Hevosemme ovat kotiutuneet uuteen talliinsa ja nyt olikin aika saada hieman vipinää kinttuihin kavioihin! Roosan shoppailuinnokkuus pääsi oman tallin valmistumisen myötä valloilleen, sillä pitihän Oonan saada uusi satulahuopa, sekä kummankin uusi riimu uuteen talliin! Oonan uudet varusteet tietysti tiimivärissä.
Ensin päätimme vielä ikuistaa yhteiskuvan Sisuratsukko -pokaalin kanssa. Oona olikin pokaalista enemmän kuin kiinnostunut. Se piti tutkia hyvin, hyvin tarkkaan. Oona tuntuikin tietävän varsin hyvin, miten nämä kiertopalkinnot yleensä vihitään käyttöön...
 |
| Sisuratsukko 2013 |
 |
| Hmm... Mitäs täällä on?! |
 |
| Hyvä me! |
 |
| Annas kun mä vielä vähän maistan... |
 |
| No niin. Nyt korkki kiinni. |
 |
| Nappi ja uusi riimu |
Nappi söpösteli Roosan seläntakana, ja eksyihän se kameran linssi toki siihenkin suuntaan.
Kuvailujen jälkeen satuloimme Oonan ja siirryimme kentän puolelle työskentelemään. Otimme alkuun taas kuminauhapiuhan avuksemme, ja iloksemme saimmekin huomata Oonan kehittyneen siinä määrin, että piuhan sai jättä löysimmilleen. Oona kulki jo heti alkukäynneistä alkaen ihanan letkeästi ja rennon oloisesti. Kentän pohja oli täysin kuiva ja ihanan kuohkea, sillä hiekka oli pehmeää, eikä ollut jäätynyt kovaksi.
 |
| Hilla ja Oona alkukäynneissä. |
Kuten kuvistakin näkee, piti toki tänään hieman varusteurheilla: oli liilaa pinteliä, satulahuopaa, takkia, raippaa ja sukkaa sekä otsapantaa. Tosin tässä kohtaa Roosa tokaisi, että ainakin mun kohdalla uskottavuus loppui kuulemma ravikypärään! :D Puolustuksekseni täytyy kuitenkin todeta, että sen lämpimämpää yhdistelmää kuin ravikyräpä ja siihen kiinnitettävät korvaläpät saa kuitenkin hakea! Ei tule korville kylmä tosin kuulokin alenee samalla pari pykälää. Talvisin vakiovarusteeni.
Oonan verrytellessä kuvaajan huomio kiinnittyi toisaalle. Nappi oli tietysti menossa mukana, sillä useimmiten varsin mielellään paikoillaan jököttävä poni osuu äärettömän harvoin ratsastajan tielle. Nappi on nauttinut kovasti jokapäiväisistä piehtaroinneistaan! Onhan tasaisella hiekalla varmaan mukava kieritellä!
 |
| Sumuharjaponi |
 |
| Istuva poni |
Oonakin oli ehtinyt jo siirtyä ravityöskentelyn pariin. Kenttämme ei ole suurudella pilattu, mutta on aivan omiaan meidän jumppatuokioloillemme. Hieman normaalia pienempi tila takasi sen, että Oona olikin alusta alkaen mukavan rennon oloinen. Pääsimme heti alusta pitäen keskittymään jumppaamiseen sen sijaan, että olisi pitänyt alkaa keskustelemaan vauhdinjaosta.
 |
| Roosa ja Oona |
Vaihdoimme Roosan kanssa osia ja Oona sai jatkaa ravityöskentelyä Roosan kanssa. Mennessään Oonalla on aina ollut tapana "pöristä" ja juurikin siitä juontaa nimensä neidin yksi lempinimistä "Prööt-prööt-täti". Kisoissakin Oonan tunnistaa kaukaa juurikin tästä prötinästä. Ravatessaan kentällä Oona tuntui laskevan itselleen rytmiä: prööt - prööt - prööt ja hevonen liikkui samassa tahdissa.
 |
| Ilman piuhaa |
Kuten kuvistakin näkee, ei Oona juuri piuhaa tarvitse vaan kulkee jo melko lailla ihan omalla painollaan. Siksi aina lopussa poistamekin piuhan ja harjoittelemme lopun aikaa ilman sitä. Onnistumiseen on hyvä lopettaa.
Loppuun vielä videomateriaali Oonan menosta. Alussa piuhalla ja lopussa ilman. Videolla voit hyvin kuulla Oonan laskevan tahtia sekä ihanan keväisen linnunlaulun sumuisesta säästä huolimatta!
 |
| Loppukäynnit |
Ratsastuksen jälkeen Oona pääsi Napin kanssa tarhaan päiväheinille. Tähän loppuun vielä yleiskuva tarhan perältä kuvattuna. Paljon lähemmäs kotitaloa ei hevosiaan voi enää saada?
- Hilla
