Osallistuitko arvontaan?

Olethan muistanut osallistua arvontaamme! Vielä edit!

Keijupölyä

Tänään oli varsinainen lentokeli ja sää sopi mitä parhaiten rekiajoon! Niinpä heti aamutallin jälkeen suuntasimme poneja hakemaan tarhasta ja valjastimme Napin ponireen eteen. Roosa lähti Bertan kanssa mukaan ilman satulaa ratsastaen. 

Ponit lenkillä

Napin reki liisi kevyesti lumista tienpintaa pitkin, ja ponit innostuivatkin molemmat ottamaan pientä kisaa. Nappi pisteli parastaan ja tuntui, kuin poni olisi lähdössä lentoon! Ja kuvistahan sen näkee, että lentäähän meillä Siru-koiran lisäksi ponitkin! Keijupölyä vaan ei tullut mukaan, joten reki ei ilmaan noussut. Taitaa Nappi havitella paikkaa Joulupukin rekivaljaissa, kun lentoharjoituksia on ruvennut suorittamaan. 

Nappi lentää!

Keijupölyä ei ollut reen päälle ripoteltavaksi, joten reki jäi maan pintaan...

Nappi laskeutuu maan pinnalle

Ponilenkki oli niin hauska, että poskilihakset tulivat nauramisesta ja hymyilemisestä ihan kipeiksi. Tyytyväinen pariskunta (= Nappi & Berta) pääsi päiväheinille tarhaan lenkin jälkeen toppatakkeihinsa sonnustautuneina. Tuo kaksikko muistuttaa toisinaan vanhaa avioparia, jotka aika ajoin tuntuvat hieman kyllästyneen toisiinsa. Tai sitten ne ovat hyvinkin tyytyväisiä, kun yhtä passiivisesti tarhassa ja heinäkasoilla köllöttävät vierekkäin. 

Ponien jälkeen oli tarhan portilla kärkkäästi vuoroaan odottavan Oonan aika päästä ihmeitä tekemään. Vantun aikana sain kummisedältäni lahjaksi sukumme vanhan kirkkoreen, joka jäi Vantun kanssa kuitenkin testaamatta. Isäni on sen tässä aikansa kuluksi kunnostanut ja tehnyt siihen tuikitarpeelliset aisat, sillä ilman niitä on rekeä täysin mahdotonta hevosella vetää. 

Aisojen mitotusta

Ensimmäisillä askelilla isä ja Roosa saattoivat

Niinpä aloimme kaivella vanhoja länkikasoja ja katsella, että miten parhaiten saisimme reen viritettyä Oonan perään testiajoa varten. Lähes sopivat länget löytyivätkin, ja taidokkaasti virittelimme ne sitten osaksi perinteisiä siloja. 

Hienosti menee!

Valjastimme Oonan reen eteen ulkona. Pientä hienosäätöä oli vielä ensin tehtävä, sillä aisat oli lyhennettävä sopivaan mittaansa. Silmäkulmistaan Oona vilkuili aisoja sahaavaa isäämme ja varmaan ihmetteli, mihin nyt oltaisiin ryhtymässä. 

Voi kuinka onnellinen olenkaan Oonasta!

Pian oli reki paikoillaan ja oli aika lähteä koeajoon. Oona ei ole koskaan ennen vetänyt rekeä, joten isä ja Roosa kulkivat alkuun Oonan rinnalla "saattamassa". Oona osoitti kuitenkin heti, ettei hän tässä mitään saattoapua tarvitse, sillä ajohevonen vetää perässään peliä kuin peliä. Ja kun Oona kuuli reen olevan "rinsessojen reki" niin sitten vasta rinta rottingilla mentiinkin. 

Äidin vuoro päästä ajelulle

Isä halusi kokeilla jalaksilla seisomista

Vuorollaan jokainen istui Oonan kyydissä ja neiti oli oikein tyytyväinen. Reki uusine aisoineen ja omakohtaisine valjastusvirityksiin toimi loistavasti. Ajon jälkeen Oona palkittiin omenin ja porkkanoin. Ja tyytyväiseltä tamma vaikutti itsekin meidän kaksijalkaisten rinnalla. 

Loppuposeeraukset

Palkkioksi hienosta rekikyydistä Oona pääsi vielä pellolle laukkailemaan! Ja se jos mikä kruunasi tämänkin niin ihanan päivän näiden kaviollisten karvakorvien kanssa. 

Peltorallia!

Onnelliset

- Hilla

Meillä kävi joulupukki!

Uskokaa tai älkää, mutta Siru näki ensimmäistä kertaa elämässään ihka oikean Joulupukin! Joulupukilla oli pikku-Sirullekin paketti mukana, jonka Siru innokkaasti täysin omatoimisesti aukaisi käärepaperista. Ja mitä sieltä paketista oikein paljastuikaan?! Oma Kongo tietysti!

Siru kiittää pukkia ja lupaa olla jatkossakin kiltti, sillä miksipäs ei, jos kilttinä olemisesta näin ruhtinaallisesti jouluna palkitaan. Kongo on jo testattu, sekä jauhelihatäytteellä että ilman ja hyväksi ja toimivaksi havaittu.

Jouluna kotiin päästyämme laitoin Sirun joululahjan lelukoriin. Siru kuitenkin kävi sen sieltä heti hakemassa ja kuljetti eteiseen oman makuupaikkansa viereen. Siinä oli jouluyönä mukava nukkua ihka uusi joululahja vieressään!

-Hilla

Joulukalenterin 24. luukku: Meidän fiksut eläimet

"Ei ole riemulla rajaa, kun on päästään hieman vajaa", vai miten se nyt sitten menikään... ;)



Näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä päättää meidän tämänvuotinen joulukalenterimme!

Muista äänestää suosikkivideotasi ja osallistua arvontaan! :)

Tonttuponin rekikyyti

Tänään päätimme kaivaa makasiinin perukoilta Napille vanhat ponilänkivaljaat ja testata niitä ponille. Hienostihan reki kulki Napin perässä niillä vedettäessä ja tällä viritelmällä taidetaan rekeä jatkossakin vedellä!

Sain tallille myös isäni kuvaajaksi ja hän ottikin niin loistavia otoksia meidän tonttuponista, että en osannut päättää mitkä kuvista jätän blogitekstin ulkopuolelle! Tämän takia ajattelinkin toteuttaa tämän päivän puuhailuraportin kuvapostauksen merkeissä!

Lopuksi kuvaajakin pääsi kruisailemaan tonttuponilla!

- Roosa

Joulukalenterin 23. luukku: Siskokset

Siskon kanssa voi nauraa ja itkeä, hullutella ja kujeilla, kinata ja riidellä, ahkeroida ja lomailla, opetella uusia asioita ja jutella salaisuuksista.  

 

Kopin perässä valjastusta vuonna 2006 (Vanttu ja Nappi) ja 2012 (Oona ja Nappi), välissä on tullut koppikin remontoitua!

 Siskon kanssa voi kokea onnistumisia ja epäonnistumisia.

Sekin kiinnittämistä raveissa vuonna 2007 ja 2011.

Siskon kanssa voi tehdä kaikenlaista hevosten kanssa. 

Ajamassa ja ratsastamassa vuonna 2008 (Vanttu ja Nappi) ja 2012 (Nappi ja Oona).

Yhdessä lenkillä vuonna 2008 (Vanttu) ja 2009 (Oona).





Siskon kanssa voi kohdata iloisia ja surullisia hetkiä. 





Ratsastamassa vuonna 2007 (Nappi ja Vanttu) ja 2012 (Berta ja Oona).

 

Yhdessä vuonna 2005 (Vanttu) ja 2009 (Oona).

 Siskon kanssa voi kohdata vaikeuksia ja selvitä niistä. 

Maastossa 2007 Vantun ja Roiston kanssa, hiihtoratsastusta talvella 2010.

 Siskon kanssa kasvetaan ja vartutaan, kohdataan elämän ilot, surut ja tosiasiat. 

Raveissa Vermossa 2010 ja Kokemäellä 2011.

”Hymyilen koska olet siskoni, nauran koska et voi asialle yhtään mitään!”

- Hilla & Roosa 

Muista äänestää suosikkivideotasi ja osallistua arvontaan! :)

Joulukalenterin 22. luukku: Iloista joulunaikaa!

Hymyilevä Siru

Oikein iloista joulunaikaa kaikille lukijoillemme!

toivottelee

Hilla & Roosa

Nappi, Oona, Berta & Siru

Muista äänestää suosikkivideotasi ja osallistua arvontaan! :)

Joulukalenterin 21. luukku: Bertan muodonmuutos pullasta puntiksi

Tässä joulukalenterin luukussa ajattelin kertoa Bertan ja minun yhteisestä kehityksestämme niin ravi- kuin ratsupuolella, sekä siitä, kuinka pulleasta ponimuksesta muotoutui lopulta kaunis ja lihaksikas ponineiti.

Berta ei tosiaankaan aina ole ollut solakka ponimus, vaan alkuaikoina poni muistutti enemmän virtahepoa kuin russponia. Berta varsoi vuonna 2007 kauniin tammavarsan Bigga Belissan ja mammaloman jäljiltä ponille jäi muutamia ”raskauskiloja”, joita sitten aloimme pikkuhiljaa pudottelemaan Bertan mammaloman loputtua.

Mammalomalainen vuonna 2007 (vas.) ja virtahepo vuonna 2008 (oik.)

Bertaa aloin liikuttamaan säännöllisesti vasta vuoden 2008 alussa.  Liikutus tapahtui yleensä ratsastaen, sillä Hilla ajoi Bertalla silloin kilpaa raveissa ja hoiti näin ollen ponin ajamisen. Alkuun tutustuimme rauhassa toisiimme ja kesän alussa aloimme käydä myös tunneilla, sillä halusin kehittää sekä itseäni, että Bertaa. Berta osasi tuolloin ratsastuksessa perusasiat, poni nosti laukat molempiin suuntiin, sekä osasi pysähdykset ja peruutukset.  Tuona kesänä aloitimme erityisesti ponin laukan työstämistä, sillä Bertan laukkaaminen oli silloin aika ”täysillä mutkat suoriksi”- tyyppistä kaahotusta. 

Loppukesästä osallistuimme ensimmäisiin estekilpailuihimme 30cm luokkaan ja pari viikkoa myöhemmin myös koulukilpailuihin, joissa menimme luokan Aikuisohjelma 2002. Kummistakaan kisoista ei menestystä tullut, sillä estekisat päättyivät kahteen kieltoon jo toisen esteen jälkeen ja koulukisoissa Berta keskittyi enemmän kouluaitojen kyttäämiseen kuin olennaiseen. Valkoiset kouluaidathan olisivat voineet syödä pienen lihapullaa muistuttavan ponin suihinsa! Koulukilpailuista saimme prosenteiksi 50,952% ja paperia katsellessani huomaan tuomarin kommenteissa toistuvan sanat kiireinen, kaatuu sisään, sekä muistutuksia tarkempien teiden ratsastamisesta. 

Vuoden loppupuolella osallistuimme vielä kolmiin estekisoihin, joista viimeisissä kisoissa onnistuimme saamaan puhtaan radan ilman ainoatakaan kieltoa! Tosin itse sähelsin tuolloin radalla omiani ja saimme neljä virhepistettä ylimääräisestä kiertotiestä. Olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen poniin, joka oli hypännyt virheettömästi joka ikisen esteen!

Berta-pullero ensimmäisissä koulukisoissa, sekä ensimmäisessä montéstartissaan.

Vuonna 2009 jatkoimme säännöllisesti tunneilla käyntiä, sekä yritimme epätoivoisesti laihduttaa edelleen pyöreänä pysyvää ponia. Tunneilla poni alkoi myös huomata joutuvansa oikeasti hommiin ja tästä suivaantuneena Berta päättikin pistää välillä ihan kunnolla vastaan! Muistan hyvin, kuinka tunnilla saatoin yksinkertaisesti vain väsähtää ja parahtaa itkuun, kun itsepäinen poni painoi aivan järkyttävästi ohjalle yrittäessään livetä tehtävistä! Onneksi apunani oli silloinen ratsastuksenopettajani, sekä tietenkin Hilla, joka taitavampana ratsastajana sai tarpeen tullen kiivetä välillä kurittoman ponin selkään. Osallistuimme kesän aikana myös useisiin estekilpailuihin, joissa kilpailimme lähinnä 40 ja 50 cm luokissa, sekä sijoituimme ensimmäistä kertaa! Myös koulukilpailuissa tuli tuolloin käytyä ja suoritimme jo tutuksi tulleen Aikuisohjelma 2002:n prosentein 57,619. Samana vuonna Hilla houkutteli minut myös kokeilemaan Bertan ajamista ja sainkin todeta Bertan myös mitä mahtavimmaksi poniksi ajaa!

Pulleroponi ennen laidunkautta (vas.) ja laitumelle päästyään (oik.). Berta pitää ruuasta! :D

Vuonna 2010 Berta alkoi pikkuhiljaa muistuttaa muodoltaan jo ”normaalia” ponia, sillä ponin maha ja kaula alkoivat pienentyä. Ratsastuspuolella siirryimme esteillä 60 cm luokkiin, joista tulikin jopa muutamia sijoituksia! Koulupuolella jatkoimme edelleen lähitallin koulukisoissa Aikuisohjelma 2002:n parissa ja tällä kertaa paperiimme merkittiin prosenteiksi 58,57%. Samana vuonna starttasimme Bertan kanssa ensimmäisen kärrylähtömme Forsassa 1.5. , jossa kipitimme ajaksi 2.13,1. Vuoden aikana starttasimme yhdessä vielä kahdesti ja vuoden viimeisessä startissa Riihimäellä Berta ravasi uuden ennätyksensä 2.10,4!

Vuonna 2011 yhteistyömme alkoi Bertan kanssa pelata aivan uudella tasolla ja tämä näkyi niin kotona, kuin kilpailuissakin. Saavutimme ensimmäisen voittomme esteradalta, sekä raveista (tosin harjoitusraveista, mutta voitto tuntui silti mahtavalta!) ja sijoituimme useasti kolmen parhaan joukkoon molemmissa lajeissa! Osallistuimme myös ensimmäistä kertaa Suomen Russ-ponien Ystävät RY:n järjestämiin Russimestaruus- kilpailuihin ja kaikkien yllätykseksi Bertasta tuli Russimestari vuosimallia 2011! Loppuvuodesta kilpailimme myös ensimmäistä kertaa 70 cm luokassa, josta tulokseksi tuli 4 virhepistettä yhden puomin kolahdettua alas. Ravipuolella myös ennätys tuli uusittua vuoden viimeisessä startissa aikaan 2.09! Berta oli tuona vuonna aivan loistokunnossa, eikä poni tosiaankaan enää näyttänyt virtahevolta! ;)

Tänä vuonna kisakauden saldona on yksi voitto estekisoista, hyvin menneitä esteratoja, sekä ravipuolella uusi ennätys 2.08,1! Myös lähitallin koulukisoissa käväistiin Bertan kanssa ja tällä kertaa opeteltavana olikin vaihteeksi Helppo C:1 2000 –ohjelma. Vaikka keli näissä kisoissa olikin mitä kamalin, prosenteiksi saimme 60,73% ja tämä onkin meidän ennätyksemme! Tänä vuonna oli myös tarkoitus startata K.n. Special ihan kokeilumielessä lähitallilla, mutta talli ei valitettavasti järjestänytkään koulukilpailuja enää loppuvuodesta. Berta on myös pysynyt koko vuoden mukavan solakkana, eikä liikakiloja ponilla juurikaan ole. 

Loppuun vielä lyhyt kooste, johon keräsin jokaiselta tähänastiselta yhteiseltä vuodeltamme kuvia, sekä videoita. Pahoittelen, etten saanut tuota yhtä videon alkuvaiheilla olevaa klippiä enää toimimaan...( jos video ei suostu näkymään, paina videoruutuun tulevaa "Katso Youtubessa"-painiketta, niin pitäisi näkyä.)

Muista äänestää suosikkivideotasi ja osallistua arvontaan! :)

- Roosa

Joulukalenterin 20. luukku: Päähänpistoja

Kaikenlaisia ideoita sitä voi pienen ihmisen päässä pyöriä! Seuraavat kuvat ovat peräisin vuodelta 2005, jolloin Roosa sai päähänsä kokeilla, tuleeko Nappiin lisää vauhtia, jos kepinpäässä on omena!

Alkuun omenat taisivat kiinnostaa enemmän Vanttua, sillä Nappi tyytyi vain toljottamaan eteensä ilmestyneitä herkkupaloja.

Mutta kyllä sen ponin näinkin liikkeelle voi saada!

Vanttu tosin nappasi omenat Napin nenän edestä.

Muista äänestää suosikkivideotasi ja osallistua arvontaan! :)

- Hilla

Joulukalenterin 19. luukku: Videoeditointi + arvonta!

Hevosharrastus on monipuolinen harrastus, joka voi ohjata sinut monien uusien harrastusten pariin. Toiset harrastavat hevosten valokuvausta ja hevosaiheisten kuvien piirtämistä, kun taas toiset aloittavat bloggaamisen.  Itse olen löytänyt hevosharrastuksen myötä uuden harrastuksen, videokuvauksen ja videoeditoinnin, ja erilaisia hevosaiheisia videoita tuleekin väsättyä aina silloin tällöin inspiraation syttyessä.

Kiinnostuin aikoinani videoiden väsäämisestä, kun katselin muutamien kaverieni omista hevosista tehtyjä videoita Youtubesta. Youtubessa muutenkin hetken seikkailtuani löysin mitä hienoimpia hevosvideoita ja mieleeni alkoi tämän myötä muodostua ajatus, jospa minäkin yrittäisin? Aloitin videoiden väsäämisen Movie Makerilla ja muutaman tunnin väkertämisen jälkeen olinkin saanut valmiiksi ensimmäisen videoni silloisesta marsustamme Vilistä!

Ensimmäinen videoni.

Ensimmäinen videoni ei mikään kummoinen ollut, siinä oli vain muutama videopätkä ja pari kuvaa, jotka vaihtuivat muumimusiikin tahdissa. Tämän jälkeen aloinkin tekemään videoita myös Napista, Vantusta, Oonasta ja Bertasta, pääasiassa vanhoista videopätkistä, joita olimme vuosien ajan kuvanneet vanhalla dikikameran rotiskollamme. Noin vuosi myöhemmin sain vanhemmiltani uuden pokkarin syntymäpäivälahjaksi ja näin videoiden teosta tuli mielekkäämpää, kun kuva ei ollut enää niin epäselvää pikselimössöä.

Pari vuotta jaksoin väkertää videoita Movie Makerilla, mutta sitten sen kanssa tappeleminen alkoi kyllästyttää. Katselin jatkuvasti muiden tekemiä videoita Youtubesta ja ihailin taidokkaampien harrastajien tekeleitä, sekä heidän hienoja videoeditointiohjelmiaan. Lopulta päätin investoida itselleni uuden, paremman videoeditointiohjelman ja ostinkin kesätyörahoillani nykyäänkin käytössä olevan ohjelmani, Pinacle Studio 14:n. Tämän ohjelman ostettuani, aloin myös julkaista videoitani Youtubessa. Seuraavana kesänä olikin sitten rippijuhlani ja niistä saaduilla lahjarahoilla ostin itselleni myös nykyisen Sonyn videokamerani.  Nykyisin haaveilen uuden kameran ostamisesta, mutta katsotaan nyt, koska tämä unelma toteutuu…

Videoideni aiheet ovat yleensä kovin hevosvoittoisia, mutta muutama muukin otus on joutunut videoideni kohteeksi (esim. Siru ja marsumme). Kuten muutkin hevosvideoiden tekijät, rakennan minäkin videoni yleensä valitsemani musiikin ympärille. Musiikin valitsen harkiten ja sopivan kappaleen löytämiseen voikin kulua aikaa. Videon taustalla soivan biisin mahdollisen sanotuksen kuuntelen myös hyvin tarkasti ja mietin, sopiiko kyseinen kappale myös sanoituksiltaan videoni aiheeseen.

Inspiraatiot videoihini tulevat yleensä biiseistä, joita kuuntelen. Välillä saatan kuunnella jotakin tiettyä kappaletta monta kertaa peräkkäin ja video ikään kuin ”pyörii” päässäni :D Tämän jälkeen teen yleensä nopean katsauksen, onko minulla videoon sopivaa materiaalia jo kuvattuna, vai pitääkö videoida uutta. Välillä saattaa olla kausia, jolloin saan uusia ideoita videoihin lähes koko ajan, mutta joskus saattaa mennä kuukausia, kun ei kerta kaikkiaan yhtään inspiroi väkertää videoita.

Tekemäni videot julkaisen Youtube kanavallani, jonka löydät nimellä rrooosa1 (hyvin ”omaperäisesti” nimetty…).  Kanavallani on tällä hetkellä yhteensä 22 videota, suurin osa omista hevosistamme, mutta muutama poikkeuskin löytyy.  Olisi hauska kuulla, mikä näistä on sinun suosikkivideosi ja miksi? Vastaamalla tähän osallistut arvontaan, jonka palkintona on Horzen viininpuna-valkoinen riimunaru! Kirjoita vastauksesi kommenttina tähän postaukseen ja muista lisätä vastauksesi loppuun myös oma sähköpostiosoitteesi! Arvontaan voit osallistua vuoden loppuun asti ja suoritamme arvonnan 1.1. Videoitani voit katsella täältä.

    

  

3  

     - Roosa

Joulukalenterin 18. luukku: Odottavan aika on pitkä

Siru odottaa aina kotiintulijoita olohuoneen ikkunan ääressä. Joskus siinä voi joutua odottamaan tovin jos toisenkin, joten siksi on hyvä kehitellä ergonomisia odotustapoja!

Ikkunalauta on oiva päänkannatusteline!

Joulu lähestyy, nyt on Sirun aika tarkkailla, näkyykö tonttuja ja koska se Joulupukki oikein tulee! 

- Hilla