Reeniä, reeniä

Valmennuskalenterissa oli tälle päivälle kirjattuna laukkatreeni, joskin lumi-, räntä- ja vesisateet hieman saivat tuumaamaan, jääkö tämänkin kertainen laukkailu huonojen kelien vuoksi väliin. Onneksi meillä on oma valkoinen pikkuagentti, joka suoritti pienen tutkimusretken läheiselle radalle, ja totesi sen olevan erinomaisessa kunnossa meidän treeniämme varten. 

Näin ollen varustimme isomman kaksikon ja suuntasimme lenkille. Alkuun kävelimme pari kilometriä ja sen jälkeen kiersimme hölkässä rauhallisen noin 5 kilometrin lenkin alkuverryttelyksi. Alpolla oli pöllönvirtaa, ja poni toikkaroi milloin tien kummassakin laidassa mörköjä nähden. Kerran Alpo pulppasi lumiseen ojaan takastensa kanssa, ja rauhoittuikin sen jälkeen kun huomasi, ettei ihan siihen pisteeseen saakkaa kuitenkaan kannattanut mennä. 

Huoltoporukat olivat radan varrella valmiina ja niinpä pääsimme aloittamaan laukkatreeniosion. Oona kulki ravaten edellä ja Alpo laukaten perässä. Haimme sopivan etenemisvauhdin ja sen jälkeen kun kummankin rytmi tuntui sopivalta, vakioimme etenemisen noin 18-20 km/h. Toki Oona alkuun koitti hieman tahtia kiristellä, mutta muutaman kilometrin jälkeen meno vakiintui. 

Alpolla oli hieman pomppuvirtaa vielä tässä kohtaa ja näppäriä neljällä jalalla loikkia nähtiinkin. Ei sen suurempia pukkeja vaan pientä iloista leikittelyä. Totesin Oonan selästä, että kyllä se kohta rauhoittuu ja niinhän siinä kävi. Kierros takana, ja jo oli rauhallisempaa menoa. 

"Kyllä se siitä kohta rauhoittuu!"

Pomppuponi

Tällä kertaa treeni koostui kahdesta 15 minuutin pätkästä. Välissä palauttelimme kävellen, kunnes syke laski sadan alle. Tähän ei montaa minuuttia mennyt. Alpolla syke putosi heti, Oonalla hetken päästä. Vaihdoimme suuntaa ja jatkoimme toiset 15 minuuttia. 

Matkaa laukkapätkille kertyi yhteensä (3 kierrosta/15 min.) 4,8 km. Treenin jälkeen mittasimme sykkeet, ja totesimme hevosten palautuvan hyvin. Oonan syke heti suorituksen jälkeen 110 ja laski pian alle 100, Alpon Oonan mittauksen jälkeen 87! Varsinainen sykesankari! Molemmat hieman puhalsivat, mutta hengitys tasaantui miltei heti. Juotavaa tarjoiltiin ja loimet laitettiin päälle. Sitten jäähdyttelimme vielä kirroksen radalla ja suuntasimme kotiin. Loppuraveja yhteensä noin 3 km verran, reipasta kävelyä 2,5 km. Hevoset pärskivät tyytyväisinä kotiin mennessä. 

Treeni tuntui olevan kummallekin helppo, joten ensi kerralla laukka-aikaa voidaan taas hieman nostaa. Oonallahan on menty 30 minuutinkin treeniä, mutta nyt olemme valmentautuneet ratsukoina yhdessä, niin on Alpon mukavampi aloitella treenejä yhdessä kaverin kanssa. Ravi tuntui toimivan Oonalla treenissä yllättävän hyvin, sillä syke pyöri tutuissa lukemissa 150-160 välillä. Vauhtikestävyysharjoitteissa kun tavoitellaan 150-180 sykealuetta. Laukassa Oonan sykkeet ovat lähemäpänä ylärajaa. Ensi kerralla täytyy sykemittari laittaakin Alpolle, ja katsoa mitä se treenin aikana näyttää. 

Treeni takana, huoltoon tulossa. 

Muutenkin hevoset etenivät mukavan rennosti. Oonalle tuntuu toimivan paremmin kuin hyvin tuo matkaratsastusistunta, sillä hevonen on oppinut liikkumaan tasaisemmin, ja säilyttämään rytminsä paremmin. Toki asiaa voi auttaa se, että myös kentällä on työskennelty nyt aktiivisemmin ja kehitystä on saatu aikaan. Lisäksi hevonen on suoristunut mukavasti, samoin ratsastajan istunta korjaantunut. Vuosi sitten kenotettiin Oonan kanssa molemmat samaan suuntaan, eli jotain kehitystä on saatu aikaan. 

Tallissa kaksikko pääsi päiväheinille karsinaan ja saivat eteensä taikajuomaämpärit. "Mehu" maistui molemmille. Kylmäsuojilla jalkojen kylmäys kävi kätevästi näin talvisaikaan. Huomenna ohjelmassa on kevyttä jumppaa / kävelyä ja sitten herrasväki saa levähtää muutaman päivän. 

- Hilla

Maajoukkoevalmennus Ypäjällä

Palataan ajassa hieman taaksepäin, tarkalleen ottaen viime lauantaihin. Silloin auto trailereineen starttasi pihasta siinä puoli kahdeksan maissa kohti Ypäjää, jossa vuoden ensimmäinen maajoukkoevalmennus pidettiin. Mukaan lähti molemmat hevoset, sekä koko tiimi. Paikan päällä olimme hieman ennen yhdeksää, vaikka olimmekin vasta viimeisessä valmennusryhmässä, sillä Hillan piti ehtiä yhdeksäksi komitean kokoukseen. Paikanpäällä meitä odotti kuitenkin ei niin mieluisa yllätys, sillä Hevosopiston ravirata oli täysin peilijäässä, ilmeisesti kunnossapitotoimet olivat jääneet joltain taholta tekemättä...! Radan pinnasta olisi melkeinpä voinut peilailla omaa kuvajaistaan, joten eipä siinä paljon laukkatreeniä tehty, vaan valmentajamme alkoivat kuumeisesti etsiä korvaavaa paikkaa opistolta. Niin suunnitelmat muuttuivat ja tämän päiväinen valmennus päätettiin pitää opiston vanhalla maneesilla. Sähellyksestä johtuen aikataulut myös venyivät ja odottelua oli luvassa, onneksi meidän kaksikko tuntui kuitenkin viihtyvän hyvin kopissa kahdestaan. 

Noin tuntia ennen oman valmennusryhmämme alkua otimme molemmat hevoset kopista ulos. Varustimme molemmat ja suuntasimme opiston metsäpoluille hieman käppäilemään. Molemmilla tuntui virtaa olevan pitkäksi venyneen kopissa seisomisen johdosta, mutta fiksusti molemmat marssivat mukisematta opiston alikulkutunnelistakin ja vielä useampaan kertaan! Noin 45 minuutin käppäilyn jälkeen huoltojoukot huikkailivat, että nyt voisimme siirtyä maneesiin, sillä edellinen ryhmä oli jo lopettelemassa. Maneesissa Oona ei tuntunut olevan moksiskaan, mutta Alpon mielestä maneesin molemmat päätyovet tuli kiertää mahdollisimman kaukaa! 

Valmentajinamme toimivat tänään Joona Mickelsson, sekä unkarilainen Enikö Odor. Aluksi hieman kyseltiin hevosten kuulumisia, miten olemme nyt treenailleet, ja millaiset ovat ensi kauden tavoitteet. Tämän jälkeen siirryimme työskentelmään rauhallisessa ja rennossa ravissa, sillä alkukäynnit tuli jo otettua joakisen ratsukon kuulumisia vaihtaessa. Koko valmennuksen pääpaino oli tänään matkaratsastusistunnassa, jossa saimmekin tänään kököttää lähes koko valmennuksen ajan! ;) Matkaratsastusistunnalla tarkoitetaan siis kevyen istunnan tapaista istuntaa, jossa takapuoli siis irrotetaan luonnollisesti satulasta. Erona kuitenkin on, että jalustimet pidetään normaalipituisena ja istunta on huomattavasti pystympi, jolla pyritään häiritsemään mahdollisimman vähän hevosta. Liian etukenossa ei saa siis jalustimilla seistä, sillä silloin ratsastajan paino siirtyy eteen, mikä taas tekee hevosen etupainoiseksi. Myöskään taaksepäin ei saa nojailla ja takapuoli tulisi pitää koko ajan irti satulasta. 

Aluksi haimme ravissa hyvää istuntaa, sekä mahdollisimman rentoa askellusta hevosen kanssa. Oona tuntui tänään keskittyvän lähes 100 % tehtävään ja kulkikin huomattavastu rennompana kuin Alpo, joka näki edelleen mörköjä maneesin molemmissa päissä. Onneksi myös tämä ruunapoika malttoi rauhottua hetken maneesia kierrettyämme. Tämän harjoituksen jälkeen otettiin jokaiselta yksitellen sykkeet, jotka valmentajat kirjasivat muistiin. Tämän jälkeen tulimme yksitellen maneesin keskelle, jossa tuli tehdä kahdeksikkoa - ensin kevyessä ravissa, sitten ravissa ratsastajan pysyessä matkaratsastusistunnassa ja lopuksi laukassa ratsastajan ollessa mr-istunnassa. Valmentajat tarkkailivat keskellä istuntaa, ottaen myös videota myöhemmin tehtävää tarkempaa analyysiä varten. 

Viimeisenä harjoituksena asetuimme siistiin jonoon ja jonon ensimmäiselle ratsukolle annettiin gps ranteeseen. Hilla ja Oona saivat toimia alkuun vetohevosina jonossamme ja näin ollen myös säädellä vauhtia valmentajien ohjeen mukaan. Tavoitteena oli löytää hyvä istunta, sekä tunnustella missä askellajissa oman ratsun on helpointa edetä missäkin vauhdissa. Oonalla Hilla ei tänään ollenkaan laukannut, sillä Oonalla on tällä hetkellä vain toinen kunnollinen laukka (lisää kenttätyöskentelyä...!!) ja neiti kulkee muutenkin rennompana ja tyytyväisemmin nykyisin ravissa. Lisäksi on turha treenata hevosta turhaan laukalla, jos sillä on vain yksi kunnollinen laukka, sillä näin hevonen tulee helposti toispuoleiseksi ja tätä kautta saattaa kipeytyä. Alpon kanssa sai sen sijaan vauhdin kiihtyessä nostaa mielummin laukan kuin ravin, sillä laukka on Alpolle säästäväisempi askellaji kuin luja ravi, jossa herra alkaa kaiken lisäksi vielä usein vauhdin kiihtyessä takomaan. Alponkin kanssa tulisi panostaa enemmän kenttätyöskentelyssä oikean laukan vahvistamiseen, sillä se on herralle tällä hetkellä hieman vasempaa hankalampi. 

Harjoituksen jälkeen otimme jälleen sykkeet hevosilta ja sitten oli rentojen loppuravien vuoro. Loppuravien jälkeen kävimme vielä antamassa loppusykkeet ja sitten lopettelimme valmennusta ja siirryimme kävelemään. Molemmat hevoset suoriutuivat valmennuksesta hyvin ja palautuivat hienosti. Oona sai kehuja rennosta ja hyvästä ravistaan, Alpo puolestaan alhaisista sykkeistään. 

Lopuksi kiittelimme valmentajia valmennuksesta ja siirryimme valmistelemaan hevosia kotiinlähtö kuntoon. Kotiinlähtö ei kuitenkaan sujunut ihan sormia napsauttamalla, sillä Alpo päätti että on tänään jo ihan tarpeekseen kopissa ollut ja pisti pitkästä aikaa ihan kunnolla hanttiin. Useamman lastausyrityksen jälkeen päätettiin kokeilla jospa Oona menisi koppiin edeltä ja jospa herra sitten viitsisi kavuta sinne seuraksi. Oona asteli nöyrästi koppiin, mutta Alpoa ei edelleenkään huvittanut. Hetken päästä Oona hermostui kopissa, kun Alpo ei sinne heti tullutkaan ja tuloksena sai kauhaistua etujalkansa etupuomin ylitse... Siinä oli sitten kaikki katastrofin ainekset kasassa, mutta onneksi Oona jähmettyi paikalleen kuin patsas ja ikuisuudelta tuntuneen hetken päästä saimme etupuominkin auki ja tilanne rauhoittui. Oona pysyi koko tilanteen aikana ihmeen rauhallisena eikä pinteestä pois päästyäänkään rynnännyt kopista ulos, vaan jäi sinne syvästi huokaisten seisoskelemaan! Oona peruutti pyynnöstä myös rauhallisesti ulos, eikä hevonen tuntunut kovin traumatisoituneelta. Hetken siinä järkytyksestä toivuttuamme siirsimme hieman koppia ja yritimme lastausta uudemman kerran - nyt jo tilanteesta viisastuneena, Alpo edellä. Alpo menikin koppiin hyvin ja tämän perässä sisään asteli Oona. Kotimatka sujui hyvin ja pääsimme turvallisesti kotiin. Kyllä matkan aikana tuli moneen kertaan ihmeteltyä, että oli kyllä onnea rutkasti matkassa, sillä tuossa Oonan tilanteessa olisi voinut käydä todella huonosti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

-Roosa

Parasta hyötysuhdetta etsimässä

Tässä eräänä päivänä karsinoita siivotessani innostuin analysoimaan tuotosten määrää. Normaalisti meillä saa samaan kärrylliseen sullottua kaikkien jätökset, mutta nytpä päätin oikein tutkiskella asiaa ja käyttää perinteisempää karsina kerrallaan -menetelmää. 

Alpo ja Oonan superdieetit osa jo aika mones

Ehdottomasti paras rehunkäyttäjä on Alpo, jos nimittäin tarkastellaan asiaa siitä näkökulmasta, miten syötävä ravintoiaines imeytyy elimistöön. Yksikin ylimääräinen korsi ja se näkyy heti keskivartalolihavuutena. Ja kaikki maistuu tai ainakin kaikkea pitää maistaa. Alpo onkin nyt ollut enemmän ja vähemmän laihdutuskuurilla. Vaikka rehut käytetään tarkkaan hyväksi, ei meinaisi millään uskoa seuraavan kottikärryllisen tulleen Alpon ja vain Alpon karsinasta! Ei ihme, että joskus tekee tiukkaa mahduttaa kaikkien jätöksen yksiin kärryihin... 

Kilohinta kohdilleen, vai näetkö tässä jotakin muuta kuin sitä itseään?

Jos taas asiaa tarkastellaan naapurintätien näkökulmasta, Alpo tuottaa ehdottomasti parhaiten lannotteita ruusupenkkiin. Viime keväänä turvelanta oli meidän kulmalla niin kysyttä, että viimeiset joutuivat keräämään lannoitteet suoraan pellosta. (Tässä kohtaa isä meni sanomaan ne kuuluisat täytyy lisätä tuotantoa -sanat, ja Alpo tuli taloon!) Näin ollen Alpo on ehdottomasti paras lannoitteentuottaja. Silti vain ihmettelen, miten se niin herkästi voi lihoa, kun vaikuttaisi karsinan perusteella ihan läpipaskolta!

Oonan kärrylliseen jää vielä hyvin tilaa. Tuotosta on huomattavasti vähemmän ja se on helpompi siivotakin. Toki pientä ylimääräistä tulee vesikipon alta, jonne neiti aina loiskuttaa vettä dippailleissaan heiniään juoma-astiaan. Oona ei rehunkäyttäjänä ole mitään verrattuna Alpoon, vaan tämän hevosen jos päästät laihtumaan niin töitä saa tosissaan tehdä, jotta massaa saa kerättyä. Oona tuntuu pitävän huolta linjoistaan, eikä siis syö määräänsä enempää. Lisäksi sitä ollaan varsin tarkkoja mitä syödään ja milloin. Mitä tulee kukkapenkkeihin, kyllä tästäkin naapureille riittää!

Viimeisenä ja tällä kertaa vähäisimpänä on Napin kärryllinen, jos tätä nyt voi edes kärrylliseksi sanoa. Tuottoa on jokseenkin saman verran mitä tulee kun tallin käytävän lakaisee. Pienen pieniä pipanoita, jotka mukavasti kierivät karkuun talikon piikkien välistä. Nappi syödä mutustaa ihan mukavasti, mutta on aika laiska siivoamaan turpeen sekaan sotkeutuneita heinänkorsia. Ei siis ihan tyypillistä shetlanninponin ahneutta löydy tästä ponista. Napin tuotokset eivät ole mikään perennapenkin hittituote, sillä nämä pienet ja sitkeät pallerot kierivät ja vierivät puskan juurelta minne sattuu. Tosin lannoitteen täyteaineena hukkuu joukkoon hyvin. 

B-luokan toimituserä, ei ihan 100% laatutavaraa

Mutta aina löytyy niin sanottuja tuholaissyöjiä, jotka yrittävät hamstrata itselleen näitä suussasulavia munkkipalleroita. Siru-koira meinaan avustaa erittäin mielellään tallitöissä ennen ja aikaan karsinansiivouksen. Yritämme kilpaa korjata parhaat päältä, sillä mikäs sen mukavampaa kuin nousta viisi kertaa yön aikana päästämään koira ulos asioilleen vain siksi, jotta se voi paketoida hevosenlannan koirankakan muotoon... 

Suuri p**ka-asiantuntija Siru

Pilaileekohan nyt joku jo Siru-koiran kustannuksella... ;)

- Hilla

Iloista uutta vuotta 2015!