Kevät on täällä!! Aurinko lämmittää ja treenikelit asiallisen talviset. Tarvitaanko muuta? No toki, nimittäin kaksi innokasta treenaria ja energistä hevosta!
Nea saapui taas treeniavuksi, ja tuttuun tapaan tytöt satuloivat hevoset. Lämmittelylenkille suunnattiin siis tutulla kokoonpanolla: Roosa Alpolla ja Nea Oonalla. Muu treeniin osallistuva porukka sitten ajeli autolla taas tuttuun paikkaan auringonpaisteesta nauttimaan.
 |
| "Iiik! Tuolla oli hiihtäjiä!" |
Jokseenkin jännittyneet hevoset saapuivat lämmittelylenkin jälkeen radalle, sillä hiihtäjien ohittaminen oli aiheuttanut (onneksi ei muuta kuin) ylimääräisiä sydämensykkeitä! Jännä, miten oman pihan viereisellä pellolla suksivat naapurit eivät juuri saa osakseen kuin vilkaisun. Mutta niin on maailmalla kaikki erilaista kuin kotona.
Kun tästä järkytyksestä oli selvitty, tutkittiin rata perinteiseen tapaan hölkkäkierroksella. Ilmeisesti kuitenkin tässä kohtaa Alpolla oli mielenpäällä jotakin kinkkisempää ajateltavaa, johon ruunapoika ei millään saanut selvyyttä. Alpo, näppärä kun on, keksikin sitten ikivanhan tavan ratkoa pulmasa arpomalla. Koska muuta arpamateriaalia ei ollut käytettävissä, päätti Alpo nakata perinteiseen tyyliin ihan kruunaa ja klaavaa. Ja niin sai Roosa sievän ilmalennon ja pääsi analysoimaan radan pintaa ihan lähietäisyydeltä! Naamapuoli jäi ylöspäin, joten Alpon päivä oli pelastettu (arvonnan tuloksen suhteen nyt ainakin...).
Historiallinen hetki siis: Alpo on ollut meillä 1 v ja 9 kk ja tämä oli ihka ensimmäinen kerta kun kukaan herran selästä maastoutuu! Olihan se huvittava näky, kun ihan aitiopaikalta sivuprofiilista näin koko arpapelin: Terhakka, päättäväinen ravi, pieni sivuliike ja kumarrus ja näin jatkoi ratsastaja matkaansa suoraan Alpon jalkojen juureen täydellisessä schleich -ratsastaja asennossa! Oli siinä hymy herkässä, kun tilanteesta heti näki, ettei siinä pahemmin käynyt. Takaisin ratsaille ja päästiin aloittelemaan treeniä.
Tällä kertaa itse treeniosuus koostui 20 + 20 min laukkatreenistä 18-20 km/h nopeudella. Hevoset lähtivät energisesti liikkeelle, Oona edellä ravaten ja Alpo perässä laukaten. Kaksikko eteni tasaista kyytiä pitkin rataa 20 minuuti ajan.
20 minuutin aikana ratsukot ehtivät laukata reilut 7 km. Laukan jälkeen tarkastettiin sykkeet nopeasti kahvalla ja hyvin kummankin hevosen pulssi oli omalla tasollaan: Oonan 113 ja Alpon 78 suoraan vauhdista. Seurasi tovin kävely ja palauttelutauko, jonka jälkeen nopea sykkeiden tsekkaus (Oona 96 ja Alpo 46) ja matka jatkui toiselle puolikkaalle.
Jälleen 20 minuuttia samalla kaavalla. Tosin sillä erolla, että käskin tyttöjen nostaa nopeutta viimeisellä kierroksella, koska treeni meinasi käydä hevosille turhan helpoksi. Oona teki työtä käskettyä ja paineli 24 km/h viimeisellä kierroksella, Alpon peesatessa perässä.
Jälleen reilut 7 km tuli edettyä ja sykkeet katsottiin molemmilta: Oona reilut sata ja Alpolla hivenen alle. Loimet päälle ja loppuverrytteyyn. Yhteensä treeni sisälti laukkaa noin 14,5 km noin 19,5 keskinopeudella. Yhteensä koko lenkille kertyi kilometrejä 31. Treeni oli hevosille helppo, sillä kumpikin palautui todella nopeasti ja virtaa jäi vielä loppuraveihinkin. Jatkossa pitänee siis nostaa treenin vaikeusastetta, jotta toivottua kehitystä tapahtuisi jatkossakin.
Kotimatka taittui taas omalta osaltani ratsain, tällä kertaa Alpon kyydissä. Loppukäyntien aikana hevosille olikin laitettu kylpyvesi ja taikajuomat sopivasti valmiiksi. Mitä lie Alpo alkutreenistä arponut, mutta ainakin itse treeni sujui hienosti ja hieman rampa ratsastajakin kannettiin kotiin kunnialla.
- Hilla
