Toivepostaus: Oonan treeniohjelma ennen kilpailuja

Tässä postauksessa kerromme, miten Oonaa treenattiin kolmena edeltävänä viikkona ennen kauden ensimmäisiä matkaratsastuskilpailuita.

Minulta on usein kysytty siitä, miten Oonaa treenataan. Meillä Oonan treeniohjelma ei ole mikään salaisuus, vaan siitä sopii aina avoimesti kysellä ja mielläni siitä kerronkin. Tykkään itsekin lukea muiden treeneistä, sillä aina niistä voi poimia jotakin vinkkejä ja ajatuksia omaan treeniohjelmaan. 

Kirjaamme kaikki treenit ylös liilaan pikkukalenteriin, josta on aina helppo selata taaksepäin, mitä on tullut tehtyä, sekä suunnitella tulevaa treeniohjelmaa. 

Viikko 52 (2013)

• Su 29.12. Vuoden viimeiset laukkatreenit olivat samalla viimeinen rankka treeni ennen kilpailua. Treeni sisälsi kaksi laukkaosiota, jotka olivat kestoltaan noin 20 + 20 minuuttia. Tarkemman raportin treenistä voit kerrata postauksesta. Yhteensä 26 km nopeudella 12,3 km/h (sisälsi alku- + loppukäynnit sekä taukokävelyt). 

Viikko 1 (2013-2014)

• Ma 30.12. Oonan palauttelua laukkatreenistä eli reipas kävelytys taluttaen noin 3 km. 
• Ti 31.12. Reipas kävelytys taluttaen noin 3 km.
• Ke 1.1. Reipas kävelytys taluttaen noin 3 km.
• To 2.1. Vapaapäivä. *
• Pe 3.1. Hieronta (Jaana Vuola).
• La 4.1. Vapaapäivä. 
• Su 5.1. Rento ajolenkki noin 5 km käyntiä ja hölkkää. 

* Oonan vapaapäivä sisältää kokopäivätarhauksen eli hieman säästä riippuen ulkoilua noin 8-12 tuntia tarhassa muiden kanssa. 

Pakkaspäivän tarhailua

Viikko 2

• Ma 6.1. Vapaapäivä.
• Ti 7.1. Vapaapäivä.
  
• Ke 8.1. Vapaapäivä. 
• To 9.1. Kentällä jumppailua käynnissä ja ravissa sekä alamäkitreeniä.**
• Pe 10.1. Juoksutus sivuohjilla käynnissä + ravissa. 
• La 11.1. Vapaapäivä. 
• Su 12.1. Rento ajolenkki pellolla noin 6 km käyntiä ja hölkkää. 

** Alamäkitreenillä saa hyvin avattua selkälihasten jumeja. Oona laitettiin seisomaan alamäkeen "pää alaspäin" ja porkkanoilla houkuteltiin laskemaan päätään alas. Harjoituksen toisessa osiossa Oonaa pyydettiin peruuttamaan ylämäkeen aina muutama askel kerrallaan. 

Viikko 3

• Ma 13.1. Kuminauhajumppaa eli kentällä ratsastus käynnissä ja ravissa.
• Ti 14.1. Reipas kisoihin valmistava harjoitus: Pellolla ensin ravailua ja lopuksi pari reipasta laukkapätkää (1,4 km + 1,4 km), jonka tarkoitus päästellä suurimpia höyryjä ja avata hengitystiet.
  
• Ke 15.1. Vapaapäivä. 
• To 16.1. Vapaapäivä.
• Pe 17.1. Reipas kävely taluttaen 3km.
• La 18.1.  Matkaratsastuskilpailuit 84 km nopeudella 14 km/h
  
• Su 19.1. Käyntiä ratsastaen 4 km. 

Nappi pääsee usein mukaan kävelylle

Viikko 4

• Ma 20.1. Käyntiä ratsastaen 4 km.
• Ti 21.1. Käyntiä ratsastaen 4 km.
• Ke 22.1. Vapaapäivä. 
• To 23.1. Vapaapäivä.
• Pe 24.1. Vapaapäivä.
• La 25.1. Vapaapäivä.
• Su 26.1. Vapaapäivä.

Näillä siis mentiin ennen ja jälkeen kilpailuiden. Tulevasta sen verran, että ensi viikolla olisi tarkoitus jonakin päivänä jumppailla Oonaa kentällä ja 1.2. olisi luvassa laukkatreeni Ypäjällä maajoukkuevalmennuksessa. Sen jälkeen taas pari viikkoa samantapaisesti kuin tässäkin ennen 15.2.matkaratsastuskilpailuita. Helmikuun alussa myös luvassa seuraava hieronta.

Oonan treenamisesta on kerrottu myös aiemmissa postuksissa: 

• Lahjattomat treenaa??
• Oonan treenaminen

- Hilla

Peltorallia Bertan kanssa!

Voihan pakkasesta pörheät ponit sentään! Tässä viimeaikoina pakkanen on meilläpäin pysytellyt visusti siellä - 15 asteen tuntumassa lähes joka päivä. Oona ja tallin muut isompikokoiset kaviolliset ovatkin saaneet viettää nyt pakkaspäiviään lähes korviin asti vuorattuna toppaloimiin, kun taas ponit ovat saaneet ulkoilla edelleen ilman loimia. Berta ja Nappi ovatkin nyt pakkasten tultua piristyneet kummasti ja vauhtia molemmilla tuntuukin riittävän vaikka muille jakaa! Viimeviikkoina ponit ovat muun muassa kiidättäneet minua ja Neaa kuutamossa tehdyllä ajolenkillä kuin kuuhullut konsanaan ja viime torstaina ponit päättivät järjestää minulle vauhdikkaan huviajelun iltahämärässä... 

Torstaina lähdin siis ponien kanssa lenkille Berta valjastettuna hiittikärryjen eteen ja Nappi köytettynä kärryn perään peräponiksi. Tarkoituksena oli tehdä rauhallinen lenkki pellolla kirpeässä pakkassäässä, mutta toisin kuitenkin kävi. Ponit olivat ilmeisesti keskenään sopineet tekevänsä tuolloin vähän vauhdikkaamman treenin, kertomatta minulle mitään aikeistaan... Tallin pihasta Berta lähti löntystämään kohti peltoa Napin kipittäessä perässä. Saavuttuamme pellolle minun ei tarvinnut kahta kertaa käskeä Bertaa raviin, kun poni jo pinkaisikin hirvittävää vauhtia eteenpäin samalla, kun Nappi nosti laukan kärryn perässä. En ollut tällaiseen menoon yhtään varautunut ja ohjaslenkitkin olivat ihan hukassa tuossa lähtötohinassa. Olin myös jättänyt Napin narun hieman liian pitkäksi ja tämän huomatessaan poni painelikin melkein Bertan rinnalla laukalla innostaen näin myös Bertan hieman kisailemaan! Siellä minä sitten yritin pysyä kyydissä, kun kaksi pöllöä ponia otti kisaa keskenään. Ajattelin silloin, että mennään nyt sitten neljän kierroksen verran, jospa molemmat siitä sitten rauhoittuisivat - mutta mitä vielä! Neljän kierroksen jälkeen molemmat ponit olivat kuin eivät mitään olisi tehneetkään ja olisivat vielä jatkaneet menoaan! Hölmöt ponit! Tässä kohtaa kuitenkin päätin, että saa riittää ja lähdimmekin takaisin tallille. Taitavat nämä tämänhetkiset lämpötilat olla sopivia mammutinkarvaisille poneille!

" Mitä?! Minäkö olen ollut jotenkin rasittava?! Aivan perättömiä tuollaiset syytökset..."

Tänään päätin lähteä Bertan kanssa hieman pellolle ratsastelemaan. Tarkoitus oli ensin hieman jumppailla ponia niin käynnissä kuin ravissakin, jonka jälkeen voitaisiin ottaa muutama reippaampi laukkapätkä. Ponilla tuntui edelleen energiaa riittävän, eikä alun koulukiemuroiden vääntämisestä meinannut tulla mitään. Poni painoi ohjalle aluksi sen verran, että tuntui kuin allani olisi ollut russponin sijaan joku paljon isompi ja raskaampi otus! Berta ei tuntunut ymmärtävän, miksi pellolle piti nyt pipertämään jäädä, kun siellä oli viimeksi saanut painella paljon vauhdikkaammin ja se oli myös huomattavasti hauskempaa! Hetken pellolla mentyämme poni rauhoittui ja olikin lopuksi ihan mukava, ottaen huomioon, että edellisestä piperrystuokiosta on jo jonkin verran aikaa.

" Mitä sanoit?! Mitkä nyrkit pystyyn??? Kenen jalka muka väärässä paikassa??"

Lopuksi pääsimmekin Bertan mielipuuhaan eli laukkaamiseen! Poni päättikin antaa minulle kunnon kyydit ja ensimmäisen kerran laukka nousi parin ilopukin saattelemana! Ilopukkien jälkeen matka jatkuikin sitten hirmuista kyytiä eteenpäin! Parin laukkapätkän jälkeen oli loppukäyntien vuoro ja paluu takaisin tallille. 

Otettiin tänään myös Bertan kanssa erilaisia kaverikuvia, jotka onnistuivat mielestäni oikein hyvin. Mikä kuvista on sinun suosikkisi?

1

2

3

4

5

6

Loppuun vielä lyhyempääkin lyhyempi videokooste meidän tämänpäiväisestä menosta:

- Roosa

Menossa mukana kaudella 2014

- Oona, matkaratsumme, joka myös Rinsessa Rimppakinttuna tunnetaan. Oonan ehdoilla mennään, ja hevosen hyvinvointi on aina etusijalla. 

- Roosa ja Hilla, jotka niin ikään vastaavat Oonan treenaamisesta ja kilpailuttamisesta. Viime vuoden tapaan molemmat nähdään Oonan kanssa starttiviivalla myös tänä vuonna. 

- team Pumpulienkeli.com, jonka kokoonpanoon ei ole tulossa muutoksia. Tiimi on ollut tositoimissa jo niin sääilmiöiden kanssa kuin paineen alla. Hyvin on selvitty ja toimintaa kehitetty. Koko tiimi vastaa myös Oonan päivittäisestä hoidosta.

- Oonan kengityksestä vastaan ammattiosaaja Kai Kumanto, joka on kengittänyt hevosiamme jo liki 14-vuoden ajan. Kengittäjän vaihtamista emme ole koskaan edes harkinneet, tähän ammattitaitoon olemme voineet aina luottaa 100%! 

- Oonan terveydentilaa koskevissa asioissa voimme luottaa eläinlääkäriystäväämme Tuulaan, jolta saamme myös tiukan paikan tullen korvaamattomia neuvoja (viimeisimpänä kaviopaiseen diagnosointi) ja tarvittaessa nopeaa ensiapua. 

- Oonan lihaksiston huoltaa hevoshieroja Jaana Vuola, jonka ammattimaisista otteista Oona on (alkujärkytyksen jälkeen) oppinut nauttimaan. Jaanalta saamme kullanarvoisia vinkkejä Oonan jumppaamiseen ja lihaksiston huoltamiseen. 

- Valmentajanamme toimii maajoukkuevalmentaja Nina Mickelsson. Häntä saamme kiittää siitä, että olemme päässeet tähän pisteeseen. Iman Ninan neuvoja ja patistusta kannustusta emme olisi uskaltaneet lähteä kokeilemaan sitäkään kaikkea, mitä nyt on jo ehditty kokea. 

- Matkaratsastuspainoitteinen ratsastusseura Sisuratsukot, jota edustamme nyt jo kahden ratsastajan voimin.

Heitä unohtamatta... 

 

- Siru -koira, Oonan personal trainer, mielellään mukana treeneissä kuin treeneissä.

- Nappi -poni, henkinen tuki ja turva, Oonan oma nenäliina. Napin läsnäolo takaa Oonalle levolliset yöunet sekä sähäkät tarhalaukkailut tarvittaessa. 

Kylmää kyytiä!

Matkaratsastuskilpailut 18.1.2014, taso 1,1 kansallinen

  84 km nopeuskilpailu, nopeus väh. 10 km/h

Järjestäjä: Sumara

Kuumassa täysikuu ja -17 aamulla. 

Aamulla herätyskello soi klo 4. Koko tiimi ylös ja aamupalan kautta ulos. Olin varustanut Oonan niin reilulla yöheinä- ja vesimäärällä, että aamullakin niitä oli vielä jälkellä. Näin säästimme aikaa, kun saimme ottaa hyvin syöneen, juoneen ja levänneen hevosen suoraan karsinasta. Letitkin oli tehty valmiiksi perjantai-illalla, joten kuljetussuojat jalkaan, toppaloimi päälle ja hevonen ensiyrittämällä kärryn kyytiin. Näin tiimimme starttasi pihasta klo 5.20 suunnitelman mukaisesti. 

Perillä Jokioisten Kuumassa olimme noin klo 6.45. Nimensä mukaisesti Kuumassa ei ollut nyt todellakaan kuuma, sillä pakkasta aamulla täyden kuun loisteessa oli ruhtinaalliset -17 astetta. Onneksi viima ei käynyt. Ilmoittautumisen kautta eläinlääkärintarkastukseen. Oonan alkusyke oli tasan 40, sillä kaikenlaisia mörköjä tuntui vaanivan aamun pimeydessä. Liikkeistä Oona sa B:n. Eläinlääkärin mukaan oikeassa etujalassa oli epäpuhtautta, jonka hän tulisi jatkossa tarkastamaan huolellisesti muissa tarkastuksissa. 

Satuloimme Oonan ja lähdimme kävelemään verryttelyalueelle. Matkaan klo 8 oli lähdössä yhteensä 5 ratsukkoa. 

KANSALLINEN LUOKKA:

LUOKKA 1: Nopeuskilpailu 80-119 km (taso 1.1)

1. Mari Marjatsalo (SuMaRa) - I'm Ready Will, lämminverinen ravihevonen, tamma, 13 v
2. Elisa Käkönen (SuMaRa) - GR Nadir De ox, täysiverinen arabialainen, ruuna, 13 v
3. Nea Mickelsson (SuMaRa) - Anna ox, täysiverinen arabialainen, tamma, 12 v
4. Hilla Salopää (SISU) - Go Get'm Girl, lämminverinen ravihevonen, tamma, 12 v
5. Sonja Halme - Azartas ox, täysiverinen arabialainen, ruuna, 11 v

Aamulla vähän ennen klo 8 starttia: täysikuukin kaplenee Elisan valonheittimen loisteessa, mun pikkutuikusta puhumattakaan!

Olimme edeltävästi sopineet Elisan kanssa, että ratsastaisimme yhtä matkaa. Tavoitteenamme oli hyväksytty suoritus tuohon noin 10 km/h pintaan. Kevään tulevia kv-kisoja ajatellen Elisalta uupui vielä kvaali, joten muita tavoitteita ei oltu asetettu kuin hyväksytty suoritus kummallekin. 

Ensimmäinen lenkki 31 km

Matkaan starttasimme klo 8. Saimme lähteä kahdestaan omaan tahtiin, sillä muut ratsukot lähtivät muutamia minuutteja meidän jälkeemme. Täysikuu valaisi matkaamme, ja pakkanen nipisteli poskipäitä. Oonalla ja Napilla oli ratsastusloimet päällä, sillä ilman niitä tuolla pakkasella hevoset olisivat takuulla jäätyneet. 

Kylmää kyytiä! 10 km tavallettu!

Kun muut ratsukot saavuttivat meitä, mentiin jonkin matkaa vähän turhankin reippaasti, kun hevosissa tuntui olevan kovasti virtaa! Ensimmäisellä lenkillä keskinopeus huiteli siinä 17 km/h nurkilla. Huolto oli matkan varrella noin 10 km ja noin 20 km kohdilla. Oonalle emme tarjonneet juomaa, sillä tiedämme sen juovan vasta kun on se reilut 30 km takanapäin. 

Äiti ja Roosa kinasivat siitä, onko allani oleva hevonen Oona vai joku kimo! Kauempaa ei kuulemma näyttänyt yhtään tutulta!

20 km takana ja Oonalla meno päällä. Ilman loimea maastoutuisi Oona varmaan tohon taustaan!

Saimme ihailla upeaa auringonnousua, jonka jälkeen tuntui pakkanenkin hieman laskevan. Matka taittui mukavasti hyvässä seurassa. Hevoset tulivat hyvin juttuun, samoin meillä Elisan kanssa riitti puhuttavaa. 

Aamun auringonnousua ja sääkin lämpeni -15 asteeseen. 

Tauolle sapuessa haastavinta oli hikisen hevosen lämpimänä pitäminen. Äitin ja Roosan avustuksella saimme Oonalle heti loimet niskaan. Kauaa ei hevosta voinut seisottaa, joten pientä kävelyä piti harrastaa samalla kun odoteltiin sykkeiden laskemista. Siihen ei kauan mennyt ja pääsimme tarkastukseen. Syke 48. Liikkeiden esittämistä jouduimme odottamaan, sillä tarkastuksessa oli 4 saman luokan hevosta yhtäaikaa. Koitin pitää Oonan koko ajan liikkessä ennen omaa vuoroamme. Roosa repäisi loimet pois samalla kun lähdin Oonan kanssa juoksemaan. Nyt kaikki oli A:ta, myös liikkeet. Eläinlääkäri totesi hevosen juoksevan nyt hyvin, joten saisimme jatkaa matkaa. 

Roosa tsekkaa sykettä, Oonalla jo loimea päällä. 

Tauko 30 minuuttia. Oonalla oli päällään fullneck-fleece, paksu kaulakappaleellinen toppis sekä vielä sen päällä tallitoppis. Pidimme Oonan koko ajan liikkeessä, joten vuorotellen yksi talutti ja toinen kulki heinäsaavin kanssa vierellä. Oona söi tyytyväisenä kävellessään. 

Oona ruokailee. 

Toinen lenkki 31 km

Lähdössä

Sää oli kaunis, vaikkakin kylmä

Toiselle lenkille vaihdoimme kuivan PolyPadin sekä ratsastusloimen. Starttasimme muutaman minuutin Elisan ja Napin jäljessä toiselle lenkille. Oona otti heidät kuitenkin pian kiinni, sillä kaverin perään tuntui neidillä olevan kova polte. Toinen lenkki oli tismallleen sama kuin ensimmäinenkin ja taittui hieman rauhallisemmin kuin ensimmäinen. 

Huollot pidimme samoissa kohdissa ja nyt Oonakin suvaitsi jo juoda lämmintä melassivettä. Olimme aamulla ottaneet kahteen 10 lirtan kanisteriin niin kuumaa vettä kun vain hanasta saimme ja laitaneet ne sellaisiin kylmäkasseihin mitä kaupan pakastealtailla myydään. Vaikka kasseja ei saanut kiinni, pysyi vesi lämpöisenä koko päivän!

Toisen lenkin jälkeen keskinopeus oli edelleen liki 16 km/h. Tauolle saavuttaessa sai olla taas tarkkana loimituksen kanssa. Äiti ja Roosa olivat valmiina ja saimme taas Oonan pian tarkastukseen. Syke 60, nyt liikkeistä B. Kaikki muuten ok. 

Tauolle saapumassa. 

Toinen tauko oli pituudeltaan 40 minuuttia. Oona käveli ja söi saman aikaisesti. 

Kolmas lenkki 22 km

Höyryävä hevonen satuloitavana viimeistä kertaa tässä kilpailussa. 

Koska omistamme vain kaksi ratsastusloimea, ei meillä kolmannelle lenkille ollut enää yhtään käyttökelposta jäljellä. Olin ajatellut, että toista loimista voisi käyttää kaksi kertaa. Ja pah! Päivällä -15 asteen pakkasella loimi jäätyi muodottomaksi alta aika yksikön kun sen hevosen päältä riisui. Viimeiselle lenkille laitoimme Oonalle fleeceloimen, jossa ei ollut ollenkaan mahavöitä. 

Toimihan se tämäkin loimiviristys. 

Koska Oonan hengityksen ja hikoilun myötä reisiin tarttunut kostaus sai jalkoja tässä kohtaa jo hieman palelemaan, lämmitti fleeceloimen päällä istuminen sopivasti niitäkin. Viimeisellä lenkillä etenimme jo huomattavasti rauhallisemmin. Liikoja ei sopinut kävellä, sillä hevosen tunsi kangituvan hetkessä. 

Hullujen hommaa!? 84 km eli liki 6 tuntia satulassa kirpeässä pakkassäässä!!

Oonan vaihdelaattikkoi tuntui myös jäätyvän. Oonalla oli tasan kaksi vaihdetta: käynti ja noin 17 km/h ravi. Nappi ei enää jaksanut edetä niin reipasta ravia ravisukuisen hevosen perässä, eikä Oona halunnut jättää Nappia. Joten Oona ravasi ja kun Nappi jäi kauemman, Oona käveli kunnes Nappi taas saavutti meidät. Tätä jatkui viimeiset 20 km. Oona myös jostain syystä halusi kävellä jokaisen alamäen. Tässä kohtaa jännitin lihaksiston puolesta, sillä alamäkiravia Oona ei halunnut toteuttaa juurikaan. Mäen jälkeen se kuitenkin lähti heti taas raviin. Väsymys alkoi meissä kaikissa jo painaa, joka johti siihen, että myös kylmän alkoi kaikkien vaatekerrosten läpi aistia. 

Loppukiri, enää 4 km jäljellä!

Lopussa Mari saavutti meidät ratsunsa Wilman kanssa. Nappi ja Oona piristyivät ja lopussa mentiin reilut pari kilometriä reipasta ravia Napin laukatessa. Tämä tuntui avaavan vielä kohmeisia lihaksia niin hevosilla kuin meillä ratsastajillakin. Mari jäi lopussa kävelemään meidän hölkätessä maaliin. Nappi pääsi melkein suoraan tarkastukseen, mutta Oonan sykkeet pysyivät melko pitkään 70 tietämillä. 

Maalissa yhtä aikaa

Hevonen oli hieman vaivaantuneen oloinen ja ajattelimme, että sillä saattaisi olla pissahätä. Oona ei kuitenkaan pissannut, mutta onneksi syke laski sen verran että pääsimme lopputarkastukseen, jossa syke oli 60. Vielä viimeinen juoksutus, jonka Roosa hoiti hienosti kotiin, sillä omat reiteni tuntuivat jo jäätyneen niin, ettei niillä olisi kyennyt juoksemaan metriäkään. (Olisi tarvinnut vetää toppahousut itsellekin jalkaan heti tauolle / maaliin tullessa, niin kuin hevosellekin loimet laitettiin. Mutta kukapa ei hevosen hyvinvointia etusijalle laittaisi?) Liikeistä B, muuten kaikki ok. Eläinlääkäri totesi myös, ettei oikeassa etujalassa ole mitään vikaa, kun kerran 84 km kesti ilman että hevonen olisi alkanut ontua. 

Ja pissahätähän Oonalla oli! Heti helpotti, kun päästiin nurkan taa katseilta piiloon, niin jo tuli korvista asti.

Huh! Hyväksytty suoritus tuli! Onnittelimme toisiamme ja sitten kiirehdimme tahoillemme hevosia loimittamaan. Vuorasimme Oonan fullneckillä ja kahdella tavallisella fleeceloimella sekä kaulakappaleellisella toppaloimella. Roosa kävelytti Oonaa vielä sen aikaa, että saatiin tavarat pakattua ja koppi lastauskuntoon. Oona meinasi karata kopin kyytiin ennen kuin saimme suojat kunnolla jalkoihin! 

Tuntuu muuten hyvältä tämän suorituksen jälkeen!

Pikainen palkintojenjako, sillä kaikilla jo kotisauna mielessä. Hyväksytty tulos nopeudella 14 km/h!! Tuntui mielettömän hyvältä pakkaspäivän jälkeen, ja saimme Elisan kanssa kumpikin nyt virallisen SM-kvaalin samalla (viime vuonnahan meillä oli poikkeuslupa, kuten muistanette). Luokassa startanneista 4 pääsi maaliin saakka hyväksytyllä tuloksella. Olimme tasatilanteessa Elisan kanssa, koska saavuimme yhtä aikaa maaliin. Lopputarkastuksen Oonan liikkeiden B ratkaisi kisan Elisan ja Napi eduksi, joten heille vielä ansaitusti kakkossija! Onneksi olkoo! Ja kiitos mukavasta seurasta! Ehkä ratsastamme toistekin yhdessä?

Kotona loimitimme Oonan karsinaan. Tänään aamulla karsinasta löytyi iloinen ja virkeä Oona, jonka kanssa on jo reipas 4,5 km aamukävely auringon noustessa tehtynä. Hevonen tuntui vetreältä. Ainoastaan jäisillä kohdilla tuntui varovan etusiaan. Ajattelin sen johtuvan lapojen lihaksiston kankeudesta, kunnes tallissa huomasin etujalkojen kärkihokkien kuluneen olemattomiksi. Tässä siis syy lopun alamäkien varovaisuuteen, kun hevosen varpailla ei ollut ollenkaan pitoa! Hokkien vaihdon myötä myös liike korjaantui ja Oona marssi reippaasti tarhaan ulkoilemaan toisten kanssa. On se vaan aika hevonen! 

Katso kuvia lisää täältä. 

- Hilla

Kuutamossa

Lähdettiin Napin kanssa kuutamoajelulle. Tuo poni on vaan niin ihana, mitäpä siihen lisäämään ♥

Moon kuu

 Vaikket huomaa, läsnä aina

Mä kierrän ja seuraan, 

pidän sulle seuraa silloinkin ku tuntuu: oot yksin.

Mä oon kuu

Vaikket huomaa, 

tanssin kanssas, nytkin.

- Roosa

Kuminauhajumppaa

Koska Oona on ollut viime aikoina kovasti kiireinen, ajattelimme että pieni lihashuolto voisi olla paikoillaan. Valitettavan usein lämpösillä on tapana innostuessaa juosta pää pilvissä, mikä taas johtaa usein lapojen lihasten jumiutumiseen.

Runsas viikko sitten hevoshieroja Jaana Vuola vieraili tallissamme. Käsittelyyn pääsivät sekä Oona että tällä kertaa myös Nappi. Oona tuntui olevan muuten hyvä, mutta lavoissa ja vasemmalla kyljellä oli hieman jumia. Ohjeeksi saimme venyttelyt ja jumppailut, jotta nämä jumit avautuisivat.

Nappi suhtautui hierontaan hyvin varauksella. Poni ei ollut ollenkaan varma sopiiko tässä nyt ihan vaan olla ja ottaa rennosti, vai joutuuko lääpinnän ja silittelyn jälkeen vielä oikeisiin töihin? Välillä Nappi ihan nuokkui autuuden rajamailla, kunnes poni äkkiä ryhdistäytyi että ei tämä hieronta nyt niin ihmeellistä ole. Tosiasiassa muutaman käsittelyn jälkeen Nappi luultavasti alkaisi jo nukkua, kun kuulisi hierojan saapuvan. Napin lihaksisto tuntui olevan kunnossa.

Oonan kanssa on ahkerasti tehty porkkanavenytyksiä, sillä jostain kumman syystä sekä Nappi että Oona tuntuvat pitävän näistä kovasti. Olisikohan porkkanoilla osuutta asiaan... Oona tuntuu nyt varsin vetreältä ja hyvältä, sillä yhdellä kertaa neiti kurotti jo sen verran pitkälle kylkeensä, että meinasi sormesta haukata palasen porkkanaa napatessaan. 

Kauden ensimmäiset matkaratsastuskilpailut lähestyvät. Viimeisten laukkatreenien jälkeen Oona on ottanut rennommin. Ajaessa Oona on yleensä varsin rento, joten pakkasten myötä saatoimme jälleen käydä ajelemassa pellolla. 

Oona nauttii auringosta

Tänään aurinkoisen pakkassään helliessä Oona pääsi pellolle jumppaamaan, kun ystäväni tuli käymään. Laitoimme Oonalle "kuminauhapiuhat" eli apuohjan-jonka-virallista-nimeä-en-tiedä. Ohjan laitoimme kaikkein löysimmilleen, sillä sen tarkoitus Oonalla on auttaa hevosta kulkemaan suorassa. Tai tarkemmin sanottuna pää suorassa. Oonalla kun on tapana katsella maisemia ja pyöritellä päätään milloin minnekin suuntaan. Maastossa toki maisemia saa katsella, mutta pellolla / kentällä ne on mielestäni jo alkukäyntien aikana hyvin pitkälti nähty. 

Piuha tuntui jälleen toimivan virassaan ja Oona keskittyi aivan eri tavalla työntekoon, kun ylimääräinen pään pyörittely jäi pois. Piuhan avulla Oona keskittyi enemmän olennaiseen kuten selän pyöristämiseen ja tarkempaan askeltamiseen. Oona jumppaili hienosti Tertun kanssa, ja lopuksi Roosa kiipesi Oonan selkään saaden kokeneemmalta ratsastajalta hyviä vinkkejä. Laukkaharjoitukset karsittiin pois, sillä emme halunneet särkeä Oonan rentoa tunnelmaa. Laukka kun jostain syystä tuppaa kuumentamaan hevosia... 

Roosa ja Oona

Näissä rennoissa tunnelmissa jatketaan kohti viikonlopun matkaratsastuskilpailuita. 

- Hilla

Koirien uimahalli?!

Eilen iltapäivällä isännän ajellessa kotiin, oli hänen silmiinsä osunut kummallinen kyltti. Kotona googletettuamme saimme todeta, että ihan oikein hän oli nähnyt. Nimittäin kyltin, jossa luki "Koirauinti". 

Kaiken takaa paljastui koirien oma uimahalli, Tampereen Koirauinti, jossa olisi mahdollista käydä uittamassa koiraansa. Nauroimme ajatukselle samalla kun selailimme sivuja. Miten joku on niin hullu, että vie koiransa uimahalliin uimaa?!

Täytyy myöntää, että kaksi hulluahan siinä istui yhdessä läppärin äärellä, sillä pian isäntä sai idean, että pitäisihän tämä nyt nähdä ja kokea. Tuumasta toimee, puhelin käteen ja vapaa uintivuoro sattui löytymään vielä samalle illalle varauskirjasta!

Siru -koira oli ihmeissään. Tokokassi pakattiin, mutta ihmiset vaan höpisivät tottiksen sijaan uimisesta? Hämmentynyt Siru kuitenkin lähti innolla mukaan, tuli mitä tuli.

Koirien oma spa

Puhelimessa olimme saaneet hyvät ohjeet siitä, miten uimalassa tulisi toimia. Paikalle piti saapua noin 15 minuuttia ennen omaa uintivuoroa. Mukaan pakattiin uimaleluja (pari puhdasta tennispalloa). Pyyhkeitä olisi tarjolla talon puolesta. 

Siru koirien pesupaikalla

Ensin koira piti pestä tai ainakin huuhtoa, ettei allasveteen menisi suotta mutaa, hiekkaa ja kuraa. Pesupaikka toi mieleen hevosten pesukarsinan, ja kätevästi koiran peseminen siinä sujuikin. Shamppoota löytyi myös, joten Siru tuli pestyä nyt vähän perusteellisemmin. 

Ensikertalaiselle suositeltiin liivejä

Seuraavaksi pääsimme sovittamaan liivejä. Uittaja, eli koirien uimaopettaja, opasti meitä, että ensikertalaiselle kannattaa pukea kevyet liivit. Altaassa uiminen olisi koiralle kuitenkin hieman erilaista kuin järvessä uiminen. Siru saikin ylleen kevyet liivit, joiden tarkoituksena olisi hieman auttaa koiraa altaassa ensimmäisellä kerralla. Mistään pelastusliiveistä ei kuitenkaan ollut kyse, sillä siihen tarkoitukseen nämä olisivat olleet Sirulle liian kevyet. 

Odottelimme loossissa omaa vuoroamme. Pian jo pääsimmekin altaalle. Yhdellä uintivuorolla voi kerrallaan olla 1-3 koiraa, eli jos haluaa lähteä porukalla, voi tuttujen kanssa varata vuoron kimppaan. Siru sai nyt nautti ylhäisestä yksinäisyydestään ja vallata koko altaan itselleen!

Siru-koira valmiina! Tässä kohtaa ei enää Sirullakaan epäselvyyttä siitä, kuka sinne uimaan onkaan menossa!

Altaaseen meno tapahtui ramppia pitkin. Uittaja opasti Sirua rampin käytössä. Se olikin Sirusta kovin jännittävää. Isäntä heitti pallon altaaseen, ja se poltteli Sirua kovasti. Rampilta Siru vaan ei meinnannut millään uskaltautua veteen! Uittajan saattamana Siru kuitenkin kovan vinkunan päätteeksi molskahti veteen ja kävi noutamassa pallon. Uittaja opasti Sirua myös kiipeämään altaasta pois ramppia pitkin. 

Alku aina kankeaa. Siru ja pelottava ramppi!

Saimpas palloni!

Ramppia pitkin ylös.

Parin ensimmäisen kerran jälkeen Sirulla ei sitten enää ollut minkäänlaisia ongelmia altaaseen menemisessä tai sieltä pois tulemisessa. Siru oli totaalisen innoissaan ja hyppi veteen samaan tapaan kuin laiturilta viime kesänä! 

Klikkaa isommaksi!

Taitava uimari!

Altaassa saattoi uittaa koiraa myös pidemmällä matkalla. Uittajan ohjeistettua pääsimme toteuttamaan tätäkin. Siinä pallo heitettiin altaaseen lähelle reunaa, kierrettiin ennen koiraa pallolle, napattiin se ja heitettiin uuteen paikkaan. Näin Sirua saattoi uittaa altaassa edes takaisin! Välillä näytti siltä, että koira alkaa olla jo ihan väsyksissä, mutta kun taas heitettiin palloa veteen, Siru loikkasi altaaseen uudella innolla!

Siru uimassa lenkkiä

Tehokas puolituntinen vierähti nopeasti. Siru nousi altaasta ja lähdimme kohti pesupaikkaa. Altaalta poistuessa koira kuitenkin katseli vielä altaalle, mieli olisi tehnyt vielä uida lisää. Kiltisti kuitenkin Siru tuli pesupaikalle, jossa huuhtelimme koiran. Sen jälkeen Siru kuivattiin pyyhkein ja kuivaimella. Melko tehokas tuollainen koirakuivain verrattuna hiustenkuivaajaan!

Kokemusta kerrakseen! Meillä kaikilla oli oikein hauskaa, ja puolituntinen kului alta aikayksikön. Siru sai kunnon liikunnat ja nukkui kuin tukkin kotiin päästyämme. Entä menisimmekö joskus uudestaan? No mikä ettei, tosin olihan tuolla hintansa.

Plussat:

+ Helppo mennä, hyvät parkkipaikat.

+ Hyvä ohjeistus uittajalta sekä puhelimessa että paikan päällä. Toimiminen ohjeiden mukaan oli helppoa. Kattavat nettisivut.

+ Hyvät käytännön järjestelyt. Uida sai omassa rauhassa ja remmiräyhä-Sirun ei juuri tarvinnut muita koiria haukkua.

+ Tehokasta liikuntaa, Siru oli ja on vieläkin ihan naatti! Sopii näille sade/kurakeleille hyvin.

+ Koiran pesu ilman, että koko kylpyhuone täytyy pestä operaation päätteeksi ja viemäri avata karvoista.

Miinukset:

- Hinta. Näin yksinään kustannettuna turhan arvokas. Esim. kolmen kaverin kimpassa hinta olisi sopivampi. 

-/+ Toisaalta, on olemassa niin monta turhuutta, johon tämän samaisen summan saa käytettyä, joten siinä valossa tämä ei ainakaan omalla kohdallani ole se "turhin" tapa. Saihan Nappikin juuri joululahjaksi hieronnan ;) Ja se jos mikä herätti suurta hilpeyttä ystäväpiirissämme...

- Hilla