Maastoihin tutustumassa

Tätä hetkeä jo ehdittiin odottaa, jotta pääsisimme näyttämään herra A:lle meidän maastojamme. Koska Oona lomailee ja Nappi nyt muuten ei tullut kysymykseen, toinen otti alleen fillarin, toinen herra A:n. 

Jo heti alusta alkaen herra A marssi kohti tuntematonta kuin vanha tekijä! Paria kivenmurikkaa piti toki ihmetellä, mutta niin autot kuin laiduntavat orivarsatkin olivat ilmeisesti tuttuja näkyjä. 

On se vaan niin erilainen, mutta niin hieno liike tuollaisella aavikon ruhtinaalla. Ravi höyhenen kevyttä ja laukassa tuskin kaviot koskevat maata. Metsäpoluillakin herra A eteni kuin vanha tekijä, tosin epätasaisissa paikoissa piti katsoa tarkkaan, mihin kavionsa laittaa. Hyvä vaan, että on varovainen. 

Esittelimme herra A:lle myös Oonan lempipaikan, nimittäin kahluumontun! Herra A marssi polkua alas rantaan, mutta jäi siihen ihmettelemään. Ruuna empi hieman, mutta kun Roosa ehti montun toiseen päähän ja kutsui herra A:ta nimeltä, niin jo ruuna rohkaistui ja polski Roosan luokse rapsutettavaksi. Rohkea poika!

On tainnut aavikonihme ennenkin vettä nähdä, kun niin rohkeasti rapakon yli polski!

Kuka meille tuli?

Kuvissa vilahtaa arabiruuna herra A, joka saapui meille laitumelle muutamaksi viikoksi. Aika näyttää, saako tiimimme tästä herrasmiehestä uuden jäsenen!

Friendship

Hevonen ja koira leikkimässä?!

Kaikkea hassua ja hauskaa sattuu ja tapahtuu toisinaan. Nyt seuraakin melkoinen kuvapläjäys tämän päivän "jäniskevennyksestä"!

Oona ja Nappi nauttivat hellepäivästä torkkuen useampaan otteeseen tarhan hietikolla. Kumpikin on pihalla niin rentoina, että niitä voi tuosta vaan mennä tarhaan rapsuttelemaan ja kuvailemaan, eikä kummallakaan ole kiire minnekään. Nytkin Oonaa rapsuttelimme ja kuvailimme, poseerasimme yhdessä ja neiti vain nukkuin ja "röhki" tyytyväisenä. 

Kaikkihan eivät ennätä levätä samaan aikaan, vaan kuvaajan seläntakana tapahtui seuraavaa.

Sirulla taisi jokseenkin olla erimielisyyksiä kepakkonsa kanssa, ja melkoinen pölypilvi taistelutantereesta nousikin! Kumpikohan mahtoi voittaa ottelun, Siru vai kapula?

Oonan hemmotteluhetkeä: rapsutuksia ja korvahierontaa!

Joskus on hetkiä, kun toivoisi silmäparia myös takaraivoonsa. Toisinaan taas on parempi olla tietämättä, mitä selän takana tapahtuu...

Koska nauruun purskahduksen johdosta tilanteesta säilyi vain tämä julkaisukelpoinen kuva, tilanne vaatinee hieman selvennystä. Siru koki elämänsä tilaisuuden tulleen ja hiipi hiiren hiljaa Oonan takapuolta kohti. Ja mitäköhän koirat yleensä tekevät toisten takapuolille?! No haistavat tietenkin! Vihdoin koitti se hetki, jolloin Siru ylti nuuhkaisemaan Oonan peräpäätä, jonka jälkeen koira poistui paikalta iloisesti häntä heiluen kuin tuumaten: "Teimme sinunkaupat!"

Nappi lähti lenkille yhdessä Roosan ja tomeran pikkuratsastajan, Cesilian, kanssa. Oona pääsi laitumelle maistelemaan vihreää herkkua. Oona laidunsi kaikessa rauhassa, tutki laitumen nurkkia, kunnes innostui hieman irroittelemaan!

Kyllä ne lämppäritkin osaa irrotella: tässä jotakin pukin tapaista

Oona kirmaili innoissaan suoraan meitä (minua, äitiä ja Sirua) kohti.  

Kunnes kohtasi Sirun. Tässä kohtaa joko a) Sirun paimenkoiravietti heräsi eloon ja koira luuli Oonan olevan karkumatkalla toiselle lohkolle (väliaidan portti puuttuu vielä) tai b) Siru haastoi Oonan leikkiin. Epäilen vahvasti jälkimmäistä, vai mitä mieltä olette seuraavien kuvien jälkeen?

Siru hypähti leikkisästi kirmaavan Oonan eteen

Ja sitten takaa-ajo alkoi

Pellon keskivaiheilla himmailtiin

Ja pysähdyttiin hengähtämään toviksi

Sitten seurasi pientä piirileikkiä

Ja Oona liihotteli pellolla

Piirileikki jarkui: Siru loikki innoissaan ja Oona viskoi päätään ja hyppeli etujalkojaan

Löydätkö kuvasta Oonan?

Tästä ehkä helpommin?

- Hilla