Pieni kukkaisponi

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

Mikä kuvista on oma suosikkisi?

- Roosa

Kylmäsuojat - jalkojen kylmäyksen aatelia

Roosahan meistä on yleensä se, joka tekee parhaimmat alennusmyyntilöydöt hevostarvikemarkkinoilta, löytää eniten kaikkea kivaa ja turhaa tarpeellista hevosillemme ja tietää mistä kannattaa mitäkin käydä hakemassa. Siksi kesälomareissumme suuntautui viime tiistaina (yllätys yllätys) Ylöjärven Elokeskuksen liepeille Hööksin ja Horzen myymälöihin.

Horzelta meillä olikin ostamista, sillä olin päättänyt tavallisen vasaran tilalle hankkia kengitysvasaran sekä kunnon kotkausraudat! Osumatarkkuus on tuolla vasaralla paljon tarkempi, toisinsanoen vähemmän huteja ja mustia sormenpäitä. Lisäksi meidän viiden euron kotkausraudalla tekee yhtä hyviä kotkauksia kuin vaikkapa kaviokoukulla!

kuva

Lisäksi olimme suunnitelleet jääpalapussien hylkäämistä ja kylmäsuojien hankkimista. Hypistelimme suojia hetken kaupassa ja vilkaisimme sitten hintalappua. Kun ajattelimme, että näitä haluaisimme neljä kappaletta, alkoi nuukuus iskeä. Kiertelimme kaupassa tovin jos toisenkin, kunnes oli ostopäätöksen aika. Sovimme niin, että kumpikin osti yhden parin, jolloin hinta oli kummallekin kohtuullisempi kuin koko pläjäyksen kerralla maksaminen. 

kuva

Suojat pääsivätkin heti kokeiluun, kun iskimme ne pakastimeen torstaina ja pakkasimme lauantaiaamuna kylmälaukkuun. Kylmälaukusta vihimme ne käyttöön ja suojat olivat ihanan pehmeät, taipuisat ja kylmät yli 8 tunnin kylmälaukussaolon jälkeen. Jalkaan suojat saimme pienen harjoittelun jälkeen hyvin. 

Kylmäsuoja Oonan jalassa

Oona seisoskeli karsinassa suojat jaloissaan tunnin verran, jonka jälkeen otimme ne pois ennen kotimatkaa. Suojat pysyivät hyvin paikoillaan ja jalat olivat ohuen ohuet ja kylmät! Koko matkalta ja tasaisesti kylmät kun taas jääpalapussien jääpalojen sulaessa jalat eivät kylmäydy läheskään yhtä tasaisesti. 

Seuraavaksi vielä pientä listaa kokemuksista: 

plussat

+ helppokäyttöisyys, kun ensin ymmärsimme, että keskimmäiset tarrat on syytä kiinnittä ensin ja nivelten kohdalle osuvat vasta viimeisenä (ylin ja alin). Näin suoja ei ala valua kesken kiinnittämisen

+ jäisenä helposti muotoiltavissa jalan mukaisesti, koska geeli ei kovetu kokonaan klöntiksi vaan jää pehmeäksi

+ napakka kiinnitys joustavilla, pitkillä tarroilla

+ melko pitkät, joten kylmäävät hyvin pidemmätkin sääret. Kuten kuvassa näkyy, etusissa Oonallakin ylsi hyvin polveen asti ja takasissa kintereen alaosaan.

+ sulavat/lämpenevät hyvin hitaasti. Suojat olivat nyt Oonalla tunnin jaloissa ja olivat vielä hyvin kylmät irroitettaessa. Jopa kotona reilun 2 tunnin kuluttua suojat olivat vielä kylmät vaikka matkustivat takaisin loimien päällä kylmälaukun sijaan. Kahdellakin suojalla näin ollen pärjää, jos haluaa säästää ja vaihtaa jalkaparia välissä

+ liukas pinta, lika ei tartu, helppo pyyhkiä puhtaaksi

miinukset

- hinta, tosin jos kestävät käytössä vuosia, se kompensoi tätä

- melko painavat, kylmälaukku painoi yllättävän paljon sisältöineen!

- Hilla

Matkaratsastusvalmennuksessa Laukossa

Ei ollut Oonasta ravihevoseksi - Oona halusikin olla matkaratsu!

Viikonlopun mr-kisathan peruuntuivat vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Onneksi korviini kantautui suunnitelma Laukossa tapahtuvasta matkaratsastusvalmennuksesta, joten ilmottauduimme heti mukaan! Näin siis pääsimme kuin pääsimmekin reissuun, vaikkakin kisamatkan sijaan valmennukseen. 

Nappikin suunnitteli alkuun mukaan lähtemistä kuullessaa, että valmennus tapahtui Laukon hevoskuntoutuskeskuksessa. Poni pohti mahdollisuutta hemmottelevaan spa-päivään, joka olisi voinut alkaa virkistävällä aamu-uinnilla, jatkua rentouttavalla infrapunasaunalla ja päättyä hemmottelevaan kokovartalohierontaan. Tyrmäsimme kuitenkin ponin ehdotuksen ja Nappi sai jäädä kotiin. 

Matka sujui hyvin ja Oona matkusti jälleen ihailtavan rennosti. Uusi kärry taitaa olla neidille mieluinen? Paikanpäällä veimme Oonan hetkeksi varmaan upeimpaan talliin karsinaan, missä ollaan ikinä käyty. Käytäväkin leveydeltään varmaan sama kuin meidän talli on pitkä! Oona meni tyytyväisenä "matalaan majaansa" ja pällisteli sieltä käytävällä kulkijoita. 

Kun kaikki olivat kokoontuneet paikan päälle, pidimme pienen neuvonpidon Ninan kanssa päivän kulusta. Ensin kävimme läpi jokaisen viimeaikaisia reenejä, kisoja sekä plussia että miinuksia. Tämän jälkeen varustimme hevoset ja juoksutimme ne vielä Ninalle ennen ratsaille kapuamista. 

Kuljimme yhdessä mukavan verryttelyn, jonka jälkeen Laukon raviradalla jakaannuimme ryhmiin harjoitusten mukaan. Tällä kertaa Oona sai mennä hieman pidemmän reenin kuin muut, joten meillä oli luvassa 20 minuutin laukkaaminen, palauttava tauko ja sen jälkeen toiset 20 minuuttia laukkaa. 

Lähtöluvan saatuaan Oona ampaisi matkaan tuttuun tapaan. Sain lainaksi Timer GPS:n, joten näin nopeutemme reaaliajassa ranteessa olevasta mittarista. Alkuun Oona posotti 25 km/h nopeudella, mutta muutaman kierroksen jälkeen vauhti hieman rauhoittui siihen 22-24 km/h. 

Siinä sitten laukkailimme kaikessa rauhassa. Alkuun ajattelin, että 20 minuuttia kuullosti melko pitkältä. Siksi hätkähdinkin, kun Nina yhtäkkiä pyysi meitä hidastamaan ja luettelemaan sykkeitä! Menikö 20 minuuttia tosiaan näin nopeasti?!

Oona palautui hyvin. Tauko kuitenkin venyi, sillä raviradalle ilmestyi sen verran tomera ravitäti, että oksat pois! Siirryimme arabiratsukoiden kanssa kävelemään ja ravailemaan sivutielle siksi aikaa, että "hiitit" tuli ajettua. Sen jälkeen oli luvassa toinen 20 minuutin laukka!

Nyt Oona jo oli maltillisempi. Vauhtia pääsääntöisestä 22-23 km/h, jossain kohtaa jopa 18 km/h, mutta siinä kohtaa alkoi haparoimaan ja kaikki ravisukuisen hevosen tuntevat tietävät, että se näyttää ja tuntuu kamalalta... Joten parempi oli pysyä hieman reippammassa tahdissa vielä. Sykkeet molemmilla laukkaosuuksilla siinä 175-188 välillä. 

Oona palautui hyvin. Loppuverryttelystä sen verran, että olispas Oonalla kamala ravi! Sen laukka on nykyisin niin pehmeä ja ihana, että pidempien laukkajaksojen jälkeen ravi tuntui kaikkea muuta kuin mukavalta! :D Vähäsen on kehitystä tapahtunut. Viime valmennuksessa meitä uskallettiin laukkuuttaa vain 5 km, nyt kilometrejä kertyi runsaasti enemmän. Mahtuuhan väliin melkein 5 kuukautta reeniä!

Loppuverryttelyn jälkeen otimme hevosilta satulat pois ja Nina katsoi sykkeet heti. Oonalla siinä kohtaa 60. Sitten vielä juoksutimme hevoset. Saimme Oonan kanssa kehuja juoksutuksesta. Viime valmennuksessa saimme hyviä vinkkejä, jotka ovat tuottaneet tulosta. Oonalla kun oli aiemmin tapana hypätä raville, jolloin eläinlääkäri saattaa katsoa sen kankeudeksi ja jopa ontumaksi. Nyt saimme kehuja raville siirtymisestä, joten heikoin kohtamme on näin ollen käännetty eduksi. 

Oona pääsi pesulle ja sen jälkeen kylmäsuojien kanssa kanssa evästämään karsinaan. Oona oli tyytyväisen oloinen. 

Kävimme vielä yhdessä jokaisen ratsukon reenin läpi. Oona sai kehuja suoriutumisestaan. Näin ollen voimme lähteä hyvillä mielin hakemaan sitä SM-kvaalia! Tosin, mikäli junnuille saadaan oma mestaruusluokka, tulee aikuisten luokassa olemaan todennäköisesti painoraja joko 70 kg tai 75 kg. Tämä tuottaa meille sitten hieman päänvaivaa, sillä näillä varustuksilla painoa ratsastajalla satulan kanssa on juuri ja juuri 68 kg. 2 kg lisäpainojen keksiminen hoitunee, mutta 8 kg alkaa olla jo haastavampi. 

Kotimatka sujui päivän tapahtumista keskustellen. Seuraavat kisat näin ollen jo tähtäimessä eli oman seuran kisat 10.8. ja siellä debytoimaan kansalliseen luokkaan, mikäli vain terveyttä riittää!

- Hilla

Itsepäisiä poneja

Itsepäinen poni: Tapaus 1

Aamu alkoi esteradan rakentamisella. Olin tässä viimeaikoina suunnitellut hyppytreenejä Bertalle ja kun Hilla sattui sopivasti olemaan maisemissa niin ei muuta kuin sisko töihin ja rataa rakentamaan! Hillan ähkiessä puomien ja tolppien kanssa sain itse rauhassa hemmotella Bertaa harjauksella, sekä sovitella ponille kahta uutta satulahuopaa, jotka olin ponille hankkinut. Esteradalle päädyin valitsemaan uuden vaaleanpunaisen Eskadronin huovan, jota koristi suloinen Nici- ponin kuva! 

Kun poni oli varustettu ja esterata koottu, siirryimme kentälle hieman lämmittelemään, jonka jälkeen Hilla alkoi latelemaan suorasukaiseen tapaansa ohjeita siitä, missä järjestyksessä esteitä tuli ylittää. Berta oli tänään varsin vauhdikkaalla päällä ja aloittikin heti alkuun jo kunnon possuilun. Tapansa mukaan poni punki väkisin esteiden vasempaan laitaan, jolloin vaarana oli oman jalan murskaantuminen ponin ja tolpan väliin... Jotta poni pyrkisi itsekin enemmän keskelle, olimme (tai Hilla oli...) rakentaneet suurimman osan esteistä isoiksi ristikoiksi. 

Tavoilleen uskollinen Berta punki kuitenkin silti esteen vasempaan reunaan ja vasta kantapään kautta (eli pari estettä maan tasalle romutettuaan...) poni uskoi, että ratsastajaa kannattaisi ehkä sittenkin kuunnella. Tämän jälkeen hyppääminen alkoi sujua huomattavasti jouhevammin, kun Bertakin ymmärsi sen, että tässä kohtaa oli tarkoitus mennä juuri siitä mistä aita oli kaikkein matalin! Myös pystyesteet sujuivat tämän harjoituksen jälkeen huomattavasti kivuttomammin. 

Kun hypyt oli hypätty, suoritimme matkaratsastusmaisen pikaisen huollon, eli vaihdoimme toisen uusista satulahuovista käyttöön! Sitten suuntasimme pellolle vielä hieman uutta huopaa fiilistelemään ja kuvailemaan. 

Lopuksi Hillakin innostui kapuamaan Bertan selkään lähes vuoden tauon jälkeen todetakseen, miten poni on kehittynyt (hyvä me!). 

Itsepäinen poni: Tapaus 2

Iltapäivällä valjastin Valkean Salamamme kärryjen eteen tarkoituksena lähteä pellolle hieman ajelemaan. Oonan piti liittyä seuraamme Hillan kanssa, mutta koska neiti oli hyvin, hyvin, tarkoitan hyvin likainen (yltäpäältä mudassa) jouduimme suorittamaan erinäisiä pesutoimenpiteitä. Tästä johtuen Oona lähtikin taluttelulenkille Napin seuraksi föönaamaan kesätuuleen turkkinsa kuivaksi. 

Matka alkoi lupaavasti, kun ensimmäisen 100 metrin jälkeen Nappi päätti heittää uukkarin suoraan Oonan eteen. Oona tietysti pysähtyi ja ihmetteli, mitä tuo karvakasa oikein tuossa pyörii. Asia selvisi pian Oonan siirtyessä johtoon, sillä neitikin pian huomasi sen tienvieressä. Nimittäin heinäkasa!!!! Ja siinähän se olla möllötti niin röyhkeästi, että alun säikähdyksestä toivuttuaan ponin oli kuljettava aivan tien toista laitaa kylkimyyryä kovasti puhisten ja hiippaillen.

Pellolle saavuttuamme kiersimme yhdessä pari lenkkiä, jonka jälkeen Oona sai jäädä pellon laitaan evästelemään Nappi- paran joutuessa töihin. Ja tästäkös poni suivaantui ja yritti alkuun kurvata Oonan kaveriksi. Tästä taistelusta selvittyämme päätin nostaa ponin kanssa molemmat laukat ympyröillä, sillä tätä ei ole tullut kärryiltä harjoiteltua vähään aikaan. 

Vasen kierros sujui kuin tanssi ja poni sai kovasti kehuja. Vaihdoimme suuntaa ja siihen se lupaava alku sitten tyssäsikin. Ponille nimittäin oli aivan ylivoimaisen vaikeaa nostaa oikea laukka, vaikka vasemman laukan nostettuaan otin laukan välittömästi alas ja pyysin uuden noston. (Sivuhuomautuksena mainittakoon, että olin alkuviikosta juoksuttanut Nappia liinassa ja silloin molemmat laukat nousivat kiitettävästi.) 

Aikani ponin kanssa taisteltuani löin hanskat (tai tässä tapauksessa ohjat) tiskiin ja sanoin siskolleni, että jatkappas sinä tuosta. Hilla törötti sitten rattailla tovin jos toisenkin ja lopulta se oikea laukkakin löytyi! Siihen oli hyvä lopettaa ja Nappi sai paljon kehuja, jolloin poni tuntui olevan erittäin tyytyväinen itseensä. 

Tallissa Nappi sai maiskutella Oonan kanssa melassi-elektrolyyttivettä, jonka jälkeen ponin oli aika pukeutua pyjamaansa ja suunnata kohti laidunta. Hankimme nimittäin Hööksiltä Napille ötökkäloimen. Päivällä poni ei sitä tarvitse, sillä valkoinen väri ei vedä puoleensa liiemmin paarmoja eikä kärpäsiä, mutta illan tullen joesta nousevat mäkäräiset kiusaavat ponia. Pyjaman käyttöönoton jälkeen Napin kutinat ovat huomattavasti vähentyneet.

Nappi esittelee pyjamaansa

Oona sai pesun jälkeen loimen yöksi päällensä, jotta edes näyttäisi huomenna puhtaalta! Huomenna suuntana on Laukko ja kisojen sijaan valmennus.

- Roosa

Ravipäivä Porissa

Maanantaina vierailimme Bertan kanssa kumpikin ensimmäistä kertaa Porin raviradalla. 

Starttiin lähdimme Bertan kanssa numerolla viisi, startaten lähdön toiseksi pisimmältä pakilta. Lämmittelyssä poni oli tuntunut hyvältä ja varsinkin viimeisellä lämmityskierroksella poni päästeli oikein hienoa ravia!

Juokseva sekinkiinnityspalvelu!

Itse startin Berta kuitenkin päätti tällä kertaa ottaa hieman löysemmin ja alun spurttauksen jälkeen poni tuntui himmailevan ja tyytyi juoksemaan joukon hännillä. Mutta mitä tekeekään kuski tässä kohtaa - nukkuu täysin kärryillä, eikä viitsi patistaa ponia eteenpäin "ettei vaan nyt laukkaisi"!  Vasta loppusuoralla tajusin ponia hieman käskeäkin ja yllätyin "ainiin, täähän pääsi näinkin lujaa!". Ensi kerralla voisi tästä hieman skarpata ja katsella muitakin kuin maisemia. Ei sillä, oli Porissa komea lampi ja oikein komia suihkulähdekin! Maaliin saavuimme ajassa 2.13,9, mikä taitaa kuitenkin olla tämän kauden kärkiaika, joten kyllä se poni sitten loppujen lopuksi hyvin hölkkäilikin. No, ainakin tuntui siltä, että ilman turhia himmailuja olisi poni voinut päästä muutaman sekunnin reippaamminkin! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti seuraavia koitoksi, jospa itsekin muistaisin seuraavassa startissa olla vähän napakampi kuski - eihän tuo poni anna ratsastaessakaan mitään ilmaiseksi, niin miksi sitten ajaessakaan? Tilaisuuden tullessa mennään siitä mistä aita on matalin, tai Napin tapaan siitä missä sitä ei ole lainkaan! ;) 

Hölkynkölkyn...

Loppusuoralla

Maalissa!

- Roosa