Huolehdimme hevosistamme, entä itsestämme?

Terveydenhoitajan ajatuksia siitä, mikä on ruokavalion vaikutus ratsastajan harjoitus- ja kilpailusuoritukseen. Tarkastelin asiaa lähinnä oman lajini, matkaratsastuksen näkökulmasta, mutta toki nämä asiat pätevät lajin kuin lajin kohdalla.

Pidemmän ja rankemmat ratsastusharjoituksen
jaksaa paremmin, kun on takannut itsensä oikein

Ratsastajan ruokavaliosta

Jokainen meistä suunnittelee hevosensa ruokavalion ja ruokinnan huolellisesti. Oletko koskaan tarkastellut omaa ruokavaliotasi ja verrannut sitä ravitsemussuosituksiin? Oletko toisinaan väsynyt ja nuutunut, tai tuntuuko ratsastuksen aikana, ettei veto ole aivan kohdillaan? Asiaan saattaa tulla muutos, kun pysähdyt hetkeksi tarkastelemaan omaa ruokavaliotasi. Se miten syöt, vaikuttaa nimittäin suoraan siihen, miten jaksat. Tiesitkö, että harjoitus- tai kilpailusuorituksesta palautumista voi nopeuttaa oikeanlaisilla ruokailutottumuksilla?

Ateriarytmillä ja ruokailutottumuksilla voi vaikuttaa kilpailusuoritukseen

Toimivan ruokavalion perustana ovat terveelliset ravitsemustavat eli se miten, milloin ja mitä syöt. Pääperiaate on se, että nälkään syödään kunnon ruokaa. Säännöllinen ateriarytmi auttaa jaksamaan ja pitää nälän tunnetta ja väsymystä hyvin loitolla. Päivä tulisi koostua kolmesta pääateriasta (aamupala, lounas ja päivällinen) ja 2-3 välipalasta. Ateriaa ei saisi korvata makealla, vaan makeanhimon iskiessä kannattaa pohtia, tuliko edellisellä aterialla syötyä tarpeeksi. Syöt oikein ja riittävästi, kun painosi pysyy vakiona, jaksat suorituksesi ja palaudut siitä hyvin. Vastaavasti jos lihaksesi tuntuvat kankeilta, väsyt helposti eikä elimistösi tunnu palautuvan suorituksesta, syöt liian vähän ja ruokailutottumuksissasi olisi parannettavaa. 

Kilpailupäivän tulisi alkaa aina aamupalalla

Onnistunut päivä alkaa aina aamupalalla, jonka syömiseen kannattaa itsensä totuttaa, vaikkei aamulla syöminen niin maistuisi.  Aamupala auttaa jaksamaan ja vähentää väsymystä sekä pitää nälän loitolla. Kilpailupäivinä aamupalalle on herättävä riittävän aikaisin, sillä aamuateria olisi hyvä nauttia paria kolmea tuntia ennen kilpailusuoritusta, jotta elimistösi saa energiaa aamun suoritukseen. Toisaalta, täydellä vatsalla ratsastaminen ei takuulla tunnu mukavalta. Mikäli suoritus alkaa heti aamulla, kannattaa suoritusta varten tankata jo edellisenä iltana syömällä runsaampi iltapala. Jos taas suorituksesi ajoittuu myöhemmäksi aamupäivään, kannattaa nauttia pieni välipala hieman ennen suoritusta. 

Ateriaa voi täydentää runsaskuituisella täysjyväleivällä

Lounaalla ja päivällisellä on hyvä opetella noudattamaan lautasmallia, jolloin ½ lautasesta on varattu kasviksille ja vihanneksille, ¼ riisille, pastalle tai perunalle ja ¼ lihalle, kalalle tai kananmunalle. Jokaisella aterialla on hyvä huolehtia riittävästä nesteytyksestä, joten pari lasia vettä tai vähärasvaista maitoa tulisi juoda jokaisella aterialla. Pääateriaa (aamupala, lounas, päivällinen) ei kannata nauttia juuri ennen suoritusta, vaan muutamaa tuntia ennen tai vasta suorituksen jälkeen. Ettei ateriaväli venyisi turhan pitkäksi, välipala kannattaa nauttia ennen suoritusta. 

Välipaloilla täydennetään päivän aterioita. Niitä voi syödä ennen ja jälkeen suorituksen, sekä sopivissa kohdin suorituksen välillä. Hyvä välipala sisältää hiilihydraatteja ja hyviä tähän tarkoitukseen ovat mm. jugurtti, leipä, hedelmät (esim. banaani) ja myslipatukat. Välipalan ei ole hyvä olla rasvainen (esim. suklaapatukka), sillä rasvat hidastavat ruuansulatusta ja voivat aiheuttaa vatsavaivoja suorituksen aikana. Tällöin välipalasta ei saa tarvittavaa hyötyä suoritusta ajatellen. 

Oonalle omenaa ja juotavaa tauolla,
ratsastajalle myös!

Päivän päättää iltapala, joka auttaa täydentämään päivän aikana kulutettuja energiavarastoja. 

Muista myös oma nestetasapainosi!

Jokaisella aterialla tulisi juoda pari lasillista nesteitä. Janon tunne syntyy viiveellä ja se kertoo jo suureta nestevajeesta, jota on vaikea korjata enää suorituksen aikaan. Nestevaje aiheuttaa väsymystä ja silloin loukkaantumisriski kasvaa. Ennen suoritusta olisi hyvä jouda tasaisesti. Omaa nestetasapainoaan voi tarkkailla melko helposti ”kotikonstein” mm. virtsan väristä: tumma väri kertoo liian vähäisestä juomisesta, vaalea taas siitä, että olet juonut riittävästi. Alle kahden tunnin suoritukseen juomaksi riittää vesi. Jos taas suoritus kestää yli 3 tuntia, veden lisäksi mehu ja välipalat kuuluvat asiaan. Pyri siihen, ettei janon tunne pääse yllättämään! Helteellä myös esim. kivennäisvesi on paikoillaan pitämään yllä omaa eloktrolyyttitasapainoasi.

Lyhyesti ravintoaineista...

Hiilihydraatit (lähteitä mm. viljatuotteet, hedelmät, maitotuotteet) varastoituvat elimistöön ja toimivat energianlähteenä. Riittävä hiilihydraattien saanti vaikuttaa jaksamiseen, ja jos elimistön hiilihydraattivarastot ovat riittämättömät, saatat ylirasittua. 

Proteiinit (lähteitä mm. liha, kala, kananmuna, maito) vaikuttavat lihasten kehitykseen ja toimivat elimistön rakennusaineina ja parantavat vastustuskykyä. Jos et saa riittävästi hiilihydraatteja, elimistösi ottaa lihaksista proteiineja energiaksi. 

Rasvoja tarvitaan vähiten, mutta niidenkin saanti on elimistölle välttämätöntä. Rasvat toimivat energianlähteenä. Suosi pehmeitä rasvoja!

Tauolla evästä myös ratsastajalle!

-Hilla

Hangilla

Talvi on nyt kauneimmillaan, kun puiden oksia peittää kuura ja luonto nukkuu lumipeitteen alla. Pilkahduksen keväästä voi aistia auringon lämmöstä, ja talitiainen laulaa pihakoivun oksalla. Kevät on tuloillaa!

Siru 1,5 v

Ikivanha koivu, jonka kauniita, jäisiä oksia oli auringon loisteessa ilo ihailla

Kokemäenjoki

-Hilla

Mennäänkö tottista?

Iltapäivä alkoi lausahduksella "onko tänään tokopäivä, Siru?", jonka kuultuaan Siru suunnisti suoraan tarvikelaatikolleen. Yhdessä sitten pakkasimme Sirun tokokassin, jonne laitoimme patukan, naksuttimen, namipussin ja tokokapulan. Koiraa ei kahdesti mukaan tarvinnut käskeä, päinvastoin. Siru oli autolla alta aikayksikön. Sen sijaan minun piti kolmesti pyytää Sirua takaisin pihanpuolelle toimittamaan asiansa ensin. Normaalisti asiointipaikkaa haetaan pitkään ja hartaasti, mutta tokopäivinä Siru tyytyy vain toimittamaan askareensa kuusiaidannurkkaan. Ja sitten auton kyytiin!

 

Innokas autossa matkustaja

Sirun koirakoulua lähtivät seuraamaan myös Roosa, äiti ja isä. Siru oli tietysti otettu, kun sai oikein yleisölle esitellä taitojaan. Isän oli tarkoitus kuvata treenejä, mutta valitettavasti kuvista ei kovin kummoisia tullut, koska valaistus ei aivan riittänyt liikkuvan kohteen kuvaamiseen. 

 

"Mitäs siinä kyttäät, oon tokos"

 

Siru ja patukanvetoleikki

Siitä huolimatta Sirulla oli hauskaa, niin kuin aina tokossa. Ensin leikittiin patukalla ja pikku-koira koitti sitä kaikin tavoin itselleen voittaa. Sen jälkeen oli vuorossa tekemistä, ja tällä kertaa harjoittelimme seuraamista ja tokokapulan suussa pitämistä. 

 

Seuraaminen sujui Sirulta jo varsin mukavasti. Sitä vastoin tokokapulan suussa pitäminen oli alkuun hankalaa, sillä koira ei saa alkaa pureskelemaan sitä hampaillaan. Siru kuitenkin innostui asiasta niin, että kohta nappasi kapulan suuhunsa ja juoksi pari kertaa ympäri salia!

 

"Ota"

 

"Kiitos"

 

Kieli keskellä suuta: kohta se kutsuu, kohta se kutsuu

Lopuksi vielä harjoittelimme luoksetuloa niin, että koira jäi toiseen päähän tilaa odottamaan ja ohjaaja lampsi toiseen päähän. Tovin odotuksen jälkeen koira kutsuttiin sivulle, ja silloinhan Siru luonnollisesti ampaisi täyttä höökiä seisomaan perusasentoon viereeni. Onnistuneet harjoitukset päättyivät leikkiin ja Siru sai lopulta voittaa patukan itselleen! Kotimatkalla Siru nukkui takalaatikossa, eikä enää innokkaasti kurkkinut menosuuntaan. Taisi pieni koiramme väsähtää? 

Siru "voitti" patukan

-Hilla

Peruuntunut kisareissu ja paukkupakkasia

Oonan kilpailukausi oli tarkoitus polkaista tänään Vesilahdella käyntiin 28 km luokassa, mutta toisin kävi. Jo perjantai-iltana ihmeteltiin pakkaslukemia eri puolella etelä- ja lounais-Suomea, kunnes järjestävä taho päätti, että kilpailut järjestettäisiin. Niinpä mekin uskoimme lujasti sään lauhtumiseen ja pakkasimme kisakamppeet illalla valmiiksi. Nukkumaan mentäessä pakkasta oli Turussa -25 astetta. 

Nappi tarhailee "nakuna" = loimi riisuttu kuvauksen ajaksi

Aamuvarhaisella herätyskellon soidessa lukemat eivät olleetkaan laskeneet. Optimistisesti kuitenkin ajattelimme, että kyllä tuo -28 astetta saattaa tuosta vielä hyvinkin klo 9 mennessä laskea. Päätimme odotella jonkin aikaa ja venyttää lähtöämme niin myöhäiseksi kuin mahdollista. Kädet kyynärpäitä myöden ristissä odotimme ja toivoimme pakkasen laskevan aamun valjetessa. 

Pumpuli parhaimmillaan! Niin pehmeä, niin puhdas, niin valkoinen, niin pörröinen

Toisin kuitenkin kävi. Kun hevoset oli ruokittu ja alkoi olla viime hetket lastata ja lähteä matkaan, pakkasta oli -30 astetta. Teimme päätöksen ja ilmoitimme pettyneinä poisjäännistämme. Kyllä meitä harmitti. Olimme niin kovasti odottaneet kilpailuita. 

Pakkanen pysyi meillä aina -25 asteen tuntumassa yli puolen päivän, jolloin se vasta alkoi laskea. Saimme kuulla, että itse kisapaikalla pakkanen oli laskenut aamun aikana siedettäviin lukemiin ja onnistuneet kilpailut oli viety läpi kauniissa talvisäässä. Onnittelut kaikille kilpailusuorituksensa tehneille! Emme kuitenkaan aamulla uskaltaneet ottaa sitä riskiä, että automme olisi pakkasessa hyytynyt alkutaipaleelle. Eikä -30 asteen pakkasella kisoihin valmistautuminen tuntunut järkevältä. Harmitus oli suuri, mutta mitä sitä enää murehtimaan, mikä on jo ollut ja mennyt. Katse kohti tulevaa ja kisakauden avaus tapahtunee sitten vasta 16.2. Sastamalan matkaratsastuskilpailuissa. Kisakuumehan tässä vain kasvaa!

Onni on oma poni

Arvokasta on hevosen ja ihmisen välinen ystävyys

Pakkaspäivänä innostuimme kuitenkin kuvailemaan sen verran, mitä sormet kameran käyttöä pakkasella sietivät. Varsinaisia mammutteja löytyi ponitarhasta, kun Nappi ja Berta pörhistelivät turkkejaan vastaamaan pakkaslukemia. Jokainen sai esiintyä oman, uuden timanttiotsapantansa kanssa.

Nappi ja siniset timantit

Berta vaaleanpunaisissa timanteissaan

Oonuskainen ja vihreän sävyissä välkehtivät timantit

-Hilla

Nappi voittoon!

Äänestäkää Nappi voittoon Tölttiä ja pukkilaukkaa-blogin valokuvauskilpailussa! Kuva numero 5! Äänestää voit keskiviikkoon 30.1. asti.

Toivepostaus: Valjaspussin salaisuus

Olemme aikaisemminkin julkaiseet blogissamme toivepostauksen lukijamme pyynnöstä.  Jälleen olemme toiveen kuulleet ja toteuttaneet sen. Tässä postauksessa kerromme, miten valjaat saa pakattua kätevästi nippuun ja laitettua siististi valjaspussiin. Esittelemme myös lyhyesti obersekin sekä potkuremmin.

Tämän kertaisen toivepostauksen toteutimme kuvaamalla "opetusvideon" aiheesta, sillä siten koimme parhaiten vastaavamme pitkäaikaisen lukijamme toiveeseen. Kuvauksesta vastasi (kukapas muukaan kuin) Roosa, selostuksesta Hilla, mannekiinin roolista Oona ja virallisen valvojan ja joka paikan höylän roolissa tietysti koiramme Siru.

Mikäli juuri sinä haluaisit lukea postauksen jostakin tietystä aiheesta, toiveet, ideat ja kysymykset ovat aina tervetulleita!

-Hilla

Hiihtämässä

Koska Siru joutui eilen jäämään kotiin, oli tänään luonnollisesti koiran vuoro päästä tekemään jotakin erityisen kivaa! Lähdimme hiihtämään ja se jos mikä oli molemmille osapuolille varsin mukavaa puuhaa!

Sirun kanssa hiihtämässä

Siru hyppäsi vaivatta "Sirpun auton kyytiin" ja niin ajoimme pienen matkaa autolla metsikköön. Siellä sitten hyppäsin suksille ja Siru kirmaili vieressäni. 

Löysimme aika mukavia mäkiäkin, joista sai hyvät vauhdit. Yksi mäki oli niin mukava, että päätin laskea sen uudestaan. Yhdessä kiipesimme mäen päälle ja sitten Siru lähti! Koira painoi korvat vinossa täysillä alamäkeen latuapitkin lumen pöllytessä! Ja mäen alta se kurvasi ja kiipesi takaisin mäen päälle luokseni ylösmenolatua pitkin. Kyllä siinä metsä raikui kun nauroin Sirun touhuille. Ihan selvästi Sirukin halusi laskea mäkeä ja niinhän se laskikin - omalla tavallaan. 

Lopuksi pieni kännykkälaatuinen videopätkä Sirun spurttailusta hiihtäjän vierellä. 

- Hilla

Irtokenkäkurssilla

Vapaapäivän aamuna herätyskellon soidessa ennen kuutta, Siru -koira oli ihmeissään. Taisi koira luulla seonneensa vallan laskuissa pitkien pyhien jälkeen, kun kuudentena peräkkäisenä aamuna emäntä pomppaa aikaisin ylös. Kovasti se aamulla kulki perässäni, yrittäen päätellä, mitä oli suunnitteilla. Kun työvaatteiden sijaan puin ylleni tallivaatteet, koira totesi että nyt lähdetään. Ikäväkseni jouduin kuitenkin ulko-ovella toteamaan, että "Siru jää kottiin", joka sai pienen koiran maailman lähes romahtamaan. Se jäi eteiseen seisomaan murheellisen ja hyvin loukkaantuneen näköisenä.

Alasin, kenkä ja lekavasara sekä muita kengitysvälineitä: nahkanuija, kotkaus-, kengänirroitus-, naulankatkausu-, papukaijapihdit, kotkausrauta, raspi, vasara, pihdit.

Tänään ei ikävä kyllä voinut koiraa mukaan hevoshommiin ottaa, sillä suuntana oli Ypäjän Hevosopisto ja siellä järjestettävä irtokenkäkurssi. Kurssille menimme yhdessä isäni kanssa, joka yllättäen oli saanut joulupukilta lahjakortin moiseen tapahtumaan... 

Aamu alkoi kahdeksalta kengitysaiheisella luennolla, jossa kerrattiin kavion ja hevosen jalan anatomiaa, kaviosairauksia sekä niiden hoitoa ja kengittämistä teoriatasolla. Kurssin vetäjinä toimivat neljä kaksoistutkinto-opiskelijaa, jotka olivat suuntautuneet kengityslinjalle. Kurssi toteutettiin heidän opinnäytetyönsä pohjalta. Luento päättyi keskusteluun kegityksestä sekä matkaratsastuksesta ja matkaratsun kengityksen haasteista. Kokemuksia jaettiin yhteisesti ja asiantuntijaluennoitsijamme ottivat niihin halutessaan kantaa ja antoivat mm. vinkkejä kenkävalintojen suhteen. 

Koko porukka pajalla

Kahvitauon jälkeen kurssi siirtyi auditoriosta kengityspajalle, jossa jakauduimme kahteen ryhmään. Toinen ryhmä harjoitteli ensin kengitystä ja toinen kengän takomista muotoonsa. Siirryimme siis isäni kanssa pajan puolelle ja saimme mutkalle vääntyneet kengät käsiimme. Näistä sitten alasimen ja lekavasaran avulla koitimme saada hevosen alle kelpaavaa kenkää aikaiseksi. Helpommin sanottu kuin tehty!

Kengän muokkaamista

Kun kengät vihdoin saatiin nuijittua suoriksi, saimme sovittaa niitä teurasjalkaan. Kengän sovittaminen ei olekaan mitään ihan yksinkertaista: nuijit jostain sopivammaksi ja toisaalta menee taas epäsopivaksi! Siinäkin vierähti tovi jos toinenkin, mutta kyllä jokainen lopulta sai kengän jalkaan sovitettua!

Kengän sovitusta teurasjalkaan

Lounastauon jälkeen oli sitten vuorossa ihka elävän ja oikean hevosen kengitystä. Jokainen irroitti opettajan opastaessa kengän hevoselta ja naulasi sen sitten takaisin jalkaan. Tätä olen jossain määrin ennenkin toteuttanut, sillä on vallan kätevää osata ottaa hevosen alta pois vääntynyt muttei kuitenkaan irronnut kenkä, ettei se vahingoittaisi hevosen kaviota. 

Iskä irroittamassa kenkää

Lepotauolla, ja huh, vasta kengät irroitettu!

Kyllä täytyy taas todeta, että koville tuo ottaa! Hattua nostan kaikille kengityksen ammattilaisilla, kyllä siinä itse äheltäessä heidän arvostuksensa vaan nousee. Varsinkin kun varsinainen vuoleminen työvaiheineen jäi meiltä vielä kokonaan pois. Raspasimme toki kaviota hieman, jotta saimme puhtaan pinnan kengän alle ennen kengän lyömistä alle. 

Ja sitten kenkä kiinni

Naulattu kenkä ja naulanpäiden katkaisu menossa

Kotkaukset kiinni

Kurssi oli oikein onnistunut. Kiitos järjestäjille, kouluttajille ja kaikille mukana olijoille! Oli hauska viettää päivä samanhenkisten ihmisten kanssa. Jatkokurssia jo suunniteltiin... Jos / kun jatkoa seuraa, olemme mukana!

Ja tadaa: lopputulos!

Siru oli pihassa saapuessani ja otti minut ruhtinaallisella ilolla vastaan. Koira kulki kannoillani ja haisteli tarkkaan vaatteeni, todeten lopulta tyytyväisenä hännänheilautuksella säestäen, ettei se emännän poissaolo ollutkaan niin kamalaa, kun vieraat hajuthan vaan siinä haisi. Kamalalta katastrofilta vältytiin, kun Siru tyytyväisyyttään myhäili. Miksikö? No siksi tietysti, kun en ollutkaan salaa livistänyt Roosaa, Nappia ja Oonaa katsomaan!!

-Hilla

Siru vauhdissa

"Jos sul lysti on niin kädet yhteen lyö!"

Kuten jo aikaisemmin olen kertonut, koiranomistajana minulla on tiettyjä "taikasanoja" käytettävissäni. Näillä muutamalla sanalla saa Sirun innostumaan. Kuten kuvista näkee, tänään käytin taikasanaa "mennäänkö metälle?"

Hullukoira vauhdissa

Siru tulee kolosta

Siru nauttii metsässä vapaana hulmuamisesta. Siru on koko ajan kuulolla, vaikka touhuaakin omiaan. Ja kun Siru saa jonkin touhun päähänsä, se ei siitä hevillä luovuta! Tänään Siru oli taas metsätöissä ja aikoi raahata mukaansa puoliksi kaatuneen ja maahan jäätyneen rangan.

"Jaahas, kyllä tämä tästä..."

Vaikka Siru yritti ja yritti, kiskoi ja reuhtoi...

... ranka ei hievahtanutkaan ja pikku koiran oli pakko pettyneenä luovuttaa.

Vaikka puuhommat eivät sujuneetkaan, lumipallojen metsästyksessä Siru on mestari! Lumipalloleikkiä tuntuu karvakorva jaksavan loputtomiin, itse siinä väsyy ja kyllästyy heittelemään kokkareita ennen kuin koira edes voisi kuvitella vielä lopettavansa.

Siru saalistaa lumipalloja

Tämän päiviäsiä kuvia katsellesani, mieleeni juolahti, että eikös viime vuodelta ole hyvin samankaltaisia kuvia Sirusta. Ja niinhän niitä löytyikin ja yllättävän samanlaisissa tilanteissa otettuja. Kokosin niitä tähän yhteen, jotta niistä voisi hieman vertailla Sirun kehitystä ja kasvua. Vasemmalla Siru 6 kk ja oikealla puolella vuotta myöhemmin Siru 1,5 v.

Kaiken tämän lisäksi Siru innostui kovasti hypyistä! Kaatuneen puunrungon yli tuli tehtyä loikka jos toinenkin. Siru osaa myös käskyn "hyppy", jolloin koira singahtaa hienoon loikkaan. Toinen mukava sana metsässä on "kiipee", jolloin Siru katsoo osoittamaani suuntaan ja kiipeää valitsemani kiven tai kannon päälle. Siellä sitä ollaan sitten niin kukkulankuninkaana, kuten tuosta ylemmän kuvasarjan viimeisestä kuvaparista voi havaita. Samoista jutuista Siru innostui vuosi sitten ja innostuu edelleen, vauhtia ja taitoa vaan on tullut huimasti lisää.

Sirun hyppynäytöksiä.

Monesti olen miettinyt, mitä tekisin ilman hevosia. Nyt taas on aika todeta, etten voisi tulla toimeen ilman omaa koiraakaan. Siru vaan on niin ihana ystävä, ja on mukana aivan kaikessa vielä enemmän kuin hevoset.

- Hilla