä ei ollut ihan helppo suoristaa. Kuitenkin lopuksi saimme tehtyä ihan hyvän väistön. Lopuksi harjoittelimme hieman laukan pidentämistä ja lyhentämistä, sekä laukanvaihtoja. Laukanvaihdot sujuivat ihan kivasti yhtä ristilaukkaa lukuun ottamatta. Laukkojen jälkeen olikin loppuravien vuoro.

Bertan uusi huopa, jonka Hilla toi tuliaisena Hööksistä :)

Loppuun vielä videokooste torstaisesta tunnista. Mitenkään erikoisesti en videota jaksanut editoida, vaan liitin klippejä peräkkäin. Vaimensin videoiden äänet ja laitoin taustalle musiikkia soimaan, sillä Hillan kommentit taustalla olivat melko huvittavia :D

Vuoden ensimmäinen ravilähtö takana!

Nyt on vuoden ensimmäinen lähtö sitten takana! Aamulla niin kurjalta näyttävä talvisää muuttui puolen päivän aikoihin kauniiksi kevätsääksi, juuri sopivasti Bertan lähtöä varten!  

Radalla Berta tuntui olevan innoissaan ja tiesi heti, mitä sinne oltiin tultu tekemään. Lämmittelyssä poni kulki innoissaan korvat hörössä ja laitettuani viimeisellä lämmittelykierroksella vielä sekin kiinni, sai poni siitä lisävirtaa ja porhalsi viimeisen kierroksen aika moista vauhtia! Lämmittelyn jälkeen vein Bertan trailerin perään, jossa poni sai hetken odotella oman lähtönsä alkua loimet niskassa.

Lämmittelyä

Itse lähtö alkoi omalta osaltani hyvin, sillä onnistuin volttaamaan oikein 200m pakilta! Lähtö saatiin ensimmäisellä yrityskerralla hyväksytyksi ja näin kaikki ponit painelivat menemään. Berta tuntui alussa hieman laukkaherkältä, enkä viitsinyt ponia juurikaan käskeä, vaan annoin ponin mennä omaa vauhtiaan. Ilman laukkoja ei kuitenkaan selvitty, vaan poni haparoi muutaman kerran. Viimeisellä puolikkaalla Bertan ravi tuntui muuttuvan koko ajan vain paremmaksi ja uskalsin jo käskeä ponia vähän. Poni vastasi hyvin pyyntöihini ja pinkoikin loppusuoralla jo kolmatta rataa kovaa vauhtia muiden ohitse. Harmittavaisesti kuitenkin juuri muutama metri ennen maalipaalua poni rikkoi laukalle, enkä saanut sitä alas ennen maalipaalua. Tuloksena tuli sitten hml (hylätty maalilaukasta).

Loppusuora

Maalilaukka

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen koko starttiin, sillä kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen tämän vuoden startti ja poni paineli matkan ajassa 2.09,8 ja ilman hylkyä olisi ollut viides! Omasta ennätyksestä ei siis jääty kuin vaivaiset kahdeksan kymmenystä! Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia koitoksia :)

Hienoin poni ♥

- Roosa  

Bertan kisakauden avaus!

Niin tosiaan, huomenna olisikin tarkoitus startata Bertan kanssa tämän vuoden ensimmäisessä lähdössä Metsämäessä. Matkana on 1600m, mutta Berta lähtee 200m pakilta. Takamatka on pitkä, mutta lähdetään sinne juoksentelemaan muiden ponien sekaan, kun kerran kotiradalla tuollainen lähtö oli :)  Toivottavasti keli olisi suotuisa, eikä säätiedotuksien lupailema lumipyry yltäisi tänne asti.
Lähtölistat voit katsoa täältä.

Kokemäellä 3.9.2011

-Roosa