Omaishoitaja

Yhteiselo kipsin kanssa alkaa olla puolessa välissä, mutta voin sanoa jo nyt että jäljellä olevat kolme viikkoa tulevat olemaan pidemmät kuin jo menneet kolme. Koska jalka ei ole enää niin kipeä ja turpoa niin helposti, alkaa mieli kaivata kaikenlaista muutakin aktiviteettia kuin sohvalla oleskelu. Päivät ovat pitkiä ja yksinäisiä - mutta onneksi minulla on omaishoitaja! Kuvat ovat valitettavasti kännykkälaatuisia. 

Omaishoitaja (ja yksi tuuraajista: Pörrö -kissa) katsoi kanssani Game Of Thronesin kaudet 1.-4. sekä paljon, paljon kaikkea muuta...

Terassilla lukemassa. Kananlihaisesta käsivarresta voi päätellä ulkolämpötilaa. Perinteistä kesäkeliä, joka sopii kipsilliselle paremmin kuin hyvin!

Kun pääsin kotiin sairaalasta, omaksui Siru-koira heti erittäin tärkeän roolin. Koira selvästi suri kohtaloani ja päätti omistautua kokonaan suojelemiseeni ja hoitamiseeni. Kun lähdin liikkeelle keppieni kanssa, Siru seurasi vierellä ja asettui heti jalkoihini maate, kun istahdin alas. Siru nukkui uskollisesti sänkyni vieressä ja valvoi ylösnousuani aamuisin. 

"Hyvää huomenta kultaseni!"

Omaishoitaja jäätelöllä

Parin ensimmäisen viikon ajan Siru makasi uskollisesti lähelläni. Jos meille tuli vieraita, koira kävi vain pikaisesti heitä tervehtimässä ja palasi välittömästi takaisin helmoihini. Siru on huolehtinut kipsijalan varvashygieniasta nuolemalla varpaanvälit puhtaaksi päivittäin. 

Ruoka on maittanut Sirulle vähän huonosti. Ilmeisesti pientä stressiä on hoitaminen aiheuttanut. Olen ilmeisesti vaativa potilas? Onneksi ruokaa rikastamalla se maistuu hoitajalle jo paremmin!

Jokapäiväinen ulkoiluhetki. Omaishoitaja pitää hoidettavansa tiukasti narussa, ettei potilas vaan pääse karkaamaan omille teilleen!

Onneksi omaishoitaja on saanut pitää vapaansa, kun sopivia tuuraajia on ilmaantunut. Nyt Sirulla koittaakin pian varsinainen kesäloma koiran muuttaessa Roosan luokse ainakin kahdeksi viikoksi. Tämä siksi, että oma isäntäväki kulkee kohta kepeillä kumpikin... 

Lisäksi Siru on oppinut kaikenlaisia hyödyllisiä ja tarpeellisia temppuja. Tiskipöydällä istumalla voi koiran saada tekemään vaikka tämän:

Lisäksi arkeani ovat piristäneet kaikenlaiset uudet tuulet, kuten PM-kilpailuun tähtäävä matkaratsu-Nappi!!

Kuvaterveisiä Roosalta ja Napilta: Podium sopii myös perheen pienimmille ;)

- Hilla

Treeniä ja terapiaa

Yhteiselo kipsin kanssa on puolessa välissä. Eli takana 3 ja edessä vielä 3 viikkoa. Vaikkei hevoshommiin voikaan paljoa osallistua, pääse treeniä silti katsomaan! Nea on käynyt meillä ratsastelemassa aina silloin tällöin jo monen vuoden ajan! Alkuun kyytiä sai Nappi, mutta ponin jäätyä pieneksi Nea on käynyt meillä silti ahkerasti ajamassa ponia sekä toisinaan ratsastamassa Roosan apuna. Ei siis ollut epäilystäkään siitä, kenet pyytäisimme aputreenariksi!

Oona tositoimissa!

Alku näytti lupaavalta. Vettä tuli taivaan täydeltä ja hevoset olivat märkiä ja likaisia. Oona oli oikein ottanut perinteikkäästi mutakylvyn ja siinä menikin tovi hevosia puhdistettaessa. Lopulta kuitenkin sade hieman laantui ja hevoset saatiin varustettua. Tytöt lähtivät treeniradalle ratsain ja me äidin kanssa autokyydillä treeniä katsomaan. 

Hih! Minusta niin vähällä pääse! Terapiaistunto alkakoon!

Alkuverryttelyksi käyntiä parin kilometrin verran ja sitten hölkkää noin neljä, viisi kilometriä. Samalla tuli katsastettua radan varren möröt, ja suurin kummastuksen aihe taisin olla minä kipsini ja keppieni kanssa. 

Oona tiirailemassa keppejä ja kipsiä...

Lämmittelyn jälkeen oli aika aloittaa treeni. Oona johti joukkoa ravaten 17-18 km/h ja Alpo laukkasi perässä. Oona puksutti kuin höyryveturi, ja lämpimän kosteassa säässä kieltämättä näyttikin siltä, kun hikiset hevoset höyrysivät mennessään. 

Juna eteni tasaisesti, tosin perävaunulla oli välillä jotakin ihan omaa ohjelmaa mielessään. Yhtään pukkia ei nyt nähty, mutta Alpo on kehitellyt pitkän kaulansa ja söpön turpansa kanssa monen moisia uusia ilmeitä ja eleitä...

Höyryveturi sykkeenmittauksessa

Peesarit

Sykkeen mittaus sykekahvalla

Ratsukot etenivät 20 minuuttia, jonka jälkeen oli pienen palauttelun aika. Molemmilla syke laski nopeasti, ja kahvalla katsottuna pienen säätämisen jälkeen Oonalla 91 ja Alpolla 58. Suunta vaihtui ja sama toiseen suuntaan!

Juna tulee!

Oona: "Kattokaa ny mua kun mä reenaan!"

Alpolla on metkut mielessä

Juuri näin, perävaunu!

Juna puksutti eteenpäin raiteillaan. Perävaunukin rauhoittui jo toisinaan. Toiset 20 minuuttia kuluivat mitä ilmeisemmin nopeasti, sillä kun ilmoitin, että kierros jäljellä, tytöt olivat ihan ihmeissään. Treeni oli mitä ilmeisemmin kaikille osapuolille helppo. Laukkaa yhteensä noin 7+7 km. 

Treeni takana!

Oona ja Nea

Roosa ja Alpo

Sykkeet pienen palauttelun jälkeen Oonalla 81 ja Alpolla 56. Lopuksi vielä loppuravit ja sitten kotia kohti. Kokonaisuudessaan kilometrejä treenille 25 ja rapiat, aikaa runsaat 2 tuntia. 

Asenne kohdillaan!

Kotiin tulossa

Kiitos Nealle!!

Kotona ensin hevosten juoksutukset ja kumpikin liikkui vetreästi ja hyvin. Sitten hevoset pääsivät pesulle, ja molempien jalat kylmättiin letkuissa 10 minuutin ajan. Oona seisoo hienosti paikoillaan narussa kiinni koko toimituksen ajan, mutta alkaa Alpokin jo oppia talon tavoille! Kiinni ei vekkulipoikaa vielä uskalla laittaa mutta hienosti antaa jo letkut laittaa suoraan kaikkiin jalkoihin ja seisoo paikallaan, kunhan vaan välillä saa jotakin herkkua palkaksi!

- Hilla

Back in business!

Aluemestaruustaistojen jälkeen Alpo on saanut viettää kunnon laidunlomaa. Päivät ovat kuluneet laitumella ja yöt vietetään vielä sisätiloissa suojassa hyttys- ja polttiaisarmeijoilta, jotka tuntuvat villiintyneen näin kostean alkukesän johdosta. Tällä taktiikalla myös olemme yrittäneet pitää hieman Alpon ja Napin linjoista kiinni, molemmille kun laidunruoho tuntuu maistuvan enemmän kuin hyvin ja herrat tuntuvat olevan muutenkin Oonaa herkempiä lihomaan. 

Tänään kuitenkin Alpon lomat tuli lomailtua ja olikin aika palata takaisin työnääreen. Päätin mennä herran kanssa hetken kentällä, jonka jälkeen siirtyisin vielä pellolle laukkailemaan. Kuten arvata saattaa, virtaa Alpolla tuntui olevan vaikka muille jakaa ja Herra Arabialainen näyttikin heti alkuun hienoimmat kevätjuhlaliikkeensä, jotka oli ilmeisesti loman aikana ehtinyt kehitellä. Herra Arabialaisen suureksi pettymykseksi nämä hienot tanssiliikkeet eivät kuitenkaan saaneet hänen odottamaansa suurta arvostusta ja näin herra palasikin maanpinnalle ja malttoi keskittyä töihin. 

Pellolla oli sateiden johdosta vielä hieman märkää, joten Alpon pettymykseksi mitään rallittelulaukkaa emme tällä(kään) kertaa posottaneet menemään, vaan tyydyimme hieman maltillisempaan menoon. Alpo olisi kuitenkin mielellään posottanut täysillä takaisin tallille, mutta pienen neuvottelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, mitä tänään tehtäisiin. Otin laukkaa molempiin suuntiin, jonka jälkeen kevenneltiin loppuravit.  Tallissa tehtiin vielä porkkanavenytykset, jonka jälkeen suunnattiin takaisin laitumelle. Laitumella Alpo seurasi Oonan esimerkkiä piehtaroimalla itselleen kunnon mutakuorrutteen, jonka jälkeen herra sai hepulin ja kirmasi häntä soihtuna pukkipierulaukkaa Oonan ja Napin luokse laiduntamaan! Eipä näyttänyt äskeinen jumppatuokio kauheasti herraa rasittaneen ;)

- Roosa 

Hylätty: ontuminen

Matkaratsastuskilpailuissa on useampia ratsukoita, joista lähes aina jonkun suoritus päättyy hylkäämiseen. Yleisimmät hylkäämiseen syyt matkaratsastuksessa ovat metaboliset syyt (kuten syke) tai ontuminen. Huom! Tässä postauksessa ontumisella (jatkossa alleviivattu) tarkoitetaan nimenomaan hylkäyskoodia ontuminen.

Hylkäyskoodi ontuminen (FEI -kisoissa lame) saa ihmisissä aikaan monenlaisia ajatuksia ja tunteita. On täysin normaali reaktio olla tuomiosta erimieltä, mutta koska eläinlääkärin ja tuomarin sana on laki, ei tuomion saatuaan kannata kuitenkaan käyttäytyä epäurheilijamaisesti.  Ulkopuolisilta henkilöiltä taas saattaa saada helposti kommenttia, että kannattaako nyt ontuvaa tai vaivaista hevosta kilpailuihin viedä.

Hylkäys ontumisesta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hevonen olisi rikki, vaivainen tai sairas. Poikkeuksia toki on, ja lajissa kuin lajissa on olemassa loukkaantumisriskinsä. Monet hylkäämiseen johtavat syyt ovat kuitenkin meidän ratsastajien ja huoltajien ennaltaehkäistävissä ja estettävissä, joten seuraavaksi muutamia ajattelemisen arvoisia asioita, jotka kannattaa etenkin kesäkauden ollessa aluillaan ottaa huomioon.

Matkaratsastuskilpailu alkaa aina eläinlääkärintarkastuksella, joten jos eläinlääkäri havaitsee hevosen liikkeissä jotakin hälyttävää jo tässä vaiheessa, ei ratsukko saa starttilupaa. Kuljetusmatkat kilpailupaikoille ovat usein pitkiä ja yleensä lähtö kotitallilta on aikaisin. Kun hevonen otetaan aamulla suoraan karsinasta, kuljetetaan trailerissa kisapaikalle, kannattaisi sitä ehdottomasti talutella hyvä tovi ennen alkutarkastusta. Kuljetuksenkin aikana hevosen lihaksistoon saattaa kertyä maitohappoa ja kankeutta, ja kävelyttämällä ennen tarkastusta hevonen saadaan helposti vetreäksi kuljetuksen jälkeen.

Eniten ontumisia aiheuttaa hevosen kuivuminen. Jos hevonen ei juo tarpeeksi, sen lihaksisto kangistuu, eikä aineenvaihdunta voi toimia enää normaalisti. Siksi on hyvä opetella tuntemaan oman hevosensa juomatavat: onko se juonut riittävästi ennen kilpailua, missä vaiheessa kilpailua sen viimeistään kuuluisi juoda, mikä on se juttu, jolla saan sen juomaan.  Toisille maittaa pelkkä vesi, toiset taas juovat halukkaammin melassilla tai porkkana/omenamehulla maustettua vettä. Makuvesien kanssa saa kuitenkin olla tarkkana! Melassisiirappia ei saa laittaa veteen liikaa, vaan 50g litraa kohti on ehdoton maksimi. Liika sokeri saa aikaan sen, ettei neste imeydy vaan poistuu elimistöstä virtsan ja ulosteen mukana. (Voit todeta tämän helposti juomalla itse helteellä sokeripitoista limpparia, ja huomaat juoksevasi vessassa useammin kuin jos olisit juonut vettä!) Lisäksi liika sokeri jo sinänsä voi aiheuttaa toisille lihasjäykkyyttä. Tunne siis hevosesi, ja tee testaukset kotona hyvissä ajoin ennen kilpailua! Haastavimpia sääolosuhteita juomisen onnistumiselle ovat toki helteet, mutta myös kosteat olosuhteet, joissa hevonen ei välttämättä tunnekaan janoa.

Juomisen ohessa elektrolyyttivaje voi aiheuttaa ontumisen. Runsaasti hikoillessaan hevonen menettää eletrolyyttejä, ja tarvitsee niitä menetettyjen tilalle. Yksinkertaisin tapa huolehtia riittävästä suolansaannista lienee suolaveden tarjoileminen kilpailussa, jossa suolaa (meri- tai pan-) sekoitetaan enintään 9g litraan. Jos suolaa on liikaa, se toimii jälleen päinvastoin eli ajaa nestettä ulos sen sijaan, että toimisi nesteyttäjänä. Lisäksi on olemassa erilaisia urheiluhevosille suunniteltuja elektrolyyttivalmisteita joko veteen tai ruokaan sekoitettavina sekä suoraan ruiskusta suuhun annettavana pastana.

Juomatauko -18 asteessa

Juomatauko +18 asteessa

Kylmä on lihaksiston pahin vihollinen. Siksi tauolle ja maaliin saavuttaessa oikeanlaisella loimittamisella on suuri merkitys! Lämmennyt ja kilpailun aikana jo rasitustakin saanut lihaksisto reagoi kylmään kangistumalla. Toiset hevoset hyötyvät myös ratsastusloimista. Kun tunnet oman hevosesi, tiedät mikä juuri sille on parasta!

Loimitus ennen tarkastusta +20 asteessa

Loimitus ennen tarkastusta -18 asteessa

Maitohapon kertyminen hevosen lihaksistoon näkyy ontumisena. Maitohappoa kertyy, kun hevosen rasitustaso on kova. Maitohapon kertymistä voi ennaltaehkäistä ratsastamalla tasaista vauhtia ja välttämällä liian raskaita pätkiä. Jos huomaa hevosensa väsyvän matkalla, kannattaa vauhtia hidastaa ja näin ollen estää lihaksistoa menemästä hapoille. Yleisin syy hapoille menemiseen on, että ratsastaa kilpailuissa kovempaa kuin on kotona tullut harjoiteltua. Porukasta jättäytymisessä on aina omat haasteensa, siksi ratsastajan on kuunneltava ja tarkkailtava hevostaan kilpailun aikana sekä osattava laittaa jäitä hattuun kypärään tarvittaessa.

Hevosen väsyessä loukkaantumisriski kasvaa. Joskus pieni mitätön lipsahdus, liukastuminen tai kompastuminen saattaa johtaa ontumiseen. Lihaksisto on herkkä äkkiliikkeille. Usein hevonen tuntuu tapahtuman jälkeen hyvältä, mutta odotellessaan tarkastukseen ehtii kangistua rasittuneesta kohdasta.

Lisäksi ontumiseen johtaa luonnollisesti se, jos hevonen on haluton eikä suostu juoksemaan tarkastuksessa. Siksi juoksuttamista kannattaa harjoitella kotona, jotta hevonen tietää, että kun juostaan niin juostaan ja se on kivaa!

Juoksutusta kannattaa harjoitella!

Yhteistä kaikille edellä mainituille seikoille on se, että jo kotipihaan päästessä tai muutaman päivän kuluttua hevonen saattaa liikkua puhtaasti, kun esim. lihaksisto on vertynyt, nestetasapaino korjaantunut jne.

Jokainen katselee helposti omaa hevostaan lasien läpi: lasit ovat joko ruusuiset, jolloin omassaan ei havaitse mitään vikaa, tai sitten pessimistiset jolloin vikaa on aina vaikkei sitä todellisuudessa olisikaan. On myös hyvä muistaa, että hevosen rakenteelliset poikkeavuudet, virheasennot esim. jaloissa tai ratsastajan vino istunta saattavat myös johtaa siihen, että matkojen pidentyessä hyväksyttyä tulosta on vaikea saada, koska lihaksisto rasittuu epätasaisesti.

CEI1*80km Jokioinen 2014

Hylätty suoritus ei ole häpeä, vaan kun matkat ja nopeudet kasvavat, myös hylätyksi tulemisen riski kasvaa. Jokainen hylätty suoritus kannattaa jo kotimatkalla analysoida, sillä virheistä ja epäonnistumisista kannattaa ottaa opiksi!

- Hilla

Aluemestaruuskilpailut Paimiossa

Matkaratsastuskilpailut 6.6.2015, Paimio

  taso 2.3 68,5 km ihanneaika, nopeus 12 - 16 km/h, Valtakunnallinen Aluemestaruus

Järjestäjä: SuMaRa

Eilen tosiaan kilpailtiin matkaratsastuksen aluemestarin tittelistä ja mukana mittelöissä nähtiin myös minä ja Alpo. Kisavalmistelut eivät kuitenkaan sujuneet aivan odotusten mukaisesti ,sillä perjantai-iltana tapahtui jotain, joka muutti suunnitelmamme täysin - Hilla mursi oikean jalkansa Oonan kanssa lenkillä ollessaan ja viettikin perjantai - illan päivystyksessä. Tiedossa oli myös ettei Hilla pääsisi  lauantaina huoltotiimiin mukaan ja hetken jo mietin, lähdenkö ollenkaan kisaamaan ilman tärkeintä tukihenkilöä. Käsky kuitenkin kävi, että kisaamaan vaan, joten perjantai-illan valmistelut jouduin tekemään yksin ja konsultoimaan whatsappista ohjeita tarvittaessa. 

Lauantaina starttasimme auton vähän ennen seitsemää ja suuntasimme kohti Paimiota. Kisapaikalla purimme Alpon kopista, veimme tavarat huoltopaikalle ja kävin ilmoittautumassa. Hieman kahdeksan jälkeen oli reittiselostus. Matka ratsastettaisiin kolmessa osassa: ensimmäinen lenkki oli pituudeltaan 30,5 km ja loput kaksi 19 km. Reitin varrella ei muuta ihmeellistä ollut, mutta jokainen lenkki kulki lehmälaitumien ohi ja viime syksyn kisoissa ainakin lehmät olivat aiheuttaneet pientä hämmennystä  turhan innokkaalla suhtautumisellaan ohi kulkevia hevosia kohtaan ja "innolla" odotin Alpon reaktiota noihin karvakasoihin...

Reittiselostuksen jälkeen kävimme eläinlääkärintarkastuksessa. Alpon syke 48 ja kaikki arvostelukohdat A:ta. Tämän jälkeen suuntasimme varustamaan hevosta lähtökuntoon. 

Luokkamme starttasi 9.30 neljän ratsukon voimin. Alpo kävi kuumana ja alussa ainoa askellajivaihtoehto tuntui herran mielestä olevan laukka. Myös muilla hevosilla tuntui virtaa olevan, sillä etenimme aika reipasta tahtia. Muutaman kilometrin jälkeen saavuimme kuuluisille lehmälaitumille. Osa hevosista kieltäytyi jatkamasta matkaa ja rohkeammat kulkivat edeltä. Tiesin, että Alpo tulisi lehmät ohittamaan, mutta se millä vauhdilla tämä tapahtuisi olisi aivan eri asia. Ja oikeassa olin, lehmien ohi päästiin, mutta vauhdilla siitä sitten mentiinkin. Alpo ei myöskään halunnut jäädä jälkeen edellä kulkevista, joten tämä lisäsi herran innokkuutta. Sain kuitenkin herran taas kontrolliin ja näin matka jatkui. 

"Alponsyöjälehmiä!! Pakoon!!"

Etenimme porukassa pitäen yllä tasaisen reipasta tahtia. Loppulenkistä ohitimme lehmät jälleen kerran, mutta tällä kertaa olimme yksimielisiä vauhdista. Huolsimme kolme kertaa, mutta Alpolle ei juoma vielä maistunut, joten huollot sujuivat pääosin kastelun merkeissä. Alpo suhtautuikin tähän hommaan yllättävän hienosti, eikä juurikaan protestoinut vastaan. Parannusta viimevuodesta!

Tauolle saavuimme kaikki lähes yhtä aikaa keskinopeuden ollessa 16,4. Varusteet pois ja sykekahva kylkeen. Pienen varmistelun jälkeen ilmoittauduimme tarkkiin toisena. Tarkastuksessa Alpon syke 56 ja kaikki kohdat A:ta. Jatkolupa siis saatiin! Sitten vain evästä hevoselle ja ratsastajalle. 

Tauko kului nopeasti ja hetken päästä olikin aika jatkaa matkaa toiselle lenkille, joka oli pituudeltaan 19 km. Lähdimme tauolta toisena ja pian peräämme lähtivät myös matkakumppanimme Anni ja Rolle. Jatkoimme matkaa kahdestaan hetken aikaa, mutta pian seuraamme liittyi myös kolmas ratsukko. Johtava ratsukko oli muutaman minuutin meidän edellämme, mutta jatkoimme tasaisen reipasta vauhtiamme. Alpo sai välillä kunnian johtaa joukkoa ja herra suoriutuikin tehtävästä yllättävän hyvin.

Alpo tuntui hyvältä ja matkanteko helpolta. Matka tuntui kuluvan nopeasti, sillä ennen kuin huomasinkaan, olimme jo puolenvälin kohdalla. Huolsimme jälleen muutaman kerran. Nyt viimeisimmillä huolloilla Alpo suostui juomaan muutaman kulauksen. 

Tauolle saavuimme peräkanaa käynnissä ja keskinopeus tässä kohtaa oli 14,4. Jälleen sama kuvio - varusteet pois ja sykekahva kylkeen. Pienen odottelun jälkeen ilmoittauduimme tarkastukseen. Alpon syke 60, kuivuminen B ja muut arviointikohdat A:ta. Jatkolupa takataskussa suuntasimme tauolle. 

Tauko kului jälleen nopeasti ja lähdimme matkaan muutaman minuutin johtavan ratsukon jälkeen. Lähdin matkaan aika rauhakseltaan, sillä odottelin Annia ja Rollea, jotka lähtivät hieman meidän jälkeemme. Pian Anni ja Rolle tulivatkin ja samassa myös toinen ratsukko, joka pyyhkäisi vauhdilla ohitse. Jatkoimme Annin kanssa kuitenkin omaa vauhtiamme antaen muiden kiirehtiä rauhassa omaa vauhtiaan. 

Alpon ja Rollen askellus tuntui sopivan hyvin yksiin ja matkanteko tuntui etenevän hyvin. Vaihdoimme aina välillä vetohevosta pitäen yllä hevosten mielenkiintoa tätä hommaa kohti. Tullessamme ensimmäiselle huollolle näimme edellämme menevän ratsukon juuri lähtevän samalta huoltopaikalta. Eroa tähän ratsukkoon ei siis ollut enää hirveästi. Huoltojoukot kertoivat myös, että johtavaan ratsukkoon oli enää ehkä minuutin ero. Teimme nopean huollon, Alpo joi vähän ja kaadoimme vettä niskaan. Sitten matka sai jatkua. Kuljimme ehkä pari kilometria melko nopeaa pätkää, jossa oli hyvä antaa hevosten laukata. Tiesimme myös, että edessä olisi jo muiltakin lenkeiltä tutuksi tullut hitaampi metsätiepätkä, jossa alku piti ainakin kulkea käynnissä upottavan pohjan vuoksi, joten pieni reippailu oli ihan hyväksi tässä kohtaa.  

Metsätieltä tullessamme tavoitimme yllätykseksemme molemmat edellä kulkeneet ratsukot ja Rolle kärjessä jatkoimme matkaa. Matka jatkui tasaisesti laukalla ja ravilla. Hetken päästä saavuimme  jälleen huollolle. Teimme nopean huollon ja jatkoimme matkaa. Alpo tuntui vielä virkulta ja siirryimme vetovuoroon. Herra paineli hienosti kärjessä pitäen yllä reipasta vauhtia. Alpo kärjessä saavuimme vielä viimeiselle huollolle, jossa toimimme jälleen nopeasti ja jatkoimme matkaa. Alpon kanssa jatkoimme joukon kärjessä ja hevosen tuntuessa hyvältä, yritin pitää reippaan tahdin yllä. Pitäydyimme kärjessä, mutta menetimme kärkipaikan oman sähellykseni vuoksi, sillä meinasin vahingossa kääntyä väärälle tielle yhden pihan läpi ratsastaessamme ja takanamme tuleva ratsukko päätti käyttää meidän muutaman harha-askeleemme hyödyksi ja pyyhkäisi vauhdilla ohitse! Edellä menevä ratsukko paineli laukalla vetäen kunnon kaulat ja mekin kiristimme vauhtiamme. Hetken päästä myös toinen ratsukko pyyhkäisi vauhdikkaasti ohitsemme johtavan ratsukon perään ja me jäimme Annin ja Rollen kanssa kahden. Kärki tuntui painelevan omaa vauhtiaan edellä ja ero meihin tuntui kasvavan vauhdilla, joten me päätimme ettemme lähde kilpajuoksuun mukaan, vaan etenemme omaa vauhtiamme hidastaen hieman ennen maalia. Kärki saapui vauhdikkaasti laukalla maaliin, me Annin ja Rollen kanssa käynnissä kolme minuuttia heidän jälkeensä. 

Maalissa varusteet pois ja sykekahva kylkeen. Sykekahva otti taas häiriötä jostain eikä suostunut toimimaan kunnolla. Se piippaili häiriön merkiksi ja antoi aluksi ihan ihmeellisiä lukemia. Hetken päästä sain näytölle lukeman 71, joten vielä piti odotella. Alpo oli säpäkkänä, sillä kisakeskuksessa oli enemmän toimintaa, kun 30 km matkalaiset olivat saapuneet hieman ennen meitä maaliin ja samalla menossa oli toisen luokan palkintojenjako musiikkeineen. Maaliin ensimmäisenä tullut ratsukko ilmoittautui tässä kohtaa tarkastukseen, minä vielä mittailin sykettä, joka nyt oli 64 tietämillä. Varmistelin, että syke laski hieman alle 60, jonka jälkeen ilmoittauduin tarkastukseen toisena. Tarkastuksessa Alpon syke 58, kuivuminen B ja muut arviointikohdat A. Hyväksytty tulos oli siis taattu! Hieno Alpo!!

Ai miten niin lopputarkastus taisi sujua hyvin ;)

Palkintojenjako oli hetken päästä, jonne kaikki ratsukot saapuivat ratsain. Ja niinhän siinä kävi, että nappasimme Alpon kanssa aluemestaruus hopeaa keskinopeudella 15,3 km/h! Upea,upea Alpo! 

Kisapäivän jälkeen kaikilla taisi olla hymy korvissa. En olisi vielä Liedon kisojen jälkeen uskaltanut luvata suorittavamme näin pitkää matkaa noinkin kovalla keskinopeudella! Matkanteko tuntui olevan hevoselle helppoa alusta loppuun saakka, eikä kilometrit tuntuneet painavan vielä palkintojenjaossakaan, jossa herra jaksoi vielä "pelätä" palkintorehusäkkejä, sekä steppailla ihan muuten vain pakoillaan. Se myös, että olimme selvinneet kisapäivästä ilman Hillaa oli jo aika saavutus, sillä aika hyvin koko tiimi on hitsautunut yhteen ja, kun yksi joukosta puuttuu on koko pakka sekaisin. Omien sanojensa mukaan, Hilla sanoi olevansa sitten seuraavalla kisareissulla taas mukana - vaikka se jalka vielä paketissa olisikin ! ;) 

Tämän päivän ohjelma tiivistettynä!

- Roosa