Kesäinen kuvahaaste

Saimme Tarulta kesäisen blogihaasteen, jossa tarkoituksena oli etsiä viisi kesäkuvaa ja kuvailla jokaista ainoastaan yhdellä sanalla. Haaste tuli sitten jakaa vielä viidelle muulle bloggaajalle. Emme kuitenkaan jaa haastetta eteenpäin, sillä aika moni seuraamistamme blogeista on jo sen tehnyt.

Helleravit.

Tuoksu.

Onnelliset.

Tiimimme.

Virkistäytyminen.

- Roosa

Rekiajelua ja hiihtoratsastusta!

Tämän viikon olenkin saanut lomailla hiihtoloman merkeissä ja tämä tietenkin omalla kohdallani merkitsee monipuolisempaa touhuamista karvakamujemme kanssa, ja vieläpä ihan valoisaan aikaan!  Nappi ja Berta ovatkin saaneet liikkua monipuolisesti kuluneen viikon aikana, Oona sen sijaan on pitänyt hieman löysemmän viikon lauantaisten kilpailujen johdosta. Oonan kanssa kävimme sunnuntaina noin 5km rauhallisella käyntilenkillä, joka sisälsi myös pari kevyttä hölkkäpätkää. Kuitenkin vasta tänään neiti pääsi ”tositoimiin” ja kävimmekin läheisellä pellolla hieman laukkailemassa.



Oona viettämässä talvipäivää



Maanantaina Nappi pääsi jälleen reen eteen ja suuntasimme ponin kanssa läheiselle pellolle. Pellolla oli kuitenkin sen verran paljon lunta, ettei töppöjalkainen ponimme siellä pystynyt kunnolla kulkemaan ja vajaan kierroksen peltokävelyn jälkeen palasimme takaisin tallitielle ja suuntasimme kohti toista, vähälumisempaa peltoa.

Toisella pellolla ei ollutkaan ihan niin paljon lunta kuin edellisellä ja näin ollen pääsimme Napin kanssa hyvin kulkemaan. Lisäksi pellon ympäri kulkivat jo yhdet hevosenjäljet, joita pitkin ovelan ponin oli hyvä harppoa eteenpäin! Reki kulki ponin perässä hangella kuin tyhjää, mutta suurin työ Napilla taisi olla siinä, kun poni yritti sovittaa askeliaan pellolla edellisenä päivänä kulkeneen hevosen jälkiin. No, olihan siinä ponilla urakkaa, jäljet nimittäin kuuluivat tallimme 175 cm korkealle pitkäkoipiselle suokinjärkäleelle!

Tässä todistusaineistoa siitä, että tie ponin sydämeen käy kaurakeksien kautta! Nappi menee kaurakeksien takia vaikka solmuun, jos niikseen tulee! 

Berta on tällä viikolla liikkunut niin ajaen kuin ratsastaenkin. Sunnuntaina kävimme ponin kanssa tallin läheisellä pellolla tekemässä hieman hankitreeniä ajaen. Tiistaina teimme Bertan kanssa noin 10km reippaan ajolenkin. Bertalla tuntui vauhti olevan päällä, eikä ponia tarvinnut paljoa käskeä. Otimme pari reippaampaa vetoa lenkin loppupuolella olevalla suoranpätkällä ja SportsTrackerin mukaan maksiminopeudeksi ponin kanssa saatiin lähes 30km/h! Aika kyytiä siis tuokin pulla ravilla pääsee!

Koska itse hiihtäminen ei kuulu top3 suosikki urheilulajeihini, päätimme tänään näin hiihtoloman kunniaksi kokeilla Nean kanssa hiihtoratsastusta Bertalla! Bertalla on ennenkin tätä harrastettu ja tiesin ponin käyttäytyvän asiallisesti, joten ei muuta kuin poni satuloimaan, sukset jalkaan ja menoksi!

Ensin Bertan ratsaille kapusi Nea ja minä puolestani pääsin roikkumaan suksineni Bertan perään. Alkuun aloittelimme kevyesti ravilla ja totuttelimme näin puolin ja toisin koko hommaan. Kun ravissa homma alkoi jo hetken päästä luonnistua, Nea vaihtoi astetta isomman vaihteen päälle Bertan kanssa ja sitten viipotimmekin jo laukalla menemään!

Hetken päästä olikin aika vaihtaa osia ja nyt oli Nean vuoro päästä suksille. Alkuun totuttelimme jälleen hetken aikaa ravissa, kunnes siirryimmekin laukkaan! Berta paineli innoissaan eteenpäin välittämättä perässä kahisevista suksista, tärkeintä ponille kai oli, että sai painella laukalla menemään!

Kaiken kaikkiaan tämänpäiväinen hiihtoratsastus sujui hyvin ja kaikilla taisi olla yhtä hauskaa! Ehkä ensi kerralla sitten vaihdammekin astetta vauhdikkaampaan menopeliin, nimittäin Oonaan… ;) 

- Roosa

Elämää hevosen kanssa

Varmasti jokainen meistä iloitsee ajasta, jota voi viettää yhdessä hevosen kanssa. Välillä tulee eteen ajatuksia ja pohdintoja siitä, miten omaa hevostaan ymmärtää ja tulkitsee ja miten siinä voi kehittyä. Miten päästä sisään hevosen psykologiaan ja oppia katsomaan asioita siitä näkökulmasta, josta hevonen niitä tarkastelee?

Juuri näihin kysymyksiin sain itse rutkasti lisää ajateltavaa katsottuani Kiehtova maailma: Kumppanimme hevonen -dokumentin ensimmäisen osan. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenasta melkein kuukauden ajan, joten lämpimästi suosittelen, että otat mukavan asennon tietokoneesi ääressä ja keskityt vajaaksi tunniksi hevosten ajattelun maailmaan. Toinen osa esitetään ensi tiistaina 26.2. TV1 klo 19 alkaen, ja on sen jälkeen niin ikään katsottavissa Areenasta!

- Hilla

Toivepostaus: Mitä on matkaratsastus?

Hevosen kesyttäminen mahdollisti aikoinaan ihmiselle nopeamman tavan siirtyä paikasta toiseen. Hevosilla voitiin edetä pitkiäkin matkoja reippaasti, koska ne olivat sitkeitä ja kestäviä.

Matkaratsastus, englanniksi endurance riding, on yksi vanhimmista ratsastuslajeista. Se on hevosen kestävyys- ja nopeuskilpailu, jossa vaaditaan myös ratsatajalta hyvää ratsastuskuntoa ja maastoratsastustaitoja. Hyvät hevosmiestaidot punnitaan tässäkin lajissa, kun ratsastettavat matkat kilpailuissa vaihtelevat aina 15 km aina 160 km!

Matkaratsastuskilpailut ja luokat

Matkaratsastuskilpailuissa voi olla kahdenlaisia luokkia: ihanneaikaratsastuksia ja nopeuskilpailuita. 

Ratsukoita Punkalaitumen matkaratsastuskilpailuissa 15.9.2012

Ihanneaikaratsastuksessa voi kilpailla tasoilla 1 ja 2 (ent. seura- ja aluetasolla). Siinä ratsukolle annetaan tietty aika, jonka puitteissa kilpailureitti tulee suorittaa. Näin ollen ratsukko voidaan hylätä, jos joko ylittää tai alittaa annetun aikahaarukan. Ratsastusaika ilmoitetaan aina nopeutena, kuten esimerkiksi 10-15 km/h. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 30 km kilpailu on suoritettava vähintään 2 ja enintään 3 tunnissa.

Tasolla 1 voi kilpailla 12-29 km. Tasolla 2 voi kilpailla 30-39 km (taso 2.1), 40-59 km (taso 2.2) ja 60-79 km (taso 2.3). Ennen seuraavalle tasolle siirtymistä, ratsukolla pitää olla hyväksytty tulos, eli kvaalitulos, edeltävältä tasolta. 

Ihanneaikaratsastuksessa kaikki hyväksytyn suorituksen tehneet ovat "voittajia" huolimatta siitä, onko maalissa ensimmäisenä tai viimeisenä. Ratsukot voidaan kuitenkin asettaa paremmuusjärjestykseen pisteyttämällä. Pieteitä annetaan nopeudesta, liikkeistä, kuivumisesta ja palautumisajasta. 

Oona palkintojenjaossa

Nopeuskilpailussa voittaja on luonnollisesti se, joka ensimmäisen ylittää maalilinjan ja läpäisee hyväksytysti eläinlääkärin tarkastuksen. Nopeuskilpailuissa kilpaillaan kansallisella tasolla 80-160 km matkoilla. Luokissa on aina miniminopeus, esimerkiksi 10 km/h, jota hitaammin edennyt ratsukko hylätään.

Kilpailureitit on aina merkitty värillisin nauhoin ja kääntymisnuolin. Lisäksi reitistä saa aina kartan, joka käydään läpi reittiselostuksessa ennen luokan alkua.

Eläinlääkärin tarkastukset

Kilpailu alkaa ja päättyy aina eläinlääkärin tarkastuksella. Eläinlääkäri tarkistaa hevosen liikkeet, nestetasapainon, vireystila ja sykkeen, jonka tulee olla alle 64 iskua minuutissa. Lopputarkastus suoritetaan maaliin tulon jälkeen ja palautumisaika on enintään 30 minuuttia. Tämä tarkoittaa sitä, että hevosen sykkeen pitää tuossa ajassa laskea 64 tai sen alle. Muutoin hevonen hylätään sykkeen vuoksi.

Tarkastuksessa saa olla kaksi henkilöä hevosta kohti. Sihteeri kirjaa eläinlääkärin huomiot kilpailukorttiin.

Kun ratsastettava matka on riittävän pitkä, se ratsastetaan useammassa osassa. Osuuksien välillä on pakollinen tauko, jossa hevonen tarkastetaan ja sen täytyy läpäistä tarkastus hyväksytysti ennen kilpailun jatkamista.  Palautumisaika tauolla on 20 minuuttia. Tauon aikana hevonen huolletaan: se juotetaan ja sille annetaan esimerkiksi heinää. Pidemmillä matkoilla hevonen tarvitsee energiaa, jottei se väsy verensokerien laskiessa liian alas. Toisaalta, jos hevosen suolisto on liian kauan tyhjänä, seurauksena voi olla ähky. Näin ollen kohtuullinen syöminen tauoilla on kilpailun onnistumisen edellytys. 

Osa-alueet arvioidaan asteikolla A (hyvä) - D (hylätty)

Kuka voi osallistua matkaratsastuskilpailuihin?

Pidemmillä matkoilla arabialaiset ovat elementissään.

Kuka vain! Matkaratsastuksessa voi kilpailla kaiken rotuisilla hevosilla tai poneilla. Edellytyksenä on, että kilpailuluvat ovat kunnossa ja hevonen on rokotettu sääntöjen mukaisesti. Kilpailupaikalla tarkastetaan aina kaikkien hevosten rokotustiedot, joten ne on muistettava ottaa mukaan!

Tietoa järjestettävistä kilpailuista löytyy Kipasta matkaratsastuksen virallisesta kilpailukalenterista. 

Varusteet

Hevosen varusteiden tulee olla sopivat, siistit ja ehjät. Satulointi on vapaa. Ratsastajalla tulee olla hyväksytty kypärä (myös ravikypärä käy) ja siisti kilpailuasu. Kesäaikaan hihattomalla paidalla ratsastaminen ei ole sallittua, vaan hellessäällä voi käyttää vaikkapa pikee-paitaa! Raipan käyttö kilpailun aikana ei ole sallittua. Lisäksi kilpailunumero pitää olla kiinnitettynä hevosen suitsiin / riimuun koko kilpailun ajan!

Huoltotiimi

Ratsukko ei ole mitään ilman huoltotiimiään. Myös lyhyillä kilpailumatkoilla kannattaa olla huolto aina mukana, koska silloin on tilaisuus totuttaa hevonen huoltoihin ja juomaan reitin varrella. Huoltotiimi huoltaa myös ratsastajaa tarjoamalla juotavaa ja pientä evästä tarvittaessa. Toimiva huoltotiimi mm. on vastassa ratsukkoa maalissa ja auttaa purkamaan hevoselta varusteet ja loimittamaan sen. Erityisesti talviaikaan tämän merkitys korostuu, ettei hikiselle hevoselle tule kylmä ja näin ollen sen lihakset kylmety ja kangistu. Eläinlääkärin tarkastuksessa saa olla kaksi henkilöä mukana, joista toinen esittää hevosen ja toinen mm. auttaa loimen pois hevosen päältä. Huoltotiimi myös huolehtii hevosesta ratsastajan huoltaessa itsestään.

Huoltotauolla hevosten juottamista ja loimittamista.

Uutena sääntömuutoksena kysymyksiä herättänyt tiimipukeutuminen on jo rantautumassa. Tiimipukeutumisella pyritään yhtenäiseen, siistiin ja asialliseen ulkoasuun. Hellevaatteet ja sandaalit on syytä jättää kesäaikaan kotiin ja ajatella pukeutumista hevosurheilulajin näkökulmasta.

Esimerkillinen tiimipukeutuminen! Kuvassa Team Kalilei.

Lajin arvostus

Varmasti moni matkaratsastaja on törmännyt tähän samaiseen epäkohtaa. Laji on Suomessa kuitenkin vielä melko "harvinainen"  ja vaikka osallistujamäärät ovat kasvussa, laji ei ole laajalti tunnettu. Omakohtaisista kokemuksista sen verran, että kertoessani kilpailevani matkaratsastuksessa, on keskustelun toinen osapuoli usein ihmeissään kysynyt, että voiko siinäkin kilpailla! Vastaavasti kertoessani suorittaneen 50 km kilpailun, toinen saattaa kysyä, onko se paljon vai vähän. 

50 km kisaajia maalissa

Raviurheilu, este- ja kouluratsastus ovat niin paljon enemmän esillä ja koskettavat suurempaa yleisöjoukkoa. Tuloksia ja saavutuksia voi helposti seurata Hippoksesta ja Kipasta, mutta kun kerrot voittaneesi matkaratsastuskilpailun, saattaa joku kysyä, että mitäs sitten. Silti matkaratsastus ei ole mikään sisäpiirin laji, vaan kaikki lajin harrastajat ottavat uudet tulokkaat iloisesti vastaan. Kilpailupaikalla iloinen ja positiivinen, innostunut ja kannustava ilmapiiri valtaa mielesi. Voit olla turvallisin mielin, sillä keneltä vaan paikanpäällä olijalta uskaltaa kysyä. Jokainen on valmis auttamaan ja neuvomaan opastusta tarvitsevaa. 

Matkaratsastuksessa hevonen on elementissään tehdessään sitä, mihin ihminen on sen yli 5000 vuotta sitten kesyttänyt. Lähde sinäkin tutustumaan lajiin!

Muita matkaratsastusaiheisia postauksia blogissamme

• Lahjattomat treenaa
• Huolehdimme hevosistamme, entä itsestämme?
• Matkaratsastusvarusteet
• Hikoileva hevonen ja elektrolyytit
• Näin meillä pakataan
• Miten Oonasta tuli matkaratsu? 
• Oonan treeniohjelma ennen kilpailuja
• 24 asiaa matkaratsastuksesta
• Sykemittari mukana treenissä
• Hevosen peruskunnon rakentaminen

- Hilla

Kisakuulumisia: Yllätysvoitto

Matkaratsastuskilpailut, taso 2,3  alue

46,5 km ihanneaikaratsastus, nopeus 10-15 km/h

Järjestäjä: Sisuratsukot

Vihdoin koitti päivä, jolloin pääsimme Oonan kanssa aloittamaan matkaratsastuskisakauden. Suuntana Sastamalan Aurajärven maastot ja oman seuran järjestämät kisat.  

Oonan kävin ruokkimassa jo tavallista aiemmin eli puoli viisi, jotta neiti ehti evästää aamuruokansa kaikessa rauhassa. Suurimmaksi osaksi kisavalmistelut oli tehty jo edellisenä iltana, ja näin aamuksi jäi oikeastaan enää hännän letitys. Pitihän sitä nyt leitti oikein arvon Rinsessalle laittaa, että näyttäisi punainen rusetti hännässä oikein hienolta. Luulen, että Oona on saattanut sen vuoksi jopa joskus jalallaan hutasta, jotta saisi häntäänsä tuon koristeen. Oonahan ei tutuille vihoittele, ja Nappikin saa kaikessa rauhassa kulkea vaikka Oonan hännässä kiinni. Mutta viime kisakauden parin ruuhkaisen kisakokemuksen jälkeen Oona on alkanut varoittelemaan muita, joten siksi turvallisuus syistä rusetti häntään!

Oona sai ylleen ihka uuden loimen, jonka eilen hankimme Roosan kanssa Agrimarketin alennusmyynneistä. Loimi sopii täydellisesti Oonan kisaväreihin! Tyylikäs neiti tyylikkäästi koppiin ja sitten seitsemän aikaan lähtö kohti kisapaikkaa!

Oona kisapaikalla uudessa loimessaan

Kaikki sujui täysin suunnitellusti ja kisapaikalla olimme hyvissä ajoin! Ehdimme käydä alkutarkastuksessa ennen klo 9 alkavaa reittiselostusta ja siinä kaikki oli kunnossa. Leposyke 38. 

Reittiselostuksessa saimme kuulla lenkkien koostuvan hyväpohjaisista, lumisista teistä. Lenkkien pituudet olivat 30,5 km ja 16 km, jotka ratsastettiin tässä järjestyksessä. Huollon osalta reitit olivat hieman haastavampia, silä huoltokieltoaluetta (= mahdotonta ajaa autolla) oli melkoisen runsaasti.

Viereemme parkkeerasivat Kirsi ja Rico tiimeineen,  joiden kanssa keskusteltuamme teimme yhteiset toimintasuunnitelmat. Huollot osittain yhdistettiin haastavien huolto-olosuhteiden johdosta, joten tulisimme kulkemaan yhtä matkaa. Vauhdin suhteen kummallakin oli samat tavoitteet ja ajatukset: tasaista vauhtia alusta loppuun, ei revityksiä. 

Alkuverryttelyä. Kuvassa Kirsi ja Rico, minä ja Oona sekä Siina ja Ruuna

Olin kerrankin hevosen selässä haluamaani aikaan ja Kirsin ja Ricon kanssa lähdimme käpyttelemään hevostemme kanssa. Ehdimme hyvän tovin verrytellä niitä ennen lähtöä. 

Lähdössä lähdimme muiden perään. Oona olisi halunnut painella kärkijoukoissa, mutta jonkin matkaa hidastettuani Oona tyytyi Ricon seuraan. Hevosillamme tuntui synkkaavan ja ratsastimmekin koko matkan rinnakkain kovasti hevosista höpötellen. 

Kaikki jonossa menossa lähtöpaikalle

Hyvässä seurassa matka meni nopeasti. Pian olimme jo ensimmäisellä huollolla noin 15 km kohdalla, jossa Oonalle kelpasi vain porkkana. Jatkoimme matkaa ja hevoset hölkkäsivät rinta rinnan korvat pystyssä rennosti eteenpäin. Toinen huolto meillä oli vasta ihan lopussa, noin 4 km ennen maalia, jolloin puimme hevosille ratsastusloimet. 

Maaliin talutimme hevoset. Huolto toimi loistavasti (kehitystä siis tapahtunut) ja hevonen oli satulatta loimitettuna alta aikayksikön! Tarkistin vielä Oonan sykkeen ja ilmoitin sen eläinlääkärin tarkastukseen 3 min palautimisen jälkeen. Tarkastuksessa syke 60, ei huomautettavaa. Ekan lenkin keskinopeus noin 14,4 km/h. 

Yhteinen rytmi juostessa?!

Oona valmistautuu 16 km lenkille

Puimme Oonalle takkia päälle ja neiti pääsi evästämään. 30 minuutin pakollinen tauko kului nopeasti ja pian oli jo aika satuloida hevonen uudestaan. Kävelimme taas lähtöalueella Kirsin ja Ricon kanssa. Oona sai lähtöluvan 2 min aikaisemmin ja lähdimme kävelemään. Oona vähän ihmetteli, miksei Rico tullut mukaan. Välillä se kurkisteli taakseen mutta käveli reippaasti eteenpäin. Pian kuitenkin takaamme kuului Ricon kavioiden rummutus ja matka jatkui yhdessä kuten ensimmäinenkin lenkki. 

Oona ylittää jo lähtölinjan, Rico seuraa pian perässä!

Huoltopaikkana oli junaradan tasoristeyksen ylitys. Ylityksessä oli toimihenkilö valvomassa, sillä siinä ei ollut puomeja tms. vaan ihan korvakuulolla ja näköhavainnoin piti valita sopiva ylityshetki. Juuri ennen kun saavuimme risteykseen kuulimme, miten siellä meni juna. Näin saimme rauhallisen ja turvallisen ylityksen, koska ei seuraava juna ihan heti perään tule. 

Viimeisellä huollolla

Maaliin menossa

Vielä lopussa oli toinen huolto, jossa puimme jälleen loimet ylle. Oonalle alkoi myös maistua juoma kunnolla vasta tällä toisella lenkillä, joten Oonalle tarjottiin vielä juotavaa. Maaliin kävelimme yhdessä ja ylitimme maalilinjan tasassa! Tämän lenkin keskinopeus noin 13,2 km/h. Huoltotiimimme (eli äiti ja Roosa) olivat vastassa ja taas kaikki sujui hienosti. Eläinlääkärin tarkastukseen ilmoittauduimme neljässä minuutissa ja syke silloin 52. Ei huomautettavaa.

Lopputarkastuksessa

Tarkatuksen jälkeen Oonalle loimia niskaan ja evästä eteen. Välillä kävimme vuorotellen taluttelemassa hevostamme samalla, kun odottelimme palkintojen jakoa. 

Palkintojenjaossa yllätyin toden teolla, sillä voittajaksi julistettiin meidän Oona! Olin ihan puulla päähän lyöty, sillä emme olleet maalissa ensimmäisten joukossa. Mutta ilmeisesti saimme sen verran pisteitä, että se toi meille voiton. Keskinopeus oli 13,5 km/h ja se kerrottiin kahdella. Liikkeistä saimme 5/5 pistettä, kuivumisesta 5/5 pistettä ja palautumisesta 4/5 pistettä. Yhteensä siis 41 pistettä. 

Ilme kertoo kaiken...

Oona seisoi ylpeänä vieressäni. Kun katsoin sitä uskomatta voittoamme todelliseksi, Oona vilkaisi minua itsevarman oloisesti: Mitäs siinä ihmettelet? Tottakai minä voitin!

Kaikki luokan osallistujat saivat hienosti hyväksytyn tuloksen! Palkintojenjaon jälkeen laitoimme Oonan kotiinlähtö kuntoon ja sitten suuntasimme kotiinpäin. 

Palkintojenjaossa

Päivästä jäi kaiken kaikkiaan positiivinen fiilis. Kisajärjestelyt toimivat moitteettomasti ja reitit olivat aivan ihanteelliset. Matkaseura oli jälleen ensiluokkaista ja huollot toimivat hyvin. Huoltotiimimme äiti ja Roosa toimivat hyvin yhteen minun ja Oonan ajatusten kanssa, ja isä sai keskittyä kaikessa rauhassa valokuvaamiseen ja autolla ajoon. Oona yllätti olemalla ihan super ja taitaa hepo olla kovemmassa kunnossa kuin luulinkaan. Lisäksi Napin jääminen kotiin ei tuntunut Oonaa haittaavan.

Palkintokassin sisältöä

Lisää kuvia kilpailuista on täällä. 

Lisää kisaraportteja samaisista kisoista on luettavissa myös alla olevista blogeista lähipäivinä. Joten mikäli matkaratsastus ja kilpailut kiinnostavat, käy ihmeessä tutustumassa! Blogeja lukemalla oppii aina jotakin uutta lajista!

Kirsin ja Ricon kisaraportti luettavissa blogista Team kimot ja muutama muu

Tarun ja Kalilein kisaraportin voit lukea blogista nimeltä Tarulandia

- Hilla

Loppuviikon tanssahduksia

Oonan kisakausi starttaa nyt paremmissa olosuhteissa (viimeksi peruuntui, kiitos -30 asteen pakkaselle) huomenna lauantaina. Silloin suuntaamme Sastamalaan ja valtaamme Sirun lenkkipolut! Kisamatka on noin 50 km ja sää taitaa olla meille tällä kertaa suosiollinen, sillä pakkasta on luvattu vain muutamia asteita. 

Huomenna Oona jälleen tositoimissa!

Eilen suoritimme Oonan kanssa viimeistelylenkin, jossa neiti esitteli kaikenlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Lenkin alkupäässä on peltotienpätkä, joka oli lumen peitossa. Kahlasimme sen läpi, ja kun pääsimme auratulle tielle, Oona teki täysin uusia liikesarjoja! Ensin hevonen hyppäsi kaikilla neljällä jalallaan ilmaan ja laski päätään hieman alaspäin. Sitten heilutteli sitä "hurjana" puolelta toiselle. Mutta siihen se näppäryys loppui ja hetken tuumattuaan Oona päätti tehdä sen, mitä varmasti osaa: ampaista eteenpäin.

Sitten mentiinkin aika kyytiä meidän pikkuinen verryttelylenkkimme. Ja kun laukkapätkän aika koitti, tuntui allani olevan hevosen sijaan neljällä jalalla keikkuva ruutitynnyri... Melkoisen haipakkaan tahtiin tulimme kotiinpäinkin ja tallissa Oona oli virkeä ja iloinen. Nooh, jospa tuolle 50 km lenkillä jäisi vähän tuota ylimääräistä tarmoa... Tosin neidin akut latautuvat sangen nopeasti...

Kilpailuijen lähtölistat näet täältä! Nyt pääsemme starttaamaan Oonan kanssa ihan oman seuran kisoissa, sillä liityimme vuoden alusta Sisuratsukoihin!

Illalla olikin sitten toisenlaisten tanssiliikkeiden aika, kun tuli vihdoin Roosan aika osallistua Wanhojen tansseihin! Odottavan aika on pitkä, mutta säntillinen odotus palkitaan. Kahdeksan vuotta Roosa on haaveillut Wanhojen tansseista ja nyt oli pikkusiskon vuoro pukeutua pinsessaksi!

Roosa ja päivä prinsessana

Tänään tanssien jälkeen sai Roosan wanhojentanssi nuttura kyytiä, kun Nappi-poni pisteli parastaan kärryjen edessä! Painelimme reippaan lenkin minä Bertan ohjaksissa ja Roosa Napin. 

"Tässä todistusaineistoa siitä, että me nelijalkaisetkin osaamme vaativampiakin tanssikoreografioita!"

Nyt vielä suunnaksi talli ja operaatio kopin-kaivaminen-esiin-lumesta -projekti alkakoon. Samalla Oonuskaisen harjaus kiskuntoon sekä hokkien tarkistus ja vaihtaminen tarvittaessa, jotta pysymme huomenna tiellä tilanteessa kuin tilanteessa. 

- Hilla

Muistetaan ystäviä!

Hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa ja siksi on tärkeää, että edes silloin tällöin muistaisimme sanoa sen heille, joiden ystävyyttä todella arvostamme. Oikein iloista ystävänpäivää juuri Sinulle!

Päivän teemaan sopien valitsin vuoden sisällä otetuista valokuvista kaverikuvien TOP 6.  

Siru ja Ferrari toukokuussa 2012.

Sirun paras kaveri on tietysti Ferrari, kukapas muukaan! Tällä pariskunnalla synkkää ja Siru lähtee aina hyvin mielellään Ferraria katsomaan. Itseasiassa, aina kun puen talli- / koiravaatteita päälleni, Siru istuu eteeni ja kysyy "Mennäänkö nyt Ferraria katsomaan?" Siru haluaakin toivottaa Ferrarille oikein riemukasta ystävänpäivää!

Siru ja Oona kilpasilla kesäkuu 2012

Tämä kuva on suosikkini. Iloiset ilmeet kertovat, että kaikilla on hyvä olla ja hauskaa yhdessä. Oona pitää siitä, kun saa kisailla Sirun kanssa. Muita Oonan kaveriksi sopivia vauhtikoneita kun ei meiltä oikein löydy. Molemmat ponit jäävät auttamatta jälkeen, mutta Siru se vaan lisää höyryä koneeseen ja päästelee spurtilla Oonuskaisen ohi! Lienee sanomattakin selvää, että vauhdikasta ystävänpäivää toivottelevat tässä kuvassa olijat.

Roosa ja Siru heinäkuu 2012

Sirun kaverilistalla ensimmäisenä, tai siis heti Ferrarin jälkeen, on Roosa. Roosan nimen lausuminen ääneen aiheuttaa Sirussa lähes tulkoon samanlaisen innostuskohtauksen kuin Ferrarinkin nimi. Siru on ihan varma, että Roosa asuu linja-autossa, koska aina, kun Roosa tulee meille kylään, se tulee linja-autosta! Lisäksi Siru pitää Roosasta huolta, niin kuin kunnon laumanjohtaja ikään! Siru toivottaakin Roosalle mukavaa ystävänpäivää kunnon hali-pusu -yhdistelmällä höystettynä!

Muistoja syyskuulta 2012, jolloin Tanja, Teea, minä ja Roosa kohtasimme ensi kertaa

Jokin yhteinen tekijä saattaa yleensä ihmiset yhteen ja saa heidät ystävystymään. Näin on käynyt minunkin kohdallani, mutta viime vuoden onnistunein ja mieleen painuvin ystävystyminen sai kohokohtansa, kun pitkään netin välityksellä ystävyyttä ylläpitäneet ihmiset tapasivat toisensa ihka ensimmäistä kertaa! Tapaaminen ylitti kaikki odotukset ja yhdisti meidät elinikäisiksi ystäviksi! Oikein lämpimin halauksi saateltu ystävänpäiväntoivotus teille sinne Itä-Suomeen!

Nappi - ystävistä parhain

Monesti on minultakin kysytty, että mitä teen näin pienellä ponilla, kun en kerran sillä voi ratsastaa. Niin, en ole Napilla koskaan voinut ratsastaa, sillä ponin meille tullessa olin saavuttanut jo määrämittani. Mutta mitä kaikkea oman ponin kanssa voikaan tehdä? Höpötellä, söpöstellä, rupatella, halailla, ajella, kävellä, marssia, tarpoa, lenkkeillä, hyppiä, pomppia, loikkia, hassutella, naureskella, surra ja nautiskella. Ja ennen kaikkea, ponin kanssa voi ystävystyä! Oikein isoilla kaurakekseillä varustettu ystävänpäivän tervehdys Nappi-ponilleni!

Oonan ja Roosan ihan itse ottama kaverikuva itsestään

Mieltäni lämmittää aina kuva, jonka Roosa ja Oona ovat ihan itse sommitelleet. Kummankin iloinen ilme saa hyvälle tuulelle. Kuva on hauska, varsinkin kun katsoo Rinsessan ilmettä, josta paistaa ehkä pienen pieni närkästys siitä, että mahtuuhan hänenkin naamansa yhteiseen kuvaan tarpeeksi hyvin. Oikein ihanaa ystävänpäivää myös Oonuskaisellemme sekä Roosalle!

- Hilla