Kun matkakisat vaihtuivat koulukisoihin

Eilen Berta sai pitkästä aikaa muuntautua kouluponiksi ja suuntasimme Lietoon Capri- tallille, jossa kilpailut järjestettiin. Kyseessä oli Russimestaruus - cupin 2. osakilpailu, jossa ensimmäisen osakilpailun tapaan kisattiin kouluratsastuksessa, luokkana Helppo C:2 2000. Meidän osaltamme tämä osakilpailu kuitenkin taitaa jäädä tänä vuonna ainoaksi laatuaan, sillä loput kaksi osakilpailua järjestetään harmittavaisesti lähes neljän tunnin ajomatkan päästä meiltä. Oli kuitenkin hauska käydä kilpailemassa muiden russponien seurassa! 

Verkassa

Luokkamme alkoi vasta 12 aikoihin, joten mitään aikaista herätystä ei ollut tiedossa. Paikan päällä olimme hyvissä ajoin ja ehdinkin rauhassa laittaa Bertan kuntoon ennen verryttelyryhmämme verryttelyvuoroa. Bertalla tuntui tänään olevan hieman pöllönvirtaa ja poni kyttäsikin verkassa niin tuomaripäätyä kuin myös kentän toisessa päässä olevaa estekalustoa. Kaikkein pelottavimmaksi Berta kuitenkin koki tallin pihassa tarhaavan pienen russvarsan, jota poni jaksoi ihmetellä joka kerta hassusti puhisten, kun kuljimme tarhan ohi! Hölmö poni! 

Verkassa Berta tuntui varsin energiseltä ja varsinkin laukannostoissa poni tuntui aina singahtavan eteenpäin kuin ohjus! Otimme vain yhdet laukannostot kumpaakin suuntaan, minkä jälkeen jatkoimme ravilla ja yritin rauhoitella innosta puhisevaa ponimusta. Starttasimme heti ensimmäisenä verryttelyn jälkeen ja onneksi muiden ponien poistuessa radalta Bertakin tuntui rauhoittuvan ja näin pystyin hyvillä mielin aloittamaan radan. 

Radan jälkeiset tunnelmat :)

Berta oli radalla hyvin kuulolla ja rata sujui hyvin yhtä kömmähdystä lukuunottamatta. Ensimmäisessä lisäyksessä Berta päätti nimittäin nostaa laukan ravilisäyksen sijaan! Tämän kömmähdyksen jälkeen poni kuitenkin suoriutui radasta hyvin ilman suurempia rikkeitä. Prosentteja meille kertyi radalta 64,77% ja tällä tuloksella ylsimmekin toiselle sijalle! Hieno Berta!

Päivän saalis

Loppuun vielä video radastamme. 

- Roosa

Sattumuksia

Blogi on kaiken kesäkiireen keskellä jäänyt ihan oman onnensa nojaan, kun meitä kummallakaan ei ole ollut aikaa blogia päivittää. Roosan koulu päättyi ja kesäloma tarkoitti kesätöiden alkamista. Itse olen remontoinut uutta kotia lähes kaiken vapaa-aikani. Hevoset eivät suinkaan ole lomailleet, vaan "tiukkaa" reeniohjelmaa on noudatettu kaikkien kohdalla.

Sisuratsukoiden Karkun kisojen lähtölistat julkaistiin ja varmasti moni miettii, miksei meidän nimiämme löydy lähtölistoilta. Sairasloma kuvastaa varmasti parhaiten meitä molempia, sillä kumpikaan ei olisi ollut kisakunnossa viikonlopun kisoissa. 

Jospa ensi Oonan kuulumisiin. Oona on reenannut hyvin, mutta uudelle laidunlohkolle joentörmään siirryttyään sattui pieni haaveri. Hain yhtenä aamuna Oonan laitumelta tarkoituksena lähteä reenille. Hevonen kulki reippaasti vierelläni, enkä siinä heti mitään outoa huomannutkaan. Tallissa harjatessani huomasin kuitenkin toisen takajalan olevan varsin runsaasti turvoksissa. Jalkahan oli suorastaa kuin tukki! 

Tunnustelimme jalkaa, eikä se ollut lämmin eikä arka. Liike oli täysin puhdas. Kylmäsimme jalkaa pitkään, ennen kuin turvotus hieman laski. Vieläkään ei jalassa näkynyt eikä tuntunut mitään. Mainittakoon vielä, että Oona kyllä lepuutti takastaan, tosin sitä "tervettä". Laitoimme Oonalle jääpalat jalkaan ja annoimme olla karsinassa jonkin aikaa. 

Kun riisuimme jääkääreen, jalka oli tosi hassun näköinen. Se oli täynnä paukuroita! Niitä siinä pällistellessämme havaitsimme, että myös sisäreidessä oli samanlaisia paukuroita kauttaaltaa. Jalasta löytyi myös pienen pieni kolhu. Todennäköisesti Oona on joentörmällä astunut maa-ampiaisen pesään, ja saanut kiukkuisia ampiaisia kimppuunsa, sillä niin tiuhaan tikattuna Oonan jalka oli. Ja toki oli neiti koittanut itseään potkimalla auttaa ja kolhaissut jalkaansa siinä samalla. Näin ollen tuli lievä impparikin sitten taattua. 

Eläinlääkäriystävämme toki tutki Oonan jalan myös, joten diagnoosi ei jäänyt pelkästään meidän omiin käsiimme. Myös kengittäjämme kävi ja totesi jalan olevan jo täysin kunnossa. "Ei muuta kun latua vaan!" hän huuteli mennessään tallinovesta. Oona otti sitten viikon verran reeniä vähän rennommin, mutta on jo nyt reenannut pari viikkoa normaalisti ja ihan hyvin tuloksin. Sen verran kuitenkin meni valmennussuunnitelma koipiepisodista sekaisin, että kansallista starttia jäimme harkitsemaan. 

Treenilenkillä 22.6.

Sitä ei onneksi tarvinnut kauan harkita, kun kohtalo ratkaisi sen puolestamme. Minulle osui muutto juuri kuun loppuun, joten siinä on mennyt kaikki jouto- ja muukin aika viimeaikoina. Kaiken kukkuraksi hankin itselleni vielä kovan kuumeen ja keuhkoputkentulehduksen juhannukseksi, ja vaikka olo alkaa olla jo parempi, en missään tapauksessa olisi vielä kahden päivän päästä starttikuntoinen useamman kymmenen kilometrin matkalle. Joten nyt parantelemme ja reenaamme rauhassa ja tähtäimessämme sitten seuraavat Pirman kisat Vesilahdella 20.7.!

Sirun mielestä muutot ovat tylsiä, kun kukaan ei ehdi leikkimään - onneksi kuitenkin rakas verkkopallo piristää touhukkaan koiran päivää! 

Mutta entäpä ponit sitten...?

Nappi täytti 14 vuotta 19.6.!

- Hilla

Vähän kaikenlaista treeniä

Tapahtui perjantaina 31.5:

Ehdimme puuhastella vähän joka saralla, vaikka takana olikin ihan normi arkipäivä. Tosin lähdin töistä jo ajoissa, eikä Roosankaan viimeinen koulupäivä iankaikkisesti kestänyt. Joten kurkistetaanpa eiliseen päivään...

Kaverikuvassa minä ja Oona

Iltapäivä alkaa hevosten hampaiden raspauksella, kun tuttu pakettiauto kurvaa pihaan. Hevosten hampaiden asiantuntijalta raspaukset sujuvat joutuisasti vankalla ammattitaidolla, joten vaikka jokainen tallin asukki käy suutaan aukomassa, on iltapäivä vasta aluillaan toimenpiteiden jälkeen. Meidän kaksikollamme on purukalusto hyvässä kunnossa, joten kumpainenkin selviytyy pelkällä suun avaamisella. Aikaisemmin varsinkin Oonalla on ollut suussa vähän askaretta, mutta nyt näiyttäisi siltä, että vanhat vaivat on saatu hoidettua pois. Seuraava tarkastus olisi näin ollen ajankohtainen vasta kahden vuoden päästä!

Seuraavaksi on Oonan vuoro poseerata, missäpäs muuallakaan kuin liilojen pihasyreenien katveessa. Syreenit tuoksuvat ja Oona ylpeillen esittelee rinsessanvartaloaan. Oona on jo täysin kesäkarvassa! Muistelemme, ettei Oona ole koskaan ennen ollut näin aikaisin kesäpukeissa saati noin lyhyessa karvassa!

Rinsessa Oona

Kokovartalokuva

Varustamme Oonan yhdessä, ja sitten suuntaan sen kanssa tutuille treenilenkeillemme. Ukkonen jyrisee ja tummia pilviä pyörii melkein joka puolella, mutta Oona on kuin aurinko, jota ukkospilvetkin pakenevat. Yksikään sade- tai ukkoskuuro ei osu kohdallemme, vaan tuntuu, kuin ne oikeasti kiertäisivät kauemmaksi meistä. 

Alkuverryttely sujuu ihme kyllä melko rauhallisesti, ehkä painostavan hiostava ilma saa Oonankin hieman rauhoittumaan. Nautimme lämpimästä säästä, ihailemme kaukana horisontissa välkkyviä salamoita ja haistelemme kesän tuoksuja, joista voi helposti erottaa kielon ja pihlajan. 

Saavumme laukkapaikalle ja seuraavaksi laukkaamme Oonan kanssa 8 kilometrin harjoitteen. Oonan rauhallisuus on tipo tiessään ja hevonen paahtaa alkuun aivan liian lujaa. Sykkeet kuitenkin näyttävät pysyvän maltillisissa lukemissa, joten annan Oonan mennä hetkenmatkaa reippaammin. Muutaman kilometrin jälkeen vauhti hidastuu ja rennossa, mukavassa tahdissa jatkamme matkaamme. Oona jaksaa harjoitteen hyvin ja sen päätteeksi Oonalle tarjotaan juotavaa. Jatkamme kynnissä seuraavalle treenipaikalle.

Laukkaamassa

Kävellessämme katsastan ensimmäisen laukkaharjoitteen tietoja Sport Trackerista. Ohjelma näyttää nopeuden olleen laukassa kuitenkin reilusti alle 30 km/h, ja alun hölmöilyn jälkeen nopeuskäyrä hakeutuu 25 km/h tuntumaan. Oonan energisyys taisi hämätä minua vauhdin arvioimisen suhteen, sillä olin varma, että olisimme painelleet jopa yli 30 km/h. 

Hmm... Tuolla on huolto!

Saavumme radalle ja Oona jatkaa laukassa. Kierrämme radan neljään kertaan, joten matkaa toiselle harjoitteelle tulee reilu 7 kilometriä. Hiki lentää ja Oona jaksaa porskuttaa eteenpäin. Harjoitteen jälkeen pidämme huollon, jonka jälkeen suuntaamme metsään. Sirukin pääsee tässä kohtaa mukaan ja saa painella pitkin metsäpolkuja. 

"Mitä ihmettä tuo uitettu koira tekee minun kahluulammikossani?"

Suuntaamme montulle kahlaamaan ja vilvoittelemaan. Siru tietysti luvan saatuaan pulahtaa uimaan. Vesi on lämmintä ja siitäkös koira oikein innostuu! Siru ui koko lammen ympäri, vuoroin kiipeää kivelle ja hyppää uimaan. Sirusta  oikein näkee, miten se nauttii. Oona vähän ihmettelee vedessä lähes silakan tavoin sulahtelevaa koiraa. Kyllä kesä on ihanaa aikaa!

Yksin Sirun lukemattomista uimahypyistä...

Ja purnautus!

 Lähdemme takaisin kotiin. Meno on mukavan rentoa. Tallilla Oona pääsee pesulle ja sen jälkeen takaisin laitumelle, jonne tammalla on kova kiire. Virtaa siis vielä jäi, sillä Oona koittaa lähteä raville. 

Seuraavaksi haemme ponit talliin. Nappi on ajatellut pääsevänsä vähäällä ja on riisunut toisen takakenkänsä. Ei hätää, sillä paikalla on kaksikin irtokenkäkurssin käynyttä, joten talvikengästä vain hokit irti ja uusi kenkä on alla alta aikayksikön! Tällä kertaa löin kengän alle ihan itse isän assisteeratessa. 

Siru elementissään

Pääsemme lähtemään lenkille: Roosa ratsain Bertalla ja minä ajaen Nappia rallikärryillä! Poni on innoissaan, sillä ovathan kilpakärryt koppiksia huomattavasti kevyemmät. Siru on tietysti mukana ja viilettää pellolla aika kyytia meidän kanssamme. 

Ponit painelee pellolla

Pian alkaa kuitenkin taivas tummua ja auringon yhä paistaessa saamme päällemme rakeita!! Isoja rakeita paukkuu selkään ja se tekee jopa hieman kipeää. Koko selkää nipistelee ukkosen jyrähdellessä... Ja tietysti auringon paistaessa samanaikaisesti. Kastumme kaikki läpimäriksi. Tai kaikki muut, paitsi Siru, joka ovelana koirana ymmärsi mennä ladon räystään alle sadetta pitämään! 

Liitävä koira

Raekuurossa, mutta aurinko paistaa!

Suuntaamme tallille ja hoitelemme ponit takaisin laitumelle. Sateenkaari näkyy tummaa taivasta vasten. Salamoi, niin ja aurinko paistaa. Isot vesipisarat kimmeltävät Napin otsatukassa muidostaen sädekehän. Minua naurattaa!

- Hilla