Jokaisella ratsastajalla on takuulla useammat kuin yhdet ratsastushousut tai sitä varten pyhitetyt muunlaiset pöksyt. Kuitenkin varmasti yhdet niistä ovat ylitse muiden, joita tulee käytettyä enemmän kuin muita, koska juuri ne housut ovat yksinkertaisesti parhaat!
Juuri ne housut valitaan, kun on luvassa jotakin erityistä. Ne housut ovat jalassa myös haastavissa tilanteissa, sillä niiden mukavuuteen voi aina luottaa. Ne housut pääsevät mukaan valokuviin sekä erikoistilanteisiin, sillä nehän ovat yksinkertaisesti parhaat mahdolliset.
Vuosien varrella on tullut testailtua monen laisia pöksyjä, joista kuitenkin yhdet olivat pitkään ylitse muiden. Housujen merkkiä en muista, mutta ostin ne Liedon Horse Housesta aikanaan. Ne olivat mustaa, ihanan joustavaa, paksuhkoa trikoota ja kokopaikka kermanvalkoinen! Housut olivat paitsi hyvät ratsastaessa myös mielestäni kauniin näköiset.
 |
Oonan kanssa sänkkärillä syyskuussa 2009 |
Kuitenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin lähestyi suosikkihousujeni elämänkaari loppuaan. Alkuun niistä virttyivät reidet ruskean sävyisiksi, mutta se ei vielä tahtia haitannut. Käytin niitä edelleen uskollisesti, vaikka kaapissa oli jo uudetkin housut odottamassa käyttöönottoa.
Sitten kuitenkin tapahtui jotakin kauheaa: kokopaikka kului polvista puhki! Hetken surkuteltuani huomasin kuitenkin, ettei sekään vielä haitannut menoa, joten yhteiselo housujen kanssa jatkui.
Kerran maastolenkillä Roosa sai yks kaks hervottoman naurunkohtauksen: housuissani oli uusi reikä takapuolessa. Siihen loppui yhteinen tie näiden superhousujeni kanssa, sillä kalsarit vilkkuen en halunnut enää ratsastella.
Yhtä mukavia housuja ei tuntunut löytyvän, ennen kuin ostin ensimmäiset matkaratsastushousut. Näihin beigeihin Stud One Marango -housuihin ihastuin. Housut ovat ihanan viileät, mutta kuitenkin niillä tarkenee ratsastaa viileämmälläkin säällä. Ja jos alle laittaa kylmällä säällä pitkät kalsarit, tarkenee näillä ratsastella varsin hyvin -10 pakkasella, jos pysyy koko ajan liikkeessä.
 |
Marangot testissä Liesjärvellä syyskuussa 2012 50 km luokassa. |
Marangot ovat kuitenkin jokseenkin hintavat. Siksipä tartuin heti vinkkii kuullessani, että juoksutrikoillakin voisi ratsastaa yhtä mukavasti kuin Marangoilla!? Niinpä löysimme sattumalta tiimivärissä musta-lilat juoksuhousut, jotka maksoivat vain muutaman kympin. Näitä olisimme saateen 4-5 Marangojen hinnalla.
Lisäksi havaitsimme pian juoksuhousujen olevan parempaa materiaalia kuin varsinaiset matkaratsastushousut. Juoksutrikoilla alkaa olla jo kilometrejä enemmä takana kuin Marangoilla eikä niihin ole vielä tullut yhtään kulumaa tai nukkaa. Marangot menivät muutaman käyttökerran jälkeen nukkaisiksi takapuolen ja jalan sisäpuolen kohdalta.
 |
Juoksuhousuilla on kisattu tämä vuosi |
Uusin hankita onkin tavallisesta urheiluliikkeestä hankitut juoksutrikoot tiimivärissä. Kivalla vauhtiraidalla varustettuja housuja ei vaan voinut jättää hankkimatta, sillä liiloja ei liian usein osu kohdalle. Nämä pöksyt pääsivät koekäyttöön sunnuntain valmennuksessa ja tuntuivat yhtä hyviltä kuin edellisetkin trikoot.
 |
Housut koeajossa |
Trikoiden salaisuus lienee siinä, että menevät niin lähellä ihoa, että tuntuvat aina lämpimiltä ja kuivilta. Ne myös hengittävät ja näin ollen ei tarvitse kärsiä hikinäppylöistä, joita kokopaikkaiset housut joskus tuppaavat kesäkelillä aiheuttamaan. Marangoissa on liukuestemäistä tähtikuviointia takapuolessa ja pohkeissa, jotka antavat jonkinlaista pitoa. Oonan satula on kuitenkin synteettistä mokkajäljitelmää, joten siinä pysyy hyvin housuilla kuin housuilla. Marangoilla pysyy kyllä nahkasatulankin kyydissä, juoksutrikoita en ole nahkaisella satulalla testannut. Ja ei, en ole yhtään hankaumaa saanut trikoita käyttäessäni. Sitä vähän ihmettelen.
Minkälaiset ovat sinun lempiratsastushoususi?
- Hilla