Laukkatreenit kevätauringossa ja treenien analysontia

Ravien jälkeen oli vielä vuorossa Oonan treenilenkki. Varustimme Oonan heti, kun olimme tallissa hoitaneet ja huoltaneet Bertan. Oona lähti tarmokkaasti talsimaan kohti treenirataa ja -maastoja. Aurinko lämmitti jo aivan eri tavalla, mitä viime viikonloppuna! Ihanaa!

Pilvetön taivas ja auringon jo lämmittävä paiste! Voiko parempaa kevätsäätä olla?!

Alkuverryttelyksi jälleen reilu 5 km matka käyntiä ja hölkkää, vaikka Oona pariin otteeseen koittikin jo laukkaa tarjota. Kavioista lentävät jäähippuset saivat sohjon helisemään ihanasti. Kuulosti siltä, kuin olisi puron solinaa kuunnellut. Äiti ja Roosa tulivat mukaan huoltamaan ja kuvaamaan, ja löysimmekin heidät jo tutuksi tulleesta huoltopaikastamme. 

Tämän kertainen laukkatreeni koostui kolmesta laukkapätkästä eli 4 km + 4 km + 3,6 km. Heti ensimmäisen laukan nostettuani huomasin kehitystä tapahtuneen. Oona ei suinkaan räjähtänyt käsiin, vaan lähti etenemään rauhallista laukkaa! Ensimmäiset metrit ratsastin hieman varautuneena, sillä olin ihan varma, että kohta mennään ja lujaa. Mutta ei. Oona laukkasi oikein sopivaa vauhtia koko matkan! Vastaavaan vauhtiin, tai oikeastaan vain lähelle sitä, olemme päässeet aikaisemmissa harjoituksissa vasta ihan viimeisillä kilometreillä. 

Aurinkoiset paikat alkavat olla kohtapian sulia!

Pääsiäisen kunniaksi pajunkissatkin päässeet kuvaan

Vauhti oli niin rauhallinen ja tasainen, että saatoin jopa kaivaa puhelimen taskusta ja katsella harjoituksen etenemistä Sport Trackeristä. Siinä huomasin meidän keskinopeuden laukassa pudonneen hienosti jo 26-28 km/h välille! Aikaisemmin emme juuri ole alle 30 km/h päässeet ja nyt huomasin, ettemme juuri sen yli edes menneet! Vauhdin lähestyessä 25 km/h alkoi Oona hieman haparoida, joten en jäänyt enempää hidastamaan kun tuossa vauhdissa kerran ilman ongelmia pysyimme. Mutta ehkä toivoa on, että jatkossa vauhti hidastuu vielä alle tuon 25 km/h ja jopa lähemmäs 20 km/h! Mainittakoon vielä, että Oonan rento hökkkävauhti on noin 15 km/h ja reippaampi hölkkä 20 km/h. 

Huoltopaikalle tulossa kun treenit on suoritettu

Pidimme laukkapätkien välissä yhden ja ennen kotiin lähtö toisen huollon ja Oonalle maistui melassimehu oikein hyvin. Joskus tuskailin aikoinaan Vantun kanssa juomattomuudesta, ja silloin eräs ystäväni neuvoi minua, että hevosen voi opettaa juomaan. Vantun kanssa en ehtinyt asiaa testaamaan, sillä yhteinen aikamme loppui kesken. Oonan kanssa on nyt tehty treeneissä niin, että aina samoissa paikoissa on tutun auton takaluukusta äiti ottanut tutun vihertävän ämpärin. 

Oona on rutiinihevonen. Kaikki pitää tehdä samalla, tutulla tavalla. Siksi äiti juottaa aina samasta ämpäristä!

Ensimmäisillä kerroilla ei ämpäri sisältöineen saanut juurikaan kiinnostusta osakseen, mutta nyt viime aikoina Oona reipastaa tahtiaan huoltopaikalle tultaessa ja upottaa päänsä ämpäriin! Ihme on tapahtunut! Tänäänkin Oona joi oikein hyvin koko äpärin parissa erässä. Viimeisellä huollolla laitoimme myös ratsastusloimen ja sitten hölkyttelimme ja kävelimme kotiin. 

Kehitystä on tapahtunut, vaikka vasta tänään sen ensimmäisen kerran tunsi. Kuvassa nopeuskäyrät vastaavista treeneistä maaliskuulta. Enää ei tarvinnut ohjelman piirtää 30 km/h käyrääkään! :) Vertailun vuoksi tähän olisi voinut laittaa vielä käyrän tammikuun alusta, jossa nopeus on väistämättä liki 40 km/h!

Harjoituslenkille yhteispituutta kertyi 23,5 km ja aikaa siihen kului 1 h 40 min. Keskinopeus näin ollen 14,1 km/h. Ennen loppukäyntiä (noin 1 km) keskinopeus oli yli 15 km/h, joten yllättävän paljon käveleminen sitä aina laskee.  

- Hilla

Kisakuulumisia: Taikasaappaat tulikokeessa!

Tänään oli aika avata Bertan kisakausi ja tämä tapahtuikin Turun Metsämäen pääsiäisraveissa!

Oliko "taikasaappailla" kenties jotakin tekemistä tämän päiväisen menestyksen kanssa? 

Ravipäivämme alkoi minun ja Hillan osalta aika urakalla, kun yritimme saada hurjasti karvaansa poislähettävästä Bertasta jälleen ponin näköistä! Harjasimme Bertaa molemmin puolin ja saimmekin lopulta tuosta karvaturrista ihan kelpo ponin näköisen! Käytössämme meillä oli molemmilla tällaiset hevosille tarkoitetut Furminatorit (kuva), jotka ovat kyllä tähän vuoden aikaan karvaisen ponin omistajan ykkösvalinta!  Bertalla tällainen harja onkin jo ennestään ollut ja olemme sitä Napille silloin tällöin lainailleet, sillä omaa harjaa emme ole sen hintavuuden takia raaskineet ostaa. Kuitenkin tässä pari kuukautta sitten törmäsimme tällaiseen harjaan sattumalta eräässä kaupassa ja vielä huomattavasti halvempaan hintaan, joten olihan se pakko ostaa!

Harjauksen jälkeen Hilla innostui letittämään Bertan harjaan vielä punaisella silkkinarulla koristellun vauhtiletin, joka näytti ponin tuuheassa harjassa oikein hyvältä! Lopuksi vaan poni koppiin, tavarat kyytiin ja menoksi!

Paikanpäällä Metsämäessä kävin itse sisäänkirjoituksessa hakemassa voilokin samalla, kun Hilla kävelytti Bertaa varikolla. Voilokkia hakiessani jouduin myös ensimmäistä kertaa puhaltamaan alkometriin, sillä viimevuoden lokakuusta lähtien raveissa on puhallutettu kaikki ohjastajat, poniohjastajia myöten. Selvänä kuitenkin tämä alaikäinen kuski näytti paikan päällä olevan, joten ei muuta kuin ponia valjastamaan ja sitten lämmittelemään!

Ennen lämmitystä olin ehtinyt kävellä Bertan kanssa varikolla vartin verran odotellessamme koelähdön loppumista. Tämä pitkä kävelytys tuntui tekevän ponille oikein hyvää, sillä radalle astellessamme Berta ravasi oikein hienoa ravia! Lämmitin Bertaa kaiken kaikkiaan radalla kolme kierrosta, kaksi ilman sekkiä ja yhden sekin kanssa. Lämmittelyn jälkeen oli vuorossa jälleen kävelyä, tosin tällä kertaa Hilla kävi heittämässä Bertalle vielä ratsastusloimen takapuolen päälle. Hetken käveltyämme palasimme takaisin trailerin perään, jossa Berta sai seistä hetken loimitettuna. Kauaa en kuitenkaan viitsinyt ponia seisottaa, vaan lähdimme aika pian jo kävelemään varikolle ja odottamaan starttiamme.

Starttiin mennessämme minä ja Berta saimme ensimmäistä kertaa toimia lähdön esittelyn vetäjinä, sillä esittely suoritettiin käännetyssä numerojärjestyksessä. Berta asteli rinta rottingilla ensimmäisenä radalle ja kipitti korvat hörössä omalle lähtöpaikalleen eli 180 m pakille.

Lähtö sujui hyvin ja päästiin heti ensimmäisellä yrittämällä lähtemään. Berta pinkaisi matkaan ja sitten lähdettiinkin ottamaan muita kiinni! Ensimmäinen kurvi otettiin hieman rauhallisemmin, mutta etusuoralle päästyämme uskalsin jo hieman käskeä Bertaa ja niin saavutimme edellä juoksevaa ponijoukkoa. 

Etusuoralla

Berta painoi tasaisen varmaa ravia eteenpäin ja takasuoralla nousimmekin jo kolmanneksi! Etukurviin päästyämme olimme jo saavuttaneet toisena juoksevaa ponia ja kun tämä vielä hypähti laukalle, Berta pinkaisi ohitse! 

Maalisuoralla

Koko etusuoran ajan en uskaltanut ponia käskeä, vaan tyydyin istuskelemaan vielä intoa puhisevan ponin kyydissä, sillä Berta painoi jälleen ohjalle sen verran, etten halunnut ottaa laukalle hypähtämisen riskiä. Berta pysyi hyvin ravilla loppuun asti ja maaliin saavuimme toisena ajassa 2.15,4!

Maalissa!

Palkintojenjaossa

Startin jälkeen Berta pääsi vielä pesulle ja sai popsia eväinään olleet kaurakeksit, sekä porkkanat! Poni oli kyllä herkkunsa ansainnut, sillä niin upean suorituksen se oli tänään tehnyt! On tuo poni vaan niiin hieno ♥

Iltapäivällä ohjelmassa oli vielä Oonan laukkatreenit, mutta siitä sitten huomenna lisää!

- Roosa

Hiittiajoa, laukkatreeniä, fillarointia ja valokuvausta

Aamutallin teosta päästyämme valmistelimme tavaroita päivän treeniä varten valmiiksi. Haimme sitten päivän sporttikaksikon tarhasta ja laitoimme valmiiksi. Tarkoituksenamme oli tänään yhdistää matkaratsastus- ja ravitreenit, sillä kaksin liikkuminen on mukavampaa kuin yksinään kulkeminen. 

Lenkille menossa - ja lenkiltä tulossa

Suuntasimme sitten minä Bertan rattailla ja Hilla Oonan selässä kököttäen treeniradalle. Menomatka sujui leppoisasti verrytellen auringon paistaessa. Ihan saattoi tuntea, miten aurinko jo tummaa talvitakkia lämmitti!

Oona : "Mennäänjomennäänjomennäänjo!" Berta: "Määkansmääkansmääkans!"

Radalle päästyämme hajaannuimme erikseen ja suoritimme omat treenimme. Minä ajoin Bertalla hiittisuoralla kolme reipasta noin kilometrin vetoa ja poni kulki uusissa punaisissa putseissaan melkoisen mukavasti. Naureskelimme uusia putseja taikasaappaiksi, sillä mieliimme muistui aikoinaan Pikku-kakkosessakin pyörinyt lastenohjelma Villen taikasaappaista! Bertan kisakausihan starttaa käyntiin pitkäperjantaina Metsämäessä, joten taikasaappaat tulivat nyt testattua. 

Hilla ja Oona treenasivat laukalla ja uuden valmennussuunnitelma mukaisesti edeten Oonalla oli  vuorossa ns. raskaampi treeni. Radalla taittui laukalla 4 + 4 kierrosta, joiden välissä oli palauttava pätkä ravia ja käyntiä. Oonan sykkeet laskivat kuitenkin nopeasti, joten pitkää taukoa ei tarvittu. Laukkaharjoitteelle yhteispituutta tuli 7,2 km + 7,2 km. 

Äiti oli mukana huoltamassa, sillä tarjosimme molemmille hevosille juotavaa. Berta olikin ihmeissään, kun sai lämmintä melassimehua kesken treenin! Tosin, kyllä poni tiesi heti, mitä mehulle kuului tehdä... Kotimatkaksi laitoimme kummallekin ratsastusloimet. Loimi toimii loistavasti myös ajaessa, se sopii yllättävän näppärästi silojenkin kanssa! Isä tietysti kuvasi kahdella kameralla yhtäaikaa ja erikseen, fillaroiden rataa ympäri kuvauspaikkaa vaihdellen... Harrastuksensa kullakin, mutta kiitos taas upeista kuvista hovikuvaajallemme!

Kummallakin oli puhelimessa Sport Tracker päällä. Bertalle matkaa kertyi yhteensä 20 km, keskinopeus 8 km/h ja huippunopeus 34,3 km/h, joten aika kyyti poni pinkoo ravilla tositoimissa! Oonan lenkille mittaa kertyi 28 km, keskinopeudeksi 11,2 km/h ja huippunopeudeksi 36,5 km/h, joten edelleen tulisi pyrkiä hidastamaan tempoa laukassa. Hilla sanoi, että jälkimmäinen 4 kierrosta suijui jo lähelle tavoitevauhtia, mutta ensimmäiset 4 kierrosta Oonalla oli vähän liikaa vauhtia.

Jolkottelimme rauhakseen tallille ja hevoset kuivuivat auringopaisteessa yllättävän hyvin. Tallissa saimmekin loimittaa kaksikon vielä ulos loppu päiväksi. 

- Roosa

Villiponeja vai villejä poneja?

Aloitimme iltapäivän hevostouhut harjaamalla ponit. Karvaa lähtee, se nyt on sanomattakin selvää tähän vuodenaikaan. Bertasta karvaa lähti oikeastaan joka kohdasta, Nappi päätti tänään luopua pisimmistä vatsavilloistaa. Bertan karva on jo huomattavasti ohentunut, onhan poni tallillamme aina ensimmäisenä kesäkarvassa. Nappi sen sijaan on karsinut kaikkein pisimmät villansa pois ja on oikeastaan nyt pumpulipallo parhaimmillaan, kun jäljellä on pehmoinen, lyhyempi ja tiheämpi aluskarva. 

Villiponi valtoimenaan!

Kun ponit oli puunattu korvista hännänpäihin saakka, lähti Roosa Bertan kanssa kentälle ratsastelemaan. Nappi pääsi mukaan häärimään ratsastuksen ajaksi. Poni ottikin ilon irti ja kohensi juuri kammattua olemustaan oman maun mukaiseksi piehtaroimalla neljästi! Viimeiseltä piehtaroinnilta noustessaan poni ampaisi ravissa verryttelevän Bertan perään ja juoksi ja pukitteli ratsukon rinnalla. 

Hurja-Nappi

Alkuun vain nauroimme touhulle ja ponit hetken saivatkin kisailla, kunnes Nappi keksi, että nyt on hänen elämänsä tilaisuus vähän kiusoitella Bertaa. Poni kiilasikin toisen aivan aidan viereen ja koitti ottaa Berttaa suitsista kiinni. Nappi kun on erityisen hyvä mm. riimunvetoleikeissä. Siinä kohtaa jo Bertan häntä pyörähti siihen malliin, että kävin korjaamassa Napin parempaan talteen ratsastuksen ajaksi. 

Roosa ja Berta verryttelivät kevyesti kentällä kaikissa askellajeissa. Meno oli mukavan näköistä, vaikka Bertalla tuntui vauhti olevan. Roosan tehdessä ravilisäyksiä lävistäjällä, Bertapa nosti laukan ja posotti tovin menemään oikein urakalla Roosan nauraessa ponin touhuille. Berta rauhoittui kuitenkin, kun laukkatyöskentelyä oli tehty tovi. 

Ratsastuksen jälkeen Nappi pääsi jälleen kehiin ja Berta riisuttiin varusteista. Näin ponit pääsivät vielä "paljaina" (= ilman mitään varusteita) juoksemaan kentälle ja siinä ne ihan omatoimisesti juoksivat auringonlaskussa kuin villiponit ikään! 

Villiponit

Villinä ja vapaana

Ei ihan preerian auringoslaskussa mutta melkein!

Tovin rymyämisen jälkeen nappasimme ponit ja veimme ne sisätiloihin. Sen jälkeen Oona pääsi hetkeksi kentälle juoksemaan, mutta aurinko oli jo ehtinyt laskea ja kuvia emme enää saaneet. 

Oona soihtuhäntä

- Hilla

Jäällä

Huolia. Murhetta. Paha mieli. Jokaisella on varmasti aina silloin tällöin sellainen päivä, ettei huvittaisi oikeastaan tehdä mitään. Väsyttää ja kiukuttaa, ja mielessä pyörii vain ikäviä asioita. Ulkona käy kylmä viima, jolloin on helppo ajatella, että uloshan en muuten ainakaan lähde. 

Kuka voisikaan iloista koiraa vastustaa?

Hau hau! Vastalause! Kököttäessäni keittiön jakkaralla kurjien ajatusteni kanssa, Siru on sitä mieltä, että aurinkoinen ilma ehdottomasti piristää. Viimasta viis! Koira hyppii edessäni, vinkuu ja heiluttaa häntäänsä, mutta saa minut havahtumaan vasta läppäämällä etutassunsa syliini ja tuijottaen suoraan silmiini iloisesti. Joten lämpimästi päälle ja ulos! "Tuus mukkaan, mennään!" sanoo Siru. Joskus näinkin päin!

Jäällä tulee ja on kylmä. Hetken rannassa emmin, että onkohan tässä nyt mitään järkeä. Siru mulkaisee minua ja sitten se jo kiitää jäällä! Koiran liikkeet ja yli järven puhaltava tuuli saavat lumen pöllyämään, ja hetken näyttää siltä, kuin koira olisi kultasateen ympäröimänä. Hymyillen lähden tarpomaan koirani perässä vastatuuleen. Kyllä siinä viiman tuivertaessa kasvoilla murheet unohtuvat!

 

Siru esiintyy. Se juoksee ympärilläni esittäen mitä merkillisempiä loikkia ja hyppyjä. Välillä se kurvaa ihan edestäni, jolloin horjahdan ja joudun tosissani taiteilemaan jalkojeni kanssa, jotten kompastuisi ja olisi hangessa rähmälläni. Siru nauraa. Se ilkuu minulle hyväntuulisesti kauempaa ja heiluttelee häntäänsä. "Mokomakin koira!" torun Sirua leikkisästi ja nauran sen ilveilylle. 

Vierekkäin

Kuljemme järven aurinkoisempaa rantaa, jossa hanki oli koskematonta. Kurkistan taakseni ja naureskelen aikaansaamillemme jäljille. Aikamoista hoipertelua! Jos joku kulkisi perässämme, se varmasti ihmettelisi, mitenkäs oikein on ollut edellisen kulkijan laita.

Palaamme takaisi rantaan ja katselemme, miten aurinko painuu metsän taa. Tuuli synnyttää jään pinnalle lumisia aaltoja, jotka kulkevat yli järven, kätkien alleen jälkemme. 

Järvi jää taaksemme. Lähdemme kotiin, kumpainenkin nyt iloisena, onnillisena, tyytyväisenä.

Luminen aalto peittää jälkemme

- Hilla