Yksin kotona

Jokaisesta on varmasti mukavaa, kun saa joskus olla yksin kotona, ihan vain itsekseen, omissa oloissaan. Voi tehdä mitä haluaa, katsoa tv:stä mieliohjelmaansa ja vaikkapa syödä lempiruokaansa. Silloin on myös oiva tilaisuus tehdä asiota muilta piilossa ja täysin salassa. Ja salainen asiahan voi olla jopa kiellettyä, koska jos sen tekee toisten tietämättä ja siivoaa jälkensä, siitähän ei luonnollisesti voi jäädä kiinni!

Näin myös meidän Siru on järjestellyt legopalikoita pienessä päässään, ja tuloksena on, että Sirulla on salaisuus: asia, jota Siru tekee, kun kukaan ei ole näkemässä. 

Meillä on sellainen käytäntö, että Sirulla ei ole lupa nukkua sängyssä eikä sohvilla. Siru luonnollisesti tietää tämän, eikä siitä ole sen enempää tarvinnut keskustella. Viime aikoina olen kuitenkin usein imuroidessani huomannut, että sohvalla on hirveästi koirankarvoja. Karvanlähdön aikaan ajattelin, että karvat ovat peräisin vaatteista. Kun vaikka harjaa Sirua, sähköiset karvat usein liimaantuvat housuihin ja näin ollen sohvalla istuessa jämähtävät päällyskankaaseen kiinni. 

Aloimme vähitellen epäillä, että Sirulla voisi olla jotakin tunnollaan, mitä se ei luonnollisesti haluaisi paljastaa meille kaksijalkaisille. Ja epäilyksemme osoittautuivat oikeiksi!

Sirulla oli juoksu muuta viikko sitten ja sivistyneenä neitinä Siru käytti juoksuhousuja ja -sidettä. Kun sitten töiden jälkeen tulin kotiin, Sirulla oli vain pelkät housut jalassaan! Siru on ennenkin siteen napannut pois, mutta silloin se on usein lojunut mytyssä eteisen lattialla. Nyt kuitenkin side löytyi sohvan nurkasta! Enkä mitenkään voi uskoa, että koiramme olisi sen sinne suussaan kantanut... Ja lisäksi juuri imuroitu sohva oli täynnä karvoja!

Toinen tapaus sattui, kun tulinkin odotettua aikaisemmin kotiin. Olin lähtenyt töistä etuajassa eikä Siru vielä osannut odottaa kotiintulijoita. Oven avatessani sisällä oli aivan hiljaista, eikä koiraa näkynyt missään, kun tavallisesti se on heti oven takana vastassa. Kysyin, että eikö Siru olekaan kotona? Sitten kuului tömähdys ja koiran askeleita sen verran, että se askelmäärä sopii vain ulko-oven ja sohvan välimatkan kulkemiseen. Menin välittömästi katsomaan sohvaa ja yllätys yllätys, siinä oli koirankokoinen, lämmin kohta, joka kieli sohvalla vietetystä lokoiluhetkestä. 

Sirulla on siis salainen asia, mitä se tekee ollessaan yksin kotona. Mitä sinä teet salaa? ;)

Toivepostaus: Lahjattomat treenaa??

Meillä ei blogissa olekaan aikaisemmin julkaistu toivepostausta, mutta koska toive on kuultu, se käyköön toteen! Tässä postauksessa kerron tarkemmin treeneistämme Oonan kanssa.

Joutilaana olleen hevosen kunto ei kasva päivässä. Kokemuksesta voin sanoa, ettei se välttämättä vuodessakaan kasva sellaiseksi, että matkaratsastuksen pidemmistä matkoista voisi haaveilla. Meillä oli Oonan kanssa takana kolmen vuoden työ, joka nyt tällä kaudella on mahdollistanut kilpailemisen ja viimein tuottanut tulosta. 

Perusarkea yhdessä kaverin kanssa, piristää kummasti kaikkia osapuolia!

Matkaratsastuskipinä Oonan kanssa syttyi viime kevättalvena, kun päätin kaivaa Vantun sykemittarin taas esille. Se ei tietenkään ollut heti käyttövalmis, sillä paristot olivat tyhjentyneet muutaman vuoden kaapissa olon aikana. Niinpä mittari huollettiin kuntoon ja sitä päästiin testaamaan. Viimekertaisesta sykemittarin käytöstä oli vierähtänyt pari vuotta, koska kyllästyin sykkeiden seurantaan, kun ne eivät tuntuneet ikinä kehittyvän. Ilokseni huomasin, että kolmessa vuodessa Oonan kunto on kuin onkin kasvanut ja sykkeet pudonneet sellaiselle tasolle, että matkaratsastuksesta voisi haaveilla. Kirvestä ei siis kannata suotta kaivoon heittää ja luovuttaa liian aikaisin!

Arki on peruskunnon abc

Haaveili sitten mistä hevosurheilulajista tahansa, peruskunto on se, joka täytyy ensin hoitaa kuntoon. Huonokuntoisen hevosen saa liian vaativilla treeneillä kipeytymään, väsymään ja näin ollen energisestäkin hevosesta saa haluttoman ja tahmean. On tärkeää suunnitellla treeni hevosen sen hetkisen kunnon mukaan ja asteittain nostaa vaatimustasoa, jotta hevosen mieli pysyy virkeänä ja yhteistyö tuntuu molemmin puolin miellyttävältä. Peruskunnon harjoittaminen on ihan sitä tavallista tekemistä, mitä jokaisen hevosenomistajan tulisi omansa kanssa harrastaa sen hyvinvoinnin takaamiseksi: säännöllistä liikuntaa. 

Kentällä voi puuhastella monipuolisesti

Meillä kaikki nelijalkaiset liikkuvat säännöllisesti, oli tavoitteena sitten kilpaileminen jollakin saralla (Oona & Berta) tai ei (Nappi). Oonalla joko ajetaan tai ratsastetaan 2-4 kertaa viikossa. Ajaminen luonnolisesti tapahtuu teillä tai pelloilla, ratsastaa voi lisäksi kentälläkin. Oonan viikko-ohjelmaan kuuluu 1-2 kertaa kentällä pyörimistä noin 30-60 min kerrallaan, 1-2 reipasta maastolenkkiä 15-25 km vaihtelevissa maastoissa. Kärryjen edessä Oona on nykyisin 0-1 kertaa viikossa ja silloin ajetaan reipasta hölkkää 45 min - 1,5 h. Peruskuntoinen hevonen selviytyy hyvin matkaratsastuskilpailujen pikkuluokista ilman sen suurempaa treeniohjelman suunnittelua. Näillä eväillä meikin suoritimme ensimmäiset 30 km kilpailut tänä keväänä.

Vauhtia, voimaa ja taktiikkaa

Kun hevosella on peruskunto kohdallaan, on aika alkaa kehittää muita osa-alueita. Kestävyysharjoitukset voivat koostua vaikkapa intervallitreeneistä ja kiipeilystä. Oonan kanssa on toki aina "päästelty", sillä rotunsa puolesta juoksemaan luotu hevonen enemmän kuin nauttii vauhdin hurmasta. Varsinaista intervalliharjoittelua toteutamme joko ottamalla harjoitusradan kilometrin hiittisuoralla vetoja, tai ratsastamalla rauhallisempaa laukkaa pidempiä pätkiä kerrallaan antaen hevosen palautua aina välillä ennen seuraavaa pätkää. Kiipeily on ollut aina osana maastolenkkejämme, sillä siitä Oona aivan erityisesti pitää. Toisinaan rinnettä kiivetään vain muutama kerta kun taas jollain toisella kerralla mäkeen painellaan useampaan otteeseen. Kuten blogissä kesän aikan kerroin, työstimme Oonan kanssa melko paljon laukkaa. Saamalla laukkatyöskentelyyn voimaa, laukan muuttumaan kolmitahtiseksi, alkoi myös hevonen jaksaa paremmin eivätkä sykkeet laukan aikana enää nousseet pilviin. Vaikka matkaratsastuskilpailuissa emme aina laukkaa ollenkaan, on tämä harjoitus kuitenkin huomattavasti tuonut lisää kestävyyttä hevoseen. 

Kiipeily on ollut osa Oonan maastolenkkiä lähes alusta alkaen, kuva kevät 2009.

Matkaratsun on osattava kulkea kaikenlaisissa maastoissa: niin asfaltilla, soratiellä, metsätiellä ja -poluilla. Oona kulkee metsässä mielellään ja on varmajalkainen. Välillä kuljemme haastavampia reittejä, joissa hevonen joutuu toden teolla katsomaan, mihin jalkansa laittaa. Toisinaan harjoittelemme hieman paremmalla alustalla etenemistä jopa ravissa. Kaikki hevoset eivät ole luonnostaan varmajalkaisia, mutta ne voi aina opettaa siihen. Tasamaalla laiduntavan hevosen ei juuri jalkojaa tarvitse miettiä ja siksi kannattaakin aloittaa metsäharjoittelu helpommista reiteistä. 

Veteen meneminen on toisille hevosille vaikeaa, koska hevonen ei voi tietää, kuinka syvää vesi on. Siksi toiset kiertävät lätäkötkin kaukaa. Meillä lätäköt kierretään hienostelusyistä, sillä veteen menemisessä ei ole ongelmia. Pikemminkin sieltä pos lähtemisessä...

Jotta hevosen kanssa olisi mukava edetä kilpailuissa, on maastovarmuus enemmän kuin suuri plussa! Siksi on hyvä ratsastaa erilaisissa pakoissa, jotta hevonen tottuu kulkuneivoihin, asutukseen ja muihin ihmeteltäviin asioihin, joita matkan varrella voi vastaan tulla. Esimerkiksi kilpailuissa puusillat ovat monelle kompastuskivi. Tälläisiä tilanteita on hyvä harjoitella etukäteen, jos siihen vain jossai lähettyvillä on mahdollisuus. Näin myös luottamus hevosen ja ratsastajan välillä kehittyy ja uusien haasteiden kohtaaminen tulee aina vain helpommaksi ja helpommaksi. Maltti on valttia!

Oona kosken ylittävällä puusillalla. Ylitys sujui meidän osaltamme ongelmitta, koska puusilla yli on joskus ennenkin tullut kotioloissa mentyä.

Pidempiä lenkkejä

Ennen ensimmäistä 50 km kilpailuamme ratsastin pari pidempää lenkkiä nähdäkseni, miten hevonen siitä suoriutuisi. Näistä edesottamuksista on blogissakin raportoitu (lenkki 40 km, lenkki 41 km). Lenkeillä oli tarkoitus harjoitella myös huoltoa: totuttaa hevonen juomaa matkan varrella ja palauttaa huoltojoukkojemme mieliin, miten se taas nyt sitten oikein tapahtuikaan! Samalla tietysti tarkkailin sykettä ja vauhtia, että miten hevosen kunto minkäkinlaisen nopeuden sietää. Sääntöhän on selkeä ja yksinkertainen, moneen kertaan kuultu: matka ei tapa vaan vauhti! Ratsastan yleensä tasaista vauhtia, enkä pidä kaahaamisesta. Spurttailemalla saa hevosen äkkiä "tyhjenemään" ja kun bensa loppuu niin...

Oonan laukkaharjoittelua

Pidemmän lenkin suunnittelen siten, että sen ja kilpailujen väliin jää aikaa noin 2-3 viikkoa. Tänä aikana Oonaa liikutellaan kevyesti. Näin hevonen ehtii hyvin palautua ja välttyä rasitusvammoilta ja muilta. Nyt syksyllä olemme startanneet kahteen otteeseen noin 50 km luokissa. Kilpailuiden väliin on sopivasti jäänyt parisen viikkoa, joten sekin on mennyt ihan suunnitellusti. Seuraavat kilpailut saattavat olla Laitilassa 6.10. joten väli edellisiin on sopivasti 3 viikkoa. 

Huoltotauko treenilenkillä

Entäs sitten ratsastaja?

Itse muistan joskus aikanaan pohtineeni, ettei ratsastaminen nyt mitään sen ihmeempää kuntoulua ratsastajalta edellytä. Ehkei silloin, mutta kun satulassa keikkuu kolme ja puolituntia, voi tottumattomalla alkaa matka jossain kohtaa painaa omissakin konteissa. Siksi hevostelun lisäksi suoritan oman kunto-ohjelman pääsääntöisesti yhdessä Sirun kanssa. Myös itsestään on hyvä muistaa pitää huolta, sen opin viimeisissä kilpailuissamme kantapään kautta. Ratsastaessa kun tuli hiki sekä itselle että hevoselle, huolehdin vain hevosen hoidosta lenkin jälkeen. Tämä johti siihen, etten itselleni lisännyt lämmintä vaatetta tarpeeksi päälleni, ja tuloksena pohje- ja hartialihasten kylmettyminen siinä määrin, että alkuviikko meni kangerrellessa lihasten vedettyä itsensä totaalisen jumiin... 

Yhdessä liikkuminen on aina mukavampaa!

Koska kilpailemaan?

On aika lähteä kilpailemaan, kun tuntuu siltä, että kunnot ovat kohdallaan ja hevonen toimii myös vieraissa maastoissa. Mikään ei estä ilmoittautumasta treenikaverin kanssa samaan luokkaan ja ratsastamaan ensimmäinen kilpailumatka läpi yhdessä. Meillähän Nappi lähtee aina Oonan mukaan kisareissuille, vaikkei poni itse kilpailekaan. Nappi on mukana henkisenä tukena ja turvana ennen kaikkea kuljetuksen aikana mutta myös kisapaikalla, sillä mitä siitä tulisi, jollei Oona-neiti saisi päivän aikana sievää turpaansa nenäliinaan pyyhkäistä?

On hyvä muistaa, että niin jokainen hevonen kuin ratsastajakin ovat yksilöllisiä. Se, mikä on toiselle vähän on toiselle liikaa. Kun tuntee itsensä ja hevosensa, yhteiset kyvyt ja taidot, tietää, missä menee milloinkin turvallisen ja mukavan tekemisen raja. Kun hyvä mieli säilyy molemmilla, on kiva edetä yhdessä matkaa kuin matkaa!

Oona näyttää kieltään ;)

Lahjattomat treenaa?? Koitapas itse juosta maraton harjoittelematta! :)

-Hilla

P.S. Toiveet postausaiheista ovat jatkossakin tervetulleita. 

Kisakuulumisia: Laukkakilpailut Vermossa…eiku mitä??

Eilen tosiaan Berta sai jälleen muuntautua raviponiksi ja suuntasimme ponin kanssa kohti Helsinkiä ja Vermon ravirataa.  Paikanpäällä suuntasin oitis voilokin hakuun, jonka jälkeen aloinkin rauhalliseen tahtiin valjastamaan ponia.

 

Lämmittelyssä Berta tuntui vauhdikkaalta ja pirteältä. Ensimmäisen kierroksen poni sai hölkätä reippaasti ilman sekkiä, mutta seuraaville kahdelle kierrokselle pistin sekin kiinni. Sekin laiton yhteydessä Berta ei olisi millään malttanut kävellä sen aikaa, että sekinlaittajan virkaa toimittanut isäni olisi sen ponille kiinni saanut, vaan poni köpsötti pikkuravia radan reunaa pitkin ja ihmetteli kiukkuisen oloisena, miksei saanut jo mennä. Kun sitten annoin ponille luvan lähteä, Berta ampaisi matkaan ja seuraavat kaksi kierrosta kierrettiinkin huomattavasti vauhdikkaammin. Berta tuntui oikein hyvältä varsinkin loppua kohden, jolloin poni pisteli oikein hienoa ravia.

Lämmittelyn jälkeen kävelimme takaisin kopille, jossa heitin ponille loimet niskaan ja sitten siirryimmekin odottamaan starttimme alkua. Yleensä Berta ottaa tässä kohtaa pienet nokoset trailerin perässä, mutta tänään poni oli ihmeen pirteällä päällä ja nukkumisen sijaan neiti keskittyi kurkottamaan kopin laitaan nojaavaa ajoraippaani!

Starttimme oli ravien toinen ponilähtö ja lähdimme Bertan kanssa 1700 metrin matkalta. Lähtö saatiin ensiyrittämällä läpi ja sitten lähdettiinkin ravaamaan lyhyemmiltä matkoilta lähteneitä poneja kiinni – tai näin ainakin minä olin suunnitellut, mutta Berta oli toista mieltä… Berta lähti hyvin lähtömerkin jälkeen, mutta muutaman metrin jälkeen poni päätti hypätä laukalle, eikä meinannut antaa tätä millään alas! Yleensä Berta antaa laukan helposti alas ja pystyy tiputtamaan siitä takaisin melko lujaankin raviin, mutta tänään poni päätti pistää vastaan ja hetken jo luulin, että meidät hylättäisiin pitkästä laukasta! Berta jatkoi laukkaamistaan, vaikka minä pidätin ja hetken tuntui, kuin poni olisi laukannut jopa hetken paikallaan! Pienen taistelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, millä askellajilla tulemme jatkamaan ja näin matka sai jatkua! Olimme kuitenkin jääneet edeltä lähteneistä poneista jo ihan mukavasti, joten saimme tyytyä jatkamaan matkaamme yksin. Berta painoi ohjalle aivan kamalasti enkä viitsinyt paljoa ponia käskeä, sillä neiti tuntui tänään käyvän hyvin kuumana, enkä halunnut ottaa enempää turhia laukkoja. Poni pinkoi  loppumatkan reippaasti ottaen vielä muutaman laukan, mutta saimme muut sentään kiinni maalisuoralla. Berta ohitti matkallaan yhden ponin ja pääsimme maalipaalun yli ravilla. Tuloksena aika 2.15,5, sijoitus 8/9, sekä kuskin hyvin kipeät kädet! :D  

 

Maalisuoralla

Maalissa!

Aina ei onnistu, ehkä sitten ensikerralla poni muistaisi olevansa raveissa eikä laukkakilpailuissa!

- Roosa

Kisakuulumisia: Oonan ensimmäinen voitto!

Matkaratsastuskilpailut, taso 2,3  alue

51,5 km ihanneaikaratsastus, nopeus 10-15 km/h

Anivarhaisella aamutallin jälkeen meidän tiimimme suuntasi kohti Punkalaitumen matkaratsastuskilpailuita. Kaikki edellisessä postauksessa esitelty oli pakattu huolellisesti mukaan, ja kilpailupaikalla pääsimme heti valmistautumaan suoritukseen. 

Suoritukseen valmistautumista

Yhteislähtö

Luokka starttasi klo 10, ja matkaan lähti viisi ratsukkoa. Ensimmäinen osuus oli noin 30 km, joka taittui juuri sopivasti 15 km/h tuntumaan. Matkavauhti oli mitä parhain, sillä joukko kulki tasaista tahtia alusta loppuun. Pari huoltotaukoa matkanvarrella pidettiin, jolloin hevoset saivat viilennystä, juomista ja pientä evästä. Oona ei matkan aikana oikeastaan juonut juuri mitään, mutta iloksemme ennen lähtöä neiti joi kunnon kulaukset taikajuomaa!

Kaikki iloisesti menossa mukana!

Matkan varrella voi sattua yllättäviäkin tilanteita: pääsimme osallistumaan karjan ajoon! Isäntä ajoi lehmänsä laidunmaan puolelle lypsyn jälkeen hevoset kintereillään! (kuva kännykkälaatu)

Ensimmäisen osuuden jälkeen saavuimme tauolle ja eläinlääkärin tarkastukseen. Tässä kohtaa hevosella oli siis palautumisaikaa enintään 20 minuuttia, jolloin sykkeen on laskettava alle 56. Oonalta tähän taisi mennä joitakin minuutteja, ja sen jälkeen suoriuduimme kunnialla eläinlääkärin tarkastuksesta.

Tauolle tulossa

Sitä seurasi 30 minuutin pakollinen tauko, jolloin huollettiin sekä hevosta, että ratsastajaa. Oona nautiskeli liemiänsä sekä evästä, minä vaihdoin kevyempää vaatetta päälle, sillä tuulesta huolimatta sää oli kostean hiostava. Itse en tauolla syö koskaan mitään sen suurempaa, nytkin minulle riittivät myslipatukka sekä mehu. Olen niin monesti kokenut sen, miten "ihastuttava" olo siitä tulee, jos heti ruuan päälle lähtee ratsastamaan, kun kaikki velluu mukavasti vatsalaukussa. ;)

Lähtöä odotellessa 20 km lenkille

Tauon jälkeen matka jatkui 20 km etapilla. Oonalle vaihdoimme kuivan satulahuovan samalla, kun varustimme sen uudelleen. Saimme jatkaa koko loppumatkan hyvässä seurassa, josta kiitos Tarulle ja Teijalle.  Vauhti on tasaista alusta loppuun ja sopi meille paremmin kuin hyvin. Välillä toki Oona koitti ehdottaa, josko voitaisiin ohi mennä ja vähän päästellä, mutta tyytyi kuitenkin ja tuntui viihtyvän suomenhevosten tahdissa!

Maalissa!

Maaliin saavuimme kaikki kolme samaan aikaan. Sen jälkeen hevosia tarkkailtiin, ja palautumisaikaa maalissahan on 30 minuuttia. Yllätyksekseni Oonan syke oli välittömästi alle ylärajan, joten sen pidempiä ihmettelemättä ilmoittauduin tarkastukseen ensimmäisenä. Oona läpäisi tarkastuksen hienosti, vaikka saikin liikkeistä B:n. Tarkastuksissahan arvioidaan hevosta monelta eri osa-alueelta, joita ovat mm. virkeys, mieliala, kuivuminen ja liikkeet. Näistä eläinlääkäri antaa arvionsa mukaan A, B, C, D, josta luonnollisesti A on hyvä ja D hylätty. Pitkän matkan jälkeen hevonen jäykistyy helposti paikalla seistessään, jolloin liikekin on luonnollisesti kankeampi. 

Eläinlääkärintarkastuksessa

Suorituksen jälkeen Oona pestiin ja loimitettiin huolella. Sitten odottelimme palkintojenjakoa eväitä syöden. Tälläkertaa kyseessä oli ihanneaikaratsastus, jossa kuintenkin paremmuusjärjestys ratkeaa tietyn pistelaskennan mukaan. Siinä ratsukko saa peruspisteitä nopeudesta, joka meillä tällä kertaa oli 14,39 km/h, joten saimme näin ollen 14,39 pistettä. Lisäksi kuivimisesta ja liikkeistä saa pisteitä siten, että A = 5 pistettä, B = 3 pistettä ja C = 0 pistettä. Myös palautumisajasta saa pisteitä tietyn taulukon mukaan. Oonalla palautuminen maalissa kesti 4 minuuttia ja siitä saimme 4 pistettä. Oona sai kuivumisesta 5 ja liikkeistä 3 pistettä, joten kokonaispisteemme veivät meidät luokan voittoon!

Palkintojenjaossa. Oonan ensimmäinen voitto ikinä!

Kisapäivä ei olisi voinut mennä paremmin! Sadetta ei saatu, ja suoritus oli mitä mainion, kiitos hyvän matkaseuran ja -vauhdin! Palkinnoksi saimme ruusukkeen sekä ruskean fleeceloimen, ämpärin, t-paidan sekä vadillisen omenoita!

Ja kotimatka alkoi hymyssä suin! Tästä tuleekin varsinainen kisaviikonloppu, sillä huomenna sunnuntaina saamme jännittää Roosan ja Bertan ravisuoritusta Vermon kaviouralla! 

Roosalla oli kisapaikalla videokamera mukana, joten nähtäväksi jää, saadaanko nähdä jokin matkaratsastusaiheinen video lähiaikoina!?

- Hilla

P.S. Joitakin valokuvia 50 km kilpailijoista löytynee kamerastani. Jos haluat kuvia kilpailusta, ota yhteyttä! :)

Viimehetken valmisteluja

Huomenna on jälleen Oonalla tosi kyseessä ja tamma on osallistumassa toisen kerran 50 km kilpailuun matkaratsastuksessa. Oona palautui hienosti ensimmäisestä pitkän matkan kilpailustaan ja tässä kilpailujen välillä Oona on viettänyt normaali arkielämää. Hevosemme ovat olleet vielä aivan viime päiviin saakka laitumella ja Oona on liikkunut kutakuinkin normaaliin tahtiin joko kentällä, maastossa, pellolla tai ajaen. Laudunkauden lähestyessä loppuaan Oonan väkirehumäärää on kasvatettu vähitellen talviruokinnan mukaiseksi.

Kisapäivän aattona meillä on tapana laittaa kaikki tarvittavat kamppeet valmiiksi, jottei aamulla lähtötohinassa mikään tärkeä unohtuisi tallinnurkkaan. Tässä vuosien varrella on jouduttu sakkolenkki jos toinen heittämään ja hakemaan kotoa yhtä jos toista. Mieleeni muistuu elävästi ne kerrat, jolloin montératsukon satula on jäänyt varustehuoneen telineeseen, mahavyö pesun jälkeen pyykkinarulle kuivumaan tai ohjat vääriin suitsiin, joita luonnollisesti ei otettu mukaan... Onneksi kaikilla kerroilla kysessä on ollut vain hiittireissu kotiradalle 13 km päähän...

 

 

Loimia pakataan mukaan aina kelin mukaan. Nyt loimikassiin päätyivät sadeloimi sekä kaksi full-neck -fleeceloimea, joista toinen on ihan uusi, suitsien kanssa sävysävyyn Oonan nimellä kirjailtuna. Kuljetuksen ajaksi Oona saa jalkoihinsa Finn-Tackin kuljetussuojat sekä nahkaisen riimun.  

 



 

Satula ja suitset odottavat puhdistettuina autoon pakkausta. Suitsiin on jo valmiiksi kiinnitetty Oonan kilpailunumerolappu. Satulaan on vaihdettu ns. koppajalustimet, jolloin ratsastaa voi millä jalkineilla tahansa. Itse ratsastan mieluiten coretex-lenkkareilla, jotka ovat tukevat jalassa myös kävellessä ja juostessa. Nämä jalustimet sallivat niiden käytön kisassa. Lisäksi mukaan on pakattu hevosen Polari -sykemittari.

 

Evästä pakataan tietysti mukaan. Pari heinäpussia, omenoita, porkkanoita sekä muuta herkkua. Vesiämpäreitä sekä -kanisteri, "taikajuomaa" (Racing Revolyte), omenamehua sekä siirappia. Näistä aineksista syntyy Oonalle mieluinen liemi, jota on mukava siemailla huoltotauoilla. Lisäksi mukaan lähtee pieni ensiapupakki, josta löytyy hätäapua niin hevoselle kuin ratsastajallekin. 

 

 

Ratsukon henkilökohtaisiin varusteisiin kuuluvat ratsastajan osalta Marangon matkaratsastushousut sekä kypärä. Housut ovat hengittävää ja vettä hylkivää materiaalia, joten niilla ratsastaa niin helteellä kuin sadesäälläkin. Oonalla on takajaloissaan (Rinsessan arvoon sopivat) ns. kultakengät eli kovametallipinnoitteiset urakengät. Nämä kestävät Oonan jaloissa kulutusta jopa nelinkertaisen määrän tavalliseen urakenkään verrattuna.

 

 

 

 

Ja tietysti Nappi! Mihinkäs se Oona muuten uskaltaisi mennä, jollei Nappi olisi mukana henkisenä tukena ja turvana. Onhan hienoilla ladyilla aina nenäliina matkassa.

 

- Hilla

Kisakuulumisia: Estekisoissa Varjo-tallilla

Tänään olimme Bertan kanssa Varjo- tallilla estekisoissa, joissa hyppäsimme luokat 60 cm ja 70 cm. Matkan kisapaikalle suoritimme kävellen, sillä sää oli kaunis eikä Varjo-tallillekkaan kävele meiltä kuin 45 minuuttia. 

 

60 cm luokan lämmittelyssä Berta oli oikein kuuliainen ja hypytkin onnistuivat hyvin. Radalla Berta toimi moitteettomasti ja liikkui reippaassa laukassa koko radan ajan. Parilla esteellä itse säädin taas selässä ja lähdin liian aikaisin hyppyyn, mutta Berta korjasi tilanteet ja pääsimme puhtaasti radan läpi! Tavoite siis suoritettu ensimmäisen luokan osalta! :)

 

 

70cm luokassa lähdimme jo kolmantena, joten rataan en kauaa ehtinyt tutustua. Lämmittelyssä otin muutaman hypyn molemmille esteille, jonka jälkeen siirryimmekin odottamaan omaa vuoroamme.
 

 

Radalla Berta eteni reippaasti ja hypytkin onnistuivat ihan hyvin. Parille esteelle tulimme vähän liian lähelle, minkä seurauksena Berta teki hieman hassun hypyn, mutta muuten rata sujui kivasti. Pääsimme puhtaasti niin perusradan kuin uusinnankin ja ajallamme siirryimme luokan neljänsiksi. Roikuimmekin neljän parhaan joukossa aina viimeisen ratsukon suoritukseen asti, sillä tämä ratsukko voitti koko luokan. Tavoitteenani oli kuitenkin saada puhdas rata ja tämän tavoitteen saavutimme! :)

 

 

Kotona Bertaa odotti pussillinen porkkanoita palkaksi hyvin menneistä radoista ja  poni saikin mutustella niitä samalla, kun kylmäsin neidin jalkoja.

 

- Roosa

Napin päivä [video!]

Blogimme on nyt lähiaikoina pyörinyt lähinnä Bertan ja Oonan kisareissujen ympärillä, eikä näin ollen pienin kaviollinen ystävämme ole päässyt kunnolla esille! Siksi päätinkin tänään panostaa ja kuvata pitkän videopostauksen Napin tämän päiväisistä touhuista. Kävimme Napin kanssa läheisellä pellolla ajelemassa ja poni oli oikein tyytyväisen oloinen!

Huomenna lähdemme Bertan kanssa jälleen estekilpailuihin Varjo-tallille. Ilmoitin Bertan 60 cm ja 70 cm luokkiin, mutta katson paikan päällä hyppäämmekö pelkästään tuon 60 cm luokan vai osallistummeko myös 70 cm luokkaan. Jos keli on nimittäin kauhen raskas ja kenttä liukas tämän päiväisten sadekuurojen johdosta en halua ottaa turhia riskejä sen suhteen, että poni vaikka liukastuisi radalla, vaan jätän silloin suosiolla luokan väliin. Sen näkee sitten huomenna! :) 

- Roosa

Kisakuulumisia: Me teimme sen!

Matkaratsastuskilpailut, taso 2,3  alue

  50km ihanneaikaratsastus, nopeus 10-15 km/h

Viimein koitti hetki, jolloin alkoi tuntua siltä, että Oona olisi valmis siirtymään matkaratsastuksessa seuraavalle tasolle. Näin ollen ilmoittauduimme mukaan Liesjärvellä järjestettäviin matkaratsastuskilpailuihin noin 50 km luokkaan.

Tallilla puuhastelimme jo heti aamu kuuden jälkeen, sillä lähtö kilpailuihin tapahtui jo seitsemältä. Oona marssi rennosti koppiin Napin ja heinäpussi kera. On hienoa, että Oonasta on tullut näin hyvä matkustaja! Alkuunhan Oonalla oli hankaluuksia koppiin tulemisessa ja vähän siellä olemisessakin... Tamma tuppasi stressaantumaan ja hermoilemaan kärryssä, unohtamatta sitä, että kuljetussuojien laiton jälkeen hevonen alkoi jo tallin käytävällä tutista ja hikoilla. Nyt harjoituksen ja luottamuksen syntymisen myötä tilanne on toinen: Oona tulee hyvin kyytiin, matkustaa mielellään, ei ole stressaantunut ja vaikuttaa muutenkin tyytyväiseltä. Ja heinätkin maistuvat kuljetuksen aikana!

Kilpailupaikalla olimme hyvissä ajoin. Ehdimme käydä alkutarkastuksessa ennen reittiselostusta. Eläinlääkärin oli hieman hankala laskea Oonan hengitysrytmiä, sillä kisakansliana toimiva matkailuauto markiiseineen oli Oonasta hieman epäilyttävä... Oona puhistelikin aika tavalla ja hengitysrytmiksi tuli 34 (myöhemmin ratsastuksen jälkeisissä tarkastuksissa rytmi oli 16)! 

Huoltotauko

Varustimme Oonan ja sitten olikin startin vuoro. Lähdimme reippaasti kohti ensimmäistä 32 km taivalta. Matka taittui mukavasti ja Oona tuntui oikein hyvältä koko suorituksen ajan. Koska kyseessä oli nyt pidempi matka, tuon ensimmäisen osan jälkeen meillä oli eläinlääkärin tarkastus, jota seurasi 30 minuutin pakollinen tauko. Tarkastuksessa kaikki oli kunnossa ja niinpä Oona sai tovin mutustella tuoretta ruohoa. Vaihdoimme kuivan satulahuovan ja tauon jälkeen matka jatkui. 



Tauon jälkeen matkaa jatkettiin hymyssäsuin!

Toinen osa oli 16 km pituinen ja sekin sujui ongelmitta. Maaliin saavuimme käynnissä, tosin Oonalla olisi vielä menohaluja riittänyt ja neiti kävelikin parisen sataa metriä muiden edellä maaliin. Reitin loppuosa oli alkutaipaleelta jo ennestään tuttu, joten Oona kai ajatteli että kyllä muutkin perille löytää. Nappi tervehti reipasta ratsukkoa suloisesti hirnahtaen, johon Oona vastasi kai sanoen "Me teimme sen!"

Maaliin tulon jälkeen palautumisaikaa on 30 minuuttia, ja tuossa ajassa sykkeen tulee siis laskea alle 56. Oona ei palautumiseen tarvinnut kuin reilut 10 minuuttia ja hyväksytty eläinlääkärin lopputarkastus sinetöi onnistuneen suorituksemme. Joten Oona on nyt virallisesti suorittanut 50 km kilpailun ajassa 3 tuntia 45 minuuttia!

Maaliin tulossa.

Lopputarkastuksessa.

Koska matkaratsastusuramme ei takuulla jää tähän, investoimme Oonalle oikeat matkaratsastussuitset! Suitset ovat synteettiset, pehmeät ja helposti muokattavissa. Kuolaimet saa nopeasti pikalukkojen johdosta pois ja takaisin paikoilleen. Nämä ovat meille enemmän kuin tarpeen, sillä Oonalla on vaikeuksia lenkin aikana juoda kuolaimet suussa. Näin ollen suitsia ei tarvitse riisua vaan kuolaimet pois napsauttamalla suitsista tuleekin riimu! Lisäksi huoltovapaa materiaali kestää hikoilun sekä vesisateen. Suitsia on saatavilla sateenkaaren kaikissa väreissä, ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme viehättävään violettiin. Lisäksi hankin alkuviikolla itselleni Marangon matkaratsastushousut, jotka olivat käytössä tänään ensimmäistä kertaa ja tuntuivat aivan ihanilta! Mahdanko enää muilla housuilla ratsastaakaan kuin näillä?

Palkintojenjaon jälkeen hevoset marssivat tyytyväisenä koppiin heinäpusseineen ja kotimatka alkoi. Olemme kaikki niin ylpeitä Oonasta! Siitä on tullut niin hieno hevonen, vaikka alkuun tuntui, ettei sitä voisi koskaan kovin kauas kotoa kuljettaa saati näin pitkää matkaa ratsastaa. Kolmen ja puolen vuoden työ on tuottanut tulosta ja tässä ollaan: nyt saamme nauttia sitkeän työn tuloksista. Oonan kanssa voi lähteä minne vain, milloin vain. Ja koska hevonen on varustettu niin äärettömän hienolla positiivisella asenteella ja luonteella, tämä on vasta alkua. Saa nähdä, milloin seuraavaksi olemme tositoimissa? ;)

-Hilla