sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Metsäretkellä


Perjantai-ilta, auringon paistetta, lintujen laulua ja hiljainen metsä, jonka hiljaisuuden rikkoo vain metsän lammikossa innoissaan polskiva hevonen - voisiko olla täydellisempää päätöstä kiireiselle viikolle? 


Tosiaan, tämä viikko tuli omalta osaltani vietettyä pääasiassa nokka kiinni koulukirjoissa, sillä koeviikko hurahti jälleen käyntiin! Hevosen selässä kuitenkin kaikki kiireet ja murheet unohtuvat ja pystyy keskittymään vain ja ainoastaan yhteen asiaan - hauskanpitoon! Ja hauskaahan meillä Oonan kanssa olikin! 

Perjantainen metsäretki oli tehty...

...liilasta väristä (tietysti!)...

...poluilla kipittämisestä...

...metsälaukkailusta...
...hauskanpidosta...

...vauhdin hurmasta...



...vesiroiskeista...





 
... ja tietysti Oonan suosikkipuuhasta - vesileikeistä!


- Roosa

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Mitä Sirulle kuuluu?

Siru-koira on ahkeroinut kovasti. Viimeaikoina on suoritettu niin sanottuja "asunnonraivaustöitä" eli siivottu kaikenlaista romua uudesta kodistamme ulos romulavalle. Uskollinen paimenkoira ei päästä minua hetkeksikään silmistään, vaan kulkee talon ja romulavan väliä perässäni. Voitte vain kuvitella, miten väsynyt Siru onkaan kuljettuaan talon ja lavan väliä sellaiset 6-8 tuntia päivässä! Välillä Siru on mennyt sisälle maate, mutta heti kun lähden tuuppaamaan romuntäytteisiä kottikärryjä kohti lavaa, on Siru taas kintereilläni. 

Sirun kanssa tokossa

Tokohyppyä harjoittelemassa
Onnistunut suoritus palkitaan leikillä!
Siru on jo ehtinyt heittää talviturkkinsakin, vaikka virallisesti pääsikin ensimmäistä kertaa uimaan vasta viime viikonloppuna. Nimittäin metsälenkillä Siru kerran pysähtyi vielä osittain jäisen veden rannalle ja katsoi minua kysyvästi. Tarkoitukseni oli sanoa koiralle, että "mene vaan juomaan", mutta kuten arvata saattaa, ehdin lausua vain sen ensimmäisen sanan ja samassa kuului plumpsis! Siellähän se Siru jo viiletti loikkien ympäri jorpakkoa jääpalojen helskyessä...
"Hyppy!"
Hyvin meni ja taas leikitään! Sirulla on yllättävänkin paljon voimaa...
Olemme käyneet myös "sivistyksen" parissa eli jopa kaksissa mätsäreissä toukokuun aikana! Ensimmäisessä Sirulla oli kovasti asiaa toisille koirille, mutta vaikeni kuitenkin loppuakohden. Toisella kertaa koira pisti aurinkoon pötkölleen ja tarkkaili sammakkoperspektiivistä muita koiria. Molemmilla kerroilla ei sen kummempaa menestystä meille suotu, mutta tuomareilta saatiin kehuja hienossa kunnossa olevasta koirasta, joka esitettiin hyvin. Jälkimmäisestä mätsäristä sai oikein kirjallisen arvostelun, jonne vielä loppuun oli laitettu kommenttina "Hieno kontakti esittäjään!" Se, jos mikä, lämmitti mieltä, sillä koiran ja ohjaajan väliseen hyvään kontaktiinhan tässä ollaan koko ajan pyritty.  

Sirukin kuuntelee tarkaan seuraava tehtävää, että miten sen narupallon oikein voisi lunastaa...?
"Seuraa!"
Hyvin meni ja taas leikitään!
Sattui Sirulle yksi nolo kömmähdyskin edellispäivänä. Siru alkoi haukkua naapuriin ja sinne vilkaistessani huomasin naapurin liikkuvan pihalla. Yks kaks Siru ampaisi vauhtiin ja lähti haukkuen juoksemaan naapurin pihaan! Silloin huomasin, että siellä oli jokin villakoirantapainen pihamaalla. Komensin Sirua takaisin ja samalla villakoira lähti ajamaan Sirua takaa! Siru juoksi kiireesti omalle pihalleen! Villakoira oli ilmeisesti päättänyt hieman tehostaa emännän komentoa! Kiitos villikselle yhteistyöstä!
Luoksetulo: Siru jää kentän toiseen päähän istumaan ja odottamaan...
... ja minä kipitän kentän toiseen päähän ja kutsun koiran luokseni. Tästä Siru pitää, koska kenttä on suuri ja siellä voi juosta lujaa!
Siru tokoilee ahkerasti. Nyt olemme siirtyneet taas ulkotreeneihin, joissa Siru on toiminut oikein hyvin. Motivaatio ja palveluhalukkuus ovat Sirulla korkealla, joten sen kanssa on mukava puuhastella kaikenlaista.

- Hilla

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Hilla estekisoissa... eiku mitä??

Tätä päivää en uskonut koskaan tulevan, mutta vannomatta paras. Olin vain lupautunut kaverin hevosen kyyditsemään kisapaikalle, mutta se, että itse lopulta kiipesin ratsaille ei kuulunut alkuperäissuunnitelmiini. 



Kaverin 4-vuotiaan suomenhevostamma "Bissen" oli tarkoitus debytoida estekisoissa puomiluokassa ja käydä samalla vähän tutustumassa kisatouhuihin ja esteisiin. Kaverini kuitenkin sairastui siinä määrin, ettei ratsaille ollut asiaa. Alkuun yritin luikerrella pois pälkähästä, vetoamalla että eihän minulla ole edes ratsastuskamppeita mukanani, mutta ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli ylläni jo ratsastushousuta ja sapsit. 



Taluttaja! Halusin ehdottomasti taluttajan, tai muuten en suostuisi nuoren hevosen kanssa radalle menemään. Taluttaja löytyi heti, joten siinä meni viimeinen oljenkorteni. Ei muuta kuin hevosen selkään ja verryttelemään. 


Rata oli alkuihmettelyjen jälkeen ihan ymmärrettävä. Vaikka esteet oli numeroitu, ei radalla ollut kääntymisnuolia tms. kuten matkaratsastuskilpailuissa, vaan ratsastettava reitti piti muistaa ulkoa. Puomiluokassa sai edetä myös käynnissä ja niinpä valitsimmekin tämän tasaisimman askellajin jo ihan taluttajankin parasta ajatellen. Kaikki esteet tuli kuitenkin ylitettyä kunnialla, hevonen käyttäytyi ensiluokkaisesti eikä avustajaa välttämättä olisi tarvittukaan. Siis hevonen ei, minähän sitä avustajaa tarvitsin alunalkaenkin henkiseksi tueksi!

Hieno Bisse!
Nyt taas yhtä kokemusta rikkaampana.

- Hilla

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kisakuvia Myllymaasta

Ihan alkuun haluan sanoa, että onnittelujen määrä totaalisesti yllätti minut! Miten paljon blogiin ja facebookiin onkaan tullut kommentteja, kannustuksia ja toivotuksia. Niistähän menee ihan sanattomaksi! Kiitos kaikille mukanaolleille, taustatuille ja muuten vaan hengessä mukana oleville!

Nyt siis asiaan ja kisakuvia katsomaan! Kuvia saa vapaasti käyttää omiin tarkoituksiinsa kuten julkaista omassa blogissaan, facebookissa tms. Jos haluaa kuvaajaa mainita, niin linkin voi liittää Pumpulienkeli.com -nimeen. Kuvat löytyvät täältä

- Hilla

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Matkaratsu Oona porskuttaa!

Matkaratsastuskilpailut 11.5.2013, taso 2,4  alue
  65,4 km ihanneaikaratsastus, nopeus 12-15 km/h
Järjestäjä: Sisuratsukot

Herätyskello soi. Tuijotan epäuskoisena kännykän näyttöä, jossa vilkkuu Herätys klo 04:30. Päässä lyö tyhjää. Kuka minä olen, missä olen, mikä päivä nyt on ja miksi tämä puhelin piippaa? Aikani piipitystä kuunneltuani muistan, että on lauantai ja matkaratsastuskilpailut edessä. Pomppaan ylös aamutoimille. 

Tallissa hevoset ovat vielä unessa. Nappikin pötköttää pehkuissaan ja kuorsauksen voi kuulla tallin ovelle asti. Aamuateriat tarjoillaan ja hevosten syödessä tavaroita kannetaan autoon. 

Hyvin levätystä yöstä kielii Oonan turpeinen selkä ja oikea kylki. Hevonen on nopeasti siistitty ja häntä ja harja letitetty. Kevyt fleeceloimi hevosen selkään, kuljetussuojat jalkaan ja lastaamaan. 


Näkyvyys vain parisen kymmentä metriä
Oona empii, eikä oikein tiedä haluaako tulla uuden kärryn kyytiin ihan yksinään. Roosa auttaa päätöksen teossa ja tuuppaa Oonaa takapuolesta. Se tepsii ja Oona on trailerissa! Aamu on hyvin sumuinen ja näkyvyys huono. Matka sujuu kuitenkin joutuisasti ja perillä olemme aikataulussa. Muiden aikataulu on nähtävästi pettänyt, sillä olemme ensimmäisinä kisapaikalla. Oona pääsee jaloittelemaan ja maistelemaan vihreää kisa-alueelta. 

Verryttelemässä
Henkilökunta saapuu ja pian alkaa muidenkin osaanottajien kuljetuskalustoa parkeerata rivin jatkoksi. Menemme alkutarkastukseen ennen reittiselostusta. Oonalla on pöllönvirtaa ja juoksutuksessa neiti viskoo päätään. Jos Oona olisi yhtään näppärämpi, olisi se päästellyt tarkastuksessa kunnon pierupukit. Joudumme juoksemaan pariin kertaan, jotta liikkeet saadaan esiin riehumiselta. Lähtölupa saadaan sykkeellä 36. 



Reittiselostuksessa kerrotaan, että kiertämämme lenkin pituus on 21,8 km ja se ratsastetaan kolmeen kertaan. Samalla halutaan hieman lisätä haastetta koettelemalla ratsukoiden motivaatiota, kun kierretään samaa lenkkiä. Maasto kuulostaa mukavalta. Sumukin hälvenee ja taivas selkenee.

1. kerran lenkillä 21,8 km ratsastusaika 1 h 27 min:
"Helppo nakki, lyhyt lenkki!"
"Eikös tää ikinä lopu?"

Oona on varustettuna ja ratsastaja selässään noin 25 minuuttia ennen starttia. Kävelemme kisa-alueella ja Oona tuntuu vetreältä ja reippaalta. Starttaamme tasan klo 9 kahden muun ratsukon kanssa. Verrytellessämme ehdimme jo hieman jutustella matkan kulusta ja vauhtitavoitteet tuntuivat kaikilla olevan samoissa.

Matkaan!



Alkuun Oona painaa ohjalle ja on vauhdikas. Neiti vetää joukkoa. Matka taittuu reippaassa mutta tasaisessa tahdissa ravissa ja laukassa. Huoltoja on reitille sovittu yksi, noin puolenvälin paikkeille. Siellä kaikkien huollot odottavatkin. Oona ei ota mitään, onhan matkaa takana vasta 12,4 km.


Lenkin lopulla on mutainen peltotienpätkä, joka on syytä kävellä. Päivän ensimmäisenä ratsukkona merkkaamme Oonan kanssa tietysti ne kohdat, mistä ei kannata mennä. Muutamaan kohtaan takajalat uppoavat vuohiseen asti saveen, mutta onneksi kengät ovat hyvin kiinni eikä jalkojen likaantumista vakavampaa ehdi tapahtua. 

Tauolla huolto vastassa
Tarkastusjonossa
Tauolle tulemme kaikki kolme yhtäaikaa, ja kävelemme vain viimeiset parikymmentä metriä. Roosa ja äiti ovat vastassa ja tiimi toimii niin kuin pitää. Oona on satulatta loimitettuna ja sykekahva kyljessä alta aikayksikön ja tarkastukseen ilmottaudumme minuutin kuluttua saapumisesta! Syke 57, kaikki kunnossa, mutta ihon poimusta (=kuivuminen) saadaan B. 


Tauolla
Tauko 30 minuuttia. Oona ei juo, onhan matkaa takana vasta 21,8 km. Minun pitäisi tietää ja tuntea hevoseni, että se ei koskaan juo ennen kuin 30 km on täynnä. Silti hieman hermostuttaa, vaikka viimeisimmällä Kolvaan reenillä sen juuri viimeksi todistimme. Silloin pidempi huolto pidettiin 29,5 km kohdalla eikä hevonen juonut. Seuraavassa huoltopisteessä matkaa oli takana 35 km ja ämpärillinen juotavaa upposi heti. Nyt maistuu heinä, porkkana ja omena.

2. kerran lenkillä 21,8 km ratsastusaika 1 h 29 min:
"Oho! Tuollahan on jo huolto!"
"Kauankohan tämä hevonen vielä jaksaa painaa ohjalle kaverin ratsastaessa rinnalla?"

Toiselle lenkille lähdemme kaikki kolme porrastetusti minuutin välein. Hölkkäämme Oonan kanssa alkuun, jotta toiset saavat kirittyä meidät kiinni. Matka taittuu tasaiseen tahtiin ilman lämmetessä. Jätin takin varikolle ja ratsastus tuntuu huomattavasti helpommalta t-paitasillaan. 






Huollamme taas samassa kohdassa 12,4 km kohdalla. Huomaan heti, että kaikki on hyvin, sillä Oona mussuttaa jo suutaan ämpärin ilmestyttyä horisonttiin. Oona juo melassi-elektrolyytti-vettä hyvin ja syö porkkanoita. Matkaa takana 34,2 km, joten syyttä suotta tauolla tuli hermoiltua.
Joskus naapurin eväät on omia paremmat!
Matka jatkuu ja lopun savikossa näkyy jo muidenkin ratsukoiden jälkiä painottuen vasempaan laitaan. Ehdin tauolla onneksi muutamalle kaverille sanoa, että kulkisivat tämän osuuden vasenta reunaa, oikean laidan petolliset paikat tuli jo katsastettua! 

Tauolle tulossa




Saavumme tauolle kolmen kimpassa. Kävelemme taas viimeiset parikymmentä metriä. Tiimi pelaa ja Oona on tarkastuksessa 2 minuutissa! Syke 54, ihopoimusta edelleen B. 


Sykkeen tarkastusta ennen tarkastusta
30 minuutin tauko. Roosa taluttaa Oonan huoltopaikalle ja minä suuntaan vessaan. Lämpimässä säässä on ihana ratsastaa, mutta runsaasta juomisesta seuraa rakon nopea täyttyminen. Kun palaan hevosen luo, Roosa ja äiti iloisesti raportoivat Oonan juoneen liki kaksi täyttä ämpärillistä! Wau! Heinä maistuu, porkkanat on maukkaita ja hevonen vaikuttaa pirteältä.
Juomiset maistuvat!

3. kerran lenkillä 21,8 km ratsastusaika 1 h 29 min:
"Mitäs kello on? Jokohan voidaan mennä maalii?"

Viimeiselle etapille lähdemme jälleen hieman porrastetusti. Muutaman kilometrin jälkeen olemme taas kolmen koplana ja matka taittuu helpon tuntuisesti. Oonakin alkaa rauhoittua siinä määrin, ettei tarvitse enää pidellä kovasti vastaan toisen ratsukon kulkiessa rinnalla. Huollossa juomiset maistuu ja loppumatkasta joudummekin sitten hieman katselemaan kelloa. Vauhti on ollut tasaista, joten muutama kymmen metri enemmän loppukävelyä takaa sen, että maalilinja ylittyy 1 min 33 sek. minimiajan jälkeen. 


Vilkaisu kelloon ennen maalilinjan ylitystä


Varusteet pois, ja tarkastukseen 1 min 30 sek. maaliintulon jälkeen. Syke 54, ihopoimusta A! Joudumme juoksemaan kahteen kertaan. Ehkä ensimmäisellä juoksutuskerralla tuli vähän väsyneenä löysäiltyä, mutta toisella kerralla juoksemme reippaammin. Saamme liikkeistäkin A:n! Vain limakalvoista saamme B:n. Hyväksytty suoritus! 

Juoksutus eläinlääkärin tarkastuksessa
Huollamme hevosta. Yksi pesee, toinen juottaa, kolmas kietoo jääpalapusseja pinteleillä jalkoihin. Isä tietysti kuvaa. Tapansa mukaan hän osallistui jälleen autolla ajamiseen ja valokuvaamiseen! Mutta onhan jonkun niistäkin tehtävistä huolehdittava!

Kävelytämme Oonaa vuorotellen Roosan kanssa. Äiti pakkailee tavaroita ja isä... No hän tietysti kuvaa. Pitäähän kisakeskuksen seinän lankunraot ja kivijalan sammaletkin ikuistaa, ja tietysti VPK:n tallin kylttien kirjaimet ja ja... 

Meitä huudellaan palkintojenjakoon. Kaikki kolme ratsukkoa tiimeineen saapuvat seremoniapaikalle. Hevoset näyttävät virkeiltä. Taisi kaikille olla matkanteko mukavaa ja helpohkoa. Ratsukoiden paremmusjärjestys määräytyy jälleen pisteytyksen mukaan. 

Voittajaksi julistetaan Oona pistein 44,78! Oona sai lopputarkastuksesta täydet 15 pistettä. Keskinopeudeksi 14,89 km/h. Saimme kehuja hienosta suorituksesta ja meitä kehoitettiin jatkamaan eteenpäin kansalliselle tasolle seuraavalle matkalle. Voitto tuntui hienolta ja hevonen upeaakin upeammalta. Vasta eläinlääkärikortin saatuani hämmästyn Oonan nopeaa palautumista. Tauolle ja maaliin tullessa ajantaju katoaa niin, että olisin hyvin voinut väittää että tarkastuksessa olimme joka kerralla vasta 4-6 minuutin kohdalla. Hyväksytyn suorituksen saavat luonnollisesti kovakuntoiset kilpakumppanimme Anne & Millionfield's Roadrunner ja Mari & Handsome S vain muutaman pisteen erolla. Onnittelut heille vielä tätäkin kautta ja kiitokset matkaseurasta! Samanhenkisessä seurassa on hieno taittaa taivalta! Kiitos myös Sisuratsukoille jälleen kerran mahtavista kisoista!

Meidän tiimi palkintojenjaossa
Kanssakilpailijamme. Onnittelut heille ja kiitokset ratsastusseurasta!
Oona haluaa kotiin ja kävelee heti trailerin kyytiin. Matka sujuu tarkastuskorttia ja Oonan huippusuoritusta ihmetellessä. Hevonen tuntui koko kisan hyvältä, pirteältä ja motivoituneelta. Oonaa ei haitannut yhtään se, että samaa lenkkiä kierrettiin kolmeen kertaan. Päinvastoin, luulen sen ylläpitäneen hevosen hyvää motivaatiota, kun se toisella ja kolmannella kerralla tiesi, että menosuuntaan kulkemalla pääsee maaliin! Lisäksi vauhdinjako meni kuten oppikirjoissa vai voiko tuon tarkemmin enää samaa lenkkiä kiertää?!


Kotona kävelytän Oonaa vielä muutaman kilometrin. Hevonen on pirteä, eikä näytä minkäänlaisia väsymisen merkkejä. Oona pääsee pesulle ja muihin viimeistelyhuoltoihin. Ennen karsinaan menoa neiti saa vielä hoitaa puutarhaa eli leikata nurmikkoa tallin edustalta. Karsinassa maistuvat juomiset ja muut eväät. Kaikki tuntuu olevan hyvin!


Kiitos tästäkin päivästä ja kokemuksesta, Oona! 

Palkintokukkaset
- Hilla