Kysymyspostaus osa 2

On tullut aika paljastaa loputkin salaisuudet ja vastata esittämiinne kysymyksiin. Kiitos kaikille kysyjille! Kysymyspostauksen toisessa osassa vastamme kysymyksiin, jotka koskevat lähinnä meitä kaksijalkaisia.

Kuinka kauan olette ratsastaneet?

Hilla on ratsastanut 17 vuotta ja Roosa enemmän ja vähemmän pienestä pitäen, mutta varsinaisia ratsastusvuosia on kertynyt 11 vuotta. Tässähän tulee ihan vanha olo...

Mitkä ovat tavoitteenne hevosurheilussa?

Ikioma talli.

Lempi hevosharrastusmuotonne?

Hilla: Pidän ajamisesta, mutta ratsastan myös mielelläni erilaisissa maastoissa.

Roosa: Pidän kentällä pipertämisestä ja esteistä, mutta irroittelen mielelläni spurttailemalla ajaen tai ratsastaen.

Asia joka pistää aina vihaksi?

Kateus. Kateellisilla on tapana sanoa toiselle tahallaan ilkeästi ja halua pahoittaa toisen mieli. Selän takana puhuminen ja asioiden levitteleminen eivät kuulu hyviin tapoihin ja ne jos mitkä jokaisen tulisi jo pienestä pitäen oppia. Lisäksi nettimaailmassa suututtaa ylettömästi se, että huudellaan nimettömästi ilkeitä kommentteja ja parjataan toisia keskustelupalstoilla. Jos ei ole itse sanojensa mittäinen, ja sanominen ja oma nimi eivät sovi yhteen, on parempi miettiä, kannattaako ylipäänsä puhua vaiko olla hiljaa. Nimimerkin tai anonymiteetin taakse on helppo piiloutua, mutta kannattaako toisesta kirjoittaa sellaista, mitä ei itsestäänkään haluaisi kirjoitettavan?

Kilpailetteko esim. raveissa voitosta vai puhtaasta suorituksesta ja hyvästä ajasta?

Eipä meitä ole voittajaseremonioissa juuri näkynyt. Ajetaan hevosen ehdoilla, ja jos voitto on tullakseen, niin ei sitä ottamatta jätetä!

Mikä on pisin kisamatka missä olette käyneet?

Lahden poniraveissa tuli joskus ajettua kevät-talvella 2007.

Mikä on lempi hevostarvikeliikkeenne?

Hööksistä taitaa suurin osa tavaroistamme olla peräisin. Liekö syynä se, että Hilla asuu "melkein naapurissa" - eihän 80 km ole pitkä matka, eihän?

Miten haluaisitte kehittyä ratsastajina?

Hilla: Saavuttaa Oonan kanssa seuraavalta tasolta hyväksytty suoritus matkaratsastuksessa.

Roosa: Päästä joskus valmentautumaan ja kilpailemaan vähän aktiivisemmin.

Mieleenpainuvin hetkenne hevosten kanssa?

Hilla: Kun voitimme Vantun kanssa 50 km matkaratsastuskilpailun.

Roosa: Kun saavutimme Bertan kanssa Russimestari 2011- tittelin.

Kenen kanssa vaihtaisitte hevosta ja miksi?

Ei kai omistaan kukaan halua luopua?

Keitä ovat taustajoukkonne?

Taustajoukkomme eivät olekaan tainneet sen suuremmin olla täälä esillä, joten ehkä pieni esittely on tosiaan paikallaan!

Äiti ja isä Oonan kiesien kyydissä

Äiti 

Äitimme Johanna on ammatiltaan kätilö, joten ihmisten hoivaamisen lisäksi häneltä sujuu nykyisin myös hevosten hoitaminen. Äiti on hevosten käsittelijänä rohkea, jos vain Nappi ja Oona otetaan mukaan laskuihin. Tiukan paikan tulle äiti kyllä usein yllättää ja ylittää itsensä ja kykenee sellaisiinkin tekoihin, ettei olisi etukäteen uskonut. Äiti on se, joka huolehtii mielellään tallin käytävän siisteydestä, löytää kadonneet tavarat, pakkaa eväät kisamatkoille ja on aina valmis lähtemään mukaan hevosreissuille, jos työvuorot sen vain sallivat. Äidin näkeminen satulassa on harvinaista, ei edes joka vuotista herkkua. Mutta on hän kaikki meidän omistuksessamme olleet toki testannut!

Isä

Isämme Olli-Pekka on hovikuvaajamme, ja hän onkin harrastanut valokuvausta  melkein koko ikänsä. Filmikameroiden suuri ihailija, joka kuitenkin tällä hetkellä kuvaa kahdellakin digitaalisella järjestelmäkameralla! Isä lähtee mielellään kuskiksi, ja hänen kanssaan onkin tullut kierrettyä niin Riihimäen raveissa kuin Ikaalisten matkaratsastuskisoissakin asti! Isältä on Hillakin oppinsa saanut, ja näin ollen hevoskärryn vetäminen ja peruuttaminen sujuvat myös jälkikasvulta. Isä on se, joka pitää huolen kuljetuskalustosta, osaa korjata melkein kaiken rikkoutuneen ja tekee parhaimmat kaupat koska on hyvä tinkaamaan. Isä on hevostenkäsittelijänä varma, onhan hän maatilan kasvatti. Isä ajaa mielellään hevosia, mutta on hänet satulassakin joskus nähty. 

Mummi ja Nappi "kahvilla"

Mummi ja Vaari

Ovat olleet esillä Kolvaa -reissujemme yhteydessä. Vaari toimii henkilökohtaisena stewardinamme ja suunnittelee parhaimmat matkaratsastuksen treenireitit. Tarpeen vaatiessa hän ajaa, kartoittaa ja mittaa reitit huolella etukäteen, jotta ratsukon on turvallista retkelleen lähteä. Mummi huolehtii ruokahuollosta, eli mökille palattuamme on ruoka aina valmiina. Ja pitkän ratsastusretken jälkeen se maistuukin! Hevosille on aina saatavilla kuivaa leipää. Syksymmällä  hevosilla on varsinaiset herkkupäivät, kun mummi siivoaa mökkiä talvea varten: silloin hevoset saavat kaikki kaapin kätköihin unohtuneet sokerikorput, piparit ja näkkileivät!

Steward-Vaari työssään

Mikä on tärkeintä hevosharrastuksessa?

Tärkeintä meille on se, että hevosemme voivat hyvin, näyttävät hyvinvoivilta ja ovat elämänhaluisia. Kun hevonen voi hyvin ja se työskentelee mielellään, silloin hevosharrastus on parhaimmillaan!

Missä näette itsenne vaikka viiden vuoden päästä?

Hilla: Hevoset asuvat omassa tallissa ja ovat vahvasti mukana elämässäni. Hevoset ovat elämäntapani, sillä se on piirre, jota minusta ei saa kitkettyä pois millään. Lisäksi jälkikasvuakin saattaa olla...

Roosa:  Olen saanut ylioppilaslakin pari vuotta taakaperin ja toivottavasti opiskelen jotain itselle mieluista alaa (mitä se sitten ikinä onkaan...). Hevosemme ovat edelleen rikastuttamassa elämääni, mahdollisesti jopa omassa tallissa!

Mistä haaveilette?

Suurin haave taitaa olla yhteinen: oma talli!

Jos mieltäsi askarruttaa jokin asia, kysyä voit milloin vain!

Kysymyspostaus osa 1

Kiitos kaikille kysyjille! Kysyttäviä asioita ilmeni sen verran monta, että päätimme jakaa ne kahdeksi postaukseksi. Nyt julkaistavassa ensimmäisessä osassa vastaamme eläimiämme koskeviin kysymyksiin. Myöhemmin jatkoa seuraa, ja toisessa osassa vastaammekin sitten loppuihin kysymyksiin. Mikäli sinulle herää vielä kysyttävää, tämän postauksen lopuksi on oiva tilaisuus kysyä!

Missä tallilla Nappi ja Oona asuvat? Kuinka pitkä tallimatka teillä on tallille?

Hevosemme asuvat noin kolmen kilometrin päässä meiltä kotoa pienellä kotitallilla, jossa ei ole Napin ja Oonan lisäksi muita "ulkopuolisia" hevosia.

 

Miten usein käytte tallilla? Kuinka kauan teillä menee päivisin aikaa tallilla?

Käymme talilla päivittäin, ja yleensä vielä useamman kerran päivän aikana, varsinkin viikonloppuisin ja loma-aikoina. Aikaa tallilla saa kulumaan vaikka tuntikaupalla, mutta keskiarvo on varmaan siinä 2-4 tunnin tietämillä.

Onko Napilla joku ratsastaja/vuokraaja?

Me emme vuokraa hevosiamme, mutta kaikki tutut halukkaat ovat kyllä aina tervetulleita hevosia katsomaan ja pääsevät kyllä ratsastamaankin, jos vain haluavat. Napillahan oli pieni ratsastaja Nea, mutta ratsastajan venähdettyä pitkäksi ponilla ei tällä hetkellä juuri ratsasteta. Nea sen sijaan toimii tällä hetkellä talliapurina, jolta sujuu ratsastaminen isomilla nelijalkaisilla, sekä Napin ajaminen.

Minkä tasoinen Oona on ratsuna?

Maastomopo! Oona osaa perusasiat ja vähän väistöjä.

Kauanko Oona ja Nappi on ollut teillä?

Nappi tuli meille vuonna 04/2001 ja Oona 01/2009. Eli Napin saapumisesta on jo  11,5 vuotta ja Oonan 3,5 vuotta.

Mikä kamera+putki teillä on?

Kuvauskalustoomme kuuluu:

Rungot:

• Nikon D70
• Nikon D90

Objektiivit:

• Nikon DX AF-S NIKKOR 18-105mm 1:3,5-5,6G ED
• Nikon AF NIKKOR 80-200mm 1:4,5-5,6D
• Nikon AF NIKKOR 50mm 1:1,8D
• EX Sigma 28-70mmD

Videokamera:

• Sony HDR-CX116

Oletteko ajatelleet ajaa Oonalla vielä kilpaa, harjoitusraveissa tms.?

Ei, ne haaveet on haudattu jo ajat sitten. Oonalta puuttui se olennaisin eli nopeus ja, jos meillä hevonen ei juokse "hyvällä" niin "pahalla" ei edes koiteta. Olihan Oona jo seitsemän, kun tuli meille, eikä aikaisemmin ollut startannut. Harvemmin nuo enää siinä iässä "syttyvät". 

Nea ja Nappi esteillä pari vuotta sitten

Miten Nappi, Oona ja Berta ovat teille tulleet?

Nappi tuli kaksi vuotiaana naapurin hevosen kesäkaveriksi, eikä sitten lähtenytkään syksyllä takaisin kotiinsa, vaan jäi pysyvästi meille. Oonasta kiinnostuimme netti-ilmoituksen perusteella, sillä tunsimme hevosen ja omistajat jo entuudestaan. Berta tuli suoraan Ruotsista Erja Mattilan välittämänä nykyiselle omistajalleen ollessaan neljän vanha.

Korkeimmat esteet, jotka Nappi, Oona ja Berta ovat hypänneet?

Meillä ei harrasteta korkeushyppyä! ;) Harjoitukset teemme aina hevosen ja ratsastajan tason mukaan siten, että kaikilla olisi kivaa koko yhteisen työskentelyn ajan.

Nappi: irtona 75 cm ja ratsastajan kanssa 60 cm.

Oona: sekä irtona että ratsastajan kanssa 60 cm.

Berta: irtona 75cm ja ratsastajan kanssa 85 cm. 

Kokeiletteko Sirun kanssa erilajeja (TOKO, suojelu yms.) vai toimittaako tyttönen seuraneidin virkaa elämässänne?

Siru on juuri ilmoittautunut TOKO:n alkeiskurssille, joka alkaa kuun vaihteessa. Lisäksi kotioloissa Sirun kanssa on tehty jälkeä.

Kuinka pitkiä lenkkejä Siru jaksaa tehdä?

Eipä tuota koiraa lenkkeilemällä väsytettyä saa! Itselle siinä väsy tulee ennen kuin koiralle! Sirun lenkit yleensä ovat 4-8km pitkiä.

Jos mielessäsi heräsi vielä ajatuksia, nyt on aika kysyä. Kysymykspostauksen toinen osa julkaistaan pian. 

-Hilla ja Roosa  

Kisakuulumisia: Estekisat Ruskolla

Tänään lähdettiin Bertan kanssa vaihteeksi estekisoihin, jotka pidettiin tällä kertaa Ruskon Ratsastuskeskuksella. Itse en ollut aikaisemmin kyseisessä paikassa kisoissa käynyt, mutta hienot kisat oli järjestetty, joten taidamme poiketa siellä toistekin! :)

Kun tulimme tallille, tarhassa minua odotti hyvin sporttisen näköinen poni- Berta nimittäin oli kuuman päivän johdosta päättänyt ottaa aurinkoa ja poni pötköttikin hiekassa hyvin uneliaan näköisenä! Tämän auringon oton johdosta poni olikin yltäpäältä roskien peitossa, joten harjaamista riitti!

50cm 2. este

Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin ja itse suuntasin oitis ilmoittautumaan, sekä katsomaan millaiset radat luokkiimme oli suunniteltu. Iloiseksi yllätyksekseni sain huomata, että 50 cm ja 65 cm luokissa oli sama rata, joten tänään pääsin helpolla ja jouduin opettelemaan vain yhden radan!

50 cm luokassa starttasimme luokan yhdeksäntenä. Bertakin päätti oikein edustaa ja tervehti tuomaria aivan omanlaisella tyylillään- poni nimittäin päätti kakkia suoraan tuomarin eteen, kyllä siinä nauratti niin minua kuin tuomariakin! Rata meni ihan hyvin, itse vain säädin välillä selässä ja lähdin ennakoimaan hypyissä, mutta onneksi Berta rehtinä ponina korjasi tilanteet ja saimme puhtaan suorituksen!

50 cm



50 cm

65 cm luokassa lähdimme luokan seitsemäntenä. Tavoitteenani oli ratsastaa mahdollisimman siisti rata ja siksi päätinkin tehdä kunnon tiet ilman turhia oikomisia. Perusrata sujui ongelmitta puhtaasti ja siirryimme uusintaan. Uusinta sujui hyvin aina viimeiselle esteelle saakka, jossa sähelsin ja lähdin liian aikaisin hyppyyn, jolloin okserin puomi kolahti alas. Tiputuksesta huolimatta olin tyytyväinen rataamme, sillä olihan se tämän kesän ensimmäinen 65 cm ratamme ja poni toimi oikein mallikkaasti kuskin sähellyksestä huolimatta!

65 cm



65 cm

- Roosa

Spurttailua pellolla!

Hilla ja Siru tulivat tänään käymään täällä Turussa päin ja kaksikko tulikin minua koulun portille vastaan. Siru tervehti minua yhtä hullunkurisesti kuin aina ennenkin. Kotona lähdimmekin Sirun kanssa pienelle lenkille läheisen lammen ympäri. Siru kanteli metsässä suuria keppejä tapansa mukaan ja pääsi koira myös pulahtamaan lampeenkin!

Metsälenkin jälkeen lähdettiin kohti tallia. Tarkoituksenamme oli ratsastaa Oonalla ja Bertalla kentällä, mutta Oonan mieliksi päätimmekin siirtyä läheiselle pellolle laukkailemaan, sillä neiti ei tänään jaksanut keskittyä kentällä pipertämiseen.

Pellolla otimme alkuun muutaman ravikierroksen, jonka jälkeen siirryimmekin laukkaamaan peltoa ympäri. Ensimmäisellä kerralla Oona sai laukata edellä ja Berta sai painaa pitkäkinttuisen neidin perässä. Molemmilla tuntui riittävän virtaa, sillä nostaessamme ensimmäisen kerran laukan Oona lähti häntä soihtuna porhaltamaan innoissaan eteenpäin ja Berta päätti herättää minut tekemällä alkuun pienen pukkisarjan!

Seuraavilla laukkakierroksilla Oona sai tulla Bertan perässä, sillä Hilla halusi harjoittaa Oonan hidasta laukkaa. Hitaampi laukka osoittuikin Oonalle paljon raskaammaksi ja muutaman laukkakierroksen jälkeen neiti tarjosi jo ravia. Tätä harjoitusta täytyy siis tehdä jatkossakin! Berta sai pinkoa Oonan edellä vielä loppuravitkin ja poni vaikutti oikein tyytyväiseltä saadessaan kulkea "johtajan" paikalla!

- Roosa

Déjà vu

Olet varmasti kuullut tarinoita siitä, miten ihminen voi joskus kokea suorastaan aavemaisen, todentuntuisen tunteen siitä, että tälläistä on tapahtunut ennenkin, tämän olen kokenut ennenkin. Kenties olet kuullut puhuttavan déjà vu -ilmiöstä? 

Itse olen viimeaikoina mietiskellyt tätä omalla kohdallani. Väkisinkin puuhastellessani Oonan kanssa, mieleeni pulpahtelee välähdyksiä menneestä, siitä mitä jo aikaisemmin olen kokenut. Hassuinta on se, että tunnen eläväni ikään kuin uudestaan jo elettyjä hetkiä: niitä hetkiä, joita koin aikanaan yhdessä Vantun kanssa. 

En osannut asiaa sen kummemmin selittää, kunnes sitten eräänä iltana katselin vanhoja valokuvia Vantusta. Hätkähdin, kun havaitsin, että minullahan on samanlaisia, tuoreempia kuvia! Vertaillessani kuvia, löysin yllättäväkin paljon ikuistettuja hetkiä, jotka olin jo kokenut ennenkin!

Vantun lähdettyä ajattelin, että elämäni hevonen oli sitten siinä. Toista ei ole eikä tule. Oona saapui ollen minulle hevonen muiden joukossa. Oona ei koskaan yltäisi Vantun tasolle elämässäni, ajattelin. Ei siitä mitenkään voisi tulla minulle yhtä tärkeää kuin Vantusta.

Aikaa kului sen syvempiä mietiskelemättä. Usein vertasin puheissani Oonaa Vanttuun, ja aina Oona jäi toiselle tilalle. Ei maailmassa ole Vantun kaltaisia.

Kunnes sitten viimeaikoina olen useammankin kerran pysähtynyt niiden ajatusten kohdalle ja kyseenalaistanut itseäni. Miksei olisi Vantun kaltaisia? Miksi Oonan täytyy aina olla mielestäni huonompi? Ja ymmärsin, että näin ei ollut. Ei todellakaan. Oonasta on tullut minulle yhtä tärkeä kuin Vantusta, yhtä ainutlaatuinen kuin Vantusta, yhtä korvaamaton kuin Vantusta.

Minulla on siis jo toinen elämäni hevonen, sellainen, jonka kassa voi tuntea olevansa yhtä. Ei niitä tarvitse olla vain yksi, niitä voi olla useampiakin. Näissä kahdessa hevosessani on loppujen lopuksi niin paljon yhteisiä piirteitä, vaikka toki sellaistakin, mitä vain toisessa on. 

 

Jos fakta ei olisi se, että Vanttu on haudattu kuusi vuotta Oonan syntymän jälkeen, voisin jopa vakavasti harkita uskovani sielunvaellukseen.

Déjà vu (suomeksi "jo nähty") -ilmion synnylle ei ole pystytty vielä tähän päivään mennessä määritelemään sen paremmin syytä kuin selitystä. Ihmismieli on ihmeellinen, yllätyksiä täynnä oleva. Hyvä näin, sillä minä olen onnellinen näiden kokemusteni keskellä, elämäni hevosten kanssa!

- Hilla

Midnight sun

Kysymyspostaustamme varten on tullut jo ihan mukavasti kysymyksiä, mutta vielä saa niitä saa mieluusti esittää tänne.

Lueskelin jo tulleita kysymyksiä ja siellä eräs anonyymi kysyikin, milloin teen seuraavan videoni. Vastaus tule tässä; tänään! Sain tänään taas pitkästä aikaa inspiraation uudelle videolle ja päätin toteuttaa sen samantien! Video on nimeltään tesktin otsikon mukaisesti Midnight sun ja tällä kertaa filmitähtenä nähdäänkin Berta.  

- Roosa

Oona treenaa

Ilma ei olisi voinut suosia meitä enää paremmin näin loppukesästä: ei sadetta, ei tuulta vaan aurinkoa ja lämpöä! Niinpä saavuimme viettämään päivää isovanhempiemme mökille Kolvaaseen, Pyhäjärven rannalle.

Taipaleentie johdatti meidät aluksi aivan Elijärven tuntumaan

Oonan kanssa suuntasin treenilenkille ihanille maisemareiteillemme. Täällä kun ratsastaa, unohtaa kaiken muun ja nauttii täysin rinnoin siitä, mitä siinä hetkessä on: luonto, hevonen ja sinä! Murheet ja huolet haihtuvat, niitä ei vain yksinkertaisesti pysty ajattelemaan, sillä mielen jokainen sopukka on varattuna nauttimaan tästä upeasta hetkestä, jolloin voi tuntea olevansa yhtä hevosen kanssa.

Déjà vu - olen kokenut tämän ennenkin

Sykemittarilla ja puhelimeni GPS ohjelmalla seurasin jälleen lenkkiämme reaaliajassa. Syke pysyi hienosti "haarukassa", sillä ratsastan Oonan kanssa yleensä 130-150 sykkeellä. Laukka tai reipas ravi nostavat toki sykettä. Ilokseni huomasin Oonan kehittyneen: laukka on tullut paremmaksi (kiitos Kiikan aikojen) ja sykekin pudonnut tuossa askellajissa kahdestasadasta 180 tietämille. Näin ollen ratsastinkin Oonan kanssa jopa useampia laukkapätkiä, tietäen, että hevonen niistä palautuu hyvin.

Alkulenkistä

Huoltotaukoja pidimme lenkin aikana noin 10 km välein ja silloin siis tarjosimme hevoselle vettä ja porkkanoita. Oonalle oli varattu useampaa lajia juotavia: omenamehua, taikajuomaa (=vesi + Racing Revolyte) sekä siirappivettä. Näitä Oona maisteli vuorotellen. Reilun 30 km kohdalla pidimme pidemmän tauon, jolloin eväitä söivät myös kaksijalkaiset. Tällä kertaa huoltojoukoissa olivat äitini ja Mummini.

Minä, äiti ja Oonuska evästauolla

Lenkki sujui oikein hyvin! Matkan varrella ylitimme pari siltaa, joista yhden, puisen sillan alla kuohui koski! Lenkin pituudeksi tuli 41 km ja aikaa sen suorittamiseen kului 3 tuntia ja 11 minuuttia. Keskinopeudeksi 12,8, johon olen erittäin tyytyväinen (kun ottaa huomioon, että viimeiset 6 km mentiin Napin vauhtia)! :D Keskisykkeeksi sykemittarimme ilmoitti 93. Samoilla sykkeillä mennään nykyisin Oonankin kanssa mitä Vantun kanssa aikoinaan. Ja vielä vuosi sitten luulin, ettei Oonaa saisi ikinä yhtä hyvään kuntoon. Leposykkeessä Oona tuskin koskaan pärjää Vantulle, Vantun leposyke kun oli välillä alta 30!

Nappi ja Roosa tulivat meitä vastaan. Kuvassa myös Mummini

Takaisin Kolvaassa

Hevosemme pääsivät lenkin jälkeen pieneen aitaukseen, jonka teimme mökin taakse. Siellä kaksikko sai evästää kauniissa loppu kesän iltapäivässä ja illassa.

Kun oli aika lähteä kotiin, saimme Roosan kanssa vielä aika naurut! Hevosia noutaessamme Nappi seisoi muina miehinä aidan väärällä puolella aidan ollessa luonnollisesti täysin koskematon! Mainittakoon vielä, että tästä emme huolestuneet, olihan Nappi ollut aamupäivän mökin pihassa vapaana.

Kiitos kaikille mukana olleille ihanasta kesäpäivästä!

-Hilla

Kisakuulumisia: Ravit Pilvenmäellä

1. PONILÄHTÖ KLO 17:45 B-PONIT TASOITUSAJO 1640 M P. 2.05.0 + 20 M/ 1,5 S P. 80 E

Hevonen / Ohjastaja			Aika		Kerroin	Palkinto	Matka:rata
1.	4	Sivert / Rosa Mäkelä	57,0			80 €	1740:1	Selostus / Video
2.	7	Thelma / Fanny Suomela	55,8			40 €	1780:1	Selostus / Video
3.	2	Vikas Rondex / Veikko Kotiranta	2.01,8	x		24 €	1720:1	Selostus / Video
4.	5	Tycho / Linda Pitkänen	59,1	x		16 €	1760:1	Selostus / Video
5.	3	Kålmans Scooby Doo / Jutta Salmi	2.01,9	x			1720:2	Selostus / Video
6.	1	Bigga Berta 253 RUSS / Roosa Salopää	2.10,6				1640:1	Selostus / Video
	6	Jaris Ess / Laura Mattila		k x			1760:2	Selostus / Video

Väliajat: 2.18.0/Bigga Berta 253 RUSS 2.06.5 2.00.0/Sivert

Kuten ylhäällä olevista tuloksista voitte nähdä, ihan mukavasti Berta juoksi tänään noinkin kovassa porukassa!

Minä ja Berta lähdimme matkaan numerolla yksi ja saimme keskenämme voltata paalulta. Kun sitten ”Aja”- komento kuului, lähdimme kipittämään takaa tulevia nopeampia poneja karkuun. Berta liikkui aluksi kuin etana joutuessaan juoksemaan yksinään, Bertan mielestä kavereiden kanssa juokseminen on paljon hauskempaa! Viihdyimme joukon ensimmäisinä noin ensimmäisen 500m verran ja tämän jälkeen nopeammat ponit tulivat takaa ohi yksi kerrallaan. Pysyimme kuitenkin jotenkuten porukassa mukana, joten ihan yksinään ei loppumatkaa tarvinnut sentään juosta! :) Tuloksena oli tuo viimeinen sija ja aika oli tuo 2,10,6!

Videon tämän päivän startistä voit katsoa täältä.

Kysymyksiä saa mieluusti vielä esittää kysymyspostaustamme varten. Kirjoitathan kysymyksesi tämän kirjoituksen kommentteihin :)

-Roosa