Emme ole koskaan käyneet matkaratsastuskilpailuissa ulkomailla. Nyt olinkin varannut töistä vapaata hyvissä ajoin ja suunnitellut turistimatkaa kilpailuihin. Huoltajia tarvittaisiin aina, joten olin laskenut pääseväni kisatohinaankin mukaan. Minulle tarjoutui kuitenkin hieno tilaisuus päästä itse starttaamaan kyseisissä kisoissa, enkä luonnollisestikaan voinut jättää tätä tilaisuutta käyttämättä.
Ratsukseni sain Endurance Riding Team Finlandin omistaman ja valmentaman, aivan ihanan Annan. Anna on egyptiläislinjainen arabitamma, joka on äärettömän sirorakenteinen, kuuma ja pippurinen. Ja lisäksi vielä valtavan suloinen.
Matka alkoi torstaina 21.5. aamuna, kun saavuimme kopin kanssa Urjalaan. Loput hevoset lastattiin ja matka kohti Helsingin satamaa saattoi alkaa. Samassa seurueessa matkusti kuusi suomalaista hevosta sekä joukko ratsastajia ja huoltajia. Kaikenkaikkiaan Virossa kilpailisi kahdeksan suomalaista ratsastajaa ja yhdeksän hevosta Suomesta.
Aamuruuhkasta huolimatta ennätimme satamaan ajoissa. Lähtöselvitys otti oman aikansa ja lopulta virkailija lättäsi meille kasan ajoneuvolippuja, jotta pääsimme siirtymään eteenpäin. Ihan putkeen ei kaikki mennyt, sillä yhdessäkin lipussa luki kahden trailerin rekisterinumerot. Naureskelimme jutulle ajaessamme laivaan: olisi se näky, kun traileri vetäisi toista traileria!
Laivaan menossa. Toinen lastausluukku jo suljetaan.
Lautta Helsingistä Viroon lähti klo 10.30. Matka kestäisi kaksi tuntia. En ole koskaan osallistunut hevosten kuljettamiseen laivassa ja kokemus oli opettavainen. Tähtäimessä kuitenkin joskus tulevaisuudessa vierailla omalla kilpakalustolla maan rajojen ulkopuolella, joten nyt meidän tiimissämme on jo kolme jäsentä, joilla on kokemusta laivamatkustamisesta: minä, äiti ja Alpo! Alpohan on tuota samaa reittiä tullut Suomeen muutama vuosi sitten.
Ahtaajat tekivät työnsä ja laiva on lastattu!
Autokannella oli ahdasta. Ahtaajat ohjeistivat ajamaan autot ihan toinen toisiinsa kiinni. Hyvä kun ihmisen mentävä rako jäi. Hevoset olivat trailereissa raskaan kaluston ympäröiminä. Availimme kopin tuuletusräppäniä, sillä autokannella oli hiostavan kuuma. Olimme ihan lähellä lastausluukkuja ja luukkujen sulkemisesta tuli kamala meteli. Hevoset olivat kopeissaan rauhallisesti. Kokeneita matkustajia kaikki. Kun laiva lähti, oli siirryttävä pois autokannelta.
Laivamatka meni nopeasti ja pian jo pääsimme ajamaan ulos laivasta. Poliisit odottivat meitä ja ohjasivat kaikki kolme yhdistelmää sivuun. Ajokortti ja rekisteriotteet syynättiin tarkkaan, mutta koska huomautettavaa ja mitää sakotettavaa ei löytynyt, matka Viron halki saattoi alkaa. Edessä oli 300 km ajomatka läpi Viron kohti Haanjaata. Pysähdyimme muutaman kerran ja samalla tarkastimme ja juotimme hevoset.
Perillä olimme ennen kuutta. Otimme heti hevoset ulos trailereista ja kävelytimme niitä pitkän tovin. Sen jälkeen etsimme niille karsinat. Hevosten syödessä kävimme viemässä omat tavaramme majapaikkoihin. Ilta kului paikkoihin tutustuessa ja hevosia talutellessa. Äitikin sai taluttaa meidän Alpon velipoikaa "Hapsua"! Hapsu hurmasi äidin olemalla miltei Alpon kaksoisolento sekä käytöksen että ulkonäkönsä puolesta. Illalla uni ja väsymys panoi, mutta yö meni pitkälti valvoessa sillä uni ei ottanut tullakseen.
Siirrettävä tallialue, tehty näitä kisoja varten
Majoitusrakennus
Aamulla ruokimme hevoset ja kävimme aamupalalla. Majoitus oli eräänlainen leiri / urheilukeskus ja ruoka sen mukaista. Ei erikoista mutta kyllä se nälkään kelpasi! Talutimme hevosia ja sitten kävimme läheisessä kylässä kaupassa. Ostimme evästä kisaa varten.
Bon apetit!
Eihän tänne huoneessa olemeskelemaan tultu, joten hyvin nukkuu vaatimattomammissakin olosuhteissa.
Iltapäivällä satuloimme hevoset ja kävimme ratsastamassa. Noin 45 minuutin verryttely piti sisällään kaikki askellajit. Hevoset tuntuivat hyviltä ja energisiltä.
Kisakeskusta rannasta, juoksutuskaistat valmiina
Klo 16 alkoi tapahtua. Kaikki kv-luokkiin osallistujat kokoontuivat lähelle tarkastusaluetta hevosineen odottamaan tarkastusten alkamista. Tarkastukset alkoivat tasatunnilla ja portilla oli ryysistä. Kolme eläinlääkäripistettä veti hyvin ja kaikki hevoset oli tarkastettu alle tunnissa! Tapahtumaa selostettiin koko ajan. Anna kävi kuumana, eikä halunnut seistä paikallaan hetkeäkään. Pääsin tarkastukseen vasta loppuvaiheessa, koska hyörivä hevonen ei yksinkertaisesti mahtunut tungokseen. Tarkastuksessa Anna yritti potkia ihmisiä, mutta rauhoittui kun sai juosta pätkän. Kaikki kunnossa ja lähtölupa saatiin!
Ilmeisesti koitan kurkkia tilannetta Annan takaa :D
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Koko kilpailun haastavin osuus olikin seuraavana vuorossa. Nimittäin numeron piirtäminen lautasille! Anna ei tykännyt tästä yhtään vaan yritti potkia kaikkia. Vasta kun hevosen omistaja tuli apuun, saatiin numero piirrettyä pikkuhiljaa, viiva kerrallaan takakavioita väistellen. Aika pakkaus tuo Anna!
Kuvasta kiitos team Suonpää
Illalla vielä talutimme hevosia ja laittelimme kisatavarat kuntoon. Reittiselostus ja kilpailijainfo pidettiin iltakahdeksalta. Sen jälkeen ruokimme hevoset ja menimme nukkumaan. Nyt viimeistään olisi ollut nukkumisen aika, mutta uni vaan ei tahtonut millään tulla.
Keverikuva ennen nukkumaanmenoa
Aamulla heräsimme neljältä ruokkimaan hevosia. Kävimme aamupalalla ja sitten alkoi kilpailuun valmistautuminen. Kilpailuissa kilpailtiin kaiken kaikkiaan seitsemässä eri luokassa: kansalliset 80 km ja 120 km sekä kansainväliset 1* 80 km seniorit ja nuorten/juoniorien luokka, 2* 120 km niin ikään kaksi luokkaa ja 3* 160 km, jossa starttasi yksi ratsukko aamulla jo klo 5.30! Huoltoalueet oli jo edellisenä päivänä laitettu kuntoon ja vähitellen tuli aika satuloida hevosia. Olin ratsailla noin 40 minuuttia ennen starttia ja kävelin Annan kanssa. Hevonen oli energinen ja malttoi tuskin kävellä. Olimme sopineet Kirsin ja Ricon kanssa ratsastavamme yhdessä, sillä tavoitteemme olivat samat: hyväksytty suoritus 1* luokasta.
Kilpailukeskus aamulla
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Ricon lunki olemus rauhoitti höyryävää Annaa. Kävelimme vähän syrjemmässä ja kun lähtö klo 7 koitti, annoimme muiden mennä ensin ja lähdimme sitten perässä. Taktiikka toimi, muita ei näkynyt ja saimme edetä rauhassa alkuun.
Startti.
Kuvasta kiitos team Suonpää!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Anna menopäällä. Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Ensimmäinen lenkki oli 30 km. Reitti kulki metsä- ja peltoteitä pitkin aivan mahtavissa maisemissa. Mukana oli myös hiekkateitä sekä yksi 1,8 km asfalttipätkä. Reitti oli hyvin merkitty ja sitä oli mukava ratsastaa.
10 km huoltoon tulossa. Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Pian saimme seuraa, sillä kaksi nuorta 120 km luokasta liittyi seuraamme reitille. Kuljimme neljän porukassa. Anna kuumui, kun saimme seuraa ja ainoa askellaji tammalla olikin laukka. Tarvittaessa Anna osasi laukata käyntivauhtiakin. Varusterikkojakin koettiin, kun martingaalista petti toinen pikalukko. Onneksi toinen piti tauolle saakka.
Auton ikkunasta kuvattua. Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Huolsimme hevosia ensimmäisen kerran 10 km kohdalla. Annalle ei juoma maittanut, mutta kastelimme hevosen. Matka jatkui. Kuljimme koko reitin neljän porukassa. Reitti sujui ongelmitta. Huolsimme vielä kolmesti ennen taukoa.
Huoltoon tulossa, Rico ja Anna joukon hännillä Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Tauolle saavuimme hölkällä. Ratsastajilla oli ajanottokortit, jotka leimattiin portilla. Veimme Annan huoltoalueen vesikujalle ja riisuimme varusteet. Hevonen kävi kuumana. Paikallaan olo oli vaikeaa. Onneksi saimme Nealta apua ja saimme hevosen muutamassa minuutissa tarkastukseen. Tarkastuksessa Anna oli kiireinen mutta hyvillä mielin saimme matkaa jatkaa. Tauolla Anna söi ja joi hyvin ja malttoi olla jo rauhassa.
Taukopaikan tohinaa hetkeä ennen saapumista Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Tauolle tulossa Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Tauko oli 40 minuuttia, jonka jälkeen matka jatkui. Vaihdoimme toisen martingaalin. Lähdimme Kirsin ja Ricon kanssa puolen minuutin erolla ja edessä oli toinen 30 km lenkki. Anna oli paljon rauhallisempi mitä ensimmäisellä lenkillä. Nyt saatoin jopa ihailla maisemiakin! Nummet ja vanhat metsät toivat mieleen Konnun. Ja kun vielä mökit ja talot olivat persoonallisia ja aivan erilaisia mitä Suomessa, vitsailimme olevamme turistikierroksella Konnun mailla!
Toiselle loopille lähdössä Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Huolsimme samoissa paikoissa. Anna joi hyvin. Kastelimme joka huollolla. 120 km nuoret liittyivät jälleen seuramme. Heillä oli alkamassa sama lenkki kanssamme. Matka meni mukavasti Kirsin kanssa rupatellessa. Maaston kauneutta jaksoi ihailla vielä toisellakin lenkillä vaikka samaa reittiä taivallettiinkin. Metsätiet toivat mieleen keskiaikaan sijoittuvat elokuvat, joissa ritarit ratsastavat metsäisiä teitä. Upeaa!
Huollolle tulossa, takana 40 km. Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Niin kaunista! Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Tauolle saavuimme samoin kuin ensimmäiselläkin lenkillä. Nyt Anna oli rauhassa ja viilennys onnistui hyvin. Tarkastuksessa kaikki kunnossa! Hevonen näytti ja tuntui todella hyvältä. Tauko oli pituudeltaan 40 minuuttia ja me molemmat tankkasimme hyvin.
Tauolle tulossa Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
"Kellokortin" leimaus Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti!
Ajanottojärjestelmä oli elektroninen. Aina tauolle ja eläinlääkärin tarkastukseen tullessa kortti leimattiin portilla. Tarkastuksesta sai kuittipaperin, jossa näkyi kaikki kilpailuun liittyvät aikatiedot: lähtö, saapuminen, palautumisaika, lähtöaika seuraavalle lenkille, keskinipeus edellisellä osuudella, koko kilpailun sen hetkinen keskinopeus sekä kuljettu matka edellisellä lenkillä ja koko kilpailussa. Aika kätevää! Lähtöportilla oli myös screeni, josta saattoi seurata tapahtumia ja lähtöaikoja livenä. Siitä oli toimihenkilön helppo lähettää ratsukko matkaan tasasekuntilleen!
Tarkastuksessa Anna ja Rico
Tarkastuksessa Anna ja Rico
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti
Annan kanssa tarkastuksessa Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti
Kv-kisoissa kaikissa tarkastukissa hevoselle tehdään ns. Ridgewayn testi, jolla selvitetään hevosen jaksamista. Tarkastukseen saapuessa syke mitataan ensin. Sen jälkeen hevonen juoksutetaan. Noin minuutin kuluttua juoksutuksesta syke mitataan uudestaan. Eroa ensimmäiseen sykkeeseen saa olla enintään 4 yksikköä. Jos siis toinen syke on minuutin kuluttua yli 4 yksikkö korkeampi kuin 1. syke, hevonen hylätään väsymyksestä. Annalla kakkossykkeet olivat samat ensimmäisen kanssa tai jopa alle. Viimeiselle lenkille lähdimme yhtäaikaa Kirsin ja Ricon kanssa. Hevoset olivat virkeitä ja vetreitä. Olimme edenneet tähän saakka tasaista 13,5 km/h vauhtia molemmilla loopeilla ja siinä ajattelimme pitäytyä viimeisenkin lenkin. Viimeinen looppi oli 20 km.
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti
Kuvasta kiitos Mika Kannonlahti
Reitti oli alussa ja lopussa samaa kuin 30 km lenkki. Erkanimme kuitenkin vähän isommalle hiekkatielle, jossa oli aika paljon kiveä tienpinnassa. Totesimme, että pohjalliset olisivat nyt kova sana, mutta kummankaan hevosella niitä ei ollut. Jatkoimme matkaa. Ennen 10 km huoltoa Anna yks kaks pompahti. Hevonen oli astunut kiveen! Tulin välittömästi alas selästä ja tarkastin kaviot. Mitään ei näkynyt, joten nousin ratsaille. Hevonen tuntui vertyvän ja saavuimme huollolle. Sanoimme jatkavamme matkaa, mutta että Anna oli astunut kiveen ja seuraisimme sen liikettä. Kuitenkin alkoi tuntua, ettei hevonen ollut ihan puhdas liikkeistään. Niinpä luovutin gps-laitteen Kirsille ja kannustin heitä jatkamaan hyvää suoritustaan loppuun! Jalkauduin ja jatkoin Annaa talutellen. Meidän kisamme oli nyt tässä. Kohta muistin, ettei minulla ollut puhelinta taskussa. Nooh, ajattelin Kirsin infoavan huoltoa kun siihen 4 km jälkeen saapuisi. Näin oli käynyt. Äiti tuli kävellen reitillä meitä vastaan ja kertoi huoltoauton ja kopin odottavan reilun kilometrin päässä, sillä olimme kulkeneet jalkaisin metsässä, jonne autolla ei päässyt. Lastasimme hevosen ja suuntasimme kisakeskukseen. Keskeytettykin kilpailu päättyy aina eläinlääkärintarkastukseen, sillä ilman lopputarkastusta hevosta ei saa matkaratsastuskilpailussa kuljettaa pois kilpailupaikalta. Tarkastukseessa tietysti Anna hieman arkoi jalkaansa, ja pääsimmekin sen jälkeen hoitavan lääkärin tarkastukseen. Ilta kului muiden, vielä matkalla olevien tuloksia odotellessa ja hevosta huoltaessa. Kirsi ja Rico saivat upean suorituksen 1* luokasta! Onnittelut!! Seurasin hetken tallialueella doping-testausta. Arpaonni ei suosinut meitä tällä kertaa, mutta onneksi raveissa on tullut toimittua eläinlääkärin avustajana dopingtestauksessa ja kerran käytyä omallakin ajokilla, joten jos joskus kohdalle osuu, ei ole ihan sormi suussa. Vaikka tuntui näytteen ottaja varsin vuolaasti selostavankin, mitä tuleman piti. Hevonen oli heti valmis ja avustaja kävelikin dopingkarsinasta rehvakkaasti ulos kun testattava hevonen virtsasi alle minuutissa! Joskus itsekin karsinassa talvipakkasella sen tunnin kököttäneenä yhdyin hänen iloonsa täysin. Illalla osallistuimme iltajuhlaan, jossa palkittiin toimihenkilöitä ja syötiin illallista. Kokoonnuimme kaikki ulos vastaavottamaan ennen kymmentä maaliin saapuvaa venäläistä ratsukkoa, joka kilpaili 3* luokassa eli 160 km matkalla. Ratsukko saapui illan hämärtyessä maaliin taputusten saattelemana ja väkijoukko hurrasi läpäistyn lopputarkastuksen jälkeen. Tunnelma oli hieno! Kova suoritus, ratsastusaikaa peräti 12 h 30 minuuttia, mutta olihan kyseessä MM:kin edustanut kokenut ratsukko. Sunnuntaiaamu alkoi tavaroiden pakkaamisella. Suorituksen saaneet puunasivat hevosia palkintojenjakoa varten, sillä palkinnot jaettiin vasta sunnuntaiaamuna kv-luokkien osalta. Hevostahan ei saa kuljettaa saman päivän aikana pois kisapaikalta, kun kilpailtava matka on yli 100 km. Kun palkinnot oli jaettu ja hevoset ja tavarat lastattu, lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Matkalla meitä jälleen pysäyteltiin innokkaiden virolaispoliisien toimesta ja hermokin siinä meinasi pettää, kun aina syynättiin papereita ja kortteja vaan todetaakseen, että kunnossahan ne oli. Loppumatkasta pysähdyimme pariin kertaa ja juotimme hevosia. Satamassa olimme hyvissä ajoin. Suomenpuolella olimme ennen ilta kahdeksaa. Matka jatkui kohti Urjalaa, jossa sitten vielä purettiin tavarat ja taluteltiin hevosia. Kotona oltiin vasta puolenyön aikaan, eikä siinä toki heti uni ollut tullakseen. Yö meni vielä valvoessa ja reissun tapahtumia kelatessa. Aamulla tietysti virkeästi seitsemäksi töihin!
Hieno reissu! Kiitos kaikille mukanaolleille! Matka oli niin upea kokemus, että ymmärrän hyvin, miten kokeneemmat kisakiertäjät kertovat kv-kisojen koukuttavasta tunnelmasta. Voin lämpimästi suositella esim. kesälomareissua tälläisiin matkaratsastuskilpailuihin!
Lopuksi vielä team Suonpään videokoostetta kilpailuista. Videosta näkee hienosti kisakeskuksen toimintaa sekä huoltoja ja maisemia reiteiltä. Tässä muutama tärppi niille, jotka eivät innostu koko pätkää katsomaan. Suosittelen! Oivaa opetusmateriaalia ;) Kohdassa: - 2:00 - 3:00 meidän luokan lähtö, ainoa pätkä jossa me Annan kanssa näytään videolla. - 5:42 - 5:58 Denis Moiseev ja Zero 3* 160km taivaltajat vilahtavat ohi. Kilometrejä jo useampi kymmen takana. - 12:10 - 12:25 ohi vilahtaa Alpon velipoika Hapsu! - 19:00 Kirsin ja Ricon maaliintulo! Videolla näkyviä suomalaisia: nro 73 Kari Kärkkäinen ja Kuvaharjun Veledro ox, 1*80km nro 71 Marja Salomaa ja Super Pearl (lv), 2*120km nro 122 Nea Mickelsson ja Azartas ox 2*120km young riders nro 87 Vera Keitaanranta ja Triipops Phantom 1*80km young riders nro 80 Mari Marjatsalo ja Avialista ox 1*80km young riders nro 78 Kirsi Oittinen ja Ruc Rotrico ox 1*80km nro 75 Hilla Salopää ja Anna ox 1*80km Onnittelut Karille, Marjalle, Kirsille, Veralle ja Marille upeista suorituksista! Kilpailun tulokset kokonaisuudessaan täältä.
Alpon kanssa vietämme vuosipäivää 28.5. Tarina on vasta aluillaan, mutta kaikki vaikuttaa lupaavalta. Toivomme saavamme viettää vielä vuosia yhdessä oman Aavikonruhtinaamme kanssa!
Ensimmäisiä kiipeilyjä kesäkuussa 2014, ja myöhemmin huhtikuussa 2015
Ihka ensimmäinen ratsastus toukokuun lopuusa 2014 ja heinäkuussa.
Ratsastusta elokuussa 2014 ja huhtikuussa 2015.
Alpo on kehittynyt ja muuttunut vuodessa hurjasti! Olemme oppineet tuntemaan toinen toisemme, ja lyhyesti kiteytettynä Alpossa on paljon samaa mitä Napissa. Pilke silmäkulmassa, voimia säästellen on työtapa, johon me olemme jo tottuneet. Ehkä juuri siksi Alpo tuntui heti alusta alkaen omalta.
Yhteisiä hetkiä kesäkuu, heinäkuu ja elokuu 2014 ja huhtikuu 2015.
Tiimimme on herättänyt perheessämme kiinnostusta ja olemme saaneet uusia jäseniä!
Alpon myötä tiimimme on kasvanut, sillä kisamatkoille mukaan ovat lähteneet myös veljemme! Alpo on koko perheen hevonen, joka uteliaalla herrasmieluonteellaan ja kuvankauniilla olemuksellaan on hurmannut myös naapurit. Ohikilkijat tervehtivätkin aina Alpoa, joka tarhasta vastaa tervehdyksiin kirkkain silmin päätään kohteliaasti nyökäyttämällä. Parhainta taitavat olla jutteluhetket naapurinsedän kanssa. Hevosmiehillä riittää yhteistä puhuttavaa.
Kaverikuvia kevät 2015
Treenikuvia 2015
Laukka on parasta! Ensimmäiset laukat kesäkuussa, kisoissa heinäkuussa 2014, treenissä maalis- ja huhtikuussa 2015.
Alpon heikkous on ruoka, mutta tällä hetkellä ylipaino on historiaa, sillä yksi herran lukuisista lempinimistä "paksu" on pitänyt vaihtaa "luikku" :ksi.
