Nappi-ponin keittiössä

On varmasti yhtä monta tapaa ruokkia hevosia kuin on ruokkijoitakin. Nyt on kuitenkin aika kurkistaa Nappi-ponin keittiöön ja ottaa selvää, mitä ja miten hevoset meillä syövät.

Keittiössä vallitsee aina hyvä järjestys. Rehut säilytetään kannellisissa astioissa, joissa ne pysyvät puhtaina. Avaamattomat säkit odottavat rivissä. Keittiöön on hevosilta luonnollisesti pääsy kielletty, eikä sinne oikeastaan taida muut kuin Nappi mahtua pujahtamaan.

Meille on tärkeää, että hevosemme voivat hyvin ja näyttävät hyvinvoivilta. Haluamme, että ne ovat sopivan lihaksikkaita eivätkä liian laihoja tai pullukoita. Sopusuhtaisuuteen pyrkiessämme suunnittelemme jokaiselle ruokintaohjelman sen omien, yksilöllisten tarpeiden mukaan. 

Korkealaatuinen heinä on ruokintamme perusta. Hevosemme syövät joko pienpaalattua, latokuivurissa kuivattua heinää tai esikuivattua, muovikääreeseen kiedottua säilöheinää. Heiniä ne saavat useampaan kertaan päivässä, joka tukee hevosen ruuansulatuksen luontaista toimintaa. Heinäjakelu suoritetaan noin 5-6 kertaa päivässä. Aamulla tallissa karsinoihin jaetaan aamuheinät syötäväksi ennen väkirehuja, ulos mentäessä tarhassa odottavat toiset aamuheinät, päiväheinät jaetaan tarhaan, iltapäiväheinät joko hevosten tullessa sisälle tai kauniilla säällä pihalle, ja yöheinät yöpalaksi. 

Nappi ja Oona eivät kumpikaan ole ahmatteja, vaan syövät tarpeeseensa. Kummallekin saa heinää syötää niin paljon kuin maittaa, joten heinän annostelu kaksikon kohdalla tapahtuu menekin mukaan. 

Väkirehuja tarjoillaan kahdesi päivässä, luonnollisesti aamulla ja illalla. Runsaalla heinäruokinnalla pyrimme määrältää vähäisiin väkirehuannoksiin. Meillä kumpikaan ei syö kauraa, vaan käytämme valmiita täysrehuja. 

Racing Prixä Napilla on ollut aina. Luonnollisesti Oonakin siirtyi Napin raksuja rouskuttamaan meille tultuaan. Prix on meillä perusrehuna. Prixiä meillä tarjoillaan iltaisin.

Prix -raksuja

Racing Builder Mixiin päädyimme sen hieman korkeamman energiapitoisuuden vuoksi. Rehussa on jonkin verran enemmän proteiinia ja rasvaa, jolloin muihin mysleihin verrattuna vähän pienemmällä rehumäärällä kaksikkomme pysyy sopivasti lihassa. Mysliä kaksikkomme saa aamupalaksi. 

Mysliä

Pellavainen pellavansiemenrouhe on osa ilta-ateriaa. Se edistää suoliston hyvinvointia ja lisää karvan kiiltoa. Jälkimmäisen vaikutuksen tehoa ei voi olla ihmettelemättä joka syksy, kun laitumelta siirrytään sisäruokintakauteen. 

Pellavansiemenrouhetta

Racing Mineral Plus -kivennäisvalmisteeseen olemme päätyneet sen maittavuuden vuoksi. Kivennäinen hukkuu mukavasti muiden rehujen joukkoon, eikä näin ollen jää ruokakupin pohjalle. Laitumella hevosilla on vapaa kivennäinen, jolloin käytämme Racing Mineralia. Kivennäistä laitamme laitumelle vatiin, josta kukin saa omaan tahtiin ja tarpeeseensa sitä nauttia.

Mineral Plus

Kesäaikaan kaksikkomme laiduntaa yötäpäivää. Silloin kumpikaan ei yleensä saa väkirehuja. Loppukesästä laudunruohon ravintoarvon laskiessa Oona usein alkaa popsia rehuja jo ennen sisäruokintakautta. Nappi pärjää vallan mainiosti ruohonkorsilla koko laitumellaoloajan. Laitumella on aina saatavilla vettä, suolakivi sekä kivennäisiä. 

Otteita reseptivihosta...

Sisäruokintakaudella kummallakin on oma suolakivi karsinassaan. Oonalla on juoma-automaattina uimurikuppi, Napilla perinteinen ämpärijuotto. Kaksikkomme saa B-vitamiinia kuureina useampaan otteeseen vuoden aikana. Sen lisäksi jonkin monivitamiinivalmiste on usein keväällä paikallaan karvanlähdön aikaan. 

Rasituksen mukaan huolehdimme kummankin elektrolyyttitarpeesta. Rankemman treenin tai helteisen lenkin jälkeen tarjoamme usein taikajuomaa, jonka blogiamme pidempään seuranneet tunnistavat Racing Revolyte + vesi -seokseksi. Tämä maistuu kummallekin paremmin kuin hyvin, ja usein liemi on meillä "palkkiona" lenkin jälkeen.

- Hilla

Pienen ponin sunnuntaiajelut

Kaunis aurinkoinen poutasää, valkean lumiset maisemat ja pakkasta vain -1, jos edes sitäkään – juuri sopiva keli pienen ponin sunnuntaiajelulle!

Valjastin ponini koppakärryjen eteen ja suuntasimme kohti tuttuja maastoreittejämme. Aurinko paistoi ja puiden oksilta tipahteli sulanutta lunta – aivan kuten huhtikuisena kevätpäivänä. Tänä vuonna nämä vuodenajat näyttävät kulkevan aivan omanlaatuisessaan järjestyksessä…

Nappi tallusteli kärryjen edessä pirteänä korvat höröllään. Ponin valjaat upposivat sen pörröiseen talvikarvaan ja kavioihin alkoi kertyä hieman tilsaa. Asfalttipätkän jälkeen käännyimme hiekkatielle, jossa käskin ponin raviin. Nappi tuntui tänään tosiaan olevan aivan sunnuntaiajelufiiliksissä, sillä poni keskittyi mieluummin maisemien ihailuun, kuin itse ravaamiseen. Hiekkatien suoralla otimme pienen laukkapätkän ja Nappi laukkasi rauhallisessa tahdissa eteenpäin. Laukkapätkän jälkeen siirryimme käyntiin, ylitimme asfalttitien ja siirryimme omalle kotitielleni. Tässä kohtaa Nappi tajusi, minne olimme matkalla ja poni kiristi hieman vauhtiaan.

Annoin ponin ravailla löysin ohjin pitkin hiekkatietä ja, kun saavuimme kotitaloni kohdalle, poni kaarsi itse pihaan ja kipitti suoraan etupihallemme. Nappi nimittäin muistaa, että tästä talosta saavat pienet ponit aina pullaa, kun oikein kauniisti pyytävät! Niin tapahtui myös tällä kertaa ja Nappi saikin hetken aikaa mutustella kuivattuja leivänkannikoita pihamaan kivetyksellä.

Pienen evästauon jälkeen jatkoimme tietä eteenpäin vielä jonkin matkaa, kunnes käännyimme takaisin ja lähdimme kipittämään takaisin tallille.

-         

            - Roosa 

Siru metällä

Jokaisella koiranomistajalla on varmasti hallussaan lähes elämää suurempia sanoja ja sanontoja. Niinpä myös minulla on lausahduksia käytettävissäni, joilla saan Siru-koiramme takuulla innostumaan. Näistä taikasanoista esimerkiksi voisin mainita muutaman: 

• "Mennäänkö Ferraria katsomaan?"  (= Siru pääsee leikkimään parhaan koirakaverinsa kanssa)
• "Onko Roosa? / Tuleeko Roosa?" (= lähdetään Roosaa hakemaan / katsomaan / Roosa tulee kylään)
• "Mennäänkö metälle?" (= hypätään autoon, ajetaan metsään ja tehdään siellä kaikkea kivaa)

Siru ja mitä ilmeisemmin maastoutumisharjoitus! (Huomatkaa "lumipuku")

Jo kirjoituksen otsikosta voi arvata, että tänään käytössä on ollut tuo viimeinen esimerkkiloitsuista. Ylipäänsä Siru on valmis kaikkeen, johon liittyy sana mukkaan. Kaikkein karmeimman pettymyksen voi Sirulle tuottaa sanomalla lähtiessään "Siru jää kottiin". Tällöin koira kutistuu ainakin 10 senttiä ja on äärettömän loukkaantuneen ja pettyneen näköinen.

Siru tärkeenä löydettyään viskatun kepin

Loikka!

Mutta ei tänään! Siru oli autossa alta aika yksikön ja niin ajelimme muutaman kilometrin, jotta pääsimme keskelle metsää. Siellä auto pusikkoon parkkiin ja jalan matkaa jatkamaan. 

Siru on löytänyt jotakin hyvin, hyvin mielenkiintoista!

Siru oli aivan innoissaan! Parasta on, kun saa kulkea vapaana, harjoittaa ja testata motorisia taitoja, uhmata fysiikan lakeja. 

Metsätöiden aika

Siru tukkimetällä, ei muuta...

Siru tarkkailee aina, mihin suuntaan kuljen ja mitä teen. Risteyksissä ja polun haaroissa koira pysähtyy ja odottaa, että mihin suuntaan ollaan kulkemassa. Joskus Siru saattaa unohtua jonkin herkullisen tuoksun kohdalle, mutta pian tulee emäntää ikävä ja Siru on paikalla. Olen joskus hipsinyt sopivan tilaisuuden tullen koiraani piiloon jonnekin kivenkoloon ta ison puistikon taakse. Siru löytää minut aina helposti, onhan koiran hajuaisti pettämätön!

Sirun lentoharjoituksia kuvasarjana tyylikkäästi varjollani höystettynä

Usein minulla on omilla lenkeillänikin Sport Tracker päällä, ja näin seuraan lenkin pituutta, korkeuseroja ja keskinopeutta ihan huvikseni. Joskus saatan asettaa itsellenikin tavoitteen, että kuljen lenkin tietyllä keskinopeudella. Tänään kuljimme Sirun kanssa noin 6 km metsälenkin, mutta koska minulla oli kamera mukanani, keskinopeutta tuskin kannattaa mainita ;) Pysähdyksiä kun tuli useampia, kun talvi on olevinaan taas niin ihmeellinen asia ja kuvattavaa ja ihmeteltävää riitti. 

Päivän luontokuvat. Aurinkoa kuvattuna lätäkön kautta sekä pilviverhon takaa.

Kun lenkki on tehty ja autolle palattu, avaan takaluukun ja väsynyt mutta tyytyväinen metsässä rymyyjä hypähtää sinne. Kotimatkan Siru istuu vielä aina valppaana ikkunasta ulos katsellen. Mutta kotiin päästyämme on päiväunien aika. On tuo koira vaan niin hieno ystävä!

Always beside you...

... always with you,
and you are never alone.

- Hilla

Ensilumi.

Tosiaan meille tänne Turkuun saatiin perjantain vastaisena yönä ensilumi. Lunta alkoi torstai-illalla tupruttaa ja perjantaiaamuna maata peitti jo kaunis lumikerros. Lämpötila on myös laskenut jo pakkasen puolelle ja tänä aamuna tallille mennessäni mittari näytti jopa -10! Talvi tekee siis jo tulojaan, tosin hieman etuajassa tänä vuonna.  Onneksi Nappi ja Oona saivat viime kengityksessä hokkikengät alleen!

Tänä aamuna poikkesimmekin Agrimarketissa hakemassa Oonalle hieman hokkitäydennystä. Hokkien lisäksi mukaan lähti myös pari harjaa Napille, sekä alennuksessa ollut Horzen tuulenpitävä takki, jonka äitini osti minulle synttärilahjaksi.

Agrimarketista suuntasimmekin suoraan tallille, sillä olin päättänyt lähteä Oonan kanssa maastoon lenkille. Ennen lenkille lähtöä halusin kuitenkin kuvauttaa Napin ja Oonan uusissa riimuissaan, jotka olin myös saanut perjantaina syntymäpäivälahjaksi. Molemmat näyttivät oikein sieviltä uudet riimut päässään ja mielestäni riimujen värit sopivat molemmille oikein hyvin!

Poseeraustuokion jälkeen lähdimme Oonan kanssa tallustelemaan läheisille hiekkateille. Päätin suunnata läheisen ravitallin hevosten harjoituslenkille, jota myös meillä on lupa käyttää. Matkaa meiltä lenkille on noin 6 km, joten siitä tulee ihan hyvä lenkki Oonalle. Alkumatkasta on aina n. 1,5 km pakollinen asfalttikävely, mutta tämän jälkeen matka taittui pääasiassa rauhallisessa hölkässä ja muutamalla laukkapätkällä. Harjoituslenkille päästyämme lähdimme kohti lenkillä olevaa hiittisuoraa, jossa meillä on tapana päästää hevoset vähän reippaammalla ravilla tai laukalla. Oona singahti tapansa mukaan suoran päästä reippaaseen laukkaan ja pinkoi hurjaa vauhtia aina suoran päähän asti. Kiersin vielä toisen kierroksen lenkillä, jonka jälkeen läksittiin takaisin tallille.

-          

        -Roosa

On one foggy day...

I don't want this moment, to ever end,
Where everything's nothing, without you.
I'll wait here forever just to, to see you smile,
Cause it's true, I am nothing without you

Kisakuulumisia: Jälleen Vermossa!

Eilen starttasimme Bertan kanssa jälleen Vermossa. Lähdössämme oli kaikkiaan yhdeksän ponia ja me Bertan kanssa starttasimme numerolla kahdeksan lähdön pisimmältä pakilta eli 1760 m matkalta.

Poni on niin suloinen ♥

Lähdimme Bertan kanssa samasta voltista erään toisen ponin kanssa ja kuljimmekin tasaisesti rintarinnan aina etusuoran keskivaiheille saakka, jolloin Berta haparoi ja nosti laukan. Berta antoi laukan helposti alas, mutta tämän jälkeen ponin tuntui olevan vaikea löytää enää sopivaa ravirytmiä ja ravi tuntuikin aika-ajoin ihme könkötykseltä ja laukan hakemiselta. Välillä poni tuntui saavan taas ravirytmistä kiinni ja pätkittäin kulkikin hyvää ravia. Kannustin ponia koko matkan alusta alkaen jatkamaan matkaa ja kärryiltä sai kuulakin aika ajoin ”Hyvä poni, hieeno! ” huudahduksia. Oli siinä muilla kanssakilpailijoilla ihmettelemistä, että mitä tuo oikein papattaa, mutta väliäkös sillä ;) Jatkoimme matkaa Bertan kanssa ylhäisessä yksinäisyydessämme joukon perällä aina maaliin saakka, jossa meille kirjattiin tulokseksi 2.16,7 ja ep-merkintä.

"Hieeno poni!"

Tänään ei meillä tuntunut ravi kulkevan ja nyt sitten pistetäänkin poni syyninkiin ja mietitään, missä on vika. Lämmittelyssä Berta kulki kuitenkin hyvää ravia, muutamaa laukalle rikkomista lukuun ottamatta. Tällä hetkellä meille tuntuu tuottavan päänvaivaa tuo astetta lujempi ravi, sillä käynnissä ja reippaassa hölkässä ei ongelmia ole. Tämän kuun loppupuolella olisi vielä ainakin yksi sopiva startti, mutta katsotaan nyt rauhassa lähdetäänkö sinne vai jatketaanko vasta ensi keväänä uudestaan. Pääasia kuitenkin on, että poni tuntuu joka tapauksessa liikkuvan mielellään, eikä ole haluton ja eteenpäin työnnettävä :)

Tästä vain nokkapystyssä kohti uusia haasteita!

-  Roosa

Kisakuulumisia: Oona seikkailee

Matkaratsastuskilpailut, taso 2,3  alue

54 km ihanneaikaratsastus, nopeus 10-15 km/h

Ensimmäisen kerran Oonan matkaratsastushistorian aikana suuntasimme auton kohti kisapaikkaa poutaisessa, aurinkoisessa säässä! Tämä ilmiö tuntuu olleen varsin harvinainen, sillä nyt käymistämme matkaratsastuskisoista 4/5 on saatu sadetta. Oli hauska huomata, miten positiivisesti Oona on menossa mukana: neiti juoksi koppiin niin, että itse meinasi jäädä jalkoihin. Hyvä motivaatiohan on kaiken a ja o, joten tämä puoli tuntuu olevan ainakin kohdillaan. 

Alkuverryttelyssä Taru & Kalilei, minä & Oona, Nea & Solo

Tämän kertaiset kilpailut järjestettiin Laitilassa oman ratsastusseuramme toimesta. Oli hienoa päästä edustamaan omaa seuraa sen historian ensimmäisiin matkaratsastuskilpailuihin. Kisapaikalla luonnollisesti reittiselostuksen jälkeen suuntasimme eläinlääkärin tarkastukseen, josta suoriuduimme hyvin. Oonan leposykkeeksi kirjattiin 31. 

Lähtöä odotellessa

Noin 12 km matkaa takana

Oona on jo sen verran rutinoitunut, että tiesi, miten lähtö tapahtuu. Kun kaikki kokoonnuimme lähtöalueelle, alkoi neiti hieman malttamattomasti katsella jo menosuuntaan, että eiköhän jo mennä! Jätin Oonan jonon viimeiseksi, jotta alkutaipaleen malttaisi ottaa rauhallisesti. 

Oonuskainen tulossa

Matka eteni hyvin, kunnes ensimmäisellä huoltotauolla Tarun Kalileiltä irtosi kenkä. Tarkoituksemme oli kulkea yhtä matkaa, mutta koska oli epäselvyyttä, koska kengittäjä ehtisi paikalle, lähdimme Oonan kanssa omille teillemme. Lopun matkaa kuljimme sitten yksin. Toisaalta oli hyvä kokea, miten kisoissa yksin ratsastus sujuisi, ja hyvinhän se meni. Mutta taas on ihan eri ratsastaa yksin, kuin hyvässä seurassa...

Matkaratsastus on rentouttavaa ja ennen kaikkea hauskaa!

Tämänkertainen matkamme 54 km ratsastettiin kahtena 27 km lenkkinä. Ensimmäisellä lenkillä kirimme hieman kengityshaaverin aiheuttamaa aikaa kiinni ja keskinopeus oli tauolle tultaessa 15,2 km/h. Eläinlääkärin tarkistukseen menimme kutakuinkin suoraan, ja syke oli juuri sen 56! 

Toiselle etapille lähdössä

Toiselle etapille Oona porhalsi sitten jälleen yksikseen. Ohitimme muutaman 27 km kisaajan porukan ja oli mukava huomata, ettei Oona ollut liian seurallinen. Välillä metsätiellä, kun ei ollut asutusta eikä liikennettä, Oona hörähteli yksikseen. Hirviporukoita oli myös runsaasti liikkeellä, mutta emme onneksi joutuneet ottamaan osaa hirvijahtiin. Metsästyskauteen olimme varautuneet kirkkailla satulahuovilla sekä vaaleammalla takilla. Lisäksi kilpailunumeron oranssi väri loistaa melko kauas. 

Nappi otti aurinkoa aina kun oli sopiva tilaisuus

Sää muuttui loppuvaiheessa koleammaksi ja kylmä tuuli alkoi puhaltaa. Aivan lenkin lopussa, kun jo hidastelimme vauhtia ihan tunsin, miten Oonan takaosan lihaksen alkoivat viimasta mennä hivenen kankeiksi. Onneksi olimme pakanneet kevyen, tuulenpitävän ratsastusloimen mukaan, ja viimeisille kilometreille puimme sen Oonuskalle. Jo ihan muutamassa minuutissa tunsin, miten hevonen taas vetristyi. Ja lopputarkastuksessa liikkeistä tuli kerrankin A!

Ei se ihan järvi ole, mutta ylisuuri lätäkkö kuitenkin

Maaliin tultuamme en ihan tarkkaa palautumisaikaamme tiedä, sillä sitä ei oltu merkitty hevosen kilpailukorttiin. Oona palautui hyvin ja sykkeet laskivat jo liki 40. Kesken tarkastuksen kuitenkin tuuli yltyi ja Oona hermotui. Sehän tietysti tarkoitti, että myös syke nousi hieman ja juuri rimaa hipoen pääsimme läpi, sillä sykkeeksi tuli 56! Oona olisi halunnut tarkastuksessa kääntää peräpäänsä tuuleen, ja kun neitiä koitettiin hillitä paikoilleen, meni tuulikin ilkeästi loimen alle. Kai sitä nyt rinsessat vähemmästäkin hermostuvat!

Hyväksytty suoritus siis tuli, ja nopeudeksi 13,6 km/h. Toisen lenkin taitoimme 14 km/h vauhtiin. Tyytyväisiä siis ollaan. Ja mikä positiivista, kerrankin Oona tuntui juovan kunnolla!

Maalissa

Kilpailusuorituksen jälkeen saimme matkaratsatuksen ammattilaiselta kehuja. Tuntui hienolta kuulla, että hänen mielestään Oona on hyvässä kunnossa. Hän myös rohkaisi minua siirtymään seuraavalle tasolle, ettemme jämähtäisi tähän. Takana kuitenkin jo 3 onnistunuttta 50 km starttia. Mielessäni olen jo haaveillut seuraavan matkan ratsastamista, mutta toisen kannustus tietysti antaa lisäpontta haaveiluille ja tahtoa tehdä niistä totta. Kiitos kaikista vinkeistä ja neuvoista niiden antajalle! Tämänkaltaiset keskustelutuokiot ovat enemmän kuin tarpeen meille amatööreille!

Oonan lopullinen helpotuksen huokaus pääsi, kun Kalilei saapui maaliin! Oona oli kovasti huolissaan matkakumppanistaan, josko tämä kuitenkin olisi eksynyt. Hienon suorituksen Kalilei teki kengän putoamisesta huolimatta!

Kilpailuista saa aina palkinnoksi ruusukkeen sekä kunniakirjan. Kuvassa lisäksi Oonan kilpailukirja sekä tämän päivän kilpailukortti eläinlääkärin tarkastuksia yms. varten.

Niinpä onnistuneen kisapäivän päätteeksi suuntasimme kotia kohti aurigon paistaessa. Se, koska seuraavaksi kilpailemme, on vielä avoinna. Alunalkaen olin ajatellut päättää kauden näihin kilpailuihin ja jatkaa kilpailemista ensi keväänä. Tässä kuussa olisi kuitenkin vielä yhdet varteenotettavat kilpailut tarjolla, mutta niihin osallistumisesta ei vielä tarvitse päättää. Katsotaan ja mietitään, mikä tuntuu hyvältä ja järkevältä. Mutta tämänpäiväisen jälkeen voi huokaista pari päivää ja ajatella, miten ihana harrastus tämä matkaratsastus onkaan! Aurinkoinen syysluonto kaineimmillaan. Jollei siellä rentoudu niin missä sitten?

Oonuskan ruusukkeet

- Hilla 

Loppuun vielä yhteenveto Oonan tämän kauden kilpailuista: 

pvm	paikka	taso ja matka	tulos
12.5.	Sastamala, Illo	seura 25 km	10,6 km/h
2.6.	Ypäjä	alue 30 km	10,8 km/h
1.9.	Liesjärvi	alue 50 km	12 km/h
15.9.	Punkalaidun	alue 51,5 km	14,39 km/h, sij. 1/4 pistein 26,39
6.10.	Laitila	alue 54 km	13,6 km/h