maanantai 31. elokuuta 2015

Matkaratsastusvalmennuksessa

Olimme ilmoittaneet sekä Oonan että Alpon matkaratsastusvalmennukseen, joka pidettiin lauantaina 29.8. Pirkkalassa Figu's Stablella. Paikka oli meille tuttu, sillä olemme käyneet siellä jo kahdesti aikaisemmin. Koska Hilla on edelleen voin ajaa yksin ponia, jos joku tuo ponin ja kärryt talliin valmiiksi -vaiheessa, käännyimme luottoaputreenarimme Nean puoleen. Näin siis valmennukseen lähtivät ratsukot Oona ja Nea, Roosa ja Alpo. 

Hevosemme olivat vasta viimeisessä ryhmässä, joten matkaratsastukselle epätyypilliseen tapaan mitään anivarhaista aamuherätystä ei ollut luvassa. Tavoillemme uskollisina olimme kuitenkin pakanneet edellisenä iltana kaiken valmiiksi. 

Nea saapui puoli yhdentoista aikaan ja hevoset haettiin puunattaviksi. Onneksi kumpikaan ei ollut piehtaroinut. Ponit kyytiin ja menoksi!

Perillä olimme hyvissä ajoin. Pidimme evästaukoa ja kun h-hetki lähestyi, otettiin hevoset kopista. 

Oona ja Nea alkutarkastuksessa
Valmennus alkoi tuttuun tapaan hevostarkastuksilla. Hillakin sai tärkeän tehtävän ja toimi sihteerinä. Jotain järkevää käyttöä siis sivusta huutelijalle seuraajalle. Alkutarkastuksessa Nina tarkasti hevosen sykkeen, jalat, nivelet ja jänteet. Sen lisäksi tunnusteli selän ja lihaksiston, ihopoimun ja limakalvot. Eli astetta laajempi tarkastus verrattuna matkaratsastuskilpailuun. Lisäksi hevosten jalkojen lämmöt mitattiin kätevästi pintalämpömittarilla. Samalla tuli mieleen, että sellainen onkin ollut ostoslistalla jo vuodesta 2007... 

Lämpötilat mitattiin sekä ennen että jälkeen valmennuksen ja niistä näkee hyvin, miten hevosen jalat ravittuvat. Yleensä lämpötila liikutuksen myötä laskee, mutta jos jossain jalassa/jaloissa lämpötila on korkeampi, kertoo se siitä, että ne jalat ovat rasittuneet enemmän. Näin ollen jos esimerkiksi hevonen laukkaa enemmän oikeaa laukkaa, saattavat enemmän työtä tekevät eli vasemman puolen jalat rasittua enemmän. 

Lopuksi tietysti hevoset juoksutettiin. Oonalla ja Alpolla kaikki ok!

Juoksutus samaan tahtiin. Perfect!
Sen jälkeen hevoset satuloitiin ja ratsukot siirtyivät kävelemään läheiselle radalle. Treenirata on ihana! Se kiertää laidunaukeaa metsän reunoilla ja mutkittelee sopivasti matkan varrella. Ei siis tunnu ollenkaan samalta kuin kiertää ovaalirataa! Miellyttävämpää ratsukoille. 


Alkukäyntien jälkeen siirryttiin raviin. Ohjeena oli ravata aluksi hiljaista 13-14 km/h ravia. Alpo johti joukkoja rinta rottingilla ja Oona puksutti perässä kuin pikajuna... Hieman sai Neakin tuntumaa käsiin, vaikka pian Oona siinä määrin rauhoittuikin, että tyytyi kohtaloonsa ja malttoi kulkea omalla paikallaan. 

Alkuverryttelyä. 


Kaikki kolme jonossa

Ravia mentiin noin 15 minuuttia, jonka jälkeen siirryttiin ensimmäiseen laukkaosioon. Tänään oli luvassa 20 + 20 minuutin laukkatreeni, astetta raskaammalla tahdilla, mitä esimerkiksi Alpon kanssa on kotona menty. 

Ratsukot lähtivät laukkaan (Oona ravilla) ja aluksi nopeus oli 15-16 km/h. Aina parin kierroksen jälkeen nopeutta nostettiin niin, että viimeisellä kierroksella mentiin 22-23 km/h. 


Kun 20 minuuttia tuli täyteen, otettiin hevosilta heti sykkeet. Sen jälkeen ratsukot kävelivät noin 5 minuuttia, jonka jälkeen sykkeet tarkastettiin uudelleen. Kaikki olivat palautuneet hyvin, joten treeniä päästiin jatkamaan. Tällä kertaa Oona sai johtaa joukkoja ja Nea tarkastella nopeutta tuttuun tapaan GPS:n näytöltä. 

"Nyt mennään pojat!"

"Hikihän tässä tulee!"
Toinenkin osio aloitettiiin niin ikään rauhallisesti, tosin Oona oli valinnut nopeudeksi miltei 18 km/h. Matka jatkui toisen 20 minuutin verran välillä nopeutta lisäten. Kun oli kierros jäljellä, näytti Oona vähän väsyvän. Nina kehoitti vielä nostamaan nopeutta ja kylläpä neiti sitten lähti! 24 km/h paneltiin viimeinen kierros. Oonako muka väsynyt?! Hah! Oona ilmeisesti ehti vain kyllästymään edelliseen vauhtiin ja näyttämään hapanta naama. Tyytyväinen Oona ravaili reipasta tahtia kärjessä loppuun saakka ja korvat pystyssä törötti sykkeen mittauksessa ensimmäisenä. 

Ja yllättäen Alpon söpöä nenää kutittaa jälleen...
Tämän jälkeen oli vuorossa loppuravit ja käynnit Ninan ohjeen mukaisesti. Hevoset olivat vielä energisiä, joten hieman piti valmentajan puuttua vauhdinjakoon. Rauhoittuivathan ne lopulta ja sitten olikin loppukäyntien aika. 

Hevosille suoritettiin jälleen lopputarkastus, kuten alkutarkastuskin. Kummallakin oli kaikki ok. Lisäksi Nina antoi jokaiselle palautetta ratsastuksesta. 

Nina "nipistämässä" Alpoa. Näin tarkistetaan ihopoimu ja hevosen nesteytystaso myös kilpailuissa. 

"Vain suudelma ja yhteinen onnemme alkakoon, joten suudellaan Roosa!"


Kotimatka sujui mukavasti yhteislaulun merkeissä... Jos'sul lysti on niin jne... Joopa joo. Jos Hillalla olisi kaasujalka ollut kunnossa, olisi iskä todennäköisesti päätynyt matkustamaan B-luokkaan  hevosten kanssa... ;) Saipa Nea kokea matkaratsastusretken tunnelman kaikessa aitoudessaan! 

Kiitos Nealle! Oona oli itseensä vielä seuraavanakin päivänä hyvin tyytyväinen!

Harjoituksen GPS-tietoja voit tarkastella täältä. Muutamat kierrokset puuttuvat alusta ja lopusta. 

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Helteiset puistojumpat

Koska olen vasta "voin ajaa ponia yksin jos joku tuo sen minulle laitumelta" -vaiheessa, täytyy minun tyytyä vain katselemaan toisten ratsastusta. Niinpä raahasin tuolin mukavaan puolivarjoiseen paikkaan kentän reunalle ja katselin, miten ensin Roosa ja Oona ja sitten Roosa ja Alpo työskentelivät helteisellä kentällä. Koska olen enimmän aikaa päivästä kotona ihan yksin, minun oli mahdotonta pitää suuni kiinni, joten ratsukot saivatkin kuunnella kaunista ääntäni kentän laidalta. 

Aloitetaan!


Roosa ja Oona saivat aloittaa ympyrätyöskentelyllä. Oonalla on tapana lintsata ja kaartaa sisäänpäin kuitenkaan taipumatta yhtään mitenkään. Siksipä ensin haettiin linjat kuntoon käynnissä, jonka jälkeen ympyrä pysyi kauniina myös ravissa. 


Oona sai vetristellä jäseniään myös pohkeenväistön merkeissä ja käynnissä väistöt sujuivatkin hyvin molempiin suuntiin. Lopuksi kokeiltiin kumpaankin suuntaan väistävää liikettä ravissa. Ihan yksi askel riitti, sillä Oona ei ole vielä raviväistötasoa. 


Ihme kyllä, tässä tehtävässä Rimppakintun jalat eivät ole menneet vielä koskaan solmuun!
Lopputunnista keskityimme siirtymisiin. Käynti-seis, ravi-käynti, ravi-seis ja lopuksi käynti-laukka olivat Oonan mieleen. Neiti kuitenkin malttoi mielensä, eikä intoillut turhia vaan malttoi hienosti keskittyä jopa muutaman askelen laukkasiirtymiin! Hikinen Oona pääsikin pesulle puistojumppansa jälkeen. 

Huh!


Hihii! Saan pidellä hetken hevostani!
Suraavana hiekkalaatikolle saapui Alpo. Suureksi yllätykseksi Oona oli tällä kertaa se, joka sai ylimääräisä kimmokkeita isän rakennustyömaasta. Alpo sen sijaan ei paljon korvaansa lotkauttanut siihen suuntaan, vaikka kaikenlaisia kolistuksia sieltä kantautuikin. 

Alpo: "Kato isä, kun mää laukkaan täällä!"


Alpo sai aloittaa vauhdikkaalla lämmittelyllä, koska varsinkin kuumalla Alpo mielellään vähän tahmaa kentällä. Vauhtia löytyi heti vauhtileikittelyllä ja sen jälkeen keskityttiin tekemisiin. 

Eiks mentäis jo kovempaa?
Neliöllä
Neliöllä tehtiin kulmaharjoituksia ensin käynnissä ja sitten ravissa. Lopuksi jopa neljäsosa etuosankäännöstä kulmissa sujuivat ravissa molempiin suuntiin!

Alpo keskittyy



Sen jälkeen alkoi varsinainen hikiurakka. Alpo sai tehdä ympyrällä siirtymisiä ihan kaikista kaikkiin! Ja kyllä oli poni kuuliainen! Hienosti malttoi vaikka laukka meinasi saada Allun kuumumaan. Kun kumpaakin suuntaan saatiin oikein onnistuneet laukka-seis-laukka siirtymät niin oli hyvä siirtyä loppuverryttelyyn. Alpo pääsikin vielä loppukäynneille maastoon, sillä varmasti joutui takaosa ponnistelemaan siirtymissä ja väistöissä! Hieno Alpo!




Alpokin pääsi suihkuun ja sen jälkeen piehtaroimaan ansaitusti laitumelle. 

- Hilla

maanantai 24. elokuuta 2015

Painellaan pellolla!

Mitä kaikkea sillä aikaa tapahtuukaan kun Oonaa ajetaan?

Illan viilentyessä on Oonan aika päästä ajelulle. Sen rattaille ei jalkapuolta vielä lasketa, joten Roosa saa toimia kuskina ja minä hääräillä kameran takana. Oona on valjaissa, joten on aika suunnata pellolle. 


Laitumen väliaidan portit avataan. Pellon toiseen päähän on matkaa runsaat 200 metriä. Isä saa käydä avaamassa kauimmaisen portin. 

Mitä tapahtuu? Roosa ajaa Oonalla pellolle, isä polkupyöräilee pellolla Sirun kanssa, Nappi ja Alpo päivystävät portilla, Hilla ottaa valokuvia...

Portti on avattu!
Oona kävelee alkukäyntejään rauhallisesti tehtävästään nauttien. Siru kirmailee kärryjen edellä, perässä ja sivussa. Oona huiskii laiskasti hännällään. Viileät elokuun yöt ovat saaneet polttiaisten määrän vähentymään. 

Mitä tapahtuu? Roosa ajaa Oonalla käyntiä, Siru loikkii valjakon läheisyydessä pitkässä heinikossa, isä pyöräilee takaisin talliin, Alpo syö kivennäisiä, Nappi nuokkuu, Hilla ottaa valokuvia...



Roosa ja Oona kulkevat väliaidan reunaa, jonka toisella puolella Nappi ja Alpo laiduntavat. Alpo seuraa mielenkiinnolla Oonan touhuja, mutta Nappi ei paljon tästä(kään) perusta vaan nautiskelee illan viileydestä. 

Mitä tapahtuu? Roosa ja Oona kävelevät edelleen, Alpo kulkee rinnalla aidan viertä, Siru syö hevosenkakkaa, isä on poistunut laitumelta ja Hilla kuvaa. 


Roosa ja Oona siirtyvät raviin. Oona on aina ajaessa ihanan rento ja pärskii tyytyväisenä. Ohjista ei tarvitse paljon pidellä. Alpo tuijottaa pellon toisessa päässä ravailevaa Oonaa. 

Mitä tapahtuu? Oona ravaa rennosti, Alpon häntä nousee tötterölle, Siru juoksee Roosan ja Oonan kiinni, Nappi kääntyy selin kaikkeen tapahtuvaan ja Hilla kuvaa. 




Alpo juoksee häntä tötteröllä laitumen kulmaan Oonaa odottamaan. Oona ravaa edelleen samaan rauhalliseen tahtiin. Siru juoksee välillä minun luokseni. 

Mitä tapahtuu? Oona hölköttelee tallin suuntaan, Alpo puhisee pinkeänä laitumen nurkassa, Siru on löytänyt lisää tuoretta hevosen kakkaa, Nappi nukkuu ja Hillaa naurattaa kamerantakana. 

Alpo pinkeänä. Kohta lähtee!
Alpo ei meinaa pysyä nahoissaan vaan tutisee ja puhisee tiiviinä, jännittyneenä pakettina Oonaa odottaen. Kun Oona ravailee kohdalle, Alpo lähtee!

Mitä tapahtuu? Oona ravaa, Alpo sekoaa, Siru juo hevosten juoma-astiasta, Nappi nukkuu ja Hilla nauraa!

Nyt lähti!



Alpo juoksee hullunlailla pitkin laitumen sivua. Oona ravaa omaan tahtiinsa tyytyväisenä itsekseen hyräillen. On niin mukavaa olla rento! 

Mitä tapahtuu? Oona ravaa vakionopeudella, Alpon touhussa ei ole järkeä, Siru on mennyt ruohikkoon lepäämään, Nappi on vain fyysisesti läsnä ja Hilla kuvaa sen minkä nauramiseltaan ennättää. 



Oona juoksee kuin ei Alpoa olisikaan.
Jotta käsitys Alpon viisaudesta välittyisi myös teille hyvät lukijat, tässä videokooste siitä, miltä Alpon meno näyttää sillä aikaa kun Oona treenaa. 



On loppukäyntien aika. 

Mitä tapahtuu? Oona kävelee, Alpo on herättänyt Napin, Nappi haluaa rapsutella Alpon kanssa, Siru juoksee Oona perässä ja Hilla kuvaa. 


Talliin!

Roosa ajaa Oonan talliin. Alpo ja Nappi pääsevät takaisin paremmalle laidunlohkolle. 

Mitä tapahtuu? Roosa taputtaa Oonaa kiitokseksi, Siru löytää tallin käytävältä siivottavia "murusia", Alpo näyttää luuskalta, Nappi syö ja Hilla huutelee isää pyörineen käväisemään "vähän" laitumen toisessa päässä... 

- Hilla


Poniterapiaa!

Kipsin poistosta on nyt viisi viikkoa enkä edelleenkään kävele mitenkään mainittavasti. Kepit palautin perjantaina, mutta olo on kuin etanalla. Toisinaan tilanne masentaa ja tuntuu toivottomalta. Ei voi taluttaa koiraa, ei hevosta... Mutta kai ponia voi ajaa?!

Vielä me ei Siru-koiran kanssa pitkälle pötkitä
Näinpä sain eräänä päivänä loistoajatuksen. Roosan opiskelut alkoivat, joten käytin tilaisuuden hyväksi, ettei vain odottavan aika kävisi pitkäksi. Innokkaana odottelijana puhdistin (Sirun ja verkkopallon avustuksella) Napin ja Oonan valjaat sekä Alpon koulusatulan. Siru toi tietysti verkkopalloaan vähän väliä nahkaremmikasan päälle heitettäväksi. 

Operaatio alkakoon!
Vihdoin Roosa kotiutui koulustaan ja pääsin hehkuttamaan sisarelleni suunnitelmastani. Ehdotus meni läpi yhtä seikkaa lukuunottamatta, nimittäin Siru olisi kuulemma jätettävä kotiin... 

Mitäpä ehdotin? Halusin tietysti ajaa rakasta poniani maastossa kunnon lenkin Roosa, Alpo ja Siru lenkkiseuranani. Myönnyin kuitenkin koiran suhteen, sillä ehkä yksijalkaisen olisi hyvä keskittyäkin vain yhteen asiaan kerrallaan. Malttamaton ohjastaja odotteli tallissa ponin saapumista ja valjasti Valkoisen Salamansa Roosan satuloidessa Alpoa. 

Lähdimme matkaan. Ja voi sitä riemua! Tunsin typerän virneen naamallani, mutta en voinut sille mitään! Olin niin innoissani ja onnellinen! Sitäpaitsi Napilla oli päässään matkaratsastussuitset, joten astetta lähemmäs itse asiaa on taas päästy. 

Varmasti sama fiilis kuin silloin vuosia sitten kun sai ratsastaa ensimmäistä kertaa ilman taluttajaa...

Alennuksesta tilatut juoksutrikoot tiimivärissä!
Kiersimme noin 6 km lenkin ja Nappi oli ihanan vauhdikas. Eihän minua toki niin vaan liikenteeseen ponilla laskettu, vaan safety car oli tietysti mukana, kuvaajaksi naamioituneena... 




Nappi paineli lenkillä innoissaan, onhan viimekertaisesta yhteislenkistä Alpon tai Oonan kanssa vierähtänyt melkoinen tovi. Oliko peräti ensimmäinen kerta koko kesänä?! Nappi aikoi voittaa tämän kilvan ja pötki pikku kavioillaan aina Alpoa turvan mitan edelle. Myöskään fillaroivaa kameramiestä ei saanut päästää edelle. Isä totesikin, ettei edes tiennyt Napin pääsevän noin lujaa! Onneksi Alpo oli kuitenkin sen verran pihalla, ettei ymmärtänyt lähteä kilpaan mukaan. Alpohan palaili tänään vasta Liedon kisan jälkeiseltä lomaltaan. 



Tallilla vaativainen poni maiskutteli huuliaan ja ikioman äpärillisen taikajuomaahan sillä tietysti sai! Kyllä maistui hikilenkin jälkeen. Laitumella tietysti asiaankuuluvat piehtaroinnit. Mutta kylläpä ohjastajan mieliala keveni! Ei ole poniterapian voittanutta!



- Hilla