Matkaratsastuskilpailut 29.3.2014, taso CEI *
83 km nopeuskilpailu, nopeus väh. 10 km/h
Järjestäjä: Sumara
Perjantai 28.3.
Kilpailumatka alkoi jo edeltävänä päivänä, sillä alkutarkastukset FEI-luokkiin osallistuvien osalta suoritettiin jo perjantaina hyvissä ajoin. Olimme perillä Kuumassa iltapäivä neljän kieppeillä, ja ensin oli hoidettava ilmoittautuminen. Kansliassa olikin hieman erilaiset järjestelyt mihin normaalisti olemme tottuneet. Mm. hevosen EU-passi jäi järjestäjille, aikaisemminhan siitä on tsekattu vain rokotusten voimassa olo. Lisäksi jokainen meistä sai ranteeseensa rannekkeen, jota ilman ei talliin ollut asiaa. Niin tarkkaan valvottiin sitä, kenellä oli lupa mennä talliin.
 |
| Team Pumpulienkeli.com iskussa kisapaikalla |
 |
| Talliin pääsy edellytti rannekkeen |
Oona oli ehtinyt hieman hiota kopissa sekä kehitellä kiiman itselleen. Vähän neiti katseli enemmän ympärilleen, sillä aika paljon runsaammin oli autoja ja hevosia tapahtumapaikalla. Kävelytimme Oonaa jokusen tovin ja menimme sitten ilmoittautumaan alkutarkastukseen.
Suurin ruuhka olikin jo ohitse, sillä menimme tarkastuksiin viimeisten joukossa. Ensin hevonen tunnistettiin lukemalla mikrosiru. Oona ihmetteli hieman lippuja ja juoksutuskaistoja, mutta malttoi kuitenkin seistä nätisti paikoillaan koko tarkastuksen ajan. Alkusyke 44. Juoksutus kaistalla oli varsin vauhdikas, mutta omalla uralla kuitenkin pysyttiin. Lähtölupa saatiin, ei huomautettavaa. Tarkastuksen jälkeen Oona sai kilpailunumeron takapuoleensa. Kaikki kv-luokkien osallistujat merkattiin piirtämällä värikkäällä merkkausaineella kilpailunumero molemmille lautasille.
 |
| Kansainvälistä porukkaa: kilpailijoiden lisäksi toimihenkilöitä ja eläinlääkäreitä myös muista maista. |
 |
| Oona numeronsa kanssa. |
Seuraavaksi suuntasimme katsomaan tallia, jonne mennessämme meiltä luonnollisesti tarkastettiin rannekkeiden olemassaolo. Löysimme Oonan karsinan helposti pohjapiirroksen avulla, ja kun reitti oli selvä, veimme Oonan tutustumaan majapaikkaansa. Neiti innostuikin heti tekemään tuttavuutta naapuriensa kanssa, joista toisella puolella majoittui komea 120 km kisaan tähtäävä arabiruuna ja toisella puolella kilpakumppani arabitamma. Oona tietysti liehitteli molempia ja pissaili ympäri karsinaa. Onneksi vierustovereilla oli muutakin ajankulua, kuin Oona ihmettely ja niinpä neitikin pian rauhoittui syömään.
 |
| Jokaisen karsina oli merkattu maatunnuksin ja nimitiedoin. |
 |
| Tuttavuutta naapurikarsinan ruunan kanssa. |
 |
| Tallikäytävää. Kuuman talli on iso, kaksikäytäväinen, jossa majoitettiin liki 30 hevosta. |
Klo 18 alkoi "riders breafing", jonne seuraavaksi suuntasimme. Tilaisuudessa oli väkeä sankoin joukoin ja siellä meille kerrottiin reiteistä ja muista käytönnöistä ja aikatauluista. Lisäksi esiteltiin toimihenkilöt, tuomarit ja eläinlääkärit. Tunnelma oli kuin ulkomailla konsanaan, olihan kielten kirjo melkoinen ulkomaalaisten kilpailijoiden myötä. Kilpailijoitahan oli saapunut Ruotsista, Norjasta, Virosta ja Venäjältä asti ja lsiäski toimihenkilöitä ja eläinlääkäreitä myös Puolasta ja Liettuasta! Tilaisuus pidettiin enganniksi.
Tämän jälkeen suuntasimme vielä tallille. Oona oli jo melko lunkin oloinen karsinassaan. Laitoimme neidille fleeceloimen, lisäsimme heiniä ja vesiä. Oonalla oli karsinassaan sekä tavallista vettä että elektrolyytti-melassivettä. Pienet iltapöperöt laitoimme myös kuppiin, mutta niistä Oona ei ollut kiinnostunut. Tämän olimme jo ennalta arvanneet ja siksi Oona söikin varsinaiset iltaruuat kotona ennen kilpailupaikalle lähtöä, jotta tärkeät vitamiinit ja lisäravinteet saatiin menemään perille.
 |
| Hyvän yön toivotukset Oonalle. |
Kun Oona oli peitelty yöpuulle, poistuimme paikalta ja lähdimme tutkimaan omaa majapaikkaamme. Matkaa sinne oli noin 16 km, ja isoa tietä pitkin sinne ajoi varsin nopeasti. Matkalla poikkesimme haukkaamaan vähän iltapalaa ja perille päästyämme menimme ajoissa nukkumaan. Mainittakoon vielä, että talli oli suljettuna klo 23-04, sekä koko ajan vartioituna.
Lauantain 29.3.
Aamulla herätys klo 4.00 ja aamupalan jälkeen keräsimme tavaramme ja suuntasimme tallille. Tallilla olimme viiden aikaan, ja siellä oli vielä aika hiljaista sillä saavuimme ensimmäisten joukossa paikalle. Vähitellen porukka lisääntyi, kun hevosia ruokittiin ja alettiin laittamaan kilpailukuntoon. Yön kerrottiin olleen tallissa rauhallinen, ja hevoset tyytyväisen oloisia tahoillaan. Oonakin oli rennon oloinen ja alkoi heti popsia aamuheiniään.
Päivän ensimmäinen luokka, CEI** 120 km, starttasi klo 6 ja vastaava junior luokka klo 6.15. Kävimme katsomassa lähdöt, jotka sujuivat ihailtavan maltillisesti. Mukana oli paljon kokeneita hevosia ja ratsastajia, joista takuulla jokainen tiesi urakan olevan pitkä ja siksi turhia hötkyilyjä pyrittiin välttämään. Lauantain aikana kilpailtiin neljä luokkaa: kansainväliset **120 km ja **120 km junior sekä *80 km ja lisäksi kansallinen 80 km (ja 100 km, jossa ei kuitenkaan yhtään ilmoittautunutta).
 |
| Ensimmäistä lähtöä on kokoonnuttu katsomaan |
 |
| **120 km startti |
 |
| Mukana myös suomalaisratsukot Tanja Lampinen ja Kuvaharjun Andorra ja Kari Kärkkäinen ja Avialist |
 |
| Sinne meni! |
Seuraavaksi valmistelimme Oonan ja lähdin sen kanssa hieman verryttelemään. Normaalisti ennen kilpailuja olen pyrkinyt kävelemään noin 30 minuuttia ennen starttia, mutta nyt varasin aikaa reilut kymmenen minuuttia enemmän, sillä yöllä ollut pakkanen takasi sen, että tiet olisivat kovia ennen kuin lämpötila aamunmittaan kohoaisi. Elisa ja hänen arabiruunansa Nappi liittyivät pian seuramme. Matka on ennenkin sujunut meiltä mukavasti yksiin, joten olimme suunnitelleet nytkin ratsastavamme yhtä matkaa.
 |
| Oonaa valmistelemassa |
 |
| Alkuverryttelyssä |
Kellon lähestyessä 7, keräännyimme lähtöpaikan läheisyyteen. Luokan osallistujat kuulutettiin ääneen ja sen jälkeen kerrottiin vähän valiä, montako minuuttia starttiin oli. Tasan kello 7 lähdimme matkaan ja lähtö sujui rauhallisesti, vaikka hevoset olivatkin virkeän oloisia. Etenimme alkuun rauhallisessa ravissa pitkässä jonossa.
 |
| Lähtö *80 km |
 |
| Elisa ja Gr Nadir ja minä ja Oona |
Ensimmäinen huolto oli 10 km kohdalla. Muutama hevonen hörppäsi hieman vettä, mutta Oona posotti tuttuun tapaansa ämpärinsä ohitse, eihän neitiä koskaan vielä tässä kohtaa ole janottanutkaan.
 |
| 10 km takana |
 |
| Kuhinaa ensimmäisellä huoltopaikalla |
Lenkki oli meille aikaisemmista kisoista tuttu ja junaradan ja siltojen ylitykset sujuivat meiltä rutiinilla. Noin 23 km kohdalla pidimme toisen huollon. Oona ei edelleenkään tahtonut mitään, vaan minullakin oli vaikeuksia ehtiä juomaan kun Oona jo tahtoi jatkaa matkaa.
 |
| "Juo nyt äkkiä!!" |
 |
| "Nyt mennään! Ei sinulla voi nyt olla jano kun ei minullakaan ole!" |
Tien pinnat alkoivat jo aurinkoisilla paikoilla pehmetä, mutta pitkähköjä asfalttipätkiä oli reitin loppuosassa useampia. Muuten reitti kulki pääsosin pieniä hiekkateitä, sekä muutamia metsäteitä ja polkuja. Joissa kohdin oli vielä paikoin jäätä, ja lopussa Oona hieman lipsuikin, sillä hokit olivat ehtineet jo menossa kulua miltei kaikki.
 |
| Hieman erilainen tohina huoltopaikalla mihin on totuttu. |
 |
| Huoltopaikalla |
 |
| Tauolle tulossa |
Tauolle saavuimme kuuden ratsastajan ryhmässä ja Oona palautui hyvin. Pääsimme tarkastukseen melko nopeasti, mutta jouduimme hetken odottamaan sillä vaikka kilpailuissa kolme eläinlääkäriä tarkasti hevosia yhtaikaa, syntyi silti välillä vähän jonoa. Vihdoin meidän vuoromme ja Oonan syke tässä kohtaa jo hienosti 56.
 |
| Tarkastukseen menossa |
Mutta juoksutus ei sitten mennytkään ihan putkeen. Oona tuntui juoksevan ihan normaalisti ja halukkaasti vierelläni, mutta eläinlääkäri sanoi hevosen ontuvan (onnistuin tulkitsemaan oikein, sillä kaikkihan tapahtui edelleen englanniksi). Yleensähän kisoissa on yksi eläinlääri, joka päättää asiat itsenäisesti. Kv-kilpailuissa eläinlääkäreitä on useampia, täällä kolme kappaletta. Hylkäyksistä päätetään aina äänestämällä. Niinpä muut eläinlääkärit kutsuttiin paikalle ja Oona juoksutettiin uudestaan. Sen jälkeen eläinlääkärit äänestivät ontuuko hevonen vai ei. Näin ollen kisamme päättyi tähän, sillä emme saaneet lupaa jatkaa.
 |
| Eläinlääkärin tarkastuksessa saattoi olla kolme hevosta yhtaikaa. |
Kovasti tietysti harmitti, sillä mitä suurempia odototukset ovat, sitä suurempia ovat myös pettymykset. Myös Elisa ja Nappi joutuivat keskeyttämään, sillä Nappi oli onnistunut polkaisemaan ikävän vekin jalkaansa. Tietysti ensin nurisimme tuomiosta, mutta tottahan tottuneet kilpailueläinlääkärit sen yhdellä silmäyksellä näkevät onko hevonen kilpailukuntoinen vaiko ei. Ensimmäisen lenkin GPS-tietoja voit tarkastella täällä.
Oona oli kuitenkin virkeä: söi ja joi hyvin, seisoi kaikilla neljällä jalallaan tukevasti. Kilpailupaikka oli tarkoin rajattu, ja huoltoalue rajattu, joten sieltä ei niin vain voinut poistua. Myös talli oli suljettu, ja sinne sai mennä ainoastaan keskeyttäneen tai hylätyn hevosen kanssa. Huolsimme Oonan normaalisti ja saimme luvan mennä kävelyttämään sitä maneesiin. Siellä Oonalla riittikin ihmeteltävää, sillä aivan ihanan hurmaava peilikuva oli Rinsessalle positiivinen yllätys!
 |
| Oonan mielipide tuomiosta |
Kilpailuista ei myöskään lähdetä kotiin noin vain, vaan hylätyn hevosen kotiin viemiseksi on saatava lupa eläinlääkäreiltä. Ei muuta kuin kielitaodon rippeet kehiin ja kysymään lupaa kotiin lähtemiseksi. Eläinlääkärit totesivat hevosen liikkeen olleen tarkastuksessa hieman epäpuhdan, johon osittain varmasti vaikuttivat myös kovat pohjat sekä Oonan liukastuminen metsäpolulla. En siinä kohden pitänyt liukumista minään, mutta onhan se niin, että urheilijalle pienikin muljahdus voi olla kohtalokas. Eläinlääkärit kysyivät hevosen vointia: syökö, juoko ja seisooko neljällä jalalla. Urheasti hyvin huonosta englanninkielentaidostani huolimatta onnistuin selvittämään heille, että kaikki oli ok ja hevonen käveli mielellään ja normaalisti. Niinpä Oonan paperit allekirjoitettiin ja palautettiin, ja saimme luva poistua kilpailupaikalta.
 |
| Isä ja Oona |
Traileriparkki oli muutaman sadan metrin päässä, joten kävelimme sinne ja lastasimme Oonan siellä. Kotona aurinkoinen päivä innoitti meitä ja pesimme Oonan. Mäntysuovasta huolimatta kilpailunumero komeilee edelleen Oonan kankuilla! Pitävä merkkiaine!
Oma valkoinen salamamme, Nappi, oli pärjäillyt kotolaisena vallan mainiosti ihan yksinään. Ruoka oli maistunut hyvin (mikäpä ponin ruokahalun veisi), eikä poni ihan kamalasti ollut itkenytkään Oonan perään. Illalla karsinasta oli hieman huudellut, mutta radio oli rauhoittanut ponin untenmaille.
Oonan jalat vaikuttivat täysin normaaleilta. Juoksutuksessa kotona hieman jäykkyyttä, ilmeisesti lavoissa. Oona sai hetken vielä ulkoilla auringon paisteessa ennen sisälle ottoa.
Lähdimme iltasella vielä uudelleen kilpailupaikalle katsomaan palkintojenjakoa. Palkintojenjakotilaisuus oli komeasti sisustetussa vanhassa tallirakennuksessa, jota ilmeisesti on mahdollista myös Kuuman kartanolta vuokrata juhlapaikaksi. Juhlava tilaisuus mahtavine palkintoineen! Illan kruunasi yhteinen ruokailu samaisessa tilassa. Oli ihan kokemisen arvoinen tilaisuus.
 |
| Päivän pääkilpailun voittajan palkitseminen. Palkinnoksi mm. Podiumin satula. |
 |
| *80 km palkintojen jako. Ainoana suomalaisena Tara Repo ja Zodina nappasivat pisteet kotiin 4. sijalla tässä luokassa! Onnea!! |
Sunnuntai 30.3.
Tänään Kuumassa kilpaillaan vielä kansainvälinen *80 km sekä alueluokat noin 20 km, 40 km ja 60 km matkoilla (tasot 2,2; 2,3 ja 2,4). Meillä kuitenkin kotona kaikki hyvin. Oona on virkeä oma itsenä ja on toipunut kisareissusta hyvin. Ruoka ja juoma maistuivat omassa tallissa tuttuun tapaan. Aamupiehtarointi suoritettiin vanhaan tuttuu rutiiniin, pitkän kaavan mukaan. Oonahan saattaa hakea sopivaa paikkaa vaikka vartin! Noh, koitapas itse kieriä yöpakkasen koppuroittamassa maassa Rinsessan nahalla!
Suoritimme jo yhteisen palauttelulenkinkin Oonan ja Napin kanssa, ja kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa. Etulavoissa aavistus jäykkyyttää, mutta nyt palautellaan ja lomaillaan ja luodaan sitten uusia tavoitteita. Kausihan on vasta alussa ja jokaiselle se hylkäys joskus osuu kohdalla. Jo tässä ehdittiinkin 11 aikaisempaa matkaratsastuskilpailua hyväksytysti suorittaakin!
Katso lisää kuvia tapahtumasta!
- Hilla
