Vastauksia kysymyksiin!

Mitä matkaratsastus on? 
Lyhyesti ja ytimekkäästi matkaratsastus on hevosen kestävyys- ja nopeuskilpailu, jossa vaaditaan myös ratsastajalta hyvää ratsastuskuntoa ja maastoratsastustaitoja. Ratsastettavat matkat vaihtelevat 15 km aina 160 km asti ja matkat on jaettu ihanneaika ja nopeuskilpailuihin. Alle 80 km matkat ratsastetaan aina ihanneaikaluokkina, joissa on ennaltamäärätty maksimi- ja minimiaika, sekä nopeus, joiden puitteissa annetusta reitistä tulee suoriutua. Nopeuskilpailuissa taas voiton vie ratsukko, joka ylittää ensimmäisenä maalilinjan ja läpäisee hyväksytysti eläinlääkärintarkastuksen. Matkaratsastukseen pääset helposti tutustumaan blogimme Matkaratsastus- välilehden takaa.

Mitä se vaatii ihmiseltä ja hevoselta?
Matkaratsastus vaatii ratsastajalta hyvää ratsastuskuntoa ja maastoratsastustaitoja. Hevoselta laji vaatii tietysti kuntoa kulkea ratsastettava matka, maastovarmuutta ja eteenpäinpyrkimystä. 

Mitä matkaratsastuksessa pitää hallita/osata?
Kilpailijan tulee tietysti tutustua lajin sääntöihin ennen kilpailuun osallistumista. Hevonen tulee hallita niin selästä kuin maastakin käsin. Hevosen tulee olla liikennevarma, sen pitää osata seistä paikoillaan eläinlääkärin tarkastuksen aikana sekä juosta reippaasti ratsastajan vierellä juoksutuksessa. Eihän hevosista koskaan voi mennä takuuseen ja aina matkan varrella voi tulla yllättäviä tilanteita kuten siltojen ylityksiä/alituksia tai karjaa laitumella. Aina voi kuitenkin etukäteen pohtia tiukkojen tilanteiden toimintamallia tai harjoittelumahdollisuuksia lähiseudulla. Hevosen on hyvä osata kulkea porukassa, mutta yksin ei välttämättä tarvitse mennä. Mikään ei estä lähtemästä kilpailuun yhdessä kaverin kanssa ja ratsastaa koko reitti yhtä matkaa. Lajiin tutustuminen on aina mukavampaa hyvässä seurassa. 

Miten kisoissa menestyy?
Niin matkaratsastuksessa kuin kaikissa muissakin kilpailuissa menestyy, kun panostaa johdonmukaiseen harjoitteluun. Tavoitteita pitää aina olla, ja kun tavoitteensa saavuttaa, voi laatia uuden. Matkaratsastuksen voi aloittaa lyhyimmiltä matkoilta ja hakea näin hevoselle ja itsellekin kisarutiinia. Kilpailutilanne käy myös aivan loistavasti treenilenkistäkin, sillä voiko parempaa treeniä olla kuin porukassa vieraassa maastossa ratsastaminen eläinlääkärintarkastuksineen?

Onnistunut kilpailusuoritus on koko tiimin ansiota!

Miten matkaratsastuksen voi aloittaa? 
Parhaiten alkuun pääsee starttikurssin avulla. Siellä käydään läpi yleisiä sääntöjä sekä matkaratsastuksen lajisäännöt ja muita käytäntöjä liittyen kilpailutilanteisiin. Samalla on usein mahdollista suorittaa aluelupakoe, joka mahdollistaa kilpailemisen myös hieman pidemmillä matkoilla.

Miksi juuri matkaratsastus?
Joillain lajeilla on tapana viedä mennessään! Matkaratsastuksessa saa nauttia kauniista maisemista, raikkaasta ulkoilmasta sekä yhdessä tekemisestä. Kilpailuissa vallitsee aina iloinen ja leppoisa tunnelma, jonka varmasti jokainen huomaa ensikerran matkaratsastuskilpailuissa käydessää. 

Millaista oli kisata ensimmäisen kerran matkaratsastuksessa?
Hilla: Jännittävää! Kilpailin 30 km alueluokassa hevosellani Vanyarilla vuonna 2007. Jännitin kovasti, osaanko toimia oikein. Noudatin starttikurssilta saamiani neuvoja ja kaikki kanssakilpailijat auttoivat ja ohjeistivat mielellään. Matka taittui hyvässä seurassa kokeneempien kilpailijoiden kanssa ja näin matkaratsastuskipinä syttyi!
Roosa: Jännittäväähän se oli, mutta asiaa helpotti se, että Oonalla oli Hillan kanssa jo useampia mr-startteja takana ja Hillakin oli mukana huoltamassa ja käskyttämässä opastamassa. Lisäksi sain taitaa 30 km matkan hyvässä ja kokeneessa seurassa, jossa oli turvallista ensikertailaisen mennä :)

Hilla ja Vanttu matkakisoissa Mustialassa 11.8.2007

Ratsastajanhan pitää myös olla hyvässä kunnossa, joten treenaatteko te mitenkään? Vai millä tavalla ylläpidätte omaa kuntoanne? 
Toistaiseksi ollaan pärjäilty seuraavanlaisella "kunto-ohjelmalla": koiran kanssa metsässä lenkkeily, satunnainen jumppailu ja lihaskunto, hyötyliikunta talli- ja pihommien merkeissä sekä tietysti ratsastus. Hyvät selkä- ja vatsalihakset edesauttavat kehonhallintaa ja näin ollen pitkäkestoisessa suorituksessa myös hevosen jaksamista kun ratsastaja jaksaa hyvässä istunnassa pidemmänkin matkan, joten ainakin niiden ylläpitämiseen kannattaa kiinnittää huomiota. 

Mitkä ovat teidän ensi kauden tavoitteet Oonan kanssa? Entä Ardaksen?
Oonan kanssa tavoitteena on kilpailla kansallisella (ja mahdollisesti kansainvälisellä) tasolla sekä osallistua SM-kilpailuun. Ardaksen tähtäimissä ovat aluemestaruus kesäkuussa sekä siirtyminen kohti kansallisia luokkia FEI-kvaaleja hankkien. 

Oletteko menossa Halloween kisoihin? Jos olette niin mitä matkaa ajattelitte?
Tällä hetkellä näyttäisi olevan molempien ratsastajien ja hevosten nimet lähtölistoilla, matkana n. 44 km :)

Tällä kokoonpanolla suunnataan lauantaina kohti Jokioisia!

Tavoitteet Ardaksen ja Oonan kanssa matkaratsastuksessa?
Tavoitteena olisi kilpailla kansallisella ja kansainvälisellä tasolla kummallakin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä tuntuisi hienolta saavutta tulos CEI* 80km kilpailusta. 

Millä perusteilla ostitte Oonan ja Ardaksen?
Oonan ostimme ihan sillä perusteella, että ystävällämme sattui olemaan myynnissä meille ennestään tuttu ja sopiva hevonen. Oona ostettiin harrastehevoseksi, mutta pitihän sitä toki raviradallakin koittaa... Mutta Oonapa halusikin olla matkaratsu!
Ardasta ostaessamme meillä oli tietoisesti hakusessa matkaratsastukseen soveltuva arabi. Myös Alpo löysi tiensä perheeseemme tuttujen hevosihmisten kautta, toki tarkkaan edellä mainittuja kriteerejä silmällä pitäen ja useamman ammatti-ihmisen syynäämänä. 

Jos pitäisi valita, olisitteko este- vai kouluratsastajia, kumman valitsisitte?
Roosa: En ole kovinkaan varma hyppääjä, joten kallistuisin luultavasti kouluratsastuksen puolelle. 
Hilla: En ole koskaan kokenut hyppäämisessä suurta nautintoa, liekö ratsuvalinta sitten ollut väärä? ;) Joten ehdottomasti kouluratsastaja!

Paras vuodenaika ratsastaa?
Roosa: Kevät - ei ole liian kuuma, eikä kylmä, ötököitä ei juurikaan ole ja luonto on kauneimmillaan! 
Hilla: Alkukesä - puhdasta, uutta vihreää joka puolella, lämpimiä päiviä ja valoisia aamuja ja iltoja, vaikka kyllä aurinkoisella keväthangellakin sielu lepää. Niitä vaan on ollut harvinaisen vähän tarjolla viimeaikoina...


Hoidatteko miten hevosienne jalkoja? 
Treenin ja kilpailun jälkeen hevosten jalat kylmätään joko kylmäyssuojilla tai letkuilla. Ja koska oppimme olemme saaneet ravi-ihmisiltä, jalat täytyy tietysti kääriä. Alkuun käytimme linimettiä sekä villapinteleitä + patjoja, mutta nykyisin ehdoton suosikkimme kylmäyksen jälkeen on Back On Track -patjat! Kylmäys, BOT ja aamulla jalat ovat rutikuivat! 

Kylmäsuojat, Ardas kylmäysletkuissa kesällä ja Oonan jalat kylmäyksen jälkeen BOT + pinteleihin kääräistynä

Entä kuka hevosistanne on laumanpomo?
Oona, asiasta ei ole kahta kysymystäkään! ;)

Kyllä ruunapojat poistuvat siinä kohtaa äkkiä paikalta, kun Justiina suuttuu! ;)

Minkälaisen treeni-ohjelman laatisitte hevoselle jonka kuntoa pitää nostaa? 
Riippuu tietysti, mikä on hevosen lähtötaso. Jos taustalla on pitkä liikutustauko, aloittaisin ihan kävelylenkeistä sekä kevyestä kenttätyöskentelystä. Jos peruskuntoa jo löytyy, voisi viikko-ohjelma olla vaikkapa pari maastolenkkiä ja pari kenttätyöskentelypäivää viikossa. Lepoa 2-3 päivää. Lisää ajatuksistamme ja esimerkkitreeniohjelmista kerroimme hiljattain toivepostauksessa hevosen peruskunnon rakentamisesta. 

Onko teillä ajatuksena joskus huvin vuoksi startata Ardaksen ja/tai Oonan kanssa koulu- tai estekisoissa?
Ardaksen kanssa olisi kiva päästä joskus jossain seuratason koulukarkeloissa pyörähtämään. Oonalla ei taida olla lahjoja esteradoille ja koulupuolellakin rotuominaisuudet tulevat nopeasti vastaan. 

Miten aikataulutatte päivänne?
Äidin työt alkavat usein klo 7, joten kun hän klo 5 jälkeen herää ja hakee sanomalehden, saavat hevoset aamuheinänsä. Kuuden jälkeen äidin lähtiessä töihin hevoset saavat muut rehut ja sitten odottelevat sisällä kunnes Roosa laskee heidät ulos aamuheinille. Päiväheinät antaa se, joka sattuu olemaan kotona sopivaan aikaan. Hevosten liikutus tapahtuu vapaapäivisin joko päiväsaikaan tai sitten töiden / koulun jälkeen iltapäivällä. Sisään lauma kootaan illansuussa. Karinat siivotaan joko aamutallin yhteydessä tai sitten iltapäivällä. Siihen ei onneksi mene kuin vaivaiset 10 minuuttia, joten sen homman tekee missä välissä tahansa. Hyviä öitä toivotellaan iltauutisten aikaan. siinä klo 20-22 Viikonloppuisin hevoset saavat aamuruokansa kun kaksijalkaiset heräävät. Meillä ei olla nuukia ruokinta-aikojen suhteen, vaan hevoset on totutettu hieman vaihtelevampaan rytmiin. Tämä helpottaa myös kilpailupäivän aamua / kilpailu- ja valmennusreissuja, sillä ruoka maistuu paremmin kun orjallisesti ei noudata tiettyä kellonaikaa. 

Onko jotain töitä tm joka kuuluu aina tietylle henkilölle vai tekeekö kaikki kaikkea?
Kaikki tekevät kaikkea, mutta käytävän lakaisu ja muut luutimishommat ovat äidin intohimo, valokuvaus isän, hevosten paijaus ja hellittely Roosan ja yleisesti tavaroiden ja toiminnan järjesteleminen Hillan. 

Kiinnostaako kisaaminen muissa lajeissa? 
Tällä hetkellä ainakin matkaratsastus tuntuu vievän voiton ;)

Talliesittely? ;)

Se olkoon sitten ihan oma tarinansa. 

Toivepostaus: Hevosen peruskunnon rakentaminen

Tätä postausta on toivottu usein ja nyt vihdoin toive toteutuu! On hyvä muistaa, ettei ole yhtä ja oikeaa tapaa treenata, ja postauksessa mainitut treeniesimerkit eivät välttämättä sovellu sellaisinaan kaikille, vaan toimivat lähinnä havainnollistavina esimerkkeinä. Esimerkkitapauksena toimii arabiruunamme Ardas, jonka kanssa yhteiset treenit aloitettiin kesäkuussa 2014 ja ovat nyt kestäneet viisi kuukautta. 

Hevosen peruskuntoon kannattaa panostaa, sillä se on pohja myöhemmin tapahtuville voima ja kestävyysharjoituksille sekä näin ollen myös kilpailemisella. Peruskuntoharjoittelun tarkoituksena on nimensä mukaisesti kehittää hevosen suorituskykyä ja lihaskuntoa, jotta se kestäisi sille tulevaisuudessa asetettavat treeni- ja kilpailusuoritukset pienimmillä mahdollisilla loukkaantumis- ja rasitusvammariskillä. 

Kunnon kohottamisella pyritään hevosen elimistön hapenottokyvyn parantamiseen sekä lihaksiston ja kehon vahistamiseen. Myös hevosen jänteet ja nivelet vahvistuvat treenin myötä. Mikään näistä ei tapahdu hetkessä, vaan hevosen taustasta riippuen voi viedä aikaa jopa useamman vuoden. 

Peruskuntoharjoittelun aluksi kannattaa pysähtyä miettimään muutamamia asioita hevosesta:

- Mikä on tavoite?
- Minkälainen hevonen on tavoitteeseen nähden?
- Mitkä ovat hevosen vahvuudet, myös rakenteelliset?
- Entäpä heikkoudet, myös rakenteelliset?
- Hevosen tausta: mitä on tehty ennen?
- Mikä on hevosen lähtötason kunto?

Esimerkki: Ardaksen alkuarvio olisi voinut olla vaikka tällainen: Ardaksesta on tarkoitus tulla pitkän matkan matkaratsu, ja rodulliset ominaisuudet tukevat tätä tavoitetta. Ardaksen vahvuuksia ovat maastovarmuus, rohkeus, helpot ja matkaa voittavat liikkeet. Heikkouksia puolestaan ovat kuumuminen, tiedossa olleet selkä- ja satulaongelmat, jököttäminen itsepäisesti tiukan paikan tullen. Ardas on aiemmassa elämässään toiminut kouluratsuna Liettuassa. Hevosella on maastoiltu ja työskennelty kentällä jonkin verran, joten treeniin voi näin ollen ottaa heti kaikki askellajit mukaan. Ardas on hyvä rehunkäyttäjä ja lihoaa helposti. Tämä tulee huomioida ruokinnassa. 

Hevonen kannattaa totuttaa liikkumaan kaikenlaisilla alustoilla. Yleinen käsitys siitä, ettei hevosella voi esimerkiksi ravata asfaltilla, ei pidä paikkaansa. Ei ole olemassa sellaista pohjaa, jolla hevonen ei oikein valmisteltuna ja varusteltuna voisi liikkua. Peruskuntokaudella kannattaakin totuttaa hevonen kulkemaan kaikenlaisilla pohjilla. Aluksi harjoitellaan toki tasaisemmalla maalla, mutta hevonen on hyvä opettaa kulkemaan myös esimerkiksi poluilla. Asteittain hevosen voi totuttaa liikkumaan sekä kovalla että pehmeällä alustalla aloittaen lyhyistä käyntipätkistä. Näin hevosen nivelet ja jänteet vahvistuvat. On kuitenkin hyvä muistaa, että niiden vahvistumiseen kuluu useampia kuukausia, jopa vuosi!

Esimerkki: Ardas on harjoitellut asfaltilla kulkemista. Kesäkuussa aloitimme kävelemällä asfaltilla lyhyitä pätkiä ja vähitellen on siirrytty reippaampaan käyntiin ja pidempiin pätkiin. Nyt syyskuussa on kokeiltu jo rauhallista hölkkää aloittaen muutamasta kymmenestä metristä. 

Esimerkki: Kesäkuussa huomasimme Ardaksen olevan melko epävarma metsässä kulkija. Hevonen kompuroi herkästi epätasaisella metsänpohjalla. Siksi valitsimmekin aluksi turvallisia, hiekkapohjaisia pikkuteitä, joissa liukastumisen ja kompuroimisen riski olisi vähäisin. Vähitellen siirryimme polkuihin, joissa oli hieman juurakkoa tai kivikkoa, nousua ja laskua sekä mutkia. Näin hevosen koordinaatiokyky ja tasapaino kehittyivät ja nyt Ardas kulkee jo sujuvasti polulla kuin polulla. 

Hevosen lähtötaso määrittelee aina se, miten peruskuntokausi kannattaa aloittaa. Jos hevonen on lomaillut, aloitetaan luonnollisesti kävelylenkeistä ja lyhyistä ravipätkistä. Jos taas hevosella on jo pohjakuntoa olemassa, voidaan työskennellä jo kaikissa askellajeissa. Treenissä kannattaa hyödyntämään hevosen vahvuuksia ja pyrkiä kehittämään heikkouksia. 

Esimerkki: Ardaksen kanssa saatoimme aloittaa maastolenkeistä, jotka sisälsivät kaikkia askellajeja, sekä kenttätyöskentelystä. Alkuun toki tehokas työskentely esim. kentällä oli noin 30 minuuttia, jonka Ardas jaksoi hyvin. Koska hevosella on taipumus jököttämiseen, on tärkeää osata lopettaa kun homma tuntuu vielä hevosesta kivalta. Näin pyritään vahvistamaan positiivista tekemisen makua. Heikkoa kohtaa, selkää, pyrittiin vahvistamaan tietoisesti kouluratsastuksen avulla. Myös satulan sopivuudesta oltiin tarkkoja. Treeniohjelman tulee sisältää myös jotain hevoselle mieluista: Ardas maastoilee mielellään ja innostuu puomitehtävistä kentällä. Ruokinnassa tulee olla huolellinen, sillä hevosen lihoaminen ja ylimääräinen massa rasittavat niveliä turhaan. 

Matkaratsullekin tärkeä treenimuoto on kouluratsastus, ja sen tulee kuulua peruskuntokauden jälkeiseenkin valmennukseen. Kouluratsastuksella tuetaan hevosen lihaksiston kehittymistä. Matkaratsu tarvitsee vahvat selkälihakset, jotta se jaksaisi kantaa ratsastajaansa useitakin tunteja kestävän kilpailusuorituksen ajan. Kenttätyöskentelyllä pyritään korjaamaan myös hevosen ja ratsastajan mahdollisia vinouksia, sillä myöhemmissä kilpailusuorituksissa vinous näkyy helposti liikkeiden epäpuhtautena kun hevonen alkaa väsyä. Lisäksi erityisesti herkästi kuumeneville hevosille kouluratsastus on oiva kuuliaisuusharjoitus. 

Maastoharjoitukset voi alottaa käyntilenkeillä, joihin vähitellen lisätään ravia ja laukkaa hevosen kunnon kasvaessa. Lenkillä on hyvä pyrkiä tasavauhtiseen suoritukseen ja välttää turhia revittelyjä. Hevonen on hyvä muistaa lämmitellä huolella, jotta lihaksiston lisäksi myös jänteet ja nivelet lämpiävät kunnolla. Lämmittelyllä ennaltaehkäistään mm. rasitusvammojen syntyä. 

Jotta valmennus olisi tavoitteellista, sen tulee olla nousuhjohteista. Jos aina tekee samoja lenkkejä samoilla nopeuksilla, kehitystä tapahtuu toki jonkin aikaa, mutta ennen pitkään se pysähtyy. Kun harjoitukset alkavat tuntua helpoilta, kannattaa harjoitusten tasoa nostaa joko pidentämällä ratsastettavaa matkaa tai nostamalla nopeutta. Samaan aikaan ei kuitenkaan kannata lisätä sekä matkaa että vauhtia, koska silloin hevosen saa väsymään helposti. 

Esimerkki: Ardaksen ensimmäiset maastolenkit kesäkuussa olivat 6-7 km pituisia nopeudella 7 km/h ja sisälsivät paljon käyntiä mutta myös ravia ja noin 1 km laukkaa. Lokakuussa Ardaksen maastolenkit ovat olleet 14-22 km nopeudella 10-14 km/h. Myös laukan määrää on nostettu ja laukkapätkä lenkin aikana on  ollut kilometreissä esim. 4 km. 

Kiipeily / mäkitreeni on oiva tapa kehittää hevosen pitkiä selkälihaksia sekä vahvistaa takaosa isoja lihaksia. 

Hevosen jaksamista voi helposti seurata mittaamalla sykettä. Kun hevosen kunto kasvaa, leposyke laskee. Jos treenin jälkeen syke laskee nopeasti, on harjoitus ollut hevoselle helppo. Jos taas sykkeen laskeminen kestää kauan, on treeni ollut rankka. Yksinkertaisin tapa lienee ns. Ridgewayn testi, jossa hevoselta mitataan syke. Sen jälkeen juoksutetaan (vrt. matkaratsastuskilpailuissa eläinlääkärin tarkastuksessa tehtävä juoksutus) ja siitä 1 minuutin kuluttua syke mitataan uudelleen. Jos 1. ja 2. mittauksen tulokset ovat liki samat, on harjoituksen vaativuus ollut sopiva. Jos eroa 1. ja 2. mittauksen lukemissa on yli 6 yksikköä, on hevonen väsynyt ja treeni on ollut liian rankka. (Tätä sykkeen tuplamittausta käyttävät FEI-eläinlääkärit kansainvälisissä kilpailuissa, ja yli 6 yksikön ero johtaa suorituksen hylkäämiseen.)

Jotta hevonen voi kehittyä peruskunnoltaan kestäväksi, se tarvitsee myös lepopäiviä. Vanha sanonta "hevosen kunto kasvaa levossa" tarkoittanee sitä, että kun hevosen annetaan palautua harjoituksista kunnolla, turhilta vaivoilta ja vammoilta mahdollisesti säästytään. Hevosen ei tarvitse liikkua joka päivä ja rankempien suoritusten jälkeen lepoa voi antaa useammankin päivän. Toisinaan viikon parin lomakin voi tehdä hyvää. Myös ylikunnon riski kannattaa pitää aina mielessä, sillä siitä palautuminen saattaa viedä viikkoja, joskus kuukausiakin. Ylikunnon huomaa esimerkiksi siitä, ettei hevonen palaudukaan enää normaalisti. 

Maastoilu porukassa on hevosille mieluista. Hevonen on kuitenkin hyvä opettaa kulkemaan myös yksinään.

Esimerkki: Ardaksen treeniohjelma kesän aikana on noudattanut kutakuinkin seuraavaa kaavaa: 2 x viikossa kouluratsastusta, 2 x viikossa maastolenkki. Poimitaanpa vielä treenikalenterista pari esimerkkiviikkoa tähän: 

Kesäkuulta: 

Ma: kentällä noin 30 minuuttia 

Ti: vapaa

Ke: kentällä noin 30 minuuttia 

To: vapaa

Pe: maasto 14,5 km, nopeus 7,7 km/h (laukkaa pätkissä 2 km + 0,5 km + 0,5 km + 0,5 km)

La: maasto 6 km, nopeus 7 km/h

Su: vapaa

Syyskuulta: 

Ma: maasto 22 km, nopeus 13,5 km/h (laukkaa 2 km + 2 km)

Ti: kentällä noin 45 minuuttia

Ke: vapaa

To: vapaa

Pe: maasto 12 km, nopeus 12 km/h

La: kentällä noin 1 h

Su: vapaa

Ardaksen (ja Oonan) kisaviikko-ohjelma: 
Ma: vapaa
Ti: reipas maasto esim. 10 km sisältäen reippaamman laukkapätkän 0,5 - 1 km
Ke: vapaa
To: vapaa
Pe: kentällä noin 30 minuuttia (notkistelu, kuuliaisuus)
La: matkaratsastuskilpailut
Su: kävelyä
Kilpailun jälkeisenä päivänä kävellään ja palautellaan 3-6 km lenkki. Sen jälkeen useamman päivän loma, joihin voidaan sisällyttää taluttelua. Nyrkkisäännöksi olen joskus kuullut sanottavat, että 1 lepopäivä / 10 kisakilometriä. Oma käytäntömme mukailee suunnilleen tätä ja esim. Karkun kilpailun jälkeen Ardaksella oli 4 vapaapäivää. Vastaavasti Oonalla on 80 km kilpailun jälkeen ollut vapaata 10-14 päivää.

Koska aihetta oli kovin toivottu, olisi hauska kuulla myös lukijoidemme ajatuksia peruskuntokaudesta, esimerkkejä treeneistä ja viikko-ohjelmista! Minkälaisia harjoituksia olette tehneet? 

Aiemmin julkaistut toivepostaukset: 

Sykemittari mukana treenissä

Oonan treenaaminen

Oonan treeniohjelma ennen kilpailuja

Näin meillä pakataan

Mitä on matkaratsastus?

Valjaspussin salaisuus

Lahjattomat treenaa??

Myös muut toiveet postausaiheista otetaan vastaan, joten ehdota rohkeasti, jos haluat kuulla mielipiteitämme jostakin asiasta! :)

Oona treenissä

Oona treenissä on toki päivän postauksen aihe, mutta kerrottakoon heti alkajaisiksi, että kyllä ne ruunapojatkin liikkuivat lauantaina! Ensimmäistä kertaa lähdimme pidemmälle yhetislenkille Nappi kärryillä ja Ardas ratsain. Oli siinä veikeä pari! Alpo kun kykenee menemään aina samaa vauhtia Napin kanssa oli askellaji sitten käynti tai laukka! Mitä hitaampi, sen parempi, tuumaa Alpo. 

Jos joku ihmettelee, mikä tuo Napin kyljessä roikkuva läpyskä on niin se on sykemittarin lätkä. Tarkoitus oli tutkailla Napinkin sykkeitä lenkin aikana, mutta sykemittarin viritys valkaisiin kaipaa vielä lisäharjoitusta...

Lenkin jälkeen innostuimme muutamaan muotokuvaan, lähinnä vertailun vuoksi. 

Ardas kesäkuussa ja lokakuussa. Väliin on mahtunut jo ihan kivasti treenikilometrejä, 4 matkaratsastusstarttia sekä vaihto lyhyempään satulavyöhön. Tiedä sitten onko se laihtunut, mutta lihasta ainakin saanut. 

Alpon kujeet jaksaa edelleen hymyilyttää, eikä kukaan ole vielä suistunut satulasta (kop-kop-kop)

Ja nyt itse asiaan. Pitkästä aikaa oli Oonan vuoro treenata ihan kunnolla, toisin sanoen ilman kultapoikia. Napin ja Ardaksen jäädessä kotiin heinien ääreen, lastasimme Oonan kyytiin ja suuntasimme raviradalle. 

Oona matkusti rauhassa, eikä hionnut yhtään kopissa (no okein, matka oli vaan 13 km...) Katoksilla neiti oli kuitenkin ihan täpinöissään. Kyllähän Oona jo sen on elämänsä aikana ehtinyt oppia, mitä radalla kuuluu tehdä! Satuloidessa hevonen tutkaili kiinnostuneena ympäristöä kuin olisi treenikaveria itselleen etsiskellyt. 

Sitä ei kuitenkaan myöhään lauantai-iltana enää löytynyt vaan suuntasimme ihan kaksisteen radanvarteen. Matkalla oli toki jos jonkinmoista mörköä, joista piti hieman ottaa lisäkierroksia. Nahoissaan kuitenkin malttoi juuri ja juuri pysyä, eikä martingaali tuntunut ollenkaan hassummalta idealta. 

"Kuka tässä muka on tohkeissaan?"

Verryttelimme ensin pikamarssilla käynnissä noin 1,5 km. Sen jälkeen siirryimme hölkkään ja etenimme noin 4-5 km. Oona tuntui hyvältä eikä oikeastaan pahasti painanut ohjallekaan, vaan yllättävän rentona ravaili alkutohinaan nähden. Syke pysyi hyvin maltillisena, samoin vauhti tasaisena. Oonan ravi oli alkulämmöksi ehkä aavistuksen nopeaa, sillä tamma näytti urheilukellon mukaan etenevän kutakuinkin 16 km/h. Toisaalta isoliikkeiselle lämpöselle letkeä hölkkä tuolla nopeudella on ehkä jopa kevyempää kuin paria pykälää hiljaisempi meno. Tiedä häntä? Eikä kyse missään tapauksessa ole siitä, etteikö Oona pääsisi hitaampaa, onnistuuhan se ravaaminen Alpon sekä jopa Napinkin perässä...

Täti tomera menee radalle

Huolellinen lämmittely on aina kaiken a ja o. Lämmittelyllä saadaan hevosen lihaksisto työskentelemään aktiivisesti aerobisella tasolla ja näin ollen minimoidaan revähdysten ja rasitusvammojen mahdollisuus. Lämmittelyn jälkeen siirryimme treenin laukkaosioon. Ilta radalla alkoi jo hämärtää, joten saimme kaikessa hiljaisuudessa treenata ihan keskenämme. Tämänpäiväiseksi treeniksi oli suunniteltu laukkaa 10 + 10 minuuttia pitkän laukkatreenitauon jälkeen. 

Oona lähti yllättävän rauhalliseen laukkaan, eikä mitään massiivikiihdyttelyjä onneksi nähty. Rytmi löytyi kutakuinkin helpon oloisesti ja meno oli mukavan rentoa. Hevonen eteni rauhassa, venytti päätään ja pärski tyytyväisyyttään. Ainoa miinus oli se, että urheilukello näytti koko treenin ajan 23-24 km/h nopeudeksi... 

Kymmenen minuuttia kului siivillä! Siinä ajassa ehdimme laukata noin 4 km. Sykkeet pysyivät samoissa, Oonalle tyypillisissä lukemissa koko treenin ajan eli laukassa sykealue oli 168-177. Muutamassa minuutissa syke laski alle 100 ja taas jatkoimme treenin toiseen osioon. Ja yks kaks oli toiset 4 km laukattuna. 

Testissä uudet HG-Sportin matkaratsastutrikoot. Hyvät oli!

Sen jälkeen jäähdyttelimme huolella eli noin 2 km hölkkää ja 1,5 km käyntiä. Huolellinen jäähdyttely rankemman treenin jälkeen on syytä tehdä huolella, jotta maitohappo poistuisi hevosen lihaksistosta. Jäähdyttelyn tulee olla rauhallista mutta aktiivista tylskentelyä, jottei hevosen lihaksisto jäykistyisi. Laitoimmekin Oonalle ratsastusloimen takapään isojen lihasten suojaksi enne loppukäyntejä, sillä viileä tuuli käy yllättävän nopeasti lämpimälle lihaksistolle kohtalokkaaksi. Oona ravaili mukavasti ja venytti ensimmäistä kertaa ikinä matkatreenin päätteeksi eteenalas!! Ja vielä keskellä ravirataa?! Hienoa! Taisi laukka tehdä hyvää!

Rentoa ravia

Eteenalas, tai miten sen nyt kukin tulkitsee. 

Syke katoksilla 68 ennen ratsastajan jalkautumista, joten rankka ei treeni missään nimessä ollut. Tämän treenin tarkoituksena olikin lähinnä vetristellä paikkoja ja valmistella Oonaa kahden viikon päästä olevaan kisaan (44 km). Pidempikestoisiin laukkatreeneihin palataan tauon jälkeen taas loppuvuodesta. Treenin jälkeen Oona pääsi pesulle, kuka nyt hieltähaisevana haluaisin kotiin mennä?

Oona paketissa kotona

- Hilla

P.S. Kysymyspostaukseen onkin tullut jo ihan mukava määrä kysymyksiä, mutta lisää saa toki vielä esittää! 

Kysymyksiä?

Nyt olisi aika pistää pitkästä aikaa kysymyspostausta pystyyn, joten ei muuta kuin kysymyksiä tulemaan! 

Matkaratsastuskilpailut Karkussa

Matkaratsastuskilpailut 11.10.2014

  seura 39,6 km ihanneaika, nopeus 8 - 12 km/h

Järjestäjä: Sisuratsukot

Lauantaina starttasimme Ardaksen kanssa oman seuramme järjestämissä seurakilpailuissa Karkussa, joka oli samalla SISU - cupin viimeinen osakilpailu. Taitettavana matkana tällä kertaa oli 39,6 km, joka ratsastettiin kahdessa osassa. 

Lähtö kotipihasta tapahtui siinä seitsemän tienoilla. Alpo vaikutti hyvin rauhalliselta ja koppiinkin asteltiin ensiyrittämällä. Trailerissa Alpolle maistuivat heinät, joten melko positiivisella fiiliksellä tuntui herra lähtevän matkaan. 

Paikanpäällä olimme hieman ennen yhdeksää. Riensin heti ilmoittautumaan (ilmottautumispisteestä löytyi myös Hilla, joka oli siis kilpailupaikalla toimihenkilön tehtävissä) ja sen jälkeen otimme Ardaksen ulos kopista. Ardas oli kisapaikalla rauhallinen ja uskalsin jättää herran äidin hoiviin siksi aikaa, kun minä ja isä kävimme reittiselostuksessa. Reittiselostuksessa kerrottiin rastattettavien lenkkien olevan pituudeltaan n. 27 km ja n. 12 km. Karkun maastot olivat tunnetusti hyvin mäkiset ja korkeuseroja löytyi. Matkan varrelle mahtuisi myös niin hieman märempää metsäpolkua, kuin tavallista maantietä. Myös junaradan alitus ja ylitys näytti löytyvän reitin varrelta ja  niistä selviäminen jäi hieman mietityttämään. 

Reittiselostuksen jälkeen menimme eläinlääkärintarkastukseen, jossa Alpon syke oli 38 ja hengitys 12 - eipä näyttänyt poikaa paljon jännittää! Tarkastuksessa Ardas sai kosketusarkuudesta B:n, muuten kaikki A. Eläinlääkäri totesi Alpon selässä olevan yksittäinen hieman jäykkä kohta, muuten ei huomatettavaa. " Tällä sentään on jopa selkälihakset!" oli eläinlääkärin kommentti eli ei ole meidän koulunvääntäminen mennyt Alpon kanssa hukkaan! ;) Tarkastuksen jälkeen kiirehdimme varustamaan Ardasta.

Lähtö tapahtui tasan klo 10. Lähtötilanteessa ja sitä ennen Alpo oli  todella rauhallinen, pystyimme jopa välillä seisoskelemaan lämmittelyalueella paikallaan ilman sähellystä! Lähtömme oli rauhallinen ja parkkeerasin suunnitellusti Elisan ja Safeen perään. Ensimmäisen kilometrin aikana kuitenkin tuli hieman sähellystä paikoista ja hetken päästä huomasinkin löytäväni itseni Elisan ja Safeen edestä jonon kolmantena. Ajattelin, että näillä mennään, mutta ensimmäisen 6 km aikana sain todeta tämän olevan virhearvio. Edessämme menneillä ratsukoilla, kun tuntui olevan hieman erilainen matkantaittosuunnitelma, kuin itselläni, eikä toivomastani tasavauhtisesta aloituksesta ollut tietoakaan. Ardaksella, kun jarrut ovat lähes kadoksissa siinä kohtaa, kun edessä olevat ratsukot lähtevät täyttä laukkaa eteenpäin, joten aika haipakkaa sitä tuli alkumatka mentyä... ei kiva... Kaipa ne jarrut ja maltti vastaavissa tilanteissa löytyvät ajan mittaa, kun on saatu enemmän kisarutiinia alle. Loppu hyvin kaikki hyvin ja hetken päästä hevosjoukkomme jakaantui erilleen ja pääsin aina niin turvallisten Elisan ja Safeen perään ja matka jatkui tasavauhtisesti ja mukavasti heidän perässään. 

Ardas sanoo, että sinä vikiset, minä vien ;)

Matka taittui mukavasti kolmen ratsukon porukassa ja Ardaskin rauhoittui nopeasti alun sähellyksen jälkeen. Junaradan alituskin onnistui hyvin, eikä junia sillä hetkellä ollut näköpiirissä. Matkan aikana pidimme kaksi huoltoa. Ensimmäisellä huollolla Alpolle mastui jo hieman juomaakin, toisella kerralla ei niinkään. Huolloissakin Alpo tuntui olevan edellisiin kisoihin verraten levollisemman oloinen, kehitystä tapahtunut siis tässäkin asiassa! Huvittavaa oli myös huomata, että Ardas on oppinut erottamaan kastelupullon omasta juomapullostani. Poika ei ollut moksiskaan, kun äiti ojensi minulle juomapulloni, mutta kun oli mehukattipullon vuoro, meinasi Alpo poistua takavasemmalle - ei mikään tyhmä hevonen! Kastelu onnistui kuitenkin hyvin ja Ardas seisoi kiltisti aloillaan, kun äiti piti hieman kiinni ja minä kaadoin vettä niskaan. 

Tässä porukassa oli mukava taittaa matkaa, kiitos matkaseurasta! :)

Loppumatka taittui mukavasti hyväpohjaisissa maastoissa. Aivan lopussa oli metsäpätkä, jossa tarvoimme kapeaa ja märkää metsäpolkua pitkin. Mutainen ja liukas metsäpolku kulki rinnetta alas ja hieman jännitin, pysymmekö Alpon kanssa pystyssä - herra kun ei ole mikään varmajalkaisin erämies. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin metsäosuudelta, josta kipitimmekin sitten ravissa tauolle, jolloin keskinopeus oli 11.9 km/h. 

Tauolle tulossa

Tauolle saavuttuamme vastassa olivat isä ja äiti, jotka auttoivat Alpon satulan riisumisessa ja loimittamisessa. Sitten vain sykekahva kylkeen, joka näytti tässä kohtaa 60. Olisin siis heti voinut astella tarkkiin, mutta päätin hieman varmistella ja odottelin pienen hetken, että sykkeet laskivat 60 alle, jonka jälkeen ilmoittauduin tarkastukseen. Tarkastuksessa syke 44 ja hengitys 14. Suolistoäänistä tuli B, muista kohdista A. Selän jumikin oli siis matkan varrella lauennut! Sitten vain evästä hevoselle ja ratsastajalle.

Toiselle osuudelle lähdössä

30 minuutin tauko kului jälleen nopeasti ja kohta olimme jälleen ylittämässä Elisan kanssa lähtöviivaa. 12 km matka taittui joutuisasti tasaisella vauhdilla ja jännittämäni junaradan ylitys sujui hienosti, eivätkä hevoset olleet sillasta moksiskaan. Huolsimme matkan aikana vielä kertaalleen, jossa Alpo ei juomaa tohtinut ottaa, joten tyydyimme vain kasteluun. 

Ardaksen ilme kertoo hyvin herran mielipiteen kastelupullosta :D

Maaliin saavuimme noin kymmenen minuuttia vähimmäisajan jälkeen. Huoltojoukot olivat jälleen vastassa ja hevonen oli loimitettuna nopeasti. Sitten vain sykekahva kylkeen! Aluksi kahva hieman oikutteli eikä lähtenyt mittaamaan sykkettä ollenkaan, mutta hetken päästä sain näytölle lukeman 48, joten ei muuta kuin lopputarkastukseen! Lopputarkastuksessa syke 46, hengitys 14 ja kaikki arviointikohdat A:ta! Tämä takasi meille hyväksytyn tuloksen keskinopeudella 11.36 km/h ja Alpo oli tosiaankin ansainnut eväänsä, joita poika sai popsia odotellessamme palkintojenjakoa. 

Maaliin tulossa!

Palkintojenjaossa meitä olikin iso porukka, sillä luokassamme oli yhteensä 14 ratsukkoa (luokka ratsastettiin kahdessa eri ryhmässä suuren osallistujamäärän vuoksi), joista kaikki saivat hyväksytyn tuloksen! Palkinnot olivat jälleen SISUkisoille tyyppillisesti mahtavat ja ruusukkeen lisäksi saimme Ardaksen kanssa palkintokassin, joka sisälti mm. taulun, rannekellon ja muistitikun! Lisäksi Ardas palkittiin eläinlääkärin palkinnolla "hyväkuntoisin hevonen" ja palkinnoksi saimme ämpärillisen perunoita, joista Alpo olisi mielellään ottanut osansa! Yritin selittää kuitenkin, että hevoset eivät syö perunoita, mutta eipä herra tuntunut tätä ymmärtävän ;)

"Mikä mun keskinopeus oli?"

Kotimatkalle lähdettiin hyvillä mielin. Ardas oli tänään käyttäytynyt esimerkillisesti ja kehittymistä oli huomattavissa niin käyttäytymisen kuin mahan pienenemisen kunnonkin puolella!

"Noi perunat on mun, minähän tässä se hyväkuntoinen olen!"

- Roosa