Matkaratsastusta maalaismaisemissa

Pienellä avustuksella olin suunnitellut jo oikeastaan ennen Oonan Kiikkaan tuloa pidempää reittiä, jonka haluaisin tamman kanssa ratsastaa läpi. Kartat ja reittisuunnitelmat olivat valmiina ja reitin pituudeksi tavoittelin noin 40 km. Noin pitkälle lenkille en halunnut kuitenkaan aivan ominpäin lähteä, vaan siksi sovimme, että huoltojoukoiksi reitille mukaan saapuivat Roosa, äiti ja isä. Siru luonnollisesti lukeutui mukaan porukkaan. 

Alkutaipaleella

Minulle tärkeät: Roosa ja Siru

Niinpä perjantai-iltapäivänä huoltojoukkojen saavuttua suuntasimme Oonan kanssa kohti Hirvisuonmaan metsäteitä ja Kiikoista. Maisemat olivat mitä kauneimmat: niin idyllisiä, vanhoja pihapiirejä näkyi matkalla, että olisi tehnyt mieli pysähtyä tutkimaan niitä tarkemmin. Pienet hiekkatiet mutkittelivat pääasiassa metsässä, mutta välillä myös läpi pienten peltoaukeiden. 

Pieniä peltoaukeita

Ja idyllisiä, vanhoja pihapiirejä

Kun ratsastan pidempää lenkkiä hevoseni kanssa, haluan, että mukana on myös huolto. Matkan ainaka hevoselle on hyvä tarjota vettä jo ihan siitäkin syystä, että se oppisi reitin varrella juomaan. Kun aletaan mennä pidempiä matkoja tai hellessäällä lyhyempiäkin, olisi ensiarvoisen tärkeää, ettei hevonen pääse kuivumaan. Kuten kuvistakin näkyy, eilisessä kesäsäässä ilman lämpötilan ollessa vain hieman hellerajan alapuolella, hevosen juottaminen pidemmän matkan aikana on hyvinkin perusteltua. 

Tämänkaltaista maisemaa riitti kilometri tolkulla

Tällä lenkillä tarjosimme Oonalle juomista noin 10 km välein. Samalla neiti sai nestepitoisia välipaloja eli omenoita. Uskon, että pienellä "tarjoilulla" lenkin varrella myös saa hevosen pysymään pirteänä. Oona tunnistaa, mikäli mutkan takana näkyy auto pysähdyksissä ja automaattisesti hidastaa kohdalle. Mitä suotta ohi menemään, kun herkkuja voi olla tarjolla!

Minulla oli sykemittari tietysti mukana, ja siitä on helppo seurata hevosen jaksamista reaaliajassa. Oonan syke pysyi ravissa tasaisesti 130-150 välillä, joten ei ihme, että hevosessa tuntui puhtia riittävän. Tarkoituksella laukkasimme vain muutaman pätkän takaisinpäin tullessa, sillä Oonalla laukka nostaa sykettä. Oonahan on rotunsa puolesta luotu ravaamaan, joten omaa, tasaista juoksutahtiaan tämä hevonen tuntuisi menevän hyvinkin päälle tuon 40 kilometrin. Vastaavasti taas ratsurotuiset, ja varsinkin matkaratsastuksessa suositut arabit mieluusti laukkaavat reitillä useampien kilometrien pätkiä, sillä näille laukka on ominaista ja syke pysyy matalammalla kuin reipasta ravia mentäessä. 

Nyt uutena keksintönä seurasin myös reitin pituutta, nopeuttamme sekä aikaa reaaliajassa, sillä päivitettyäni puhelimeni vastaamaan tätä päivää, latasin siihen ilmaisen Sport Tracker -ohjelman! Tätä suosittelen ihan mielenkiinnosta kaikille, sillä on aivan mielettömän hauskaa seurata, miten GPS:n avulla reitti piirtyy kartalle, korkeuskäyriä kuin myös nopeuskäyriä voi seurata. Kuljetun matkan pituutta voi seurata milloin vain, samoin kuin nopeutta ja keskinopeutta. Tämä avulla seurasin nytkin matkamme etenemistä. Olin salaa mielessäni ajatellut tavoitteeksi noin 13 km/h matkavauhtia ja yllätyksekseni osuimme siihen paremmin kuin hyvin, nimittäin lopussa keskinopeudeksi näkyi 12,9 km/h. Matkaratsastuskisoissahan 30 km ja 50 km luokissa keskinopeuden pitää olla 10-15 km/h. Joten tämä harjoitus ajoi tarkoitustaan paremmin kuin hyvin.

Laukkaa koiranputkikujalla! Tuoksu oli mieletön!

Jotain yllättävän hauskaa saimme myös Oonan kanssa kokea. Kävellessämme metsäautotietä mutkan takaa "samaa kaistaa" juoksi täyttä päätä rusakko! Eikä siinä mitään, mutta joko pitkäkorvan (enkä nyt tarkoita Oonaa) huomio oli suuntautunut täysin muualle tai sitten vauhtia oli aivan liikaa käpälissä, sillä hetken ehdin luulla että se törmäisi meihin! Aivan viime tipalla rusakko päätti kuitenkin loikata tiensivuun ja jäi siihen hölmistyneenä meitä tuijottamaan. Kumpikaan eläimistä ei toistansa kummastellut, kaipa ne vaistosivat, että saaliseläimiähän tässä ollaan. Mutta kyllä tuntui hullulta. Kuka olisi uskonut, jos olisin selittänyt jälkeenpäin rusakon juosseen meitä päin! Tätä kai voisi kutsua päivän jäniskevennykseksi.

Siru ja Oona kilpasilla. Siru lenkkeili Oonan kanssa pariin otteeseen yhteensä noin 6 km.

Roosa tuli mukaan viimeiselle parin kilometrin etapille ja jälleen sai Oona tyytyä kakkostilaan: Siru on voittamaton!

Ikäväkseni joudun toteamaan, että ne ovat täällä. Nimittäin hirvikärpäset... Matkan aikana sain yhden kaivaa pois päästäni... 

Lopuksi tietysti tarkastin hevoseni. Oona palautui hyvin, joten lenkin vaativuusaste oli sopiva. Neidillä oli kova kiire lauduntamaan kavereiden kanssa, joten huoltotoimien jälkeen päästin tamman laiduntamaan Ressun ja Bissen kanssa. Reitin pituudeksi tuli 39,4 km, joten tavoitteeseen päästiin senkin puolesta!

Väsynyt Siru kotona yöunilla.

- Hilla

Hypätään!

Ilmoitin Bertan edellispäivänä estekisoihin, jotka ovat ensi sunnuntaina Varjo-tallilla. Menemme kisoissa jälleen 50cm ja 60cm luokat tavoitteenamme jälleen puhtaat ja siistit radat. Jospa minäkin muistaisin tällä kertaa opetella radat kunnolla! ;)

Tänään päätin hieman hypätä Bertalla ja kasasinkin kentälle kaksi estettä, pystyn sekä okserin.  Alkuverkaksi herättelin jokseenkin tahmaisen oloista ponia tekemällä pysähdyksiä, siirtymisiä, sekä temponvaihteluita kaikissa askellajeissa. Kun alkuverryttelyt tuli tehtyä, aloitin hyppäämisen. Tulimme aluksi kentän keskelle kokoamaani pystyä. Berta ei ollut ihan hereillä ja pari ensimmäistä hyppyä olivat omituista esteen yli ”kömpimistä”. Päätin tässä kohtaa ottaa raipan avuksi herättämään ponia. Olin kuitenkin unohtanut ottaa raipan mukaan kentälle, joten tällä kertaa raipan virkaa sai hetkellisesti toimittaa ohut koivunoksa. Otin muutamat hypyt raipan kanssa kentän reunalla olevalle okserille ja Berta tuntui tällä kertaa paljon paremmalta! Bertalla, kun raippaa ei tarvitse käyttää, riittää vain kun ratsastajalla on jotakin sen tapaista kädessä.  Muutaman hypyn jälkeen heitin kepakon pois ja jatkoimme ilman. Lopuksi nostin okseria vähäsen ja tulimme sen vielä muutaman kerran. Berta tuli okserille huomattavasti paremmalla vauhdilla, mitä alkutunnista. Ainoana miinuksena hypyissä oli se, että Berta tuppasi punkemaan väkisin esteen vasempaan laitaan.

- Roosa

Äänestä meitä!

Mekin päätimme osallistua Hööksin valokuvauskilpailuun tällä Napista otetulla kuvalla! Kuvaamme voit äänestää täältä.

Kiitos, jos annoit äänesi meille! :)

Oonuska hyppää

Oonan "kesäloma" Kiikassa on sujunut oikein rattoisasti: lauduntamista ja oleskelua hyvässä seurassa suurilla laitumilla sopivalla aktiviteetillä höystettynä. Syystäkin Oona vaikuttaa oikein tyytyväiseltä ja tasapainoiselta. Uusia maastoja on tullut tutkittua niin ratsain kuin ajaenkin. Oona on siitä mukava, ettei stressaa yksin vieraisiin maastoihin lähtemistä vaan menee mielellään, oli lenkkiseuraa tai ei. 

Jonkin verran on tullut opiskeltua uusia juttuja myös sileällä työskentelyssä. Myös ystäväni on kokeillut Oonaa ja perusasioita on hiottu hyvässä, kokeneemman ohjauksessa. Kun itsekseen ratsastelee, saattaa helposti keskittyminen herpaantua, jolloin ns. "omia tyylejä" alkaa syntyä. Siksi on paikallaan, että joku ulkopuolinen välillä tarkastelee asioita ja auttaa ratsukkoa kehittymään oikeaan suuntaan.

Juhannusaaton hellessään helliessä Oona saikin esitellä hyppytaitojaan ystävälleni, jolta saimme sitten asiantuntevaa opastusta tähänkin touhuun. Oonalla on hypätty loppujen lopuksi aika vähän: Roosa kun hyppää mieluummin Bertalla ja itse taas en ole niin kiinnostunut hyppäämisestä. 

 

Alkuverryttelyn jälkeen ensimmäisissä hypyissä selvisi, että tiikerinloikkia harrastava Oona ei käytä hypyissä selkäänsä ollenkaan, vaan ikään kuin syöksyy esteen yli. Suuren ristikon avulla Oonakin oppi ponnistamaan oikein. Tosin ponnistuspaikka on vielä jokseenkin kaukana, mutta selänkäyttöä alkoi hypyissä jo olla. Ja täytyy kyllä sanoa, että hyppy muuttui aivan erilaiseksi. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua ja kehittymistä. Tässä vaiheessa vauhti taitaa korvata puuttuvan taidon, mutta eiköhän sekin siitä saada ajan kanssa rauhoittumaan, kun hevonen kehittyy.

 

Kiitos ohjeituksesta sekä kuvauksesta!

-Hilla 

Tunnilla + synttärisankari

Tiistaina lähdimme Bertan kanssa kohti Kaarinaa ja Keiramon tallia, jossa tällä kertaa järjestettiin Minin tunti. Yleensä olen käynyt Minin tunneilla Oonalla, mutta nyt kun neiti viettää ”kesälomaa” Hillan luona, pääsi Berta tällä kertaa tutustumaan Minin oppeihin. Muutenkin oli hauska päästä välillä osaavammalla ponilla tunnille, sillä silloin pystyy työstämään paremmin tunnilla tehtyjä tehtäviä.

Berta ei ollut maneesista moksiskaan, vaikka poni ei ole sellaisessa ollut varmaankaan yli kahteen vuoteen. Berta oli muutenkin oikein tyytyväisen oloinen ja kulki maneesia ympäri rennosti löntystellen.  

Aloitimme tunnin tarkistamalla kukin oman istutamme samalla, kun hevoset saivat vielä kävellä rennosti pitkin ohjin ympyrällä. Tämän jälkeen siirryimme tekemään pysähdyksiä, sekä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä käynnissä. Askelta pidennettäessä pohjetta tuli antaa hevoselle vain joka kolmannella askeleella ja, kun sopiva vauhti löytyi jätettiin pohje kokonaan pois ja katsottiin jatkaako hevonen samalla vauhdilla eteenpäin. Jos näin ei ollut aloitettiin alusta. Askelta lyhennettäessä käytettiin vain pieniä pidätteitä, pohjetta ei siis saanut käyttää kuin vain jos hevonen pysähtyi. Berta suoriutui näistä tehtävistä hyvin, itselläni oli taas vaikeuksia aluksi vain muistaa ettei ohjaa ja pohjetta saanut käyttää yhtä aikaa, se kun käy minulta automaattisesti :D

 Askeleen pidennysten jälkeen siirryimme kiertämään koko maneesia ympäri. Maneesin pitkillä sivuilla tuli ratsastaa hevonen mahdollisimman suoraksi. Berta suoriutui tästä oikein kivasti, vain pari kertaa sain työntää ponin takapuolta vähän ulospäin, kun se tuppasi punkemaan sisälle.

Tämän jälkeen siirryimme ympyrälle ja mietimme kaatuuko hevonen ympyrällä ulos vai puskeeko se sisäänpäin. Jos hevonen kaatui ulos, tuli takapäätä siirtää ulospäin ja asettaa hevonen samalla ulos. Jos hevonen taas puski sisäänpäin, tuli takapää työntää ulos ja säilyttää pieni asetus sisälle. Tämä harjoitus oli kuin suunniteltu minua ja Bertaa varten, sillä juuri tästä olemme monet kerrat saaneet tapella kentällä! Berta aluksi vähän protestoi vastaan asetuksien kanssa, mutta pienen taistelun jälkeen poni suoriutui tästä tehtävästä niin käynnissä kuin ravissakin. Lopputunnista myös ponin ravi tuntui muuttuvan ihan erilaiseksi, mitä se koskaan on ollut kotona. Hieno poni!

Loppuun vielä lyhyt videokooste tunnista.

Tiistaille sattui myös eräs merkittävä merkkipäivä, sillä pulleroponimme Nappi täytti tuona päivänä 13- vuotta! Poni sai syntymäpäivälahjaksi viettää rennon vapaapäivän laitumella ja iltapalaksi kävin ponille syöttämässä vielä muutaman kaurakeksin.

- Roosa

Uusi video!

Väsäsin tässä tylsyyttäni (kiitos ihanan sateen...) uuden videon. Tämä video on ns. blogimme ja kotisivujemme "mainosvideo". Toivottavasti pidätte! :)



- Roosa

Agilityä!

Tänään Napin kanssa harjoittelimme pitkästä pitkästä aikaa agilityesteiden ylitystä. Kasasin kentälle muutamia esteitä, joista poni suoriutui oikein mallikkaasti!

Tässä muutamia esteitä, joita ylittelimme:

1. Vanhasta suihkuverhosta tehdyt hapsut, jotka olin kiinnittänyt äidiltä lainaamaani mattotelineeseen ;)

2. Autonrengas.

3. Keinulauta.

4. Napin uusi tuttavuus- Hula-vanne!

Ensin etujalat renkaaseen...

...sitten pää ja kaula...

...maha...

...ja lopuksi takapuoli ja takajalat!

- Roosa

Irtohypytystä!

Ilmat ovat nyt taas mukavasti lämmenneet ja shortsikelit ovat tulleet takaisin! Hienoa, hienoa, hienoa! Tällainen se kesä kuuluukin olla!

Eilen pystytimme Nean kanssa jälleen irtohypytyskujan kentän sivustalle. Tällä kertaa pomppimaan pääsivät Nappi ja Berta.

Ponit saivat alkulämmittelyksi laukkailla ympäri kenttää puomien ollessa vielä maantasossa. Nappi ja Berta eivät aluksi oikein innostuneet touhusta, mutta kun nostimme esteet pieniksi pystyiksi, käynnistyivät molempien ponien moottorit! Ponit painelivat kujalle peräkanaa hurjaa vauhtia - Berta edellä ja Nappi perässä.

Nostimme esteet lopuksi hieman korkeammaksi Bertaa varten, sillä Napille hyppääminen sai jo riittää. Bertaa ei kahta kertaa tarvinnut kujalle käskeä, sillä poni painoi innoissaan sinne kerta toisensa jälkeen!

- Roosa

Viisaat hevoset, pelokkaat ratsastajat

Oona on kotiutunut oikein hyvin kesäpaikkaansa. Kolmikko tulee loistavasti toimeen keskenään, kun kaikki yksilöt ovat luonteeltaa hyvin samankaltaisia: rauhallisia, rentoja ja kuitenkin oman tiensä kulkijoita. Kukaan ei ole läheisriippuvainen toisesta, joten kinaa ruunan ja kahden tamman välillä ei ole syntynyt. Oona tietysti on iskenyt silmänsä komeaan vanhaan herraan Ressuun, ja mielellään tammukka onkin lähtenyt Ressun mukaan uusiin maisemiin tutustumaan. 

Yhteistä retkeä luonnonhelmaan oli suunnitelmissa tällekin päivälle, kun Roosa tuli meille kylään. Sää oli vaihteleva: lämmin mutta vesikuuroja tuli aika ajoin. Hevoset lähtivät kuitenkin mielellään metsään, kun sateella ei hyttysiäkään juuri näkynyt. Vettä ripsotteli hiljakseen, ja Roosa matkusti Ressulla ja minä Oonalla. 

Metsätähti sadesäällää

Metsään päästyämme koimme kyllä elämämme säikähdyksen Roosan kanssa. Vettä tuli edelleen hiljakseen, ei siis mitenkään rankasti satamalla. Ja siispä toden teolla yllätyimme, kun salama iski aivan meidän viereemme, metsän reunustamalle peltoaukealle! Metsänpohja leimahti viti valkoiseksi silmissä, ja tuntui kuin hetkeen ei olisi nähnyt mitään. Samaan aikaan tietysti jyrähti siihen malliin, että korvissa soi ja sisuskalutkin tärisivät! Meillä molemmilla adrenaliini virtasi vereen, sydän jyskytti hurjasti eli melkoisen pelkoreaktion moinen äkkiarvaamaton luonnontapahtuma sai meissä aikaan!

Kukkiva mustikka

Koomisen tilanteesta teki se, että ratsumme eivät juuri korvaansa moiselle lotkauttaneet. Molemmat vilkaisivat ratsastajaansa miettien, että mikäs niille nyt oikein tuli ja matka metsäpolkua pitkin jatkui keskeytyksettä ilman mitään vauhdin muutoksia. Viisaat eläimet osaavat lukea luonnon merkkejä ihmistä paremmin. Niin luonnollisesti kumpikin kaviollinen suhtautui yllättävään ukonilmaan. Minulle ja Roosalle se kuitenkin kirjaimellisesti tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta!

Sadekin taukosi melko pian ja jyrinöitä ei tämän jysäyksen jälkeen kuulunut. Lenkki sujui mukavasti, ja sai Oonakin tosissaan pistellä kun vanha vaari laukkaili pitkällä taysverisenkaltaisella askeleellaan. 

Kärpänen

Kuvat otettu sadesäällä metsälenkillä Sirun kanssa. Koska tämän päiväisestä ei ole kuvia, saavat nämä metsäaiheiset kuvat piristää tekstiä. Sopivathan kuvausolosuhteet ja -kohteet tämänkin päivän aiheeseen.

-Hilla