Kisakuulumisia: Kuumaakin kuumempi ravipäivä!

Tänään aamupäivällä lähdimme kohti Kokemäen ravirataa, jossa tällä kertaa järjestettiin poniravit. Sää suosi meitä – ehkä jopa hieman liikaakin, sillä mittari näytti lähemmäs 30 – astetta! Pieni tuulenvire kuitenkin kävi ja tämä helpotti oloa huomattavasti. Tällaisena päivänä onkin tärkeää huolehtia ponin nesteyttämisestä. Berta on kyllä mukava siinä mielessä, ettei ponia tarvitse kahdesti käskeä juomaan, monet hevoset kun eivät suostu jostain syystä juomaan vieraissa paikoissa. Oonakin oli tällainen alkuun, mutta on nyt oppinut hörppimään vettä paremmin.

Lähdin lämmittämään Bertaa hyvissä ajoin. Berta oli kuumasta ilmasta huolimatta oikein pirteä ja vauhtiakin löytyi ponilta kivasti. Lämmittelyn jälkeen kävelytin Bertaa hetken, jonka jälkeen poni pääsi kopin perään hieman huilaamaan ennen tosikoitosta. Traileri onneksi loi varjon Bertan ylle, joten ihan täydessä auringon paahteessa ei ponin tarvinnut odotella.

Esittelyssä

Lähtö saatiin ensimmäisellä kerralla hyväksytyksi ja niin pinkaisimme matkaan! Annoin taas tapani mukaan hieman ”ylimääräistä tasoitusta” muille kanssakilpailijoille, sillä myöhästyin hieman lähdöstä, jolloin siis en ollut ”aja” – komennolla oikeassa lähtöpaikassa :D

Maalisuoralla!

Ensimmäisellä puolikkaalla Berta tuntui aluksi hieman laukkaherkältä ja haparoikin muutamaan otteeseen. Lopulta poni kuitenkin vertyi ja löysi oikean rytmin, jolloin aloimme saavuttaa edestämme lähteneitä poneja.  Maalisuoran alussa saimme tämän joukon loppupään kiinni ja ohitimme yhden valjakon. Lopputuloksena Berta oli kahdeksas yhdentoista ponin joukosta ja aika oli 2.12,9.

Startin jälkeen poni pääsi suihkun kautta koppiin mutustamaan matkaeväiksi pakattuja heiniä.

Maalilinja ylitetty!

- Roosa

Tapahtumarikas viikko

Tähän viikkoon on mahtunut paljon puuhaa ja vielä olisi edessä vähän lisää – nimittäin huomenna suuntaamme nokan kohti Kokemäen ravirataa, jossa järjestetään poniravit.  

Keskiviikkona oli vuorossa jokavuotinen kuljetuskopin pesu, sekä sisältä että ulkoa. Traileri tuotiin meidän kotipihaan pestäväksi, kuten aina ennenkin. Päätin hyödyntää tämän kuljetuksen ja trailerin kyydissä kotiin matkustikin samalla myös Nappi! Nappi sai viettää mukavat pari tuntia pihamaalla laiduntaen ja kulkien. Parin tunnin laidunnuksen, kahvipöydästä kerjäämisen ja puihin hankaamisen jälkeen oli pikkuponin aika palata tallille. Olin pakannut mukaan myös Napin kärryt, sekä valjaat ja näin pääsimme ajaen takaisin tallille. Nappi oli matkalla ihan hölmö, joka puolella kun näytti olevan pieniä mörköjä irvistelemässä pienelle ponille ja niiden ohi tuli kirmata mahdollisimman rivakasti!

Ruohonleikkuri käynnissä :)

Torstaina lähdettiin Hillan luokse viettämään Sirun synttäreitä ja samalla reissulla piipahdettiin myös Ylöjärven Hööksissä. Hööksista mukaan lähti tällä kertaa pullo harjanselvitysainetta, kärpäshapsut Napille, pehmolelu Sirulle, sekä riimut Napille ja Bertalle. Nappi siis jälleen kartutti melko runsaaksi kasvanutta riimuvarastoaan… ;)

Molempien ponien riimut ovat täysin samanlaiset ja näyttävät mielestäni oikein kivoilta ponimusten päässä! Nuo uudet kärpäshapsut tuli investoitua Napille, sillä silmissä pomppivat kärpäset ovat alkaneet kiusaamaan ponia ja tämän tuloksena ponin silmät ovat vähän ärtyneet. Nyt jatketaan silmätipoilla, sekä noilla kärpäshapsuilla, joista Nappi niin kovasti pitää… ;)

Tänään oli vuorossa maastoretki Oonan kanssa erittäin kuumissa olosuhteissa - mittari nimittäin näytti päivällä jopa huimat 26- astetta! Kuuman päivän johdosta päätin mennä tutuille metsäpoluille ratsastamaan ja Oonan mieliksi kävimme myös kahlaamassa metsän pikkulammikossa. Oona kuopsutti vettä etukavioillaan tapansa mukaan niin, että itsekin sain samalla pienen viilennyksen!

Illemmalla kävin myös ajamassa Bertalla hieman läheisellä pellolla. Muutaman hölkkäkierroksen jälkeen otettiin muutamat vedot ja poni viiletti innoissaan eteenpäin! Huomisten ravien takia pesin ajon jälkeen myös Bertan valjaat, sekä suitset. Bertan lähdön lähtölistat voit katsoa täältä.

- Roosa

Onnea Siru!

Niin se aika vain vierähtää ja "pikku" -koiramme täyttää vuosia ensimmäisen kerran elämässään! Ohessa valokuvakooste Sirun ensimmäisen vuoden kehityksestä.

Siru 1 kk

2 kk

3 kk

4 kk

5 kk

6 kk

7 kk

8 kk

9 kk

10 kk

11 kk

12 kk

- Hilla

Mitä meidän varustehuoneesta löytyykään?

Melkein kaikissa hevosblogeissa, joita olemme lukeneet, on ollut eritavalla toteutettuja varustepostauksia. Siksipä mekin päätimme omistaa yhden postauksen tälle aiheelle. Emme suinkaan aio esittellä kaikkia varusteitamme, vaan kertoa niistä, joista eniten pidämme ja ahkerimmin käytämme. Samalla päätimme tehdä tiettyjen varusteiden osalta vertailevaa tutkimustyötä sen suhteen, kumpi meistä saa todellisen varusteiden hamstraajan tittelin. Siispä aurinkoisena kesäiltana kokoonnuimme joukolla tutkimaan varusteitamme!

Riimut

Toisinaan ei aina tiedä omistavansa jotain. Ja riimujen suhteen tässä jos missä yllätyimme kumpikin. Arvelimme etukäteen riimuja olevan vajaa parisenkymmentä, mutta kun todelliseksi määräksi laskettiin 28, purskahdimme kaikki nauruun! Näin monta kahdella hevosella! Isämme, joka näkee usein painajaista kasvavasta satulahuopapinostamme, totesi, että kyllähän nyt tuohon tankoon vielä toiset saman moiset hänen ilokseen mahtuu...

Oonan riimut vasemmalla ja Napin oikealla.

Lajittelimme ensin riimut tankoon siten, että Oonan riimut tulivat vasempaan laitaan ja Napin oikeaan. Oonan puolella tankoa riimuja roikkui yhteensä 15, joista 4 oli jenkkiriimuja ja 2 nahkariimua. Napin osassa tankoa riimuja oli 13, joista myös 4 oli jenkkiriimuja ja yksi nahkainen riimu. Yllätyimme tuloksesta, että pisteen tästä osiosta nappasikin Oona, mutta tilannetta selventää se, että Oonan riimuista 8 on ns. "perintöriimuja".

Vasemmalla Hillan riimut ja oikealla Roosan.

Järjestimme riimut uudestaan siten, että vasempaan laitaan laitoimme kaikki Hillan hankkimat riimut ja oikeaan kaikki Roosan ostamat. Hillan puolelle riimuja kertyi 8, joita 5 oli jenkkiriimuja. Roosalla riimuja oli yhteensä 11 kappaletta, joista yli puolet oli Napille hankittuja.

Tästä ensimmäisestä varusteosiosta pisteet jakautuivat seuraavasti:

Oona - 1 pistettä

Roosa - 1 pistettä

Satulahuovat

Seuraavaksi tarkasteluun päätyivät huovat. Niitä löytyi yhteensä 25. Isämme on aivan erityisen ihastunut satulahuopiin. Vieväthän ne toki lämpimästä varastotallista kaksi hyllyllistä säilytystilaa.... Leikillään hän on joskus kieltänytkin Roosaa hankkimasta yhtään lisää, ennen kuin määrä on karsittu puoleen!

Oonan satulahuovat

Ponien satulahuovat

Koska terassin kaide oli liian lyhyt, ryhmittelimme huovat suoraan kahteen kuvaan. Ensin Oonan huovat ja sitten Napin huovat. Nimesimme kuitenkin jälkimmäisen ponien satulahuoviksi, koska tällä hetkellä huovat ovat pitkälti Bertan käytössä, sillä Napillehan meillä ei tällä hetkellä ole sopivan kokoista ratsastajaa. Oonan käytössä on 13 ja ponien 12 huopaa. Tästä siis jo toinen piste Oonalle!

Roosan huovat

Hillan huovat

Toinen jaottelu suoritettiin sitten Hillan ja Roosan hankintojen mukaan. Huovista 13 on Roosan hankkimia ja 10 Hillan. Joten Roosallekin jo toinen piste!

Oona - 2 pistettä

Roosa - 2 pistettä

Suitset

Seuraavana syyniin pääsivät suitset. Napilla on käytössä kolmet suitset (kuvassa vasemmalta alkaen): Finntackin ravipäävehkeet, Clobuksen tavalliset suitset sekä Hööksin meksikolaiset suitset. Oonan suitset koostuvat Wahlsténin ravipäävehkeistä, Clobuksen combisuitsista sekä kaksista Hööksin meksikolaisista. Jälleen piste Oonalle!

Käytössä olevat suitset

Suitsista Hillan hankkimia ovat ravipäävehkeet ja loput sitten kartuttavat Roosan saldoa. Pistetilanne siis:

Oona - 3 pistettä

Roosa - 3 pistettä

Otsapannat

Kuten kuvasta näkyy, kaikissa suitsissa on jollakin tapaa koristeltu otsapanta. Tavallisia, pelkistettyjä nahkapantojakin toki löytyy jostain kaapinperältä käyttämättöminä. Ns. ravipantoja on kolme, joista kuvasta puuttuu puna-musta otsapanta. Muut ovat enemmän tai vähemmän "timanttisia" ja enimmäkseen Roosan hankkimia. Lisäksi suurin osa timanttisista on Oonan käytössä, koska Napin tuuhean otsatukan alla ne menisivät ikään kuin hukkaan koska mihinkäs ne timantit sieltä jouhien alta oikeastaan näkyisikään? Oonalla taas jouhia on niukasti, joten otsaa voi sopivasti täydentää kimaltelevilla timanteilla!

Oona - 4 pistettä

Roosa - 4 pistettä

Silat ja kärryt

Kummallakin on käytössä Wahlsténin silat perinteisellä valjastuksella. Ajaessa käytämme aina leveää nahkaista rintaremmiä, ja vain kevyillä kilpakärryillä ajettaessa nailonisia jenkkiremmejä (eli y-mallin rintaremmejä). Siloja säilytämme kätevissä valjaspusseissa, jotka suojaavat valjaita tallipölyltä. Pussit hankimme raviaikoina, jolloin ne olivat äärimmäisen käteviä. Pussiin mahtuu lisäksi suojat yms. ja startin jälkeen kaikki kuraiset varusteet voi sulkea pussiin, jolloin säästyy auton siivoukselta!

Kärryjä meiltä löytyy neljä kappaletta. Napilla on Chevin jousitetut ponikoppakärryt ja kilpakärryt, Oonalla Customin Steelclassic -hiittikärryt sekä Duke:n kilpakärryt. Lisäksi Oonan kanssa voi ajella kieseillä ja Napin kanssa reellä. Oonallekin olisi reki, mutta siihen meillä ei (vielä) ole aisoja eikä vetoon sopivia valjaita.

Napin kärrykavalkadi vasemmalta: kilpakärryt, reki ja Chevi Pony Training Flex.

Oonan kärryvalikoima vasemmalta: Duke -kilpakärryt, kiesit ja Custom Steelclassic.

Tästä osiosta piste menee Hillalle, joka on hankkinut valjaspussit, Napin valjaat sekä suurimman osan ajopeleistä. Lisäksi Nappi saa yhden pisteen, koska on niin söpö!

Oona - 4 pistettä

Roosa - 4 pistettä
Nappi - 1 pistettä

Hilla - 1 pistettä





Voittajiksi julistetaan Roosa ja Oona - todelliset varusteiden hamstraajat! Jumbosijalle jääneet Hilla ja Nappi taitavat sitten olla joko järkilinjalla varustehankintojen suhteen tai muotitiedottomia...

- Hilla ja Roosa

Takaisin kotiin

Jälleen sen huomaa, miten kuluvaista aika onkaan. Kuusi viikkoa kului siivillä, ja Oonan kotiinlähdön aika koitti. Mitään tarkkaa aikaa emme olleet Oonan Kiikassa olosta sopineet, mutta koska haluan pitää Oonalla ja Napilla saman kengitysrytmin, sai Oona luvan kotiutua kesäretkeltään kengityspäiväksi. 

Oonan lähtöä edeltävänä päivänä Roosa tuli kylään, sillä Oona halusi esitellä Roosalle uusia, ihania maastoreittejä. Siispä suuntasimme porukalla Kiikan metsiin vuoroin ratsastaen Oonalla ja ajaen polkupyörällä. Parin kymmenen kilometrin lenkin jälkeen reisissä tuntui, sillä vasta jonkin matkaa mentyämme huomasimme polkupyörän takarenkaan melkein tyhjäksi... Siinä oli fillaristillä sotkemista!

Ja niinpä Nappi sitten saapui Oonaa hakemaan. Oona tuli heti aidalle Nappia katsomaan ja tyytyväisenä ne siinä tovin toisiaan haistelivat. Koppiin Oona käveli reippaasti Napin perässä. Kotitallilla Oona marssi suoraan laitumelle ja ihmetteli, miksi kaikki pyörivät hänen ymrälillään - hänhän oli tullut vaan kotiin! Oona ei reissusta tuntutut olevan millänsäkään, sillä tuttuun tapaan neiti marssi alas jokirantaan laiduntamaan muu lauma kintereillään. Nappi mukamas ei ollut Oonan kotiinpaluusta moksiskaan, mutta kyllä Roosa silti oli kännykällä saanut ikuistettua kaksikon keskinäisen rapsutteluhetken. Joten, kaipa Nappi aika tyytyväinen on, kun Oona tuli kotiin.

Oona on tullut kotiin

- Hilla

Kisakuulumisia: Kurainen kisapäivä

Tänään olikin vuorossa tämän kesän ensimmäiset koulukilpailut! Sää ei meitä tällä kertaa suosinut, sillä vettä lotkotti yhtämittaa tummanharmaalta taivaalta - ei siis toivoakaan siitä, että olisi voinut pysyä kuivana!

Tulin tallille melko aikaisin, sillä halusin tällä kertaa panostaa kisoja varten vähän enemmän ja väkersinkin Bertalle harjan tyveen pienen kalaverkonpätkän. Ylimmäistä kerrosta pääsivät koristamaan myös pienet valkoiset timanttikoristellut rusetit. Poni oli kyllä kampauksessaan oikein suloinen!

Kisapaikalla Varjo-tallilla pääsinkin heti lämmittämään. Verryttelyalueen pohja oli tämän ihastuttavan rankkasateen ansiosta yhtä kuravelliä ja tästähän Berta- prinsessa ei oikein pitänyt! Poni oli aluksi hirveän tahmea ja katseli jalkoihinsa aina, kun ylitimme jonkun vähän isomman mutalammikon sen näköisenä, että ”Hyi! Pitäisikö minun astua muka tuohon?!”. Hetken liejua ihmeteltyään, Berta alkoi liikkua paremmin.

Varsinainen kilpailukenttä oli onneksi säilynyt paremmassa kunnossa, eikä siellä ollut läheskään niin mutaista kuin verryttelyssä. Kun sitten tuomari vihelsi meille lähtömerkin, ohjasin Bertan keskihalkaisijalle. Alkutervehdyksessä Berta huomasi kentän aidan toisella puolella jonkun komean ruunan, jolle neidin piti jotakin huudella ja tässä kohtaa ponin keskittyminen vähän herpaantui :D En sitten tiedä, mikä siinä hevosessa oli niin ihmeellistä, mutta Berta hirnui tälle vielä muutaman kerran jälkeenpäinkin (kuten videosta näkyy…), oli ilmeisesti vaan niin komea herra ;)

Ensimmäinen kokorataleikkaa lisäyksineen ei oikein mennyt putkeen, sillä Berta nosti laukan kesken kaiken. Muuten rata sujui ilman suurempia rikkeitä, poni olisi kyllä saanut olla enemmän kuulolla. Lopputuloksena suoritimme radan prosentein 60.75%, joka taitaakin olla meidän kärkitulos, joten tyytyväinen saa olla!

Loppuun vielä video meidän radasta. Rata ei ehkä siistein ratamme ollut, mutta saattepa ainakin kuulla Bertan tervehdykset tuolle komealle ruunalle, joka vilahtaa kentän aidan takana!

- Roosa

Päivä ponien kanssa

Huomenna tosiaan minulla ja Bertalla onkin sitten ne koulukilpailut ja tänään olikin tarkoitus käydä vielä rataa hieman läpi. Päätin mennä ilman satulaa, kuten olin mennyt eilenkin. Berta oli tänään kyllä loppuajasta todella kiva ja laukatkin sujuivat tänään paljon paremmin! Viikon aikana tehdyt ”laukkasulkeiset” ovat siis tehneet tehtävänsä!

 Tulimme lopuksi myös kerran tuon kouluradan. Berta oli oikein kuuliainen koko radan ajan, ainoastaan toisen laukassa tultavan lävistäjän kurvi meni vähän pitkäksi, mutta muuten rata meni mielestäni oikein kivasti.

Huomista varten pesin myös Bertan varusteet, sekä omat saappaani. Huomenna sitten onkin aamulla edessä vielä ponin puunaus ennen kisoihin lähtöä. Minä ja Berta starttaamme vasta joskus yhden aikaan, joten mitään aikaista aamuheräämistä ei ole luvassa. Toivotaan, että huomenna olisi mukava sää, ettei tarvitsisi sadekelissä ratsastella!

Iltapäivällä päätin vielä käydä ajamassa Napin. Menimme jälleen pellolle ajelemaan, tosin tällä kertaa kiersimme koko isoa peltoa ympäri, kun viimeksi jäimme etummaiselle ”pikkupellolle” laukkailemaan. Nappi oli aluksi vähän laiskahkolla päällä, mutta kun muistuttelin kärryiltä ponille, miten kuuluu liikkua, löytyi lopulta se isompikin vaihde päälle. Taivaalla näkyi synkkiä ukkospilviä, mutta ne lipuivat reipasta vauhtia pois ja pian taivaalta porotti jo aurinkokin!

Kierreltiin isoa peltoa ympäri kolmen kierroksen ajan, välillä ravaillen ja välillä taas laukkaillen. Ajon jälkeen Nappi pääsi takaisin laitumella laidunkavereidensa luo ja joukkio lähtikin saman tien jokirantaan syömään.

- Roosa

Laukkaa vahvistamassa

Koska kesä myös täällä Kiikassa on ollut kovin sateinen, on sileällä työskentely Oonan kanssa jäänyt melko vähäiseksi. Siksi olemmekin keskittyneet lähinnä erilaisiin maastoharjoituksiin, sillä maastossa voi pohjustaa sellaisiakin asioita, joista myöhemmin hyötyy myös kentällä työskennellessä. 

Talliapulaiset Siru ja Manu

Oonahan on rotunsa puolesta luotu ravaamaan, joten ravia Oona jaksaa todistetusti mennä kilometri kaupalla. Laukka sen sijaan ei ole koskaan ollut Oonan vahvimpia osa-alueita, ja siksi tuo Oonalle haastavampi askellaji saakin sykkeen nousemaan ja hevosen rasittumaan. Tästä syystä pidemmillä matkoilla en juurikaan ratsasta Oonaa laukassa.

Patsasleikkissä mukana myös Ferrari

Viime aikoina olenkin toteuttanut Oonan kanssa paljon erilaisia maastoharjoitteita erilaisissa maastoissa, ja yhtenä työn alla olleena asiana on ollut parantaa ja vahvistaa hevosen kolmatta ja heikointa askellajia - laukkaa. Aluksi harjoitimme laukkaa vain suorilla pätkillä eri temmoissa. Kun olin havaitsevinani varmuutta ja kolmitahtisuuden kehittymistä askellajissa, siirryimme intervallisiin laukkajaksoihin. Tässä harjoituksessa laukkapätkän aikana lisäsin ja väliin hiljensi vauhtia, jotta hevonen voimistuisi. Sen lisäksi usein kotimatkalla laukkasimme loivaa, pitkää ylämäkeä kotia kohti. Näistä niin sanotuista mäkivedoista Oona onkin aina pitänyt!

Siru piehtaroi. Tosin vasta kuvauksen jälkeen selvisi, että jonkun tosi pahalta haisevan raadon päällä ja siitä hyvästä joutui pesulle...

Edistymistä on tapahtunut yllättävänkin nopeasti ja nyt aivan viime lenkeillä olemmekin laukanneet melko paljon. Matkat ovat pidentyneet muutaman sadan metrin suorista reiluun pariin kilometriin ilman, että hevonen siitä liiaksi rasittuisi. Syke toki edelleen nousee laukassa korkeammalle kuin ravissa, mutta palautuu hyvässä ajassa omalle tasolleen. Lisäksi Oona jaksaa pitää laukan yllä hitaammassakin vauhdissa, joten loivien mutkienkaan ratsastaminen ei ole ongelma. Tuntuu hienolta seurata ja tuntea, miten hevonen on tässä asiassa kehittynyt! 

Videopätkä Oonan selästä kuvattuna. Kuulostele askeleita: laukkassa on selkeä, kolmijakoinen rytmi!

- Hilla