Helteinen Midnight Ride

Matkaratsastuskilpailut 17-18.6.2017,Lieto

  taso 3.1, 87 km nopeuskilpailu, miniminopeus 10 km/h

Järjestäjä: VARMA

Jälleen helteinen sää matkaratsastuskilpailupäivänä! Tällä kertaa luvassa olisi aikalailla erilainen kilpailu kuin tavallisesti. Midnight Ride -kilpailut nimensä mukaisesti järjestettiin iltapainotteisesti, kilpailisimme pitkästä aikaa molemmat samassa luokassa ja vielä lainahevosilla. Minulle oli valikoitunut ratsuksi Alpon velipoika Avialis eli Hapsu ja Roosalle tarjoutui hieno tilaisuus kilpailla Dalilla. Suuri kunnia, nimittäin matkaratsastuskonkari Dalilla on takanaan enemmän kilpailuja kuin meillä kaikilla yhteensä!

Koska aamustartin sijaan luokan lähtöaika oli vasta klo 14, aamu oli rauhallinen. Häärittiin omat tallihommat, syötiin ja sitten klo 11 jälkeen lähdettiin kohti kisakeskusta. Isä oli kuljetuskaluston kanssa startannut pihasta jo hieman aiemmin, koska ajoi Urjalaan noutamaan meidän kisaratsujamme. 

Kisakeskus oli järjestelty teeman mukaisesti: telttoja ja juhannuskoivuja! Lisäksi rach -teeman mukaisesti toimihenkilöt komeilivat cowboy asusteissa stetsonineen kaikkineen! Todella hienoa ensinnäkin keksiä jotakin erilaista saati sitten vielä toteuttaa se kaikilla lisähöysteillä!

Katsastimme huoltopaikat ja kannoimma tavarat ja vedet paikoilleen. Kun hevoset saapuivat, otimme ne talutukseen. Kävimme ilmottautumassa ja sen jälkeen olikin aika suunnistaa eläinlääkärin tarkastukseen. Sekä Dalilla että Hapsulla oli kaikki ok ja lähtölupa saatiin. Roosa, joka ensikertaa kisasi lainahevosella ja orilla hieman jännitti, mutta vaikka Dali vähän kukkoilikin niin homma oli silti hienosti hallussa. 

Kiitos huollosta Jolanalle!

Aloimme satuloida hevosia ja aikataulussa olimme ratsailla verryttelyalueella. Keli oli hyvin lämmin, ja hörpimme ohi mennen juotavaa ennen starttia. Nyt ei auttanut tehdä samaa virhettä kuin viimeksi, joten nestetankkausta oli suoritettu huolella. Lisäksi imetys on osaltani saatu päätökseen, ja muistutin jo kuiviin imetyn lehmän sijaan ratsastajaa. 

Luokassa starttasi viisi ratsukkoa ja olimme sopineet, että ratsastaisimme Marin kanssa yhdessä. Lähdimme hieman muiden jälkeen, jotta saimme edetä alusta saakka rauhallista vauhtia. Kvaalin metsästys oli tähtäimessä kahdelle meistä, joten olimme sopineet, että edetään tasaista vauhtia 13-14 km/h tuntumaan. 

Startti

Koska Hapsu oli ainut rauhallinen lähdössä, vedin meidän kolmikkoa. Samanlaista silmäpeliä se piti mitä Alpokin kaikenlaisten pusikoiden, kukkasten ja portinpielien kanssa. Pieniä, hauskoja sivuloikkia oli ohjelmassa jonkun aikaa. Huolto oli tsekkaamassa menoa 4 km kohdalla, josta ratsastimme vilkutellen ohitse.

Seuraava huolto oli 10 km kohdalla. Kastelimme hevosia, ryystimme juomaa ja ainoastaan Dali joi. Matka jatkui ja vaihtelimme vetohevosta uskolliseen tapaamme. Lenkki oli mukava ja taittui reilussa parissa tunnissa. Kilpailun aikana ratsastaisimme kolmesti saman 29 km lenkin. Onneksi maisemat olivat sellaisia, että kyllä niitä kelpasi katsella. 

Seuraava huolto oli reilun 20 km kohdalla. Kastelimme runsaasti, sillä keli oli kuuma ja Dali joi. Hieno hevonen, kun tietää, että alusta saakka pitää toimia oikein. Muut irvistelivät ämpäreille ja matka jatkuin. Vielä noin 4 km ennen taukoa kastelimme ja Dali tietysti joi jälleen. Naureskelimme sille, kun orhi niin suloisen tunnollisesti joi kun kerran toiset tarjosivat. 

"Missä on mun juomat!?"

Saavuimme tauolle käynnissä ja tulimme jo ennen linjaa alas selästä ja löysäsimme vöitä. Hevosia kasteltiin jasykkeet laskivat nopeasti ja pian olimme kaikki tarkastuksissa. Hapsulla ja Dalilla kaikki A:ta mutta Marin kilpailu päättyi tähän. Jatkaisimme siis matkaa kahdestaan Roosan kanssa.

30 minuutin tauko kuluu aina siivillä. Onneksi eläinlääkärialueella ei ollut ruuhkaa ja ehdimme tankata sekä itsemme että hevosia. Yhtä aikaa lähdimme uudelle kierrokselle. Huolsimme samoissa paikoissa samalla reitillä. Matka taittui taas kivasti ja molemmille hevosille maistui nyt juoma. Kastelimme ahkerasti, sillä lämmintä riitti!

Noin 20 km huollosta Dali lähtikin ärhäkästi matkaan ja huuteli mennessään. Naureskelimme, että mihinkäs sille tuli kiire. Jatkoimme maltillisessa laukassa Dalin huudellessa. Pian saimme kuitenkin näkyviimme vakoisen hännänpään ja Marika ja Hireshän ne siellä menivät. Dali nappasi ratsukon kiinni, ja hirnuen ohitti itsensä jonon ensimmäiseksi. Jatkoimme kolmistaan kohti seuraavaa taukoa. 

Tauolle samaan tapaan ja kastella sai jo runsaammin. Vaikka ilta oli edennyt, oli sää vain lämmennyt. Onneksi paikoitellen kävi pieni tuulenvire! Sykkeet laskivat hyvin ja menimme tarkastuksiin. Dalilla kaikki A:ta ja herra siellä vähän kekkuloi omiaan. Kevättä rinnassa eikä jo ratsastetut 58 km tuntuneet vielä missään. Hapsu kuitenkin oli juoksutuksessa hieman vaisu, joten eläinlääkäri määräsi vielä re-checkiin ennen starttia. Vaikka saimme Marilta kaiken mahdollisen avun, niin päädyimme kuitenkin keskeyttämään kilpailumme re-chekciin. Ei tuntunut järkevältä jatkaa kilpailua, keli ei ollut helppo. Kolmannelle osuudelle lähtivät sitten Roosa ja Dali, jotka saivat matkaseuraa nyt Marikasta. 

Jäin huoltamaan omaa ratsuani kisakeskukseen ja äiti ja isä lähtivät tuttuun tapaan reitille. Viimeinen lenkki tuotti hieman vaikeuksia, sillä havaittavissa oli ratsastajan uupumista. Huolto pelasi ja huomasi tämän ja toimi salamana. Ratsastajalle ylimääräinen huolto, boostaus elektrolyyteistä ja siribiriä ja uusinta parin kilsan päästä. 10 km tutulla huoltopaikalla meno olikin sitten palannut raiteilleen ja ratsastaja saatu piristymään. Loppumatka oli sujunut hyvin, yhden ekstrahuollon juottamisen ja kastelemisen merkeissä olivat tehneet. Kesäyössä klo 21.37 aikaan kaksi kimoa ratsua sitten saapuikin peräkanaa maaliin noin 40 min voittoon ratsastanutta ratsukkoa jäljessä. Dali ravasi maaliin letkeästi ja karjui orimaisesti linjalla. Virtaa siis vielä jäi. 

"Hoi kaikki tammat, mää tulin!"

Virkeänä maalissa

Olimme koko porukka ratsukkoa vastassa ja huolto pelasi hienosti. Syke saatii alas ja kaikki vaikutti lupaavalta kunnes... Dali asteli eläinlääkärin portista sisään, huomasi maassa pissalammikon ja alkoi hörhötellä. Tämä aiheutti sen, että syke kieppui inan sallitun 64 yläpuolella vaikka se kahdesti mitattiin. Game over, vaikka kaikista muista kohdista tulikin A! Vielä viimeisen juoksutuksen ori juoksi kaikilla viidellä jallalaan. Kevättä rinnassa siis. 

Dali sai ansaitsemansa huomion, vaikka tulos nyt jäi saamatta. Taisi olla luokan ainut hevonen, joka meni läpi kisan pelkällä A-linjalla. Eläinlääkäri oli ollut pahoillaan, kun joutui hylkäämään hevosen. Viimeisen tarkastuksen jälkeen eläinlääkäri tulikin vielä Dalin luo ja mittasi vielä kerran sykkeen, joka oli jo reilusti alle ylärajan. Todettiin, että nämä on näitä orien asioita. 

Vaikka emme kumpikaan tänään saaneet tulosta, olimme tyytyväisiä päiväämme. Roosan suoritus ei olisi paremmin voinut mennä, keskinopeudeksi olisi tullut tavoitellut 13,5 km/h, jos Dalin hormonit eivät olisi jyllänneet enää 87 km jälkeen niin villisti. Omakaan keskeytys ei harmittanut, koska helle tuli jälleen yllättäen ja tottumattomana näin pitkillä matkoilla se aiheutta omat haasteensa. 

Lastasimme tavarat ja hevoset, kiitimme kilpailuista ja lähdimme kotimatkalle. Yötön yö. Näinhän se on. Ilman näitä kilpailuita se olisi voinut ainakin minulta jäädä näkemättä, koska tunnetusti olen huono valvomaan. Oli hauska ajella kotiin kesäyön valossa. 

Kiitos Ninalle silmäteriesi lainasta. Oli hienoa saada kilpailla Hapsulla ja Dalilla. 

Kiitos Jolanalle huoltoavusta!

- Hilla