Satuponi

Taas yksi sateinen päivä lähenee loppuaan. Taivaalla leijailevat suuret harmaat sadepilvet lipuvat hitaasti kauemmas väistyen ilta-auringon tieltä. Kello lähenee puolta kymmentä. Ilta on tyyni ja ympärilläni vallitsee syvä hiljaisuus.

Päivän sateet ovat jättäneet jälkeensä pellolle muutaman vesilammikon ja kostean heinikon. Kumisaappaille olisi nyt käyttöä. Kostea heinikko kastelee sekä kengät, että housujen lahkeet, jotka muuttuvat jo hetkessä painaviksi ja käveleminen tuntuu raskaalta. Sumu alkaa nousta. Se nousee pellon ylle harmaana verhona peittäen näkyvyyden pellon toiseen päähän. 

Jatkan matkaani heinikossa harppoen. Astun vesilammikkoon ja näin ollen kenkäni ovat entistä märemmät. Harmittelen asiaa itsekseni, mutta jatkan matkaani. Yhtäkkiä erotan edessäni valkean olennon. Olento säpsähtää, mutta jää tuijottamaan minua hölmistyneenä tummilla nappisilmillään pyöreät pörröiset korvat höröllään. 

Seisomme molemmat paikoillamme. Kyykistyn heinikkoon. Olento tuijottaa minua hetken, mutta lähteekin pian jo astelemaan minua kohti. 

Pian se onkin jo kosketusetäisyydellä. Olento puhaltaa lämmintä ilmaa kasvoilleni. Naurahdan ja tervehdin ystävääni rapsuttamalla sen vaaleaa ja pörröistä kaulaa. Olento vastaa tähän alkamalla höpläämään olkapäätäni ylähuulellaan. Siinä me sitten olemme yhdessä pimenevässä syysillassa - minä ja pieni Satuponini  ♥

 - Roosa

Ystävä kylässä

Millainen on hyvä ystävä?

Hyvä ystävä kuuntelee kiinnostuneesti, mitä sinulla on kerrottavana. 

Hyvä ystävä on kiinnostunut kuulemaan sinulle tärkeistä asioista, vaikkei niitä itse niin tärkeinä pitäisikään. 

Hyvään ystävään voi aina luottaa, sillä hän ei halua koskaan tahallaan loukata sinua.

Hyvän ystävän kanssa on helppo olla: voi puhua vapaasti kun on puhuttavaa tai olla vain hiljaa ilman, että hiljaisuus tuntuu kiusalliselta. 

Hyvä ystävä on vierelläsi silloinkin, kun epätoivon hetkellä tunnet olevasi yksin. 

Hyvä ystävä auttaa jakamaan ilosi, surusi, murheesi ja onnesi. 

Hyvä ystävä ei unohda sinua koskaan!

Jälleennäkemisen riemua, sillä ystävämme Tanja vieraili luonamme! Edellisestä tapaamisesta olikin vierähtänyt jo kaksi vuotta, mutta sitä hienommalta tuntuikin tavata jälleen. Kiitos vierailustasi Tanja! Toivottavasti näemmä taas pian!

Me tytöt silloin 2012 ja nyt :) Tällä kertaa Siru malttoi tulla kuvaan ilman pallonraatoa!

Pitkästä aikaa matkaratsastusvalmennuksessa

Matkaratsastusvalmennus Urjalassa 23.8.

Tätä olimme ehtineet jo kaivata. Nimittäin matkaratsastusaiheisia retkiä yhdessä Oonan kanssa. Kesä meni lomaillessa ja vasta loppukesästä uskaltauduttiin jälleen treenien pariin. Ja nyt vihdoin oli tiedossa valmennusreissu Oonan kanssa Ninan tarkan silmän alle. 

Oona oli aamulla hieman näreissään, kun kuljetussuojia laiteltiin jalkoihin. Kai Oona luuli, että taas mentäisiin sinne klinikalle kopeloitavaksi ja piikiteltäväksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan ensin hämmästynyt ja sitten selvästi iloisempi tammaneiti asteli määränpäässä ulos tralerista.


Oona pääsi aluksi talliin, jossa tietysti oli heti ensitilassa toimitettava tarpeensa uusille kuivikkeille. Oona sai evääksi hieman heinää, jota sai mutustella sillä aikaa kun me kaksijalkaiset kuulimme päivän ohjelmaa Ninalta. 

Aamu alkoi hevostarkastuksilla, jotka teimme ohjeistuksen mukaisesti. Syyniin joutuivat erityisesti jalat: jänteet, nivelet ja kaviot, sekä selän, lavan ja takaosan lihaksisto. Pareittain saimme paneutua toinen toistemme hevosiin ja etsiä niistä vikoja ja heikkouksia. Tämä oli loistava harjoitus, sillä usein sitä sokaistuu omaansa. Joko luulee, että kaikki on hyvin tai sitten että vikaa on, vaikka todellisuus olisi päin vastoin. 

Niinpä saimme käyttää hyvän tovin hevosten tutkiskeluun. Nina opasti tarvittaessa, sillä itselleni esim. kavionivelnesteen määrän tarkistaminen ja polven osien tutkiminen oli vieraampaa. Kokeneita otteita oli helppo seurata ja hyvien neuvojen saattelemana oppi itsekkin tarkastelemaan asioita uudelta kantilta. 

Kun jokainen pari oli tutkinut hevosen, siirryttiin ulos, jossa keskusteltiin yhdessä hevosesta. Varsinaisia vikojahan kenestäkään ei löytynyt, mutta heikkouksia on aina kaikilla. Ne on hyvä tiedostaa ja huomioida hevosen treenaamisessa ja kilpailuttamisessa. 

Oona vaikutti kaikilta osin olevan nyt kunnossa. Juoksutus sujui hyvin ja saimmekin molemmat ohjausta hyvään hevosen juoksuttamiseen, kun ensin Oonaa juoksutti toinen ja sitten toinen. Kumpikin sai vinkkejä, miten juoksemista voisi vielä parantaa, sillä sitä vaan ei uskoisi, miten paljon juoksuttajalla on vaikutusta hevosen liikkeisiin!

Kun kaikki hevoset olivat tarkastettu, satuloimme ne ja nousimme ratsaille. Olimme varautuneet siihen, että Hilla ratsastaisi Oonalla ja Roosa seuraisi, mutta Ninalla oli myös Roosalle hevonen tarjolla. Pientä päänvaivaa aiheutti toki se, että meillä oli mukanamme vain yhdet ratsastushousut, jotka sitten päätyivät Roosan jalkaan. Oonan kyydissä nyt voi ratsastaa hyvin tuulihousuillakin, sillä aniharvoin on luvassa mitään sivuloikkia tai muuta. Niinpä Roosa päätyi kimon arabin, Wiiruksen selkään. 


Luvassa olisi noin 23-25 km treenilenkki, joka aloitettiin alkukäynnein. Sen jälkeen ensimmäiset 30 minuuttia edettiin hiljaista, maltillista ravia (12-13km/h) ja tavoitteena oli pitää hevosten sykkeet korkeintaan 120-130 lukemissa. Tämän tarkoituksena oli, että hevoset lämpenivät kunnolla ja tätä kautta välttää näin turhat loukkaantumiset. Lisäksi koko treeni piti ratsastaa matkaratsastusistunnassa! Pientä haastetta siis luvassa!

Oona ravaili yllättävän hyväntuntuisesti arabijonon jatkeena, ja sortui peitsille tuskin kertaakaan! Yllättävää! Yleensä Oona sortuu alkulenkistä helposti peitsille Ardaksenkin perässä, ja vasta lämmettyään pystyy ravailemaan hitaampaa. 

Kun alkuverryttely oli takana, siirryimme nopeuteen 15 km/h ja jatkoimme treeniä eteenpäin. Tässä kohtaa pohkeet jo kramppasivat mukavasti mutta pienen joukon hännillä salaa tapahtuneen välikeventelyn jälkeen jaksoi taas jatkaa. Treenin teemana oli edetä koko lenkki tasavauhtisesti, ja valita hevosta säästävin tapa edetä esim. ylämäissä. 

Jatkoimme tasaisena letkana ja edelleen Oona tuntui ravaavan jonon jatkeena hyvin. Oona ei kaahaillut eikä sähläillyt ja tuntui nauttivan menosta. Jossain kohtaa huomasin neidin jopa venyttelevän päätään! Mahtoiko matkaratsastusistunta ollakin Oonan mieleen ja meille se paras vaihtoehto?! 

Ylämäissä pidimme vauhdin samana, tasaisena. Kilpailutilanteessa ylämäkeen kaahottaminen paitsi nostaa huimasti sykettä, myös kuluttaa hevosen voimia. Kun matkasta oli taitettu 2/3 tuli käsky nostaa nopeutta. Tässä kohtaa myös Oona sai siirtyiä keulaan ja nopeus oli siinä 17-18 km/h tuntumassa. Oona ravasi ihan älyttömän kivasti, muiden laukkaillessa perässämme. Arabeillehan tuossa vauhdissa alkaa jo laukka olemaan se hevoselle helpompi vaihtoehto, joten tasaisena joukkona etenimme. Yhteen mäkeen meidän käskettiin laukata, ja Oonan laukka tuntui todella hyvältä, vaikka laukkaa emme olekaan päässeet oikeastaan juurikaan tekemään. Mäen päällä mitattiin kaikilta sykkeet ja loppumatka sitten kuljettin palauttelevaa ravia eteenpäin.

Tässäkohtaa jaloissa alkoi viimeistään painaa. Tuulihousut olivat nouseett ylös ja satulanpolttamia oli luvassa... Olisin jo halunnut keventää, mutta satulanpolttamien vuoksi oli pakko jatkaa matkaratsastusistunnassa!! Eipä siis voinut enää huilia! Kun viimein pääsimme loppukäyntien alkukohtaan, oli pakko jo tulla alas selästä. Tuulihousut muistuttivat tässä kohtaa jo pikemminkin shortseja...

Talilla purimme varusteet pois ja Nina teki hevosille lopputarkastukset. Juoksutus tapahtui asfaltilla, jotta hevosten liikkeiden pienetkin epäpuhtaudet tulisivat esiin. Oonan ravi oli täysin puhdas!! Iso kivi vierähti sydämeltä, sillä kieltämättä tässä on jo omistajataholta ollut sitä kuuluisaa hysteriaakin havaittavissa...

Huolsimme hevoset, ja kävimme läpi treeniä. Sitten meidän olikin jo aika poistua paikalta, sillä luvassa olisi mieluinen vierailu itäsuomesta!

Monitoimiponi parhaimmillaan

Monsuunisateet ovat saapuneet Suomeen. Kaatamalla sataa jo kolmatta päivää peräkkäin eikä loppua vieläkään näy... Sateiden johdosta kenttä alkoi näyttää siltä, että pieni lanaus tekisi sille hyvää. Hyvä idea teoriassa, mutta on yksi pieni ongelma - millä kenttä sitten lanataan? Emme omista lanaa saatika traktoria ja omatkin voimat taitavat loppua kesken, jos kenttää lähtisi rautaharavalla tasaamaan... Mikä avuksi? Vastaus tähän kiperään kysymykseen löytyy lähempää kuin kuvittelimmekaan. Laitumellahan nököttää mitä parhain apuri - nimittäin monitoimiponi.

Ai, olen vai?

Lana rakentuu hetkessä keksijäpelle - isän käsissä monitoimiponin reen aisoista ja vanhoista tikkaista. Sitten ei muuta kun poni kuntoon ja menoksi! Ja hienostihan se toimi!

Ja valmista tuli!

Napin työnteon jälkeen Ardas koki elämänsä järkytyksen...

 P.S. Me vähän huijattiin Napin kanssa. Tää ei ollut ihan eka kerta tässä hommassa ;)

- Roosa 

Hyppykentän avajaiset

Päätimme tänään kokeilla, miten este- ja pumitehtävät sujuvat meidän monitoimiareenalla. "Areenahan" toimii jo tarhana, piehtarointialueena, kulkuväylänä laitumille, ratsastuskenttänä, laukka-alueena ja nyt myös hyppykeskuksena. 

Aiemmin emme olekaan omalla maalla hypänneet, sillä estekalusto on ollut puuttellinen. Tolpat kyllä löytyivät ennestään, mutta puomit olivat jo pidemmän aikaa odotelleet maalaajaansa. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, joten maalaus sujui muutamassa tunnissa kunhan vaan sai tartuttua tuohon haastavaan puuhaan. 

Käytössämme on nyt miltei tuliterä kalusto, jonka kustannukset ovat minimaaliset. Tolpat on isä rakentanut jämäpuista, jalustana toimii jonkinlainen pilarikenkä. Puomit ovat oman suvun metsästä, josta iso-enomme 80v+ on ne meitä varten hakenut ja kuorinut. Maalit talomaalin ja Oonan hiittikärryjen maalien tähteitä, joten ainokaisiksi investoinneiksi jäivät lila maali sekä estekannattimet. 

Puolet puomeista

Estetolppaa koristaa Roosan suunnittelema ponisiluetti, ja täytyyhän lilatkin puomit toki olla!

Ardas sai kunnian vihkiä puomit käyttöön. Herra oli ilmiselvästi ennenkin puomeilla työskennellyt, sillä mallikkaasti sujuivat niin ravipuomit kuin pienet ristikotkin. Hieman keräsi ruunapoika "esteillä" virtaa ja lopussa olisi mieluusti kurvannut radalle vielä kerran tai pari. 

Taustalla tuomari röttelö torni

Oonaa ei juuri portilla näkynyt, vaan puomit nähtyään neiti marssi laitumen perällä. Oonahan ei ole hyvissä väleissä kirjavien puomien kanssa, jonka varmasti tästä postauksesta ehkä muistanet. Toinen syy Oonan joutenoloon on kengän puuttuminen, mutta onneksi Oonan ja Ardaksen kengitys on edessä vielä tänään. 

Nappi puolestaan marssi talliin varustettavaksi enemmän kuin mielellään, sillä tallistahan voi saada jotakin nannaa! Namien sijaan ponipoika sai suitset ja pintelit, ja niin oli Napin juoksutuksen aika. Alkuverkkojen jälkeen Nappi saikin pomppia sekä pikkuesteillä, että maapuomeilla, jotka Nappi ylittää aina laukkahypyin!