Jumppailua kentällä ja pellolla

Perjantaina oli aurinkoinen päivä pitkästä aikaa, ja siitä syystä kuvia perjantain ratsastuksesta saadaan esille vasta tänään, kun taas sataa. Isän ja äidin aloitellessa kesälomaansa, Roosa puurtanee koko kesän töiden parissa ja oma lomani häämöttää vielä edessä elokuussa. Loman alkajaisiksi isä oli vihdoin hankkinut kauan haaveilemansa objektiivin kameraansa, joten kerrankin hevostenkuvaaja oli paikalla valmiina toisitoimiin ennen kuin ratsukko oli ehtinyt kokonaan varustautuakaan!

Liikutusvuorossa oli tällä erää Ardas, joka ehkä hivenen laiskahkosti asteli kentän hietikolla. Taisi vatsa vähän painaa, sillä toissapäivänä hevoset pääsivät uudelle lohkolle, jossa syömistä piisaa. Sateisen alkukesän johdosta laitumet ovat kasvaneet paremmin kuin hyvin ja pieni diettii lienee kaikilla paikallaan syksyllä... 

Toiset jumppaa ja toiset syö

Muutaman kierroksen jälkeen Ardaskin piristyi ja alkoi liikkua varsin mukavasti. Tosin laitumen portin kohdalla piti joka kierroksella hieman himmailla ja kuikuilla, että jospa se portti siitä aukeaisi tahdon voimalla. Sanomattakin selvää, ettei auennut. 

On tuo vaan melko veikeä kaveri! Ardas kulki hyvin nöyrästi ja kiltisti, ja innostuinkin siinä hieman kokeilemaan lähinnä omaa osaamistani ja otimme muutamia väistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Hyvinhän ne sujuivat, vaikka väistön suunnan muuttuessa Ardas alkuun koittikin jatkaa väistämistä samaan suuntaan. Hienosti kuitenkin kulki, eikä tarvinnut jännittää hevosen solmiutuvan omiin koipiinsa. Oonalla kun joskus tulee sellainen olo väistöissä...

Aikamme kentällä pyörittyämme pyysimme isää avaamaan laitumen portin. Ardas oli riemuissaan! Kaiketi luuli sitä omaksi ansiokseen. Samoi isä, joka saattoi jatkaa objektiivinsa testailua. 

Molemmat keskittyneesti laukannostoon ;)

Pitihän sitä nyt vähän iloitellakin!

Kesä!!

Eniten Ardaksessa on yllättänyt se, ettei herra koita nappailla herkkupaloja kesken matkan. Maastossa Oona maistelee mielellään tienvieren oksastoa, ja Nappihan nyt pellolla vaan ravaa suu auki ja pureskelee mennessään. Mutta Ardas kulkee suu supussa, eikä ole toistaiseksi maistellut mitään. 

Ratsastuksen jälkeen Ardas pääsi kylpyyn ja pestiinkin ruunapoika siinä samalla oikeen pesuaineella. Äkkiä oli homma tehtynä, kun Aavikon Ruhtinaalla on niin ohut turkki! Portilla kärkkyi Oona, omaan kauneudenhoitotuokioon, joka päättyi hemmotteluhetkeen eli mahanalusen rapsutteluun. Ja se jos mikä tuntui hyvältä!

Oona nautiskelee. Kuvan kruunaa oma nokkani. Miten sekin nyt piti kuvaan lykätä...

Pariskunta iltapalalla

- Hilla

Nappi 15v.!

Niin se aika vaan kuluu ja ennen kuin huomasimmekaan täytti pieni ja pyöreä Pumpuliponimmekin jo viisitoista vuotta 19.6.! 

Paljon onnea Nappi! 

Miten aloittaa matkaratsastus?

Matkaratsastus on monelle vieras mutta siltikin äärimmäisen kiehtova laji. Moni haaveilee matkaratsastuskilpailuun osallistumisesta, mutta kuitenkin tilaisuuteen tarttuminen on usein tiedonpuutteen vuoksi haastavaa. Koska laji on Suomessa vielä varsin pienessä mittakaavassa, ei kaveripiiristä välttämättä löydy ketään, jolla olisi kokemusta lajista. 

Siksi esittelemmekin nyt oivallista tilaisuutta lähteä tutustumaan lajiin, sillä oma ratsastusseuramme Sisuratsukot ry on järjestämässä kuluvalla kaudella vielä peräti 4 matkaratsastuksen seurakilpailut, joissa siis ainoa vaatimus on ratsastusseuran jäsenyys! Nyt kannattaa lähteä mukaan kokeilemaan tätä lajia, joka meidätkin on temmannut mukaansa! Seuratasolla matkaratsastuksessa kilpaillaan vielä:

• 19.7.2014 Myllymaa, Sastamala (SISU-cup 1. osakilpailu)
• 30.8.2014 Kämmäkkä, Sastamala (SISU-cup 2. osakilpailu)
• 20.9.2014 Laukaa
• 11.10.2014 Karkku, Sastamala (SISU-cup 3. osakilpailu)

Kilpailukutsut sekä lisätietoa tapahtumista löydät Sisuratsukot ry:n nettisivujen Tapahtumat -sivulta!

Lisäksi ajattelimme toteuttaa matkaratsastusaiheisen kysymyspostauksen, joten nyt on loistava tilaisuus kysyä mieltä askarruttavia asioita! Kysymykset voi jättää kommenttina tähän postaukseen joko nimellä tai anonyymisti. 

Esittelyssä osa 8: Aavikon Ruhtinas

Kaikki alkoi siitä, kun nuorelle hevosista haaveilevalle tytölle ilmoitettiin 16 vuotta sitten, ettei meille koskaan tulisi omaa hevosta. Vannomatta paras, sillä 3 vuotta myöhemmin pihaan asteli valkoinen satuponi. Jos ponia ei kuitenkaan lasketa hevoseksi, viimeistään Vanttu kumosi väitteen tulollaan muutamaa vuotta myöhemmin. Oonaa unohtamatta, joka on kuulunut elämäämme jo viiden vuoden ajan. 

Laumamme :)

Oman tallin valmistumisen myötä tarjoitui mahdollisuus kolmanteen hevoseen. Aluksi tietenkin valmistuivat kaksi karsinaa Nappia ja Oonaa varten, mutta kesän kynnyksellä kolmannen hevosen hankkiminen alkoi tulla ajankohtaiseksi. 

Emme ole koskaan oikeasti etsineet itsellemme hevosta, vaan pikemminkin tuntuu siltä, että kohtalo on ne meille tavalla tai toisella ohjannut. Nappi saapui vain kesäponiksi, muttei kuitenkaan koskaan lähtenyt luotamme. Vanttu oli ainutlaatuisin lahja, mitä ystävä vaan voi toiselle antaa. Oonaan tutustuessamme emme etsineet hevosta ollenkaan, vaan tuntui siltä, että Oona tiesi meillä olevan sydämissämme tilaa myös hänelle. Kun saimme luvan kolmanteen hevoseen, Ardas osui kummankin kohdalle sattumalta. Väittelimme alkuun siitä, kumman löytämää hevosta meidän kannattaisi ensin lähteä katsomaan, kunnes huomasimmekin puhuvamme yhdestä ja samasta hevosesta. Voiko siis enää olla sattumaa, että kummankin silmissä komeili jo silloin mielikuva Ardaksesta laumamme jäsenenä?

Ardaksen omat suitset ovat liilat, joten ilmiselvä merkki meidän tiimiin kuuluvasta!

Kävimme Ardasta katsomassa matkaratsastuskuvioista tutun hevosystävämme luona, ja ihastuimme herraan täysin. Koeratsastus sujui hyvin ja sovimme omistajan kanssa runsaan kahden viikon koeajasta. Niinpä Ardas saapui meille 29.5. Ja kuten Ardaksen tulon jälkeisistä postauksistakin voi päätellä, Ardas hurmasi tiimimme täysin lempeällä luontellaan ja herrasmiesmäisellä käytöksellään. Uusi tulokas tuntui olevan myös Napin ja Oonan mieleen, joten kaikki tärkeimmät asiat näyttivät olevan heti kohdillaan. 

Ardas on Liettuassa vuonna 2005 syntynyt arabiruuna, joka saapui Suomeen kesällä 2013. Nimi Ardas tulee Pakistanilaisen punjabin kielen sanasta, joka tarkoittaa nöyrää rukousta Jumalalle. 

Tiimi treenaa

Oonan johdolla myös kiipeilypaikka tuli katsastettua

Rotuna arabit kuuluvat maailman vanhimpiin hevosrotuihin. Rotu on löhtöisin Lähi-Idästä, jossa jo heti alusta alkaen niistä on pyritty jalostamaan pieniä, kestäviä ja sitkeitä hevosia karuihin kuivanmaan olosuhteisiin aikana, jolloin hevoset ovat olleet ihmisille hyvin arvokkaita. Arabeille on luontaista hyvä vauhdinkestävyys. Juurikin niiden kestävyyden ja nopeuden johdosta arabit ovat suosittuja erityisesti matkaratsastuksessa, mutta ne menestyvät myös laukkakilpailuiden pidemmillä matkoilla. 

Aavikon Ruhtinas ei vettä pelkää!

Vaikka kahlaamisen iloista voidaan olla montaa mieltä ;)

Ardas on entisessä kotimaassaan opiskellut kouluratsastusta ja ruunan on kerrottu osaavan heB-heA tason asioita. Kaikkia kiemuroita ei vielä ole ehditty testaamaan, mutta onneksi meillä on nyt aikaa rauhassa tutustua toisiimme. Ardas on myös ehtinyt debytoida jo matkaratsastuspuolellakin 25 km kilpailussa, jossa käyttäytyi mallikkaasti saavuttaen hyväksytyn tuloksen. 

Ardaksesta on tarkoitus rakentaa meille toinen matkaratsu, sillä kahden on vaikea kilpailla tavoitteellisesti yhdellä hevosella. Sen kummenpia tavoitteita ei vielä tälle kaudelle voi asettaa, sillä pidemmille matkoille tähtääminen vaatii pitkäjänteistä työskentelyä. Kuitenkin kesän aikana on tarkoitus piipahtaa muutamissa kilpailuissa ja kokeilla lyhyitä matkoja kisarutiinia hankkien. 

Pään ja jalkojen merkkien lisäksi vatsan alta löytyy laikku

Kuka saikaan Rinsessan ja puoli valtakuntaa?

Olipa kerran peräkylässä nimeltä Turku kaukaisessa maassa Rinsessa, joka eleli onnellisena omassa pikku linnassaan. Linnaa ympäröivät suuret puutarhat ja pehmeä, hiekkainen terassi. Rinsessa oli alamaistensa keskuudessa omasta mielestään rakastettu hallitsija, jonka sydäntä lähellä oli ennenkaikkea oma kaikkien hyvinvointi.  

Rinsessa ei suinkaan asuttanut linnaansa yksin, vaan seuranaan hänellä oli hänen luotettavin hovinnarrinsa neuvonantajansa, jota myös Viisaaksi Valkeaksi Salamaksi kutsuttiin. Rinsessa eleli linnassaan yltäkylläistä elämää - oli palvelijoita, siivoojia, ruuanlaittajia, viihdyttäjiä, hovineitoja, puutarhureita, vartijoita ja se narri. Mutta jotain häneltä puuttui - Rinsessa ei ollut vielä löytänyt arvoistaan Rinssiä, sillä kuka nyt pulskaan narriin tyytyisi. 

Rinsessan maine kuitenkin kiiri yli valtakunnan rajojen ja huhu ruskeaveriköstä Rinsessasta kantautui myös erään Aavikon Ruhtinaan korviin. Nuori Ruhtinas päätti oitis lähteä matkalle kohti kaukaista maata ja tätä kaunista Rinsessaa tapaamaan. 

Pitkän matkan jälkeen Aavikon Ruhtinas saapui viimein oikean linnan porteille. Valkea narri neuvonantaja oli tietysti vastassa outoa kulkijaa. Aavikon Ruhtinas esitteli itsensä ja aikeensa, jonka jälkeen narri neuvonantaja esitteli hänet Rinsessalle. 

Rinsessa ensin häkeltyi saamastaan huomiosta ja torjui nuoren kosijan. Aavikon Ruhtinas ei kuitenkaan moisesta lannistunut, vaan pyysi linnasta yösijaa muutamaksi yöksi, jotta jaksaisi palata takaisin kotimaahansa. Pienen neuvottelun jälkeen Rinsessa narrin neuvonantajansa kehoituksesta suostui Ruhtinaan pyyntöön. 

Päivät kuluivat ja Rinsessa yhä edelleen esitti vaikeasti tavoitettavaa, olihan hän tottunut hallitsemaan valtakuntaansa aivan yksin. Eräänä päivänä Ruhtinas päätti lähteä metsälle ja hän viipyikin retkellään tovin. Yksin ollessaan Rinsessa pohti, ettei yksinolo sittenkään ollut hyväksi hänen herkälle siululleen ja hän alkoikin kaivata Ruhtinasta takaisin. Kun Ruhtinas sitten illankoitteessa palasi metsältä, riensi Rinsessa oitis häntä vastaan. 

Siitä päivästä lähtien Rinsessa alkoi viettää yhä enemmän aikaa Ruhtinaan seurassa. Narri neuvonantaja yritti välillä keskustella Rinsessan kanssa valtakunnan asioista, mutta Rinsessan ruusuisiin ajatuksiin eivät halinnolliset asiat mahtuneet. Ruhtinas havaitsi myös tilaisuutensa tulleen ja kumartui Rinsessan eteen pyytäen tämän kättä kaviota, johon Rinsessa vastasi oitis myöntävästi. 

Ja niin Rinssi sai Rinsessansa ja puoli valtakuntaa ja sen narrin, jolta ei luonnollisestikaan kysytty kantaa asiaan.

Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. 

Sen pituinen se.


Tervetuloa tiimiin Ardas!